Joulumielellä

Joulun voi kai virallisesti jo kutsua olevan ohi - sitä vietimmekin tänä vuonna pitkään ja hartaasti, ja tapamme mukaan useammassa pohjalaistuvassa.

 

 

Laatikot ulos takkauunista!

 Salaatti briestä, päärynästä, viinirypäleistä ja pecanpähkinöistä. 

 Kotimaisella kinkulla on yllään mantelinen sinappi-hunajahuntu.

 

Hikoileva puolukkajäädyke...

Joulusyöminkien jälkeen onkin aika paastota pari päivää ennen vuoden vaihdetta, jolloin hyppäämme taas tien päälle ja suuntaamme Turkuun. Onnellista uutta vuosikymmentä kaikille lukijoille!

Uuden vuoden odotuksen orkidea.

Kesä talven keskelle: Pasta Limoncello

Talvisen hirvipaistin jälkeen paukkupakkasten napsuessa seinillä kesäiset muistot tuntuvat yht'äkkiä kumman houkuttelevilta, etenkin näin kinkkukauden koputellessa ovella. Vellipojalta lainatun ihanaisen Limoncello-juustokakun toteuttamisen jälkeen kaappiin jäi vielä puolikas pullo tuota kirkkaan keltaista italialaista sitruunalikööriä. Pohtimisen jälkeen päätin yhdistää liköörin pastaan ja niin syntyi Pasta Limoncello. Sama on oivallettu Italiassakin - lähdin nyt kuitenkin luomaan annosta omien mieltymyksieni pohjalta. Tällä repestillä osallistun myös joulukuun alkoholiaiheiseen ruokahaasteeseen, ensimmäistä kertaa! Aluksi ajattelin leipasta haasteeseen jotain mukavan jouluista, esimerkiksi jalostaa edelleen erään Englantiin muuttavan ystäväni läksiäisissä maisteltua jallukakkua (toimii!), mutta Limoncello vei ajatukset Italiaan ja kielen mennessään...

Tarvitset (annokseen kahdelle):

pastaa n. 100 g per syöjä (meillä hyvin ohutta spaghettia)
limoncello-likööriä

1 dl ruokakermaa

1/3-puolikas kesäkurpitsa

vihreää tankoparsaa (säilöttyä näin talviaikaan)

1 sipuli

1 valkosipulin kynsi

merisuolaa
valkopippuria
mustapippuria

oliiviöljyä
vettä pastan keittämiseen

sitruunan kuori
(parmesaania)

1. Laita vesi kiehumaan pastaa varten ja kun se kuplii kunnolla, lisää pasta sekä karkeaa merisuolaa.
2. Pilko kasvikset, kuumenna oliiviöljy paistinpannussa ja kuullota siinä ensin sipuleita sekä kesäkurpitsaa, mausta suolalla ja pippurilla. Lisää tankoparsa paloina ja perään reilu tujaus limoncelloa. Anna alkoholin haihtua pannulta ja lisää sitten osa sitruunankuoriraasteesta  sekä ruokakerma. Anna seoksen kiehahtaa.

3. Kun pasta on kypsynyt al denteksi, ota lämpö alas hellalta ja kaada lähes kaikki vesi kattilasta, lisää kasvis-kermaseos pastan joukkoon. Voit halutessasi lisätä vielä tipan limoncelloa, mikäli kastike sitä vaatii. Pyöritä pasta, kerma ja kasvikset sekaisin ja anna tekeytyä hetki kannen alla. Tai jos pannuun mahtuu, nouki pasta kattilasta suoraan kastikkeen joukkoon.

Pastan voi toki nauttia näinkin: silaa annos parmesaanilla ja sitruunankuoriraasteella. Minun teki kuitenkin mieli lisukkeeksi katkarapuja. Jos käytät pakasterapuja, ota ne sulaamaan jo ennen pastan keittämistä. Huuhtele ravut ennen käyttöä jääkylmällä vedellä ja puristele niistä ylimääräinen kosteus pois. 

Chili-sitruuna-katkat syntyvät pastan lisukkeeksi helposti:  Tarvitset n. kourallisen katkarapuja per syöjä. Kuumenna tilkka oliiviöljyä pienessä kasarissa, lisää silputtu chili  haluamallasi poltteella (esimerkiksi pieni, keltainen lemon drop ilman siemeniä sopii hyvin) ja sulat ravut. Pyöräytä nopeasti ympäri ja purista joukkoon n. puolikkaan sitruunan mehu.  Anna kypsyä minuutin tai kaksi. Jaa sillä aikaa pasta lautasille, nosta kauhallinen rapuja päälle ja ripota päälle sitruunankuoriraastetta. Jos syö pastaa rapujen kera, jättäisin parmesaanin kokonaan pois viimeistelystä.

Aluksi kirpakan makean liköörin yhdistäminen pastaan hieman hirvitti, mutta tältä pohjalta uskaltaa lähteä tekemään enemmänkin kokeiluja. Risottoonkin italialaiset herkkuaan nähtävästi käyttävät ja se saattaisi istua myös johonkin paellan tyyppisen ratkaisuun - ehkä keväämmällä koemme Limoncellon uuden tulemisen...!

Nyt tämän blogin väki lähtee kuitenkin yhä paukkuvampia pakkasia kohti ja toivottelee kaikille oikein tunnelmallista joulua!

Hirveä illalliseksi

Vanha ystäväni muuttaa pois naapurustostamme näillä näppäimillä ja palaa kotiseudulleen Pohjanmaalle (ei sentään Pohjois-Karjalaan). Halusin tarjota hänelle hyvin ansaitun tauon pakkaamistohinaan: illallisen hirven muodossa. Veljeni toi marraskuussa tuliaisina Kainuusta muun muassa hirven lapaa, ja nyt tuntui olevan hyvä hetki kaivaa pala esiin pakkasesta. Hirvi ja punaviini muodostavat luontevan yhdistelmän, mutta tällä kertaa päätin kokeilla jotain itselleni aivan uutta. Pöydän kulmalla pitkään tönöttänyt alkoholiton glögi sai kunniatehtävän toimia liemen sulostuttajana. Ja suloinen liemi siitä syntyikin - glögin makeus imeytyi lihaan, loppuvaiheessa lisätty dijon-sinappi taas antoi pataan särmää ja ruokakerma pyöristi mausta täyteläisen. Herkullista! 

Glögihirvi (3:lle)

pala hirvenpaistia tai lapaa (meillä 435 g lapaa)

voita ja/tai oliiviöljyä
1 punasipuli

1 keltasipuli
1 suuri porkkana

2 valkosipulin kynttä

2 dl punaista glögiä

1 dl ruokakermaa
1 tl dijon-sinappia
merisuolaa

mustapippuria

laakerinlehti

1 tl timjamia
1 tl rosmariinia

1. Laita uuni lämpiämään 175-asteeseen, poista lihasta kalvot ja kuutio se sopiviksi suupaloiksi. Ruskista palat nopeasti padan pohjalla voin ja oliiviöljyn sekoituksessa.

2. Kuori ja viipaloi sipulit sekä porkkana ja lisää pataan. Mausta reippaasti merisuolalla, pippurilla ja yrteillä. Lisää pataan myös laakerinlehti ja glögi.

3. Nosta kannella peitetty pata uuniin hautumaan tunniksi tai puoleksi toista, kunnes liha on kypsää. Itse annoin lihan ottaa hieman väriä ilman kantta viimeiset puoli tuntia.
4. Sekoita lopuksi dijon ja kerma joukkoon, voit nostaa padan vielä hetkeksi jälkilämpöön hautumaan.

Kermalla silatun glögihirven kyljessä maistuvat jo aiemmin bloggaamani kultaiset lanttukuutiot sekä perunamuusi, kuvassa myös kurkkusalaattia ja puolukkahilloa. Ja jälkiruoaksi nautitaan tietenkin loput glögistä!

Puff, sanoi pita!

Tänä viikonloppuna oli tarkoitus syödä hirveä, mutta paisti unohtui pakkaseen. B-suunnitelma kiertyi kaapissa kököttävän jauhetun naudan ympärille. Pitaleipiä emme olleet tehneet pitkään aikaan, joten leipuriksi päätyi tällä kertaa Chilihifisti, samalla kuin allekirjoittanut lakkaili kynsiään... Tarkkaa reseptiä leipuri ei kuulemma käyttänyt, mutta pitat syntyivät käden käänteessä ja onnistuivat loistavasti.

Kuumenna 3 desiä vettä ja lisää siihen 2 teelusikallista kuivahiivaa, 1 tl suolaa ja 1 rkl hunajaa, sekoita. Lisää jauhoja, kunnes taikina alkaa kiinteytyä ja lorauta joukkoon reippaalla kädellä oliiviöljyä (n. kolmisen ruokalusikallista). Alusta taikina hyvin ja anna nousta lämpimässä paikassa. Kun taikina on noussut kaksinkertaiseksi, jaa se puoliksi ja vaivaa palloksi jauhotetulla alustalla. Jaa puolikas taas kolmeen osaan ja leivo niistä litteitä leipiä. Paista 250-asteessa n. viitisen minuuttia, jolloin pitojen tulisi suorittaa seuraava temppu:

Ja sitten vain täyttämään.

Täytteenä söimme siis jauheliha-papu-tomaattikastiketta, salaattia ja juustoraastetta, mutta pavuista ja muista kasviksista saa toki aikaan täyttävän vegeversionkin. Jauhelihakastikkeeseen käytettiin 400 g vähärasvaista, kotimaista jauhenautaa ja tölkki tomaattimurskaa, 1 sipuli silppuna ja maustekaapin koko arsenaali... Mukavaa rakennetta jauhelihan joukkoon tuovat mustasilmäpavut (vajaan desin verran kuivana), joita Chilihifisti ensin liotti puolisen tuntia ja keitti sitten kypsäksi suolavedessä. 

Kuuman taskun kestävä salaatti syntyi kiinankaalesta, tuoreista ja aurinkokuivatuista tomaateista, kalamataoliiveista sekä avokadosta. Salaatin joukkoon sekoitettiin kastike oliiviöljystä, punaviinietikasta, limemehusta, pippurista ja yrteistä sekä kokonaisesta viipaloidusta valkosipulin kynnestä.

Sitten vain koverretaan veitsellä tasku auki,  sullottaan täytteet sisälle, kuorrutetaan chilikastikkeella ja asetetaan huuli leipäsen päälle. Pari täytettyä pitaa käy hyvin kokonaisesta ateriasta, mutta mukavahan näitä on iltapalanakin napostella.

The beauty or the beast?

Tunnelmallista Lucian päivää!

Lehtipihvit melkein Itsenäisyyspäiväksi

Melkein? Niin, varsinaisen juhla-aterian nautimme jo edeltävänä päivänä (lauantaina), jolloin lautaselle päätyi pihvejä naudan sisäpaistista. Pieni, kahdelle sopiva kimpale otetaan lämpeämään hyvissä ajoin ennen kypsymistä. Chilihifisti leikkasi lihasta sopivia siivuja, jotka sitten hartaudella mätkytteli nuijan kera ohueksi. Paisti ei ole yhtä mureaa kuin filee, mutta huolellisella hakkaamisella sekin ongelma hoitui. 

Pihvit käytettiin voissa kuumalla valurautapannulla. Käännä leikkeet heti, kun lihasneste alkaa pyrkiä pintaan, näin et kuivata lihaa turhaan. Pintaan rouhaistaan merisuolaa ja pippuria.

Pihvin kera nautittiin itsetehtyä persiljalla ja tuoreella chilillä silattua maustevoita sekä yrttisiä lohkoperunoita. Perunoiksi valitttiin suhteellisen kookasta, jauhoista lajiketta. Perunalohkot keitetään ensin lähes kypsiksi suolalla maustetussa vedessä, huuhdotaan kylmällä vedellä, taputellaan kuiviksi puhtaan keittöpyyhkeen sisällä, maustetaan merisuolalla, mustapippurilla sekä yrttisekoituksella, ja kuorrutetaan oliiviöljyllä. Sitten ne työnnetään uunin grillivastusten alle tirisemään 225-asteeseen n. 15 minuutiksi. 

Vihreää lautasella nautittiin parsakaalin muodossa. Tupsukat höyrytetään kypsiksi perunakattilan päällä siivilässä veden poreillessa ja pidetään lämpimänä kannen alla tarjoamiseen asti - älä siis kaada keitinvettä pois, kun poistat lohkot kattilasta. Silaa parsa hyvällä oliiviöljyllä, puserruksella limeä ja ripauksella suolaa. 

Valokuvaajalle kävi ateriointivaiheessa vanhanaikasesti: kuvaa lautasesta emme saaneet, sillä ruoka todellakin houkutteli syömään! Lehtipihvien kera tarjottu viini tuli Alkon myyjän suosituksesta tällä kertaa Ranskasta: Belleruche kesti pihvien pippurisuuden ja chilin poltteen hienosti.