Piirakkainen oodi partaäijälle

Hoiloti hoiloti. Tammikuussa Marjameren uunista on pyörähtänyt ulos myös pari simppeliä piirakkaa. Toinen on versio feta-pinaattipiirakasta, toinen taas loppukesän makuja kaiholla muisteleva marjapiiras. Molempien piiraiden taustalla vaikuttaa tukeva boksi Lindahl'sin turkkilaista jogurttia. Ihmettelenpä vain, miksi sitä muunlaista jogurttia ostaakaan? Kotimaiset (tai eestiläiset) sokeriset marjankaltaisia ainesosia sisältävät litkut tahtovat vain jäädä kaappiin seisomaan. Paksua ja rasvaista, täyteläistä tavaraa kun ei pysty rajaansa enempää edes syödä. Vähäkin riittää ja sama tavara käy yhtä hyvin hedelmien tai marjojen kera aamiaiseksi, pähkinöiden ja hunajan kanssa jälkkäriksi kuin myös ruoanlaittoon.

Teen feta-pinaattipiiraan yleensä kreikkalaista mallia käyttäen - spanakopitassa sitruunainen feta-pinaattitäyte siis leivotaan kuoren sisään. Tämä on resepti on kuitenkin nopeampi toteuttaa. Pohjana oliiviöljytaikina, jota voi hyvin käyttää muidenkin suolaisten täytteiden kera.

Pohja:
4 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
1,25 dl vettä
1,25 dl öljyä
1,5 tl leivinjauhetta
-> Sekoita kuivat ja märät ainekset ensin erikseen, yhdistä ja vaivaa sekaisin. Taputtele taikina pyöreään piirasvuokaan (halkaisijaltaan n.26 cm) jauhotetuin käsin.

Täyte:
n. 400 g pakastepinaattia (tai 800g tuoretta)
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
250 g fetajuustoa
1 dl jogurttia
2 munaa
1 lime
suolaa, mustapippuria, oliiviöljyä

1. Hauduta pinaatti oliiviöljytilkassa pannulla. Kuori ja silppua sipulit, lisää pinaatin joukkoon kuullottumaan. Anna veden haihtua pannulta, mutta varo etenkin pakastepinaatin kanssa, ettei pinaatti muutu ruskeaksi. Purista joukkoon puolen limen mehu. Mausta suolalla sekä rouhitulla mustapippurilla.
2. Riko munat ja sekoita hajalle, lisää joukkoon jogurtti ja feta muruina tai paloina ja sekoita. Purista joukkoon toinen limen puolikas, mausta rouhitulla mustapippurilla.
3. Levitä pohjalle ensin pinaattiseos, sitten jogurtti-feta-täyte. Paista 200-asteessa n.40 min (riippuen vuoan suuruudesta ja pohjan paksuudesta).

Nopea marjapiiras
1 muna
1 dl sokeria
1 dl jogurttia (maitotilkalla notkistettuna)
1 dl juoksevaa/sulaa margariinia
2 dl vehnäjauhoja
1,5 tl leivinjauhetta
marjoja
vaniljasokeria

1. Sekoita muna ja sokeri nopeasti - ei tarvitse vaahdottaa.
2. Sekoita joukkoon jogurtti (jota voit tarvittaessa notkistaa maitotilkalla) ja margariini.
3. Sekoita keskenään kuivat aineet ja vatkaa ne sitten nopeasti muiden aineiden joukkoon.
4. Kaada ja levitä seos pienehköön piirasvuokaan (halkaisija 24-26 cm).
5. Lisää päälle haluamasi marjat - itse käytin n. desin mustaherukoita ja pari desiä vadelmia, joista syntyi mukavan kirpakka, kesäinen maku. Painele marjat syvemmälle pohjaan ja ripottele päälle vaniljasokeria.
6. Paista 175-asteessa n. 30 min.

Lookin' for some hot stuff baby this evenin'...!

Friteeraus on toimenpide, jonka olen huomannut herättävän pelkoa monissa ystävissäni. Vanhana munkinpaistajana tiedän, ettei huolta kuitenkaan ole, kunhan pitää silmällä muutamaa perusasiaa:

Ensinnäkin, friteerausastian tulee olla tarpeeksi kookas, jotta öljy ja friteerattavat raaka-aineet mahtuvat kiertämään astiaa kuumentuessaan - kuuma öljy kun pistää tuotteet taatusti svengaamaan. Wokki olisi tietenkin uppopaistovaihtoehtona mitä ihanteellisin, mutta koska meiltä ei löydy tarpeeksi suurta kantta tai pannua kanneksi tukahduttamaan tulta vahingon sattuessa, tyydyn yleensä friteraamaan haluamani tuotteet ihan tavallisessa, kookkaassa kattilassa. Öljyä on oltava tarpeeksi, jotteivät friteerattavat tuotteet ota kiinni pohjaan - itse käytän yleensä n. 5 sentin öljykerrosta kattilan pohjalla. Öljyn lämpötilan sopivuutta kannattaa kokeilla esim. leivänpalalla ennen friteerauksen aloittamista - sen tulee nousta pohjalta nopeasti ylös ja aloittaa iloinen sambansa. Öljyn lämpötilaa tulee vahtia jatkuvasti: jos meno yltyy turhan räiskyväksi, pienennä oitis lämpöä. Ne, joilta löytyy kotoa "talouslämpömittari", voivat tähdätä 180-asteen lämpötilaan friteeratessa - muuten on vain arvioitava ja pysyttävä skarppina. Ja tosiaan, pidettävä liesituuletin pois päältä ja kansi lähettyvillä - äläkä missään nimessä heitä kuumaan öljyyn vettä (pisaraakaan!), sillä ilotulitus on hetkessä valmis. Mikäli öljy roihahtaa joko kuumuudesta ja räiskähtää vedestä, kansi päälle heti ja astia kylmälle levylle saman tien. Muuten friteeraus on simppeli ja toimiva kypsennystapa, ja varsin nopeakin, jos kypsennettävänä on sopivan pieni määrä tavaraa - joskin toimenpiteenä se on hieman sotkuinen...

Pakkasesta löysin siis pari ohuen ohutta kalkkunafileetä, ja päätin kypsentää ne pitkästä aikaa friteeraamalla. Ja koska hedelmäkorissa makoili muutama mukava asukas (mango & avokado), päätin kehitellä niistä herkulliset lisukkeet. Itse ainakin kaipaan hedelmien raikkautta samalla, kun pistelen suuhuni jotain syntisen suolaista ja rasvaista... Kenties en olekaan ihan niin läpimätä, mitä olen kuvitellut ;) En ole koskaan friteerannut sipulia, joten nyt yritin kokeilla sitäkin. Päädyin kokeilemaan kahta erilaista frittitaikinaa nähdäkseni kumpi niistä toimii paremmin - ja se oli munaton taikina. En julkaise tässä sipulin paistossa käyttämääni ohjetta, sillä taikinasta tuli sen myötä aivan liian jämäkkää.  Jauhoja kun ei voi poiskaan ottaaa. Mutta jatkamme harjoituksia... Sen sijaan kalkkuna onnistui mainiosti. Muista, että paistoöljy olisi hyvä pitää mahdollisimman puhtaana. Lisää öljyä tarvittaessa ja muista kuumentaa se sopivaksi ennen friteerauksen jatkamista. 

Mangosalsa (2:lle) 
1 kypsä mango

2 ananasrengasta
pieni punainen paprika (tai puolikas isosta)
1 chili
puolikkaan limen mehu

1. Mangon keskellä on kookas, litteä kivi. Palo mango asettamalla terävä veitsi keskelle hedelmän "kantapäätä" ja seuraa sillä kiven pintaa - syntyy aavistuksen ovaalin muotoinen leikkausrata. Tee sama toiselle puolelle. Näin käteesi jää kolme palaa: lihaisat kyljet ja keskelle kapea kivisuikale. Vedä veitsellä ristikkäiset viillot kylkipalojen hedelmälihaan aivan kuoreen saakka, mutta varo, ettei veitsi puhkaise kuorta. Syntyy kuutioita, jotka saat leikattua irti fileerausta jäljittelemällä - seuraa veitsellä kuoren pintaa ja irroita hedelmäkuutiot kuorestaan. Leikkaa myös kiven vierestä palaan mahdollisesti jäänyt liha pienellä hedelmäveitsellä. (Tai säästy vaivalta ja käytä tölkkimangoja.)
2. Kuutioi paprika pieniksi paloiksi, palo paprika ja silppua chili. Yhdistä kaikki aineet keskenään ja purista päälle limemehua, ripauta päälle pippuria, jos haluat. Anna maustua jääkaapissa hetken ennen tarjoamista.

Avokadotsatsiki
1 kypsä avokado
1 dl ruokajogurttia (paksua, esim. Lindahl)
1 pieni valkosipulinkynsi
hieman limemehua
suolaa
mustapippuria
(oliiviöljyä)

1. Myös avokadon keskellä on kookas, pyöreähkö kivi. Leikkaa veitsellä hedelmä halki kiven pintaa mukaillen. Tartu käsillä kiinni avokadon molemmista puolista, pyöräytä ja käsiisi jää kaksi hedelmän puolikasta. Kypsästä, tummasta hedelmästä lihan ja kiven saa nätisti irti ruokalusikalla kovertamalla.
2. Muussaa avokado esim. haarukalla pienessä kulhossa ja purista joukkoon aavistus limemehua. Näin vihreä liha säilyttää värinsä tummumatta. Lisää joukkoon muutama suuri ruokalusikallinen paksua, maustamatonta jogurttia (esim. "partaäijää") ja sekoita. Purista sekaan pieni valkosipulinkynsi, mausta suolalla ja pippurilla. Mikäli seos on mielestäsi turhan jämäkkää, voit lisätä joukkoon limemehua tai muutaman tipan oliiviöljyä. Anna maustua jääkaapissa ainakin tunnin ajan ennen tarjoilua.

Friteerattua kalkkunaa ja sipulia (2:lle)
2 ohutta kalkkunanfilettä
1 iso sipuli
1 lime
ripaus suola
rypsiöljyä (tai muuta miedon makuista öljyä) tai kookosrasvaa 

Friteeraustaikina kalkkunalle (ohje teoksesta Vår wok bok):
1 dl vehnäjauhoja
1 dl kylmää vettä
0,5 rkl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa

1. Purista limemehu rasiaan, sekoita joukkoon ripaus suolaa ja marinoi kalkkunaa nesteessä tunti tai kaksi. Näin myös lihan kypsyminen pääsee alkuunsa. Anna sitten marinadin valua kanasta ennen friteerausta.
2. Leikkaa fileet n. puolen sentin paksuisiksi siivuiksi, sipuli suuriksi renkaiksi.
3. Sekoita friteeraustaikina tasaiseksi massaksi ylle kirjoitetun reseptin mukaan.
4. Kaada n. viitisen senttiä öljyä wokkiin tai kattilan pohjalle ja kuumenna se 180-asteeseen. Tärkeintä astiassa on sen tarpeeksi suuri tilavuus, etteivät kanapalat ota kiinni pohjaan tai tartu toisiinsa. Pidä myös astian peittävää kantta lähettyvilläsi, mikäli öljy sattuu ylikuumenemaan ja syttyy palamaan - tuli tulee tukahduttaa sulkemalla kansi. Tästä syystä liesituuletinta ei kannata pitää päällä. Vahdi siis öljyn lämpötilaa ja käyttäytymistä - pienennä lämpöä, jos räiskintä menee turhan levottomaksi.
5. Friteeraa kalkkunaa muutama pala kerralla astian koosta riippuen ja käytä esim. reikäkauhaa tai pitkiä pihtejä kanaa laskiessa ja nostaessa. Kalkkuna on valmista parissa minuutissa, kun sen pinta on kauniin kullanruskeaa - kääntele paloja tarvittaessa tasaisen pinnan saavuttamiseksi.
6. Nosta palat kuivumaan ritilälle tai esim. talouspaperilla peitetylle lautaselle.

Sipuli leikataan jämäköiksi renkaiksi ja pyöritellään friteeraustaikinassa. Taatusti voit käyttää niille samaa taikinaa kuin kalkkunalle, mutta siinä tapauksessa friteeraa ensin sipulit. Ne paistuvat myös parissa minuutissa: nouki renkaat kuivahtamaan kalkkunan tapaan ennen tarjoilua. Nauti friteeratut kalkkunapalat ja sipulirenkaat mangosalsan ja avokadotsatsikin kera. Koska kalkkunaa oli aika vähän ja nälkäinen työläinen kotimatkalla, päätin myös paahtaa uunissa muutaman perunalohkon, joita niitäkin on mukava dippailla avokadosörsseliin. Lohkoperunoille löydät ohjeen vaikka täältä.

Paahdettua, tulista tomaattikeittoa chiligratinoitujen sinisimpukoiden kera

Kuukauden ruokahaasteena ovat tällä kertaa nilviäiset. Itse rakastan erilaisia rapuja ja  esimerkiksi mustekalaa, mutta niitä tulee harvoin kokattua kotona ihan tyyriytensä vuoksi- - tuoretta mustekalaa nyt on muutenkin melko hankala Suomesta saada. Huomasin kuitenkin, että sinisimpukat näyttivät olevan tarjouksessa, enkä ollut koskaan ennen käsitellyt  eläviä sellaisia, joten tartuin tuumasta toimeen. Arvelin, ettei talouden toinen osapuoli olisi kovin ihastunut ideasta, joten jouduin suunnitella tarjoilutavan, joka saisi simpukat uppoamaan epäluuloiseen pihtisuuhunkin. Lääkkeenä toimi tietenkin chili, mikäs muu, joka lämmittää sekä tomaattikeiton että gratinoituja sinisimpukoita. Koska tarvitsin ensikertalaisena hieman apua simpukoiden käsittelyyn, nappasin sinisimpukoille ohjeen jo aiemmin mainitsemastani Otavan suomentamasta ja julkaisemasta Tapakset ja antipastot-kirjasta, jota sitten tuunasin edelleen vaihtelemalla ainesosia, kuten lisäämällä chilin reseptiin ja jättämällä pois konjakin - tuumasin, että pelkkä viinissä haudutteleminen riittää alkoholiosuudeksi. Paahteinen tomaattikeitto taas sai vaikutteita hartaudella selaamastani Matthew Drennanin Keitot-kirjasta, jossa alkuperäinen keitto esiintyy nimellä "Tulinen tomaattikeitto punaisen paprikakerman kanssa". Olen joskus aiemmin tehnyt herkullista keittoa paahdetuista paprikoista, nyt päätin kokeilla soppaa tomaattien kera. Kasvisliemen sijasta käytin siihen simpukoiden haudutusnestettä. Yhdistin siis kahden kirjan reseptit ja toteutin ne omien käänteideni kera. Ja hyvinhän yhdistelmä toimi - simpukat säilyttivät viininhöyryisen kosteutensa maukkaan ja rapean kuoren alla. Keitosta tuli maukas ja lempeän tulinen. Simpukoissa on oma räpeltämisensä, etenkin peseminen ja rapsutteleminen vie aikansa, jos valmistaa samalla suuremman määrän. Me ostimme simpukoita kerralla ison köntsän, ja hyvinhän ne olivat yhden yön jääkaapissa pärjänneet. Soppa simpukoineen  teki uuden tulemisen heti seuraavana päivänä.

Tulisuutta voit molempien komponettien kohdalla säätää chilien määrää ja lajikkeita vaihtelemalla. Simpukoiden kanssa kannattaa olla varovainen chilin suhteen - tarkoitukseni ei ole peittää äyriäisten omaa makua. Joten tässä reseptissä kannattaa jättää tulisimmat lajikkeet syrjään ja poistaa chilistä siemenet ja niiden vaaleat kiinnikkeet. Itse käytin moneen kertaan tässäkin blogissa hehkuttamaani sopivasti tulista lemon drop-lajiketta, jonka sitrusaromin tiedän sopivan hyvin merenelevien kera. Sopassa taas saa olla ihan reilusti potkua - paahtamalla chilit makeutuvat ja tulisuus taipuu, joten minusta voit käyttää reseptiin myös kokonaisia chilejä. Sellaisia meillä ei ole, vaan viime kesän loppusato palottiin ja pakastettiin lajikkeen mukaan.  Soppaan päätyi siis reilut palat aji christal-lajiketta. Chilien tulisuuden mittarinahan toimii useimmiten niiden koko: mitä suurempi paprika, sitä miedompi - habaneroja lukuunottamatta! 

Paahdettu tomaattikeitto (2:lle)

n. 700 g luumutomaatteja

1 punainen paprika
2 chiliä

1 punasipuli

3 valkosipulinkynttä

pari aurinkokuivattua tomaattia

reilu rkl oliiviöljyä

2 dl simpukoiden haudutuslientä (=viiniä, tai sama määrä kasvislientä)
tuoretta persiljaa

suolaa, pippuria

Chiligratinoidut sinisimpukat (2:lle)

10-12 sinisimpukkaa

2 dl valkoviiniä

laakerinlehti

kokonaisia mustapippureita

merisuolaa

chili
1-2 valkosipulinkynttä

1 pieni sipuli

reilu rkl oliiviöljyä

yrttisekoitusta

tuoretta persiljaa

2-3 rkl leivänmuruja (tai korppujauhoja)

pippuria ja suolaa myllystä

1. Aloita ruoan laittaminen tomaattikeittoon tulevien kasviksien paahtamisella. Aseta uuni lämpiämpään 200-asteeseen. Puolita luumutomaatit ja paprika, sekä poista siitä siemenet, kuori ja palo sipuli muutamaan osaan, kuori myös valkosipulinkynnet. Asettele ne  uunipannuun, lorauta päälle oliiviöljyä, sekoita ja paahda n. 30 minuuttia.

2. Pese sillä aikaa simpukat huolellisesti juuriharjalla kylmän, juoksevan veden alla. Heitä pois simpukat, jotka eivät kopauttaessakaan sulkeudu. Poista simpukoiden "parrat" tarttumalla niistä kiinni ja repäisemällä tiukasti kuoren kapeammasta päästä leveämmän suuntaan.

3. Kun kasvikset ovat miltein paahtuneet, kiuhauta kattilassa viini, muutama persiljan varsi, kokonaiset pippurit ja pari kidettä merisuolaa. Lisää simpukat ja keitä niitä suljetun kannen alla n. 5 minuuttia. Ravista kattilaa reippaasti välillä: simpukoiden tulee kypsyessään aueta. Jos kannen alta löytyy simpukoita, joiden kuoret ovat vielä kiinni, heitä ne menemään. Nouki avonaiset simpukat sivuun ja siivilöi liemi talteen. Poista simpukoista päällyskuori ja lado alapuolet uunivuokaan. Nosta uunin lämpötila 220-asteeseen.
4. Ota kasvikset ulos uunista, huuhtele simpukkakattila ja lisää puolet paahdetuista kasviksista siihen. Kaada joukkoon puolet simpukkaliemestä ja lisää sitten loput kasvikset loppuliemen kera ja soseuta. Voit soseuttaa keiton myös osissa tehosekoitinta käyttäen. Jos keitto tuntuu liian paksulta, voit lisätä joukkoon hieman kasvislientä. Anna sitten sopan lämmetä kannen alla hiljokseen.

5. Tee tässä välissä täyte simpukoille. Kuori ja silppua sipuli sekä valkosipulinkynsi (tai kynnet) hienoksi, poista chilistä siemenet ja silppua sekin. Kuullota ne oliiviöljyssä esim. pienen kasarin pohjalla. Lisää yrtit ja leivänmurut ja sekoita tasaiseksi massaksi. Ota kasari liedeltä ja mausta seos suolalla ja pippurilla.

6. Jaa seos teelusikoiden avulla simpukoiden päälle, nosta vuoka uunin ylätasolle ja anna simpukoiden gratinoitua n. 5 minuuttia, kunnes ne ovat kullanruskeita. Vältä turhan pitkää uunikäsittelyä, jotteivät simpukat muutu kumisiksi.
7. Mausta myös kuumennut keitto suolalla ja pippurilla ja viimeistele persiljalla. Annostele se laakeille lautasille ja aseta päälle muutama gratinoitu simpukan puolikas. Nautiskele annos ja loput simpukat patongin ja valkoviinin kera

Tarjolla kalkkunaa ja pinaatti-linssilisuketta

Me tapaamme syödä kanan kanssa useimmiten tummaa riisiä, ja pidemmän päällehän sekin yhdistelmä kyllästyttää. Olen jo aiemmin huomannut linssien ja pinaatin liiton toimivaksi ja kaupasta tarttui tällä kertaa mukaan marinoimatonta kalkkunaa kanan sijaan. Joten...

Aloita ruoanlaitto marinoimalla kalkkunan  maustamattomat fileepihvit.  Makeaa, suolaista, tulista  ja hapanta yhdistelevä marinadi syntyy sekoittamalla ruokalusikallinen hunajaa, reipas tujaus soijaa, lisäämällä joukkoon tulista chilikastiketta makusi mukaan ja purismalla joukkoon myös yhden limen mehun. Pyörittele fileet ympäri marinadissa ja anna maustua rasiassa tai suljetussa pussissa vähintään muutaman tunnin ajan - itse laiton fileet marinoitumaan jääkaappiin jo edellisiltana. Kunnollisen paistopinnan saavuttamiseksi kalkkunafileet kannattaa paistaa parila- tai tavallisella valurautapannulla kasvisöljyn kera lisukkeen valmistumisen loppuvaiheessa. Tarjoa fileepihvit pinaatti-linssipediltä limeviipaleiden ja leivän kera. 

Pinaatti-linssilisuke (2:lle):

1 sipuli
1 porkkana
2 valkosipulinkynttä
2 dl vihreitä linssejä
4 dl vettä
1 tl korianteria
1 tl jeeraa (juustokuminaa)
1 tl kurkumaa
cayennepippuria
suolaa
4 pakastekuutiota pinaattia
puolen limen mehu
oliiviöljyä

1. Ota pinaattikuutiot huoneenlämpöön pakkasesta. Levitä linssit esim. vaalealle leikkuulaudalle ja katso läpi, ettei joukossa ole mitään ylimääräistä, kuten kiviä tai hiekkaa. Huuhdo sitten linssit siivilässä kylmän, juoksevan veden alla. Lämmitä kasvisliemi.
2. Kuori ja kuutioi porkkana pieniksi paloiksi ja silppua sipuli. Kuullota mausteita, porkkanaa sipulisilppua öljytilkassa esimerkiksi pienen kasarin pohjalla, purista joukkoon valkosipulit, lisää sitten linssit ja kiehautettua vettä niin, että linssit peittyvät. Hauduttele seosta hiljokseen n. 20 minuuttia, lientä tarpeen tullen lisäten. Pidä silmällä linssien koostumusta - niiden tulee kypsyä sisältä, muttei muuttua mössöksi.
3. Kun linssit ovat sopivan kypsiä, lisää pinaattikuutiot ja purista joukkoon limemehu. Mausta suolalla. Sekoittele ja anna hautua vielä muutama minuutti.

Täydellinen aamu (=tuore leipä)

Jos saisin valita, heräisin aamuisin kaikista mieleluiten tuoreen leivän tuoksu sieraimissani(tai äidin pullan...). Se vain on arkisin valitettavan harvinainen ilmiö, joka kuitenkin toteutui tänään. Chilihifisti tuli eräänä päivänä töistä mukanaan paketti Sunnuntain täysjyvävehnäjauhoja. Kaapissamme oli jo ennestään graham täysjyvävehväjauhoja, jotka ovat rakenteeltaan karkeita.  Esimerkiksi pitsataikinasta pelkkiä graham täysjyvävehnäjauhoja käyttämällä tulee kengänpohjaa. Sämpylätaikinassa ne taas toimivat oivallisesti. Grahamjauhoissa  jyvän kuori ja ydin jauhetaan erikseen ja yhdistetään jälleen lopuksi - täysjyvävehnäjauho taas vaikutti ensisilmäykseltä sileämmältä. Pussin kyljessä luvataan entistä parempia leivontaominaisuuksia: "Näitä jauhoja voit käyttää hieman tavallista vähemmän ja myös taikinan nostatusaika on lyhyempi." Ei kun kokeilemaan.

Jotta aamuksi saisi tuoretta leipää mahdollisimman nopeasti, kannattaa prosessi pistää alulle jo edellisiltana. Lyhyemmästä nostatusajasta, tarkoista mitoista, saati sitten valmiiksi kirjoitetuista ohjeista tuo summamutikkakokkien kruunaamaton kuningas viisveisaa, mutta juuri tämä leipä ei taida jauhomäärään epämääräisyyksiin kaatua. Sängystä ylös pötkittyäni tajusin, että leivottu leipä muistuttaa hieman no-knead bread:a, eli vaivaamatonta leipää, jota on Suomen blogistaniassa esitelty muun muassa Pastanjauhajien mainiossa blogissa. Tästä linkistä pääset siis kurkkaamaan sinne. Tämä vaivaton täysjyvävehnäleipä syntyi kuitenkin kutakuinkin näin:

Tarvitset:
3 dl vettä
1 tl kuivahiivaa
n. 1 tl suolaa
n. 6-7 dl täysjyvävehnäjauhoja

1. Ennen nukkumaan menoa: Lisää hiiva lämpimään veteen, sekoita ja anna vaikuttaa hetki. Lisää sitten suola, jauhot ja vaivaa nopeasti löysäksi taikinaksi. Peitä astia esim. pyyhkeellä ja laita taikina vaikkapa kylmään uuniin kohoamaan.
2. Aamulla: Ota kohonnut taikina esiin ja laita uuni lämpiämään 225-asteeseen. Ripsauta taikinan päälle hieman jauhoja ja pyöräytä se pari kertaa ympäri astiassa jauhotetuin käsin. Peitä pelti leivinpaperilla ja kaada taikina sille. Taputtele taikinasta haluamasi muotoinen leipä jauhojen avulla. Paista sitten n. puoli tuntia uunin keskitasolla.

Täysjyvävehnäleivästä tuli maukasta, päältä rapeakuorista ja sisältä pehmoista. Pussien kylkiä vertaamalla näissä jauhoissa on kuitua 13 % sataa grammaa kohden, graham täysjyvävehnäjauhoissa taas 12,5 % - suurista eroista ei siis sen suhteen ole kyse. Mutta kun puhutaan leipätaikinan teosta pelkästään yhtä jauholaatua käyttämällä, täysjyvävehnäjauho tuntuu toimivan kiitettävästi.

Päivän kalaöljyannos

Eräs kammoksumistani ja tähän asti onnistuneesti välttelemistäni raaka-aineista on säilötty sardiini. Johtuen varmaan lähinnä siitä, etten ole koskaan sellaisia (tietääkseni) syönyt. Eniten pelkään kai sitä epämiellyttävän hapanta tinapurkin makua, mutta toisaalta, enpä ole suuri sillien tai silakankaan ystävä, joihon olen sardiinit mielessäni yhdistänyt... Mutta niin vain kaapissa on jo pidemmän aikaa köllötellyt tyytyväisenä purkki sardiineja tomaattikastikkeessa (jota en tosiaankaan ole itse ostanut). Tänään ajattelin hankkiutua siitä eroon. Ensiajatukseni oli "Muussiksi, ja lassen väliin!" ja sitä lähdin sitten toteuttamaan, sillä ei kai mikään voi maistua pahalta lasagnessa? Jännityksellä avasin purnukan, ja mitä sieltä paljastuikaan: silakan näköisiä, pätkittyjä, hopeakylkisiä kaloja öljyisessä, punaisessa liemessä, jonka koostumus oli kyllä lähempänä öljyä kuin tomaattikastiketta. Lähempi tutkimus osoitti, että niissä oli ruodotkin tallella. Tuoksu ei kuitenkaan ollut paha, vaan peräti jopa ihan miellyttävän mausteinen. 

Tomaattiseen tölkkikalakastikkeeseen tarvitset:

tölkki tomaattikastiketta

tölkki sardiineja (tomaattikastikkeessa)

tölkki hyvälaatuista tonnikalaa

kookas keltasipuli

valkosipulia

porkkana
kapriksia
balsamico-etikkaa

suolaa

sokeria
mustapippuria

oliiviöljyä

1. Kuutioi porkkanat pieniksi paloiksi tai raasta hienoksi, kuori ja silppua sipulit ja kuullota kasviksia öljytilkassa. Jos sardiinit pelottavat sinua yhtä paljon kuin minua, muussaa ne haarukalla ja lisää kasvisten joukkoon. Lisää tomaattimurska ja tilkka vettä (tapaan huuhtaista tomaattitölkin vedellä ja kaataa kastikkeen joukkoon), anna sitten hautua rauhassa n. 15 min.

2. Lisää myös tonnikala tomaattikastikkeeseen, sekoita, mausta lorauksella balsamico-etikkaa, suolalla, mustapippurilla ja pyöristä maku sokerilla. Lisää lopuksi kaprikset ja kuivattuja (oregano, meirami, persilja) tai tuoreita yrttejä.

Juustoiselle bechamel-kastikkeelle löytyy yleensä toimiva ohje lasagnelevypaketin kyljestä, jota voi seurata. Itse teen sen tähän tapaan:
Lämmitä maito esim. mikrossa. Koska teen lasagnea yleensä meille kahdelle vain kapean leipävuoan verran, käytän maitoa kolmisen desiä. Laita n. 25 g margariinia sulamaan teflonpohjaiseen pikkukattilaan ja sirottele joukkoon ruokalusikallinen vehnäjauhoja. samalla puuhaarukalla voimakkaasti sekoittaen. Lisää tilkka lämmintä maitoa ja sekoita sileäksi massaksi, taas tilkka maitoa ja jatka varovaista kaato-hämmennysprosessia, kunnes kastike alkaa kiehua. Alenna lämpöä tai siirrä kattila kokonaan kylmälle levylle ja lisää n. 100 g tuorejuustoa (käytin loput avatusta ruohosipulituorejuustopakkauksesta) esim. kolmessa osassa. Sekoita sileäksi juustopala kerrallaan. Mausta valkopippurilla ja suolalla.

Laita uuni lämpiämään 200-asteeseen. Lasagnen latomisen aloitan lisäämällä vuoan pohjalle kerroksen tomaattikastiketta, jotteivät levyt tartu kiinni pohjaan. Sitten kerros pastaa, kala-tomaattikastiketta ja juustokastiketta, pastaa, taas punaista ja valkoista kastiketta, jne. Valkokastikkeen tulee jäädä lopuksi päällimmäiseksi kerrokseksi. Sitten vain vuoka paistumaan uuniin puoleksi tunniksi, tai kunnes pastalevyt ovat pehmenneet. Kuorrutan koko komeuden juustoraasteella n. puolessa välissä paistamista. Tarjoa lasagne vihreän, raikkaan salaatin kera.

Ihan herkullista sapuskaa sardiineista sitten lopulta syntyi ja selvisin ruokailusta kunnialla epäluuloistani huolimatta. Tämä satsi ei myöskään räjäytä budjettia ja sitä saat tehtyä isomman annoksen kerralla. Luulen kuitenkin, että jätän tulevaisuudessa säilötyt sardiinit ostamatta - anjovikset sen sijaan kiinnoisitavat allekirjoittanutta kovastikin...!

Pehmoiset hirvipullat

Saimme jouluna paketin (vajaa 400 g) jauhettua hirvenvasaa Chilihifistin vanhemmilta. Kokemukseni mukaan hirvenlihapulliin sekoitetaan yleensä kermaa, possunlihaa tai muuta rasvaista, mutta nyt mukaan muussattiin edellisten sijaan sidokkeeksi keitetty peruna. Nämä onnistuivat paremmin, kuin osasin kuvitella - ehkä parhaita tekemiäni lihapullia koskaan?! Pullat olivat pehmeitä, maukkaita ja mehukkaita. Epämääräisestä kuvasta huolimatta tällaisia nauttisin mielelläni myös ravintolassa.

Aloitin kokkaamisen keittämällä kypsäksi yhden perunan. Silppusin pienen sipulin ja kuullotin sen voissa. Sitten varsinaisen taikinan tekoon: riko kulhoon muna, kaada mukaan tilkka maitoa, ja lisää mausteet: pari teelusikkaa dijon-sinappia, suolaa, valkopippuria ja yksi murskattu valkosipulin kynsi. Sekoita, lisää mukaan sipulikuullote ja murskaa mukaan peruna. Sekoita taas, lisää lopuksi jauheliha ja sekoita taikina ympäri nopeasti.  Voit lisätä vielä suolaa, jos olet epävarma sen riittävyydestä. Pyörittele seoksesta kostein käsin isohkoja pullia ja paista ne pannulla kaikessa rauhassa matalan lämmön ja voin kera.

Riistapullat nautittiin dijon-sinapin, hapankaalen ja perunasalaatin kera. Annokseen kahdelle Chilihifisti keitti al denteksi reippaasti suolatussa vedessä kuutioidut perunat (muutama per nenä). Lisäksi tarvitset yhden maustekurkun kuutioina, 4 tankoa säilöttyä parsaa paloina, kapriksia ja hieman sipulisilppua. Ne yhdistetään perunoihin, maustetaan suolalla, pippurilla ja halutessa yrteillä, ja kuorrutetaan (kevyt)majooneesilla. Sekoitetaan ja nostetaan jääkaappiin odottamaan pullien valmistumista. Juomana toimi chileläinen Yali reserva shiraz, joka oli pehmeä, mutta aavistuksen mehumainen tuttavuus. Maistui kuitenkin ihan hyvältä ja  runsas marjaisuus miellytti ainakin minua ruoan tasapainona.

Leftovereita ja euroövereitä

Perjantaina Marjameren keittiössä tarjottiin erästä lemppariruokaani: leftover-pastaa. Jääkaapien jämien soveltaminen pasta-annokseksi on aina yhtä hauskaa puuhaa. Tänään pääraaka-aineina toimivat porsaan ulkofileen loppupala, pari siivua pekonia, suuri herkkusieni sekä eilinen, joskin herkullinen, tomaattikastikkeen loppu. Pennejen kiehuessa suolavedessä siivutin ulkofileen, pekonin, herkkusienen ja valkosipulin kynnen ja käytin niitä paistinpannulla oliiviöljyn, pippurin ja suolan kera. Kun pasta oli al denteä, kaadoin lähes kaiken veden pois pastakattilasta ja lisäsin joukkoon tomaattikastikkeen, suolaa ja tilkan oliiviöjyä. Pasta sai lämmetä uudelleen nopeasti kannen alla ja joukkoon sekoitettiin parmesaania. Sitten vain pasta lautasille, possu-sieniseos päälle, ripsaus pippuria, oliiviöljyä ja haarukka kitaa kohti.

Joulusta olen tuskin ehtinyt toipuakaan, kun eetteri täyttyy jo euroviisuista - mikä ihana  kevään merkki. Tänään yhdeksältä TV2:ssa esiintyy toinen suosikkini Bääbs eli TV-Resistori-yhtyeestäkin tuttu Päivi Kankaro. Perjantaina 22.1. vuoron saa taasen toinen suosikkini, jo viime vuonna Signmarkin kanssa esiintynyt ja toiseksi yltänyt Osmo Ikonen. Illan jännitysnäytelmä ei tietenkään olisi mitään ilman pientä suolapalaa: jatkan sitkeästi voitaikinavaraston hävittämistä! Myllyn Paras-paketin kyljestä löytyy kinkkuhyrrien resepti, jota tuunasin sillä, mitä kaapista löytyi... Eli käytin n. 100g ruohosipulituorejuustoa, kinkun sijasta pari siivua pekonia ja paprikan sijaan mitäs muuta kuin tuoretta chiliä, tuvan henkeen sopien.

Euroöverityynyt syntyvät siis sangen helposti. Kaulitsin neljä valmista, sulaa levyä n. puolet pidemmiksi ja hieman leveämmiksi, voitelin ne tuorejuusto-pekoni-chilisilppusekoituksella, ripsasin päälle pippuria ja rullasin leveyssuunnassa - en siis pitkittäin, kuten hyrrät tulisi kääräistä.  Pitkät pötkylät leikkasin useampaan osaan hassuiksi tyynyiksi, laitoin uunipellille sauma alaspäin ja paistoin 10 minuutin ajan uunin keskiosassa. Ja koska minä olen minä, uuni olikin liian kuumalla (250 astetta 225:n sijaan) ja tyynyt puffaantuivat hetkessä turpeiksi kuin hevari vesisateessa. Maku näissä oli kohdallaan, vaikka paisto menikin muuten perceelleen.  Ja nyt ei kun jännittämään!

Nyt meni överiks.

Kun Saksa ja Aasia ne polkaksi pani

Loppiaisen kunniaksi kaivoimme esiin pakasteesta porsaan ulkofileen, jolle Chilihifisti mieli marinadia misosta. Netistä löytyikin monia mielenkiintoisia japanilaishenkisiä vinkkejä possun käsittelyyn misolla, mutta varsinainen ajan kanssa marinointi jäi ajan puutteen vuoksi tällä kertaa tekemättä. Sen sijaan Chilihifisti valmisti possulle  yrttisen tuoksuvan miso-maustemassan, joka hierottiin fileen selkään ennen paistamista. Pakkasesta kaivettiin esiin myös viime kesän satoa: aji christal-chilejä, jotka grillattiin uunissa ennen lihaa ja sitten marinoitiin lisukkeeksi oliiviöljyn, valkosipulin ja yrttien seoksessa. Paistonesteestä tehtiin myös vehnäjauhoilla saostamalla ruskea, pippurinen kastike ja lautaselle päätyi vielä hapankaaltakin Saksan lippua heiluttamaan. Koko komeus tarjottiin perunamuusin kera. Juomana toimi perinteinen lager. Mikä maukas sekametelisoppa siitä syntyikään!

Miso-maustemassalla kuorrutettu porsaan ulkofilee

500 g porsaan ulkofileetä

1 rkl misoa

valkosipulinkynsi

tilkka punaista balsamicoetikkaa
ripsaus soijakastiketta
1 tähtianis

rosepippuria

viherpippuria

kuivattuja yrttejä: timjamia, rosmariinia, salviaa, laakerinlehti

paprikajauhetta

korianteria
keltasipuli

1. Murskaa ja hiero kuivat mausteet sekaisin morttelissa. Purista joukkoon valkosipulin kynsi, lisää miso, soija ja balsamico, ja sekoita tahnaksi.

2. Hiero tahna käsin possun ympärille ja anna fileen maustua huoneen lämmössä n. tunteroisen. Jos omistat tarpeeksi suuren suljettavan muovipussin, voit tehdä sotkuisen työn myös sen sisässä (siis käsien säästämiseksi - en viitannut satalitraiseen jätesäkkiin ;)
3. Laita liha uunivuokaan ja lohko sen pohjalle myös kuorittu keltasipuli. Chilihifisti poisti possusta paksuimmat rasvaviipaleet ja nakkoi ne vuoan pohjalle sipulien päälle, jotka imivät itseensä paitsi paistorasvaa myös marinadin ihania vivahteita kypsyessään.
4. Paista fileetä aluksi grillivastuksien alla 250-asteessa niin, että lihan pinta ottaa hieman väriä, napsauta uuni sitten normiasentoon ja laske lämpötila 175:een ja aseta vuoka alemmalla tasolle n. tunniksi. Omasta fileestämme tuli aavistuksen ylikypsää, mutta ison lihapalan paistaminen ilman paistomittaria on aina hieman hankalaa, eikä porsasta sovi alikypsänäkään syödä. Valele fileetä paistoliemellä muutaman kerran paistamisen aikana. Jos porsaasta ei irtoa tarpeeksi nestettä, voit lisätä vuoan pohjalle hieman vettä.
5. Kun liha on kypsää  (voit tuikata fileetä terävällä veitsellä varmistuaksesi), anna fileen vetäytyä foliolla peitettynä n. kymmenisen minuuttia ennen leikkaamista ja tarjoilua.

Jälkiruoaksi sopisi Saksa-teemaan liittyen mitä mainioimmin Apfelstrudel, joten toteutin yksinkertaisen, mukaillun leivoksen hyödyntämällä kaappiin jääneitä pakastettuja voitaikinalevyjä sekä tölkkipersikoita. Vatsa oli ruokailun jälkeen kuitenkin niin täynnä, että jälkkäri tehtiin ja tarjottiin vasta kotvasen kuluttua kaakaon kera. Mukava makuelämys syntyy myös esimerkiksi päärynästä ja sulatetusta valkosuklaasta - ystäväni tarjosi tällaisia  herkullisia torttuja joulun alla perinteisen luumun sijaan.

Persikkatortut syntyvät seuraavasti:
Sulata taikinalevyt ja leikkaa ne sopiviin annospaloihin (kahtia). Aseta palan keskelle persikan puolikas ja valuta päälle hunajaa ohuena norona. Paista 225-asteessa 15 minuuttia.  Voit viimeistellä leivokset kookoshiutaleilla tai tomusokerilla paistamisen jälkeen.

Loppuun vielä pakollinen muistutus tänään loppiaisena käynnistyvästä Top Chef -kaudesta, jossa kaapin paikkaa kokeilee suomalaissyntyinen kokki Stefan Richter. Jo kauden nähneenä voin luvata, että mies tuo sarjaan väriä koko rahan edestä. Hän oli subjektiivisen näkemykseni mukaan olennainen osa tähän astisista mielenkiintoisinta Top chef -kautta . Jännittäviä TV-hetkiä!

Haukkaa palaa!

Hyvä vaihtoehto runsaammaksi iltapalaksi leivän sijaan, esimerkiksi juuri keittopäivän päätteeksi, on omeletti. Tähän sain inspiraatiota kirjastosta mukaan tarttuneesta Otavan Tapakset ja antipastot-kirjasesta, joka on käännös saksankielisestä alkuperäisteoksesta. Opuksesta löytyy useita helppoja ohjeita esimerkiksi tapas-illan rakentamiseksi (ei pöllömpi idea hyytävän tammi-illan vietteeksi). Kirjan katkarapu-perunamunakkaan ohjeessa ei chiliä ja valkosipulia käytetä, vaan voimakkaiden makujen tarve kumpusi puhtaasti omasta vatsasta. Herkkulätty nassun täytteenä olikin hyvä lähteä ystävien luo espanjalaista sherryä maistelemaan, jota kirjan mukaan tulisi nauttia juuri perunaomeletin seurana.

Juustoinen chili-katkarapu-perunamunakas

4 munaa
tilkka maitoa 
chilisavujuustoa (esim. pala saksalaista Bergade Basils Rauchkäse chili-paprikajuustoa) 
2 perunaa
valkosipulin kynsi
chilipalko ilman siemeniä
pakastettuja katkarapuja
lime-/sitruunamehua
suolaa, pippuria, oliiviöljyä

1. Sulata aluksi katkaravut ja purista niiden päälle lime- tai sitruunamehua.
2. Voit käyttää jo keitettyjä tai raakoja perunoita. Itse käytin raakoja, jotka siivutin ohueksi ja kiehautin nopeasti merisuolalla maustetussa vedessä ennen paistamista kypsymisen nopeuttamiseksi.
3. Paista perunasiivuja pannulla oliiviöljyssä chili- ja valkosipulisilpun kera. Kun perunat alkavat pehmentyä ja ottaa väriä, lisää joukkoon katkaravut. Pienennä lämpöä ja paista vielä muutama minuutti.
4. Perunoiden ja rapujen paistuessa vatkaa munat ja maitotilkka sekaisin kulhossa, mausta suolalla, pippurilla ja kumoa joukkoon kuutioitu chilisavujuusto. Varo suolaamasta seosta liikaa, sillä juustossa ja ravuissa on jo suolaa ennestään.
5. Kaada muna-juustoseos tasaisesti pannulle ja anna munakkaan hyytyä hitaasti lempeällä lämmöllä. Kun päälypuolikin on jähmettynyt, hivuta munakas suurelle lautaselle ja kippaa varovaisesti uudelleen pannulle vielä muutamaksi minuutiksi siten, että molemmat puolet paistuvat. Tarjotessa livauta munakas takaisin suurelle lautaselle, leikkaa annospaloiksi ja nauti.

Vuosi vaihtui

...ja uusi vuosikymmen alkoi ennen kaikkea hyvästä seurasta (ja muun muassa Juustoportin valkosipulivuohenjuustosta, paprikajuustosta, välimeren goudasta, briestä ja Roomasta tuoduista parmesaanista ja pecorinosta) nautisekellen. Kalenteri kääntyi myös kotona lumisessa Helsingissä - pari kiloa joulun pyhiä raskaampana...! Sopii toivoa, että kevät ja lisääntyvä valo innostavat liikkumaan enemmän - hyvästä ruoasta kun en suostu tinkimään ;) 

Arki polkaistiin kuitenkin käyntiin sosekeiton voimalla. Samankaltaista viehättävää soppaa maistelimme myös uuden vuoden yönä Turussa - reseptiä en tosin tullut illan emännältä noukkineeksi, joten alla oleva on oma sävellykseni siitä. Pidin paitsi keiton mausta myös sen rakenteesta, joka oli suloisen samettinen muutamia pehmeitä sattumia lukuunottamatta. Miedon makumaailman taittajaksi puristin joukkoon limeä hapoksi - sen voi toki jättää poiskin. Ei-niin-rakas lähikauppamme Alepa ei tarjonnut pyhien päätteeksi persiljaa, saati sitten muutakaan kelvollista yrttiä, jota olisin mieluusti lisännyt keiton loppuhuipennukseksi. Mutta ihanaa se on näinkin. Tämän keiton koostumus oli melko kevyt, mutta perunaa lisäämällä ja nestettä säätelemällä siitä saa toki paksumpaa.

Kookoksinen kukkakaali-perunasosekeitto

keskikokoinen kukkakaali

3 kookasta, jauhoista perunaa
keltasipuli
2 valkosipulinkynttä
tilkka oliiviöljyä
6 dl vettä

kasvisliemikuutio

puolikkaan limen mehu

suolaa ja pippuria

1. Silppua sipulit ja lohko perunat, huuhtele kukkakaali ja revi kukinnoiksi. Pilko myös kaalen jalka.
2. Freesaa sipuleita oliiviöljyssä kattilan pohjalla, lisää sitten kukkakaali ja peruna sekä kuumennettu vesi kasvisliemikuution kera ja hauduta kasvikset kypsiksi. Nouki muutama perunan pala ja kukkakaalin kukinto syrjään ennen soseuttamista.

3. Siirrä kattila pois kuumalta levyltä ja ota lämpö alas. Kaada joukkoon kookosmaito ja sekoita tai survo samettimaiseksi. Mausta limellä, suolalla ja pippurilla. Lisää ennen tarjoilua vielä syrjään nostetut, ehjät kasvikset joukkoon "sattumiksi" ja kuumenna soppa, mutta älä anna sen enää kiehua. 

Edit. Unohdin liittää päivitykseen keiton jälkeen nautitun jälkiruoan, joten tässä se nyt tulee: kotipaikkakunnassa valmistettua juustoa, jäätelöä ja lakkahilloa. Nam!