Bataattisosekeitto

Aiemmassa sosekeittopostauksessani paljastin, että lempisosekeittoni syntyy bataatista. Bataattisosekeitto tuntui muutama vuosi sitten olleen oikea trendiruoka, jota varioitiin jokaisessa ruokalehdessä ja blogit osoittavat, että se maistuu kotikeittiöissä edelleen. Miksipä ei? Kaksi suuta syö yhdestä suuresta bataatista pari päivää. Tämmöinen soppa syntyi Marjameressä viimeksi:

1 suuri bataatti
2 porkkanaa
1 sipuli
2 suurta valkosipulin kynttä
1 tulinen, punainen chili
n. 5 dl kasvislientä
2 dl kookosmaitoa
puolikkaan sitruunan mehu
suolaa
pippuria
öljyä 

1. Kuori ja lohko bataatti, porkkana ja sipuli.
2. Kaada kattilan pohjalle tippa öljyä ja kuullota siinä sipulia, chilisilppua ja murskaa joukkoon valkosipuli. Lisää bataatti ja porkkana.
3. Kuumenna kasvisliemi ja lisää kattilaan siten, että kasvikset juuri ja juuri peittyvät. Keitä hiljalleen, kunnes kasvikset ovat valmiita soseutettavaksi.
4. Pienennä lämpöä ja aja keitto soseeksi esim. sauvasekoittimella. Lisää kookosmaito sekoittaen ja purista joukkoon sitruunamehu. Mausta suolalla ja pippurilla. Nauti hyvän, tuoreen leivän kera.

Omput säilöön!

Saimme ilokseni Chilihifistin työkaverilta säkillisen ihania, kotimaisia omenoita. Lajikkeesta en ole varma, mutta melko happamat, punertavaposkiset, kiinteämaltoiset omput olivat säästyneet madoilta, toukilta ja pistiäisiltä täysin. Tänään hillosin niistä n. pari kiloa. Määrästä sain reippaat neljä rasiallista pakkaseen työnnettäväksi. Soseen voi toki tehdä hillosokeria käyttämällä, mutta itseäni esimerkiksi kyseisen sokeripakkauksen kyljestä löytyvä ohje kauhistuttaa (juuri sokerin määrässä). Vähemmälläkin sokerilla pärjää, jos soseen säilöö pakastamalla ja sain siitä tarpeeksi paksua ilman hillosokeriakin. Loppujen lopuksihan kyse on omista makunystyröistä, joten ei muuta kuin lusikka kauniiseen käteen ja maistelemaan!

Omenasose 

n. 2 kiloa omenoita
1 sitruunan mehu
sokeria maun mukaan
vaniljasokeria
kanelia
tilkka vettä

1. Poista omenoista kannat ja siemenkodat, halo neljään osaan. Kotimaisia puutarhaomenoita ei tarvitse kuoria eivätkä pienet kolhut ja kauneusvirheet soseuttamista haittaa.
2. Lisää suuren kattilan pohjalle sentti-pari vettä ja purista sitruunamehu joukkoon. Jouduin käyttämään kahta kattilla, kun en tarpeeksi isoa omista. Lisää omenalohkot ja kiehuta välillä hämmentäen, kunnes omenat hajoavat.
3. Soseuta omenat esim. sauvasekoittimella ja lisää sitten sokeria makusi mukaan. Tähän määrään käytin n. 1,5 dl tavallista taloussokeria, pari teelusikkaa vaniljasokeria ja vajaan teelusikallisen kanelia.
4. Jaa sose rasioihin ja anna jäähtyä hieman ennen pakastamista.

Sotkuistaan kokki tunnetaan?

Lost in the making of California Roll

Halusin todella osallistua tämän kuun elokuva-aiheiseen ruokahaasteeseen, jota emännöi Herkku & Koukku-blogi. Innoittajaksi valikoitui välittömästi eräs lempielokuvistani, Sofia Coppolan ohjaama ja käsikirjoittama Lost in Translation (2003). Se on tunnelmallinen, rauhallista tempoa etenevä tarina Bobista (Bill Murray) ja Charlottesta (Scarlett Johansson), kahdesta omalla tavallaan elämässään eksyneestä amerikkalaisesta, jotka kohtaavat toisensa Tokiossa. Kolmanneksi päähenkilöksi elokuvassa kasvaa tapahtumien näyttämö, vieras ja kummallinen Tokio. Vaikka elokuva on viritetty pääasiassa molliin, kahden erilaisen kulttuurin törmäystä tarkastellaan komiikan keinoin. En tiedä toista yhtä rahoittavaa, älykästä ja hienovireistä katselukokemusta. Rakastan, rakastan!

Kulttuurien kohtaaminen nousi kyseisen elokuvan myötä ruokateemakseni. Johtoajatuksena oli japanilaisen ja yhdysvaltalaisen yhdistäminen sushin muodossa - siispä kaliforniarullaa pyörittämään! Tarkemmat ohjeet puuhaan löydät vaikkapa täältä. Lopputulos vaan ei tyydyttänyt ja osallistuminen jäi siihen! En rullannut "inside-out"-kääröjäni tarpeeksi tiukasti ja lisäksi pilkoin ne liian pieniksi suupaloiksi, jolloin turhan ohut riisikerros pääsi halkeilemaan ja karisemaan pois merilevän pinnalta. Noh, harjoitus tekee mestarin? Nautimme kuitenkin makoisia makeja,  joiden sisältä löytyy merilohta, avokadoa, kurkkua ja tietenkin wasabia. Ruokajuomaksi olin ajatellut jenkkiolutta, mutta nyt lasiin kaatui italialaista, kuivaa chardonnay'ta (jota sushin kanssa kuulemma tulisi välttää!).

Alkuruoaksi söimme misokeittoa, jota tuunattiin ruokaisammaksi purjon, merilevän ja herkkusienten avulla.

Sushin parhaat kaverit: wasabi...

 ...ja soija! Mutta missä luuraa inkivääri?

 

Loppulohi päätyi iltapalana kolmioleipien päälle.Täysjyväpaahtiksella paistetun lohen alla ainakin kurpitsapikkelssiä, herkku-kurkkua, majoa ja pippuria. Nam nam!

 

Tandoorikanaa, kasviksia ja täysjyväkuskusia

Olen suuri intialaisen ruoan ystävä ja aina välillä sitä on kotonakin kokeiltava. Suosikkini-intialaiseni löytyy Tampereelta; Nanda Devissä on käytävä aina kuin mahdollista. Tandooriruoat maistuvat minulle oli proteiinina mitä tahansa (jättiravut ovat suurinta mahdollista herkkua!), mutta kotona olen tainnut onnistua vain kerran mausteseoksen tekemisessä kunnolla. Niinpä oikaisin tälläkin kertaa ostamalla purkin Pataks'in tandooricurry-kastiketta. Oikaisin hieman enemmänkin, sillä lätkäisin kanan marinadiin ruokakerman enkä jogurtin kanssa, niin kuin kuuluisi. Jogurtin happamuutta matkimaan lisäsinkin tujauksen sitruunamehua. Vaaleanpunaisen kana-kasvimössön kera syötiin marokkolaiseen henkeen täysjyväkuskussalaattia ja vaaleaa leipää. Varaa pöytään myös oliiviöljyä ja esim. sweet chili-kastiketta. Kanaa tuli lopulta rekkamiehenannos, joten siitä puolet päätyi pakkaseen. 

Tandoorikana (iso satsi)

n. 450g maustamatonta kanaa
2 rkl tandoorikastiketta
1 dl ruokakermaa
puolikkaan sitruunan mehu
2 valkosipulinkynttä
1 sipuli
1 paprika
pala kesäkurpitsaa
1 chili
korianterijauhetta
paprikajauhetta

1. Paloittele liha sopiviksi paloiksi. Kaada kerma suureen pakasterasiaan ja lisää tandoorikastike, sekoita. Lisää kanat, pyörittele soossissa, purista sitruunamehu, pyörittele lisää ja sulje kansi. Anna marinoitua useampi tunti, mielellään yön yli.
2. Kuumenna wokissa öljy, lisää chili- ja valkosipuliviipaleet sekä paprikajauhe ja korianteri, sekoittele lastalla. Lisää sipulisilppu, kuullota kevyesti ja lisää lopulta kana. Anna kypsyä, lisää sitten paprikasuikaleet ja kesäkurpitsaviipaleet. Paista niin kauan, että ylimääräinen neste pannusta on haihtunut. 

Kuskusia ja kasviksia (2:lle)
1,5 dl kuskusia
1,5 dl vettä
muutama iso viinirypäle
puolikas paprika
kirsikkatomaatteja
1 mieto chili
n. 0,2 dl oliiviöljyä
puolikas lime
suolaa
pippuria

1. Samalla kun kana kypsyy, mittaa kuskus tarjoiluastiaan ja keitä saman verran vettä kiehuvaksi. Kaada vesi kuskusin päälle ja anna turvota - se tapahtuu todella nopeasti! 
2. Sekoita kastike oliiviöljystä ja limemehusta, mausta suolalla ja pippurilla ja kaada kuskusin joukkoon. Sekoittele hennosti ympäriinsä esim. haarukalla. Tarkoitus on irroitella jyväset toisistaan.
3. Viimeistele kuskus esimerkiksi puolikkailla viinirypäleillä, kirsikkatomaateilla, paprikakuutiolla ja chilirenkailla. Tarkista maku, lisää tarvittaessa öljyä/limemehua/suolaa/pippuria.

Viherpiipertäjän voimasoppa

...kuten tätä sosekeittoa sen alkuperäisessä lähteessä, Pippurimylly-blogissa, kutsutaan.

Huomasin sairastavani blogin emännän kanssa samaa oireyhtymää, joka puhkeaa yleensä viikon alussa ja ilmenee hämäränä haluna soseuttaa kaikki viikonlopun jämät samassa kattilassa. Totta puhuen sosekeitot ovat mitä loistavinta ruokaa, sillä niihin saa kevyesti ympättyä jokapäiväiset 500 grammaa kasviksia ja variaatioita saman aiheen ympäriltähän löytyy loputtomasti. Erityisen hauskaa sosekeittojen laatimisesta tekee komponettien väritys ja niiden lopullisen summan arvailu, joka ilmenee vasta kun on käytetty sauva-/tehosekoitinta (tai raakaa käsikäyttöistä survinvoimaa). Oma suosikkini syntyy bataatista, porkkanasta ja chilistä, mutta tämä annos nousi lähelle arvoasteikossa. Todella maukas keitto, yhtään liioittelematta, joka seuraavana päivänä vain paranee. En olekaan ennen Pippurimyllyn vinkkausta arvannut yhdistää parsakaalin oheen linssejä - mielestäni maku on paljon täyteläisempi kuin esimerkiksi parsakaalin ja perunan combossa. 

Linkin takaa löytyvää reseptiä noudattalin kohtuu tarkasti - mitä nyt lisäsin joukkoon vihreän chilin lämpöä tuomaan sekä pätkän purjoa. Sitruunasta raastoin joukkoon myös kuoren ja mehua lorotin lähes koko hedelmällisen, sitrus kun sopii mielestäni mainiosti linssin makua kirkastamaan. Pinaattia laiton 5 pakastekuutiota ja linssejä puolestaan 1,5 desiä kahden sijaan. Niiden käsittelyssä kannattaa muuten (kokemuksen syvällä ja kivisellä rintaäänellä) noudattaa tarkkuutta. Tsekkasin linssit ensin läpi vaalealla työtasolla hiekan ja muiden ei-toivottujen murenoiden varalta ennen kuin huuhtelin lantit siivilässä. Liotin myös niitä runsaassa vedessä pari tuntia keittoajan nopeuttamiseksi - tämä ei kuitenkaan vihreiden, tavallisten linssien kohdalla ole mitenkään pakollista. Hyvät ohjeet linssien ja muiden papuntapaisten käsittelyyn löytyy netistä esimerkiksi mainiosta Tamarind Heaven-blogista. Sopan viimeistelin ruokakerman ja suolan ohella rose- ja viherpippurilla, korianterilla sekä paahdetuilla siemenillä ja tipalla oliiviöljyä.

Sadonkorjaajan omenapiirakka

Viimeiset tomaattihelmet

 

Tänään laitoimme parvekkeen talvikuntoon. Huomiseksi on luvattu eteläänkin ensilumi, joten kenties krassien ja kumppaneiden oli jo aikakin lähteä. Hienosti jaksoivat viime yön pakkaseen asti kukkia.

Biojätteeseen päätyi kilotolkulla multaa ja kasvinrankoja. Ainoastaan rhodo jäi ruukkunsa kanssa kököttämään parvekkeen suojaisimpaan nurkkaan - en ole vieläkään päättänyt sen kohtalosta. Kellari tuntuu olevan liian lämmin ja pimeä, parveke taas liian kylmä talvehtimista ajatellen...

Chilisato jäi tänä vuonna loppujen lopuksi melko pieneksi, vaikka olemmehan me noita podeja jo kesästä asti natustelleet. Chilifihisti otti ja pakasti osan - siemenet laitettiin kuivamaan ja ne päätyvät lopulta oliiviöljyä maustamaan. Viimeiset yrtit pyörittelin tänään lihapullataikinan joukkoon timjamia lukuunottamatta, vähäinen sisävalo kun tuntuu sille riittävän. 

Päivän ahkeroinnin päätteeksi leipasin omenapiirakan. Resepti on peräisin Maku-lehdestä (Suurniemen tarhan omenapiirakka), pieni nettipenkominen selvitti numeroksi 06/2006. Ohjetta olen hieman muokannut omiin tarpeisiini, tällä kertaa nakkasin mukaan myös hasselpähkinöitä rouheaksi rikottuna - mielestäni ne maistuvat omppujen kanssa aivan ihanilta. Käytin kotimaisia Summer Red-omenoita - pienehköt, punertavat hedelmät maistuvat hyvältä sellaisenaankin. Peltilliseen tarvitset:

7dl omenakuutioita
125 g margariinia
3 dl sokeria
1 prk kermaviiliä
2 dl maitoa
6 dl vehnäjauhoja
3 tl leivinjauhetta
50-100g hasselpähkinää karkeasti rouhittuna
pinnalle vaniljasokeria

1. Preppaa omenat, eli kuori, poista siemenkodat, kuutioi tai siivuta.

2. Sulata rasva. Vatkaa huoneenlämpöiset munat ja sokeri vaahdoksi ja lisää vaahtoon kevyesti sekoittaen kermaviili, maito ja jäähtynyt rasva. Lisää lopuksi jauho-leivinjauhe-pähkinärouheseos ja sekoita nopeasti tasaiseksi.

3. Levitä taikina leivinpaperilla vuoratulle uunipellille, sirottele päälle omenat ja vaniljasokeri ja paista 200-asteessa puolisen tuntia.

Beef of cake

Tässä taloudessa syödään loppujen lopuksi melko vähän kokolihaa. Silloin tällöin hyvä tarjous kuitenkin osuu silmään ja viimeksi ostimme Stockan hulluilta päiviltä kotimaista naudan takuumureaa paahtopaistia. Lihasta syntyi maukkaita lehtipihvejä. Kahdelle syöjälle palassa oli turhankin paljon apetta, joten Chilifihisti leikkasi lopunkin lihan ja laittoi ohuet fileepihvit pakkaseen kahdessa nyytissä. Lauantaina nauta loikkasi wokkiin. Simppeliä ja maistuvaa syyspäivän iltaan.

Käyttämämme liha tuli siis pakkasesta ja se oli valmiiksi leikattu fileiksi, jotka sulattamisen jälkeen nuijittiin ja leikattiin ohuiksi suikaleiksi. Myös kasvikset suikaloitiin ohuiksi viipaleiksi. Maustekastike ja mausteseos kannattaa sekoitella valmiiksi ennen wokkaamisen aloittamista. Lisukkeena söimme tällä kertaa riisiä. 

Naudanliha-kasviswokki (2-3:lle)
300g naudanlihasuikaleita
parsakaalta
1 porkkana
1 sipuli
1 vihreä paprika
1 tomaatti
pala inkivääriä
2 valkosipulinkynttä
1 lemon drop ja 1 aji benito-chili

Mausteseos lihalle
korianteria
paprikajauhetta
mustapippuria
suolaa
salviaa

Maustekastike kasviksille
2 tl punaista pestoa
soijaa
sweet chili-kastiketta
punaista balsamico-etikkaa
1 tl hunajaa
muutama tippa kala- ja osterikastiketta
1 valkosipulinkynsi

1. Kuumenna öljyä wokissa ja paista lihat kahdessa osassa nopeasti korkealla lämmöllä. Murskaa joukkoon yksi valkosipulinkynsi ja kuiva mausteseos ennen kuin laitat lihat sivuun kasvisten tieltä.
2. Lisää tarvittaessa öljyä ja aloita kasvisten paistaminen kovimmasta päästä. Ideana on vain pikainen paistaminen, jotta kasvikset eivät menetä makuaan tai rakennettaan. Parsakaali ja porkkana vaativat pidempää pannullakäyttämistä kuin sipuli ja vihreä paprika. Lisää chilisilppu, toinen valkosipulinkynsi ja pala raastettua/hienonnettua inkivääriä sekä maustekastike. Purista/raasta joukkoon myös tomaatti.
3. Lisää lopuksi lihat ja sekoita hyvin.

Kirjolohta kahdella tavalla

Aiemmin tällä viikolla paistoimme kirjolohifileen uunissa ja toisen fileen paiskasimme pakkaseen. Uunikalan päälle ripottelin chiliä, merisuolaa ja mustapippuria sekä puristettua limeä kyytipojaksi. Chilihifisti raastoi ja paistoi kalan kaveriksi potturöstit ja höyrytti porkkanaa ja parsakaalta lisukkeeksi. 

Innostuin tavattomasti uusimmasta Birka- eli Pirkka-lehdestä, josta löysin houkuttelevan kirjolohipyörykkäreseptin. Kalapullia en ole näet koskaan tehnyt - pidän kalan mausta kovasti ihan sellaisenaan, mutta tässä reseptissä minua kiehtoi etenkin ajatus kalan yhdistämisestä omenaan. Kermaviilipohjainen dippisoossi ei kuitenkaan oikein miellyttänyt, vaan halusin ihan "oikean" omenakastikkeen. Sopivanoloinen löytyikin täältä. Pidän kovasti sipulin, omenan ja curryn liitosta. Tässä hieman mukailtu versio kastikkeesta ja n. puolikas annos Pirkan reseptistä, alkuperäiset pullat löytyvät siis Pirkka-lehdestä 10/2009. 

Kirjolohipyörykät 
0,5 dl korppujauhoja
1 dl kevytkermaa
n. 50g purjoa
vajaa rkl margariinia
n. 300g kirjolohta
1 muna
tilliä
mustapippuria
suolaa
sitruunamehua

1. Lisää korppujauhot kermaan ja anna niiden turvota. Puhdista ja silppua purjo, freesaa rasvassa kevysti pannulla.

2. Poista ruodot ja nahka kalasta, palo ja lisää tehosekoittimeen ja aja kala hienoksi. Voit myös käyttää kulhoa ja sauvasekoitinta. Lisää joukkoon muna, tilli, mustapippuri, suola ja sitruunamehua (ainakin 1 rkl), sitten korppujauho-kermaseos sekä purjo ja sekoita hyvin.

3. Muotoile taikinasta kylmällä vedellä kostutetuilla käsillä pallukoita ja aseta ne leivinpaperilla päällystetylle uuninpellille. Paista 200-asteessa n. 12 minuuttia. 

Omenakastike

1 sipuli
1 omena
25g margariinia
1 tl currya
1 rkl vehnäjauhoja
2,5 dl vettä
puolikas kasvisliemikuutio
valkopippuria
persiljaa
0,5 dl kevytkermaa

1. Silppua sipuli ja raasta omena.
2. Sulata rasva pienessä kattilassa, lisää curry, sipulisilppu ja omenaraaste ja hauduttele hetki.
3. Lisää kattilaan vehnäjauhot ja sekoittele, lisää sitten kuumennettu vesi ja suurusta neste hyvin sekoittaen. Murenna joukkoon liemikuutio ja mausta valkopippurilla. Kiehuta 5 min ja soseuta, mikäli haluat soossistasi sileää.
4. Lisää lopuksi kerma ja persilja.

Haaleanvaalea annos olisi hyötynyt reippaammasta maustekädestä. Kaipasin pulliin selkeämpää sitruksen makua, raastettu kuori olisi tuonut pirteän lisän. Suolankaan kanssa ei kannata tällä kertaa mamoilla. Loraus valkoviiniä olisi tuonut  puolestaan lisää hapokkuutta kastikkeeseen. Pirkasta insiroituneena väkersin seuraksi pestopottumuussin (jota lehdessä tarjoillaan pistaasipaneroitujen ahvenfileiden kanssa - ei kuulosta hullumalta sekään!). Mehukas salaatti  (joka ei kuvausvaiheessa vielä lautaselle ehtinyt) syntyi keräkaali- ja omenaraasteesta sekä pieniksi pilputuista tuore- ja maustekurkuista, joita mehustettiin limen ja rosmariinetikan avulla. Pyöryläisten seurana nautimme italialaista kuivaa ja raikkaan sitrusaromista Canaletto Chardonnay Verdeca-valkkaria.

Kaalipäätä vaivaa

Jaa, että mikäkö? No, moni asia, voin kertoa. Kaali on raaka-aine, johon minulla liittyy monenlaisia tuntemuksia. Tässä huushollissa kevään parsa-aikaa odotetaan jo tammikuussa, kukkakaalta ja parsakaalta syömme säännöllisesti. Kerä- tai valkokaali, tuo painava, mutta hyvin säilyvä ja edullinen tilasyöppö ajautuu lautasillemme yleensä tuoreena. Syömme sitä melko usein salaatin sijasta ja päätyypä osa päästä wokkejakin sulostuttamaan.

Viime vuosina olen jostain kumman syystä alkanut kaipailla myös perinteisempiä kaaliruokia, jotka lapsena eivät minulle (eivätkä etenkään Chilihifistille) uponneet. Olemme molemmat ihmetelleet, miten ja minkä ihmeen vuoksi kaalista saadaan Suomessa lähinnä harmaata, vetistä, mautonta mössöä. Viime aikoina kotimainen blogistania on kuitenkin tarjonnut melko jännittävä vaihtoehtoja perinteisille virityksille. Niinpä minäkin päätin hyökätä kaapissa kyhjöttävän kaalipään kimppuun uusin asein, hennonvihreän pääkkyparan kauhuksi.

Ensimmäinen ideani jäi mappiin "K-niin kuin-kehiteltävä" - himoitsen nimittäin kevätrullien tapaan täytettyjä ja uppopaistettuja kaalikääryleitä. Jotta se onnistuisi, rullat olisi varmasti paneroitava friteeraustaikinassa tempura-tyyliin - kääryleiden koko ja koossapysyminen kuitenkin lievästi sanoen arveluttaa. Ja kröhöm, sisältäähän tuo villi skenaario melkoiset katastrofin ainekset (kaalin runsas vesipitoisuus yhdistettynä kuumaan öljyyn)... Yritin etsiä reseptiä tai edes raporttia samansuuntaisesta kokeilusta, tuloksetta (kenties hyvästä syystä).

Seuraavaksi päädyin suunnitelmaan höyrytettyjä kaalikääryleitä. Haluaisin nimittäin, että kaali ei menettäisi kaunista väriään saati sitten rakennettaan. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että tiukka kaalikeräni ei tähän valmistustapaan oikein sovellu. Kiinankaali tai litteä, harvempi keräkaali olisi ollut parempi vaihtoehto. (Mitenhän ne muuten kasvavat? Onko litteys puhdasta jalostuksen tulosta vai saavatko kerät muotonsa kasvusolosuhteiden manipulaation avulla?)

Lopulta tein uunissa aasialaisittain maustettuja kaalikääryleitä tomaattikastikkeen kera, eli puhdasta suomalais-aasialais-välimerellistä fuusiota. Täytettä tuli tupla-, jos ei tripla-annos, josta vähintään puolet jäi käyttämättä. Alle reseptiin olen siis kirjannut puolikkaan määrän, joka riittää hyvin kuuteen kääryleeseen. Kaalin lehdet kun repeilivät varoivaisuudesta huolimatta siihen malliin niitä irrotellessani, etten viitsinyt edetä urakassani kaalin sisimpiin lehtiin saakka. Riekaleisilta lehdiltä olisin välttynyt, jos olisin keittänyt kaalin kokonaisena, mutta halusin vain notkistaa lehtiä nopeasti. Vaikka suunnitelmani eli tekemisen mukana, nyyttösistäni tuli kuitenkin erittäin maukkaita, kaalikääryleitä syvästi inhoavan Chilihifistin mukaan jopa hyviä. Tyyppi vielä muistutti ennen ruokailun aloittamista painavin sanankääntein, että hän on inhonnut kaalikääryleitä aina. Vihreys säilyi punahunnun alla ja rakenteessa riitti sopivasti vastusta vaivauskalustolle. Kuusi käärylettä täytti sopivasti kaksi nälkäistä, lisäksi lautasen reunalta märehdittiin hapankaalta ja tuoreita kasviksia.

6 kpl kaalikääryleitä syntyy seuraavista aineista:
6 kaalinlehteä
n. 200g naudan paistijauhelihaa
0,5 dl tummaa riisiä
0,5-1 porkkana
pieni sipuli
pieni tulinen chili
muutama valkosipulinkynsi murskana
pala inkivääriä raasteena
puolikkaan limen mehu
soijakastiketta
osterikastiketta
jauhettua paprikaa
kuivattuja yrttejä
suolaa

1. Laita riisi kiehumaan. Murensin veteen palan kasvisliemikuutiota ja lisäsin ripauksen kurkumaa. Voit halutessasi maustaa veden vain suolalla. Tumma riisi tarvitsee kypsyäkseen puolisen tuntia, valkea kypsyy nopeammin.
2. Riisin kypsyessä irrota kaalista haluamasi määrä lehtiä varoen ja keitä niitä muutama minuutti runsaassa, suolalla maustetussa vedessä.
3. Kaada kaalikattilasta kuuma vesi pois ja valuta tilalle runsaasti jääkylmää. Anna lehtien jäähtyä vedessä, jotta kypsyminen pysähtyy. Siirrä ne sitten kuivumaan esim. puhtaan keittiöliinan päälle. 
4. Valmista täyte paistamalla jauheliha pannussa. Lisää sipuli- ja chilisilppu, murskaa valkosipuli sekä raasta inkivääri ja porkkana joukkoon. Mausta limemehulla, ropsauksella soija- ja osterikastiketta (tai tipalla kalakastiketta) sekä paprikajauheella ja kuivatuilla yrteillä. Lisää riisi joukkoon, sekoita, ota pannu levyltä ja anna täytteen jäähtyä hieman käyttöä.
5. Kun kaalinlehdet ovat kuivahtaneet ja täyte vetäytynyt, voit aloittaa rullaamisen. Jos kaalin lehtiruoti on päästään kovin paksu, voit nipsaista siitä palan käärimistä helpottaaksesi. Aseta lehden päähän n. 2 rkl täytettä ja rullaa sitten kohti toista päätä taitellen lehden ulkoreunoja sisään edetessäsi, aivan kuin tekisit kevätkäärylettä. Koita saada rullasta mahdollisimman tiukka. 
6. Asettele rullat kapeaan, suorakaiteen muotoiseen uunivuokaan tiiviisti peräkkäin. Voit ripsaista pohjalle hieman oliiviöljyä halutessasi. Muutama lehdistäni oli niin repaleinen, että kovin kaunista nyyttiä niistä en saanut aikaiseksi. Se ei kuitenkaan haitannut, sillä valelin ne edellispäiväisellä tomaattikastikkeella (jota olin ajatellut höyrytettyjen rullien dippikastikkeeksi), peitin muutamalla tomaattisiivulla ja ripsin päälle pippuria, merisuolaa, yrttejä ja oliiviöljyä. Aasialaiset kaalikääryleeni saivatkin siis lopuksi välimerellisen käänteen.
7. Paista kääryleitä 175-asteisessa uunissa alatasolla. Peitin vuoan foliolla ja paistoin 30min, sitten otin folion pois ja lisäsin päälle hieman juustoraastetta. Jatka paistamista vielä n. 20 minuuttia.

Tomaattikastikkeen tein siis jo edellisenä päivänä pizzan pohjalle. Määrästä tuli suuri ja siitä jäi edelleen yli. Peruskastike koostui tölkillisestä kokonaisia säilöttyjä tomaatteja, 1 tuoreesta tomaatista, kelta- ja valkosipulista, chilistä, suolasta, ripauksesta sokeria, pippuria ja yrttejä. 10 minuutin kiehuttelun jälkeen ajoin soossin sauvasekoittimella sileäksi, sen pituinen se. Juustoraastetta tuikkasin lasagnemaniassani tomaattien päälle vanhasta tottumuksesta, meillä se oli mallia "arki"; emmental, parmesaani tai muu vahvemman makuinen juusto toimisi varmasti paremmin. Nyt juuston oli loppujen lopuksi lähinnä määrä harhauttaa yksi käärylekammoinen syömispuuhiin. Ja tulihan se kaalipää lopulta vatsaan vaivattua.

---

Illaksi kääräisin loput täytteestä vielä kevätrullakuoren sisään. Valmiita pakastettuja wrappeja löytyy ainakin itämaisista ruokakaupoista, itse haen kuoret yleensä Kallion Vii Voanista. Rullat kävivät vain nopeasti pannulla ruskistumassa - varsinaista uppopaistamista näiden kanssa ei edes tarvitse harrastaa, sentti öljyä pannulla riittää. Dippinä toimi tomaattikastikkeen loppu, jota maustoin vielä chilikastikkeella.

Logistiikan hukkunut logiikka

Eilen illalla tulin katsoneeni FST5-kanavalta mielenkiintoisen ohjelman. Spotlight-ajankohtaisraportissa heräteltiin katsojia miettimään lähiruoan konseptia. Tuoretavaraa kuljetellaan lännestä etelän logistiikkakeskuksiin ennen kuin tuotteet päätyvät kauppojen hyllylle pohjoiseen. Haastatellut viljelijät ilmaisivat tyytymättömyytensä tilanteeseen, mutta myös avuttomuutensa sen edessä. Mitä voi tehdä kuluttaja? 

Katso ohjelma täältä

Reportaasissa tehtiin selväksi myös se, ettei pienen liikkeen ole kannattavaa hankkia lähellä tuotettua ruokaa. Onneksi rohkeita systeemintestaajiakin löytyy, kuten esimerkiksi Helsingin Kumpulassa.

Lue Hesarin NYT-liitteen juttu Kumpuodista

Minua kuluttajana kiinnostaa paitsi ruoan alkuperä myös sen hinta. Ruoan arvonlisäverokevennys astuu vihdoin voimaan tänään. Samalla alkoholit  puolestaan kallistuvat, taas vaihteeksi. Pitänee vielä tänään lähteä tutkimaan veromuutoksia käytännössä. 

Viime yö oli muuten ensimmäinen pakkasyö meillä. Osa yrteistä ja chilit ovat muuttaneet sisätiloihin ja ne kypsyvät vauhdilla. Tomaatit korjasimme jo muutama päivä sitten: kasa keltaisia helmiä odottaa käyttöä ja vihreät odottavat leikatuissa oksissa kellastumista. Lokakuu.