Marjameri

Paras aika vuodesta

2010-04-11T16:21:00.000+03:00

Mikäköhän se mahtaisi olla? Tietenkin parsa-aika :) Nämä kuikerot matkasivat lautaselle niinkin kaukaa kuin Perusta, mikä hieman venytti ostopäätöstä. Lopulta emme kuitenkaan voineet vastustaa niiden hentoa kutsua. Parsat kuorittiin kevyelti, jalasta hieman tukevammin ja kannoista napsastiin pieni pätkä poikki. Sitten vain suolalla maustettuun veteen kiehumaan muutamaksi minuutiksi. Chilihifisti sekoitteli parsalle sulasta voista, oliiviöljystä, tilkasta punaista balsamicoa (valkoinen kävisi tietysti vielä paremmin), hivenestä dijon-sinappia ja sitruunamehusta raikkaan soossin, joka maistui myös perunoiden ja naudan ulkofileepihvien kera. Alsacelainen pinot blanc -rypäleestä tehty viini hankittiin ennemminkin parsaa kuin lihaa silmällä pitäen.

Työkalut käteen ja ääntä kohti!

Kevät valtasi kotimme parhaat paikat tänäkin vuonna.

Ujot kasvavat hitaammin, chilit kiipeävät kattoon.

Se elää!

2010-04-01T19:40:00.002+03:00

Toisin kuin mittavasta blogihiljaisuudesta voisi päätellä, Marjameren asukit eivät ole kuukahtaneet. Sen sijaan blogin päivityskoneen kaatuminen heitti niitä kuuluisia kapuloita rattaisiin, sitten gradun viimeiset viilaukset nielivät lähes kaiken aikani (ja voimani). Nyt SE on palautettu, mutta sitten Chilihifisti otti ja möi pääasiallisen kuvausvälineen.

Meillä on viime aikoina naposteltu kirjolohta vähän enemmänkin. Isosta kalasta syntyi maittava keitto, ja pakasteeseen päätyi kolme reilua fileetä. Tänään nappasin sulamaan viimeisen palan. Koska pääsiäisen perinteinen reissu kotikonnuille kolkuttelee jo kulmilla, kuluvan viikon agendassa on kaapintyhjennys. Niinpä soseutin pannulla paistetulle lohelle ja salaatille kaveriksi kylmän kiivikastikkeen. Olen bongannut lohen ja kiivin erilaisia yhdistelmiä viime aikoina lehdissä ja televisiossa useamman kerran. Pistinpä sitten kokeillen. Lopputulos oli varsin raikas ja hedelmäinen. Chilihifistin makupaletti otaksui, että soossi sopisi vieläkin paremmin vaalean kalan, kuten siian, kylkeen. Minun ajatukseni vihertävä sose siirsi jo kesän grillijuhliin...

Tehosekoittimeen päätyi:

2 kypsää kiiviä

pari senttiä tuoretta inkivääriä raasteena

loraus juoksevaa hunajaa

puolen limen mehu

muutama tippa sweet chili saucea

hiven suolaa

Aja sileäksi seokseksi, kaada tarjoiluastiaan. Kastike säilyy jääkaapissa pari päivää.

Tekaisin pääsiäisviemiseksi raikkaan limepiiraan, jonka alkuperäisen, Stephanie Jaworskin englanninkielisen reseptin löysin Joy of baking -sivustolta. Käsittelyssäni lemon curd vääntyi lime curdiksi, enkä tehnyt sitä vesihauteessa, vaan samaan tapaan kuin olen aiemmin tottunut tekemään. Suolaton voi vaihtui margariiniksi. Mittoja pyöristelin hieman, grammat vaihtuivat deseiksi. Kunnon yleiskoneen puutteessa tein taikinan käsin, toisin kuin ohjeessa neuvottiin. Mutta kuten sanottua: se, ken haluaa tehdä piiraan kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, löytää alkuperäinen reseptin linkistä.

Lime curd -piiras

Pohja:
3 dl vehnäjauhoja
hiven suolaa
100 g margariinia
0,75 dl sokeria
1 muna kevyesti vatkattuna

1. Pehmennä huoneenlämpöinen margariini. Lisää sokeri, ja vatkaa valkeaksi ja kevyeksi vaahdoksi. Sekoita hiljokseen joukkoon kevyesti vatkattu muna. Älä ylityöstä.
2. Yhdistä jauhot ja suola, ja kaada ne rasva-sokeri-muna-seokseen kerralla. Sekoita, kunnes taikinasta muodostuu pallo, mutta älä taaskaan vatkaa liikaa.
3. Taputtele taikina litteäksi, kääri kelmuun, ja aseta jääkaappiin kiinteytymään n. puoleksi tunniksi.

Tässä vaiheessa siirryin täytteen tekoon.

Lime curd:
3 munaa
1 dl limemehua (4-5 limeä)
2 dl sokeria
50 g margariinia
1 rkl limen kuorta raasteena

1. Riko huoneenlämpöiset munat paksupohjaiseen (teflon)kattilaan. Sekoita tasaiseksi. Lisää sokeri, limemehu ja -kuori. Lämmitä miedolla lämmöllä koko ajan sekoittaen, kunnes seos alkaa jähmettyä. Tähän menee aikaa n. 10 minuuttia.
2. Ota kattila lämpimältä levyltä, ja jatka sekoittamista. Lisää joukkoon huoneenlämpöinen margariini pieninä kuutioina, sulata ja sekoita tasaiseksi, kunnes seos viilenee. Peitä kattila lopuksi kelmulla, ettei "vanukkaan" päälle muodostu kalvoa.

Lime curdin on oltava huoneenlämpöistä ennen piiraan täyttämistä. Sen jäähtyessä voi paistaa pohjan.

1. Laita uuni lämpenemään 200-asteeseen ja ota taikina jääkaapista.
2. Alkuperäisessä ohjeessa taikina kaulitaan 20-23 senttiseen ohueen irtopohjavuokaan. Itse painelin taikinan jauhotetuin käsin voideltuun, halkaisijaltaan n. 26-senttiseen tavalliseen lasivuokaan. Painele taikina vuokaan, laita se sitten vielä kylmään n. 20 minuutiksi, jottei pohja ala kupruilla uunissa.
3. Ota vuoka taas esiin. Pistele pohjaan reikiä tikulla. Leikkaa taikinapohjalle pala leivinpaperia, ja laita sen painoksi esim. kuivattuja herneitä. Paista n. 25-35 minuuttia alatasolla (vuoan ja taikinan paksuudesta riippuen), kunnes pohja on paistunut kullanruskeaksi.
4. Poista painot ja anna pohjan jäähtyä ennen täyttämistä.

Kun sekä lime curd että pohja ovat jäähtyneet, täytä piiras. Komponenttien yhteismaku jää vielä tässä vaiheessa tarkastamatta - samoin koristelut tekemättä. Päällehän voisi perinteisten kermakukkasten sijaan asetella hedelmälohkoja - jostain syystä etenkin valkoherukat tuntuisivat istuvan kokonaisuuteen. Voit tarjota piiraan heti, tai kuten minä tulen tekemään, seuraavana päivänä.

Tästä suuntaammekin alavemmille maille, jolla trullit vielä tramppaavat ja hiiluvat kokot savuavat. Hauskaa pääsiäistä!

Hämmennä ja hymyile

2010-03-10T09:18:00.000+02:00

Ensin oli ylivuotisia suppilovahveroita pakkasessa. Sitten liikaa parsakaalta jääkaapissa. Ja tomattikastikkeen jämät. Yhden suppilovahverokeiton reseptin bloggasin jo syyskuussa, ei toinen hehkutus hallaa tehne?

Kattilaan luisteli nokare margariinia. Se sai peitokseen suuren sipulin silputtuna, pari valkosipulinkynttä saman veitsikäden uhrina, sekä sienet päälle - puolen litran edestä niitä. Päälle röpsähti reipas kierros suolakidelunta sekä pippurisadetta ja pari pientä parsakaalen päätä kukkasiksi revittynä. Perään syöksyivät tomaatit ja sitten alkoi kova porina. Tuoksu tavoitti maustekaapin yllään ja houkutteli sekaan chilijauhetta ja paprikasumua.

Toisaalla pari kuppia lämmintä maitoa sai kaverikseen toiset samanlaiset vettä - niihin suli 4 topakkaa ruokalusikallista vehnävalkeaa. Suurus lihotti liemen hetkessä, kunnes mukaan kipattiin lisää lämmintä vettä - olisikohan nestettä ollut nyt kokonaisen litran edestä. Siinä saivat hiljalleen porista, vartin ja vähän päälle, välillä liikutelleen - sopan tulisi pysyä terällään, ei lässähtää pohjaan pyrstölleen.

Kun parsakaali oli kauttaaltaan kypsynyt, kyyditti lusikka muutaman kukinnon sopan sivu leikkuulaudalle. Sitten antoi sauvasekoitin kyytiä koko sopalle. Mukaan kiertyi vielä hieman suolaa, hiven valkeaa ja mustaa pippuria, jopa tilkka jallua - onhan se melkeen perjantai! Seurasi kerman vuoro ja sopasta syntyi paksua samettia. Kunnes lusikka lumpsautti kaalen kukinnot takaisin - siellä ne kurkistelivat, pienet sammakot. Missäpä sammakko viihtyisi, jollei raparperin alla? Persiljaa, persiljaa!

Sarjassamme ruokaisia salaatteja

2010-03-10T09:09:00.003+02:00

Todettuani nizzalaisen salaattituttavuutemme varsin maukkaaksi, päätin jatkaa perunoiden ja kalojen yhdistelemistä. Koska Chilihifistin työpäivät venyvät tällä hetkellä pitkiksi, tällaista salaattia on helppo tehdä tarjolle jo etukäteen ja nauttia sitten, kun on aikaa. Tässä salaatissa käytin kotimaista, viljeltyä ja savustettua kultakirjolohta, jota myydään vakuumipakattuna. Savunmaku oli melko mieto ja suolaa niukalti, mutta muiden makujen kanssa kultakirjolohi kuitenkin toimi. Savukalan ylle vierittelin kotipaikkakunnalta saatua leipäjuustoa.

Peruna-savukalasalaatti (2:lle)

2-4 perunaa (koosta ja ruokahalusta riippuen)

1 pienehkö filee savustettua kalaa

1 maustekurkku

pari vartta parsaa (keitettyä tai säilöttyä)

kirsikkatomaatteja

n. 2 tl (pieniä) kapriksia

pala leipäjuustoa

1 mieto chili

tuoretta persiljaa n. puoli punttia

oliiviöljyä

dijon-sinappia

puolikkaan limen mehu

pippuria myllystä

1. Keitä perunat suolatussa vedessä kypsiksi, kuori ja palo muutamaan osaan. Sekoita kastike lorauksesta oliiviöljyä (n. 0,25 dl), teelusikallisesta dijon-sinappia, limemehusta ja tuoreesta persiljasilpusta. Sekoita n. 2/3 kastikkeesta perunoiden joukkoon, lisää kaprikset ja anna niiden marinoitua n. puoli tuntia ennen tarjoamista. Tällä kertaa lisäsin kastikkeen lämpimiin potturoihin, jotta ne imisivät enemmän makua itseensä.

2. Palo parsan varret muutamaan osaan, kuutioi kurkku ja puolita kirsikkatomaatit. Levitä kasvikset perunoiden päälle. Katso, ettei savukalassa ole ruotoja. Lohko kala karkeiksi palasiksi ja asettele salaatin päälle. Viimeistele kuutioidulla leipäjuustolla, chilisilpulla, lopulla salaattikastikkeella ja mustapippurilla.

Liekö pääkoppani asettunut jo "kevätmoodille", kun janoan jatkuvasti salaatteja...? Parasta tähän aikaan vuodesta ovat ehdottomasti kevään merkit, joita näkyy ulkosalla vaihtelevasti. Lisääntynyt valo, tervehdin sinua lämpimästi! Kevätfiilistä sisälle tuovat lempikukkani tulppaanit - nämä kauniit, kerrotut kukkaset toi täti tullessaan (ja samalla sai Marjameren pakkanenkin täytettä).

Nämä kaunottaret taas annoin Chilihifistille erään onnistuneen ensi-illan jälkeen.

Myös chilit venyvät mittaa - tänä kesänä meillä natustetaan viime kesän hittien (lemon drop & aji christal) lisäksi satoisia rawiteja sekä habaneroja.

Pepperoni on talven aikana venynyt ulos entisistä bonsaimitoistaan ja kannattelee hennoilla harteillaan punaisia, mietoja paprikoita. Yksi niistä pääsi tähän salaattiin.

Palaa perjantaiksi

2010-02-27T01:02:00.005+02:00

Täksi viikonlopuksi saamme vieraaksemme lumisia kelejä ja junakaaosta uhmaavan ystävän Tampereelta. Naisihminen on jopa niin rohkea, että uskaltaa astua tupaamme, vaikka Olympialaiset ovat täydessä vauhdissa ja Jellonat voittoputkessa (toivoakseni)... Kisakatsomoa meillä pidän yllä minä - Chilihifisti pakenee sen, minkä kykenee. Tästä viikonlopusta onkin tulossa ihan loistava: tiedossa paitsi jääkiekkoa ja rakkaita vieraita (en laisinkaan muuten pidä suomenkielisestä tavasta kutsua kyläilijöitä vieraiksi) myös mielenkiintoinen valokuvanäyttely, sekä sokerina pohjalla tupaantuliaiset 20-luvun hengessä salakapakkoineen - asua on mietitty jo kotvasen aikaa... :)

Iltapalaksi päätin väkertää salaattia nizzalaisittain, josta saimme nauttia jokin aika sitten erään toisen ystävämme 30-vuotispäivillä. Harmiksini yleensä niin loistava lähisupermarkettimme ei tarjonnut tuoreita vihreitä papuja, joten jouduin koukata pakestealtaan kautta.

Salaatti nizzalaisittain

puntti rucolaa

4 suurta perunaa

prk hyvälaatuista tonnikalaa

vihreitä papuja

kirsikkatomaatteja

2 munaa

tummia oliiveja

kapriksia (mielellään suuria, varrellisia)

Kastikkeeseen:

1 tl dijon-sinappia

0,25 dl oliiviöljyä

1 limen mehu

merisuolaa ja pippuria myllystä

1. Keitä perunat kuorineen kypsiksi suolalla maustetussa vedessä. Sulata pavut huoneenlämmössä ja höyrytä niitä muutama minuutti siivilässä kattilan päällä perunoiden kiehumisen loppuvaiheessa. Kun pavut tuntuvat sopivilta, huuhtele ne kylmässä vedessä ja nosta valumaan. Kun veitsenkärki uppoaa perunaan tökätessä, kaada keitinvesi pois, huuhtele potut kylmällä vedellä ja anna jäähtyä hetken. Kuori ja lohko perunat sopiviksi paloiksi. Keitä myös kananmunat koviksi (7 min) - kuori ja lohko nekin muutamaan osaan.

2. Sekoita salaattikastike ja aloita salaatin kasaaminen rucolasta. Ripottele lehdet vadin pohjalle ja pyörittele niiden sekaan 1/3 kastikkeesta. Mätä päälle perunalohkot, valutetut pavut ja puolitetut kirsikkatomaatit. Ripottele päälle (enemmistä öljyistä valutetut) tonnikalapalat, oliivit ja kaprikset, ja liruta päälle loppu salaattikastike. Asettele keon koristeeksi munalohkot sekä muutama rucolanlehti. Pyöräytä päälle vielä kierros pippuria ja merisuolaa.

Salaatin seurana nautimme juustoja (Chaumes Port Salutia, pestogoudaa, Pecorino Romagnoloa) ja viiniä, tapini-keksejä sekä naanleipää, jonka huomasimme pari viikkoa sitten sopivan oivasti myös juustojen kaveriksi. Viimeksi leipurina toimi Chilihifisti, joka teki yhden jättinaanin - pellillisen siis. Niinpä toimin siis minäkin. Tämä resepti on kirjattu ylös muutamia vuosia sitten - lähdettä en valitettavasti muista.

Jättinaan
2 dl maitoa
1 muna
1 dl maustamatonta jogurttia
2 tl hunaja
1 tl suolaa
n. 7 dl vehnäjauhoja
0,5 tl leivinjauhetta
2 tl kuivahiivaa
n. 2 rkl rypsiöljyä

1. Vatkaa muna kevyesti, sekoita joukkoon maito, jogurtti, hunaja ja suola.

2. Sekoita keskenään kuivat aineet ja lisää joukkoon vähän kerrallaan. Vaivaa taikinaa huolella, ja lisää alustamisen loppuvaiheessa öljy. Kun taikinassa on sopiva sitko, eikä se enää tartu sormiin, ripottele päälle jauhoja ja nosta nousemaan lämpimään paikkaan n. tunniksi.

3. Nousemisen jälkeen taputtele taikina leivinpaperilla päällystetylle pellille. Laita uuni lämpiämään 250-asteeseen ja aseta pelti hellalle odottamaan. Voitelin naanin timjamilla maustetulla kyproslaisella oliiviöljyllä ja ripottelin päälle hieman merisuolaa myllystä. Paista uunin lämmettyä keskitasolla n. 10 min. tai kunnes pinta on hieman tummunut.

Illan makeaksi lopuksi tein pähkinäisiä brownies-leivoksia. Tämänkään ohjeen alkuperästä en ole varma - olen sen joitakin vuosia sitten kirjannut reseptivihkooni ilmeisesti muutamia reseptejä yhdistellen.

Pähkinäiset browniet
175 g margariinia
200 g tummaa suklaata
3 munaa
2,5 dl sokeria
1,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 dl tummaa kaakaojauhettan. 100 g hasselpähkinöitä karkeana rouheena

1 tl vaniljasokeria

hyppysellinen suolaa

1. Sulata paloiteltu suklaa ja margariini vesihauteessa (tai mikrossa), sekoita tasaiseksi ja anna jäähtyä hieman.

2. Vuoraa n. 20x28cm:n vuoka leivinpaperilla.

3. Vaahdota huoneenlämpöiset munat ja sokeri kuohkeaksi ja kääntele sekaan jäähtynyt suklaaseos.

4. Sekoita jauhot, leivinjauhe, kaakaojauhe, vaniljasokeri ja suola, siivilöi suklaaseokseen ja sekoita tasaiseksi. Kääntele joukkoon pähkinärouhe.

5. Kaada ja levitä tasaisesti leivinpaperilla vuorattuun n. 20x28 cm:n vuokaan, paista 175-asteessa n. 30 min. Valmiin piiraan kuori halkeilee rapsakaksi, mutta sisus saa jäädä pehmeäksi.

6. Leivos saa jäätyä ainakin tunnin. Leikkaa sitten annospaloiksi.

Eivät auttaneet palat jellonia kultamatsiin. Penkin allehan se meni, mutta täysin vatsoin!

Kasvisruokapäivä

2010-02-23T14:24:00.004+02:00

Viime ajat molemmat tämän tuvan asukeista ovat olleet menossa ja blogi-parka on jäänyt vähälle huomiolle. Palasin Helsinkiin sopivasti kuulemaan kummia, kaupunginvaltuuston suunnaltaa siis. Enpä ole yhtä esihistoriallista ja moraalipaniikin sävytteistä argumentointia kuullut aivan hetkeen. Tampereen suunnalla on huolehdittu salaattien katoamisesta kouluruokaloissa, Helsingissä taas niiden lisääntymisestä. Pidetäänpä nyt sitten kasvisruokapäivä tässäkin huushollissa hyvän päätöksen kunniaksi! Pähkinäisen porkkanakeiton reseptin bongasin jo noin vuosi sitten Uneliaan bloggarin reseptipankista - pääsipä vihdoin kokeiluun. Kuuntelin hasselpähkinöiden paukuttelun lomassa Radio Helsingin Norsuradion mielenkiintoista keskustelua kohuaiheesta ja keskustelussa pohdittiin muun muassa kohun syvintä olemusta. Kuunnelkaa tekin, radio on mainio medium!

Kuinka ollakaan, koska reseptissä pysytteleminen on taitolaji, jonka harvoin klaaraan, päädyin päivittämään tätäkin soppaa. Alkuperäinen ohjeistus löytyy siis linkistä ylempää, alla oma tuunaukseni. Tuloksena pehmoisen maukas kasviskeitto, jollaisen onnistuin kerrankin tekemään ilman chiliä ja limeä :) Ainoa huono juttu tässä keitossa on oikeastaan se, että sitä syödessä käy pähkinäallergikoita sääliksi... Seuraavalla kerralla voisin lisätä inkiväärin määrää tuomaan kontrastia makean mukautuvaisiin makuihin.

Keittoon neljälle tarvitset:
rypsiöljyä
reilusti currya
vähemmän kurkumaa
2 keskikok. sipulia
2 kookasta valkosipulinkynttä
n. 20 hasselpähkinää rouhittuna
4 porkkanaa
2 perunaa
vettä
merisuolaa
valkopippuria
tuoretta inkivääriä
2 dl ruokakermaa

1. Kuori ja rouhi hasselpähkinät (itse taisin käyttää ennemminkin 30 kuin 20 pähkinää), kuori ja pilko pieneksi sipulit, porkkanat ja perunat.
2. Kuullota sipuleita ja pähkinärouhetta kattilan pohjalla öljytilkassa curryn ja kurkuman kera. Lisää porkkana- ja perunakuutiot, kaada päälle vettä siten että kasvikset peittyvät. Lisää muutama rae merisuolaa ja kiehuttele kasvikset kypsäksi.
3. Raasta joukkoon tuoretta inkivääriä (muutaman sentin pala) ja ripottele päälle jauhettua valkopippuria. Soseuta keitto sauvasekoittimella. Kaada joukkoon ruokakerma ja anna keiton lämmetä - älä enää kiehuta. Tarkasta suola ennen tarjoamista, lisää tarvittaessa.

Tapaksia ja mangosorbettia (vaimitäsiitänytoikeintuli)

2010-02-06T14:24:00.002+02:00

Runebergin päivänä emme juhlistaneet kansallisrunoilijaa, vaan viiden vuoden mittaiseksi venynyttä yhteistä taivaltamme. Kaupasta on viime aikoina saanut edullisia mangoja, ja siitä sainkin hyvän syyn kokeilla sorbetin tekoa. Helpointahan se olisi jäätelökoneella, mutta koska emme sellaista omista, jouduin tyytyä astetta manuaalisempaan meininkiin. Chilihifisti palasi perjantai-iltana viikon pituiselta työreissulta, joten minulle jäi hyvin aikaa sekoitella sorbettia ja pohtia tarjottavia päivän mittaan.

Viime kesäkuussa vietimme unohtumattoman viikon viehättävällä Samoksen saarella Kreikassa. Siellä maistelin tomaattia ja munakoisoa muodossa jos toisessa - tämä herkullinen vuoka kumartaa siis lomamuistoille:

Juustoinen tomaatti-munakoisovuoka
1 kookas munakoiso
suolaa
oliiviöljyä
1 tlk säilöttyjä, kokonaisia tomaatteja
4 valkosipulinkynttä
juustonjämiä (pippurista tuorejuustoa, brietä)
1/4 tl kanelia
cayennepippuria
yrttisekoitusta
mustapippuria
kevätsipulia

1. Siivuta munakoiso n. sentin paksuisiksi viipaleiksi. Lado ne siivilään tai laakealle alustalle ja ripottele päälle suolaa. Jätä viipaleet yksin pusertamaan suolaisia kyyneliä n. puoleksi tunniksi.
2. Silppua valkosipulin kynnet ja kuullota niitä kevyesti oliiviöljyssä sekä kaneli-cayennemausteseoksessa. Kaada päälle säilötyt tomaatit, huuhtaise purkki ja kaada tomaattivesikin pannulle. Rouhi joukkoon merisuolaa ja jätä kastikse porisemaan n. 15 minuutiksi. Lisää loppuvaiheessa reippaasti yrttisekoitusta (käytin Kreikasta tuotua purnukkaa).

3. Taputtele munakoisojen kyyneleet kuiviksi ja ruskista siivut oliiviöljyllä silatussa paistinpannussa molemmin puolin, mausta pippurilla ja yrttisekoituksella.
4. Lado puolet siivuista uunivuoan pohjalle, kaada päälle osa tomaattikastikkeesta, lisää reilusti kevätsipulia ja haluamaasi juustoa (käytin Bukon Pfefferistä leikattuja siivuja). Lado päälle loput munakoisosiivut, loppu tomaattikastike, juustoa (leikkasin päälle muutamia brie-siivuja) sekä lisää kevätsipulia. Paista 200-asteisessa uunissa n. 15 minuuttia. Tarjoa lämpimänä ja rouhi päälle vielä kierros mustapippuria ennen tarjoamista.

Lisäksi yhdistin tummia ja vihreitä oliiveja, aurinkokuivattuja tomaatteja sekä varrellisia kapriksia, joiden päälle puristin hieman limemehua ja maustoin yrteillä. Paistoin pannulla muutaman siivun chorizoa, asettelin puiselle leikkuulaudalle hunajamelonilohkoja ja kotimaisia palvikinkkurullia, patongin kanssa nautittiin chiligoudaa ja kokosin ihanan salaatin rucolasta, omenasiivuista, puolitetuista viinirypäleistä, manchego-juustolastuista ja paahdetuista hasselpähkinöistä. Chilihifisti sekoitteli salaatille pikantin kastikkeen oliiviöljystä, limemehusta, dijon-sinaapista, merisuolasta ja mustapippurista.

Haaveilemani tapas-ilta onnistui loistavasti ennen kaikkea mitä parhaasta seurasta nautiskellen. Siksi se aiottu sorbetin sekoittelu jäikin hieman vähemmälle... Maku oli silti kohdallaan! Minkä tahansa reseptin tulisi parhaan tuloksen takaamiseksi olla paitsi mahdollisimman tarkka myös hyväksi havaittu, mutta tästä tuli silti sekoitus niistä triljoonista ja miljoonista mangosorbettiohjeistuksista, joita netin äärettömyys tarjoaa. Lorautin joukkoon Lasoliakin - no eiiii, vaan tummaa rommia, jonka pointti reseptissä on täydellisen jäätymisen esto (tai ainakin sen hidastaminen). Alkoholin voi hyvin jättää poiskin.

Mangosorbetti

2 kypsää mangoa
1,5 dl sokeria
1 dl vettä
1 lime
1 dl maustamatonta jogurttia
ruokalusikallinen rommia

1. Lämmintä vesi pienessä kattilassa, purista joukkoon lime ja sulata sokeri.
2. Kuori mango ja kuutioi tai kaavi liha tehosekoittimeen. Purista myös kivien ympärille jäävä liha ja mehu astiaan. Lisää sokeriliuos, rommi ja jogurtti. Aja sileäksi seokseksi
3. Kaada seos laakeaan, pakastamista kestävään astiaan, anna jäähtyä ja aseta sitten pakastimeen vaakatasossa.
4. Sekoita mangoseosta reippaasti n. 40 minuutin kuluttua (kun se on alkanut jäätyä reunoilta) joko sauvasekoittimella tai haarukalla. Toista toimenpide puolen tunnein välein, kunnes koostumus on toivotunlainen. Kokonaisuudessaan tähän pitäisi mennä kahdesta kolmeen tuntia.

Peruna-kookoskeitto

2010-02-03T17:36:00.002+02:00

Olen viime aikoina palannut yhä uudelleen Matthew Drennanin jo lähes kymmenen vuotta vanhan keittokirjan (nimeltään Keitot) pariin. Mikäpä muu olisi ajankohtaisempi ruokalaji napapiiriksi metamorfautuneessa Helsingissä? Kirjan kauniista ja suurista kuvista erityisesti yksi houkuttelee minua: aurinkoinen goalainen perunakeitto. Tämän sopan tein itselleni kahden päivän lounaaksi. Drennanin reseptissä keitto tarjoillaan hernesamosien kanssa, mutta jätin niiden väkertämisen ja uppopaistamisen toiseen kertaan (vaikkei resepti mitenkään monimutkainen olekaan). Herneet olisivat varmasti sopineet hyvin myös tämän keltaisen keiton sekaan. Muuttelin reseptiä vastaamaan hieman paremmin oman kaapin antia: lisäsin mm. porkkanaa, parsakaalta, kevätsipulia ja pakestepinaattia tuoreen pinaatin sijaan. Poistetaan siis termi "goalainen" reseptin nimestä (siksikin, että vaaditut currylehdet ja tuore korianteri jäivät versiostani pois). Ken kaipaa keittoonsa enemmän proteiinia, voi lisätä joukkoon esimerkiksi kikherneitä tai katkarapuja.

Peruna-kookoskeitto (2:lle)
loraus oliiviöljyä
1 tl (mustia) sinapinsiemeniä
1 sipuli
1 chili
1/2 tl kurkumaa
1/4 tl cayennepippuria
4 keskikokoista perunaa
1-2 porkkanaa
4 kookasta parsakaalen nuppua
n. 4 dl vettä
2 kuutiota pakastepinaattia
2 dl kookosmaitoa
(limemehua)
1 kevätsipulin varsi
suolaa ja mustapippuria

1. Kuumenna kattilan pohjalla öljy, lisää sinapinsiemenet (meillä ei ollut mustia, vaan "normikeltaisia" - nekin käyvät) ja paahda niitä, kunnes ne alkavat poksua. Lisää silppuna sipuli ja chili, kuullota muutama minuutti.
2. Sekoita joukkoon kurkuma, cayennepippuri, perunat kuutioina, porkkanat kiekoiksi viipaloituna. Kuullota hetki mausteissa, lisää vesi ja anna kiehua vajaa kymmenisen minuuttia, sitten puolitetut parsakaalen nuput ja hauduta, kunnes kasvikset ovat kypsiä.
3. Lisää pakastepinaatti ja hämmennä se keiton sekaan. Kaada sekaan kookosmaito sekä kevätsipulin valkea osa pieninä renkuloina. Purista joukkoon hieman limemehua, mausta suolalla ja pippurilla, hämmennä ja anna keiton hautua vielä n. 5 minuuttia. Jaa kulhoihin ja ripottele keiton päälle vielä vihreitä kevätsipulirenkuloita.

Runsas pakastepinaatti ja kotoiset kasvikset tekivät sopasta valokuvassa enemmän perinteisen pinaatti- tai kesäkeiton kuin goalaisen serkkunsa näköisen, mutta maku vei ajatukset taatusti kauas pois Helsingin hangista...

Grillattua foccaciaa juustotäytteellä

2010-02-02T17:32:00.003+02:00

Tämmöisiäkin tuli kokeiltua, sekä tuorejuusto- että fetatäytteellä. Nopeita ja maittavia leivonnaisia nämäkin - sopivat mainiosti salaatin kylkeen.

Neljä täytettyä foccaciaa syntyy seuraavasti:

Sekoita kulhossa 3 dl:aan vehnäjauhoja 1 desi kylmää vettä sekä puoli desiä oliiviöljyä. Vaivaa taikina sekaisin ja pyörittele palloksi, laita se sitten sivuun leivinliinalla peitettynä n. tunniksi.

Laita uuni lämpiämään 250-asteeseen ja ota taikina käsittelyyn uudelleen. Voit ensin pyöritellä palloa kevyesti jauhotetuin käsin. Jaa se sitten kahdeksaan osaan ja kaulitse kustakin ohuen ohut leipänen.

Painele neljän taikinalevyn keskelle kerros haluamaasi juustoa - näissä kuvissa näkyy tomaattista tuorejuustoa, mutta kokeilin siis myös murustettua fetaa, joka sekin toimi hyvin. (Voit silputa juuston joukkoon myös esimerkiksi chiliä, oliiveja, aurinkokuivattuja tomaatteja, tuoreita yrttejä tai muuta herkullista!)

Voitele sitten taikinan reunat juustotäytteen ympäriltä munan keltuaisella ja painele lopuista neljästä taikinalevystä kannet alaosille. Nipistele reunat kiinni tiiviisti. Voit halutessasi voidella leivät lopulla keltuaisella. Rouhi päälle kevyesti merisuolaa ja mustapippuria ja paista uunissa grillivastusten alla n. 5-10 minuuttia, kunnes leivät saavat hieman väriä.

Leipien kanssa söimme kana-täysjyvä-cous cous-salaattia, jossa oli lisäksi ainakin yrttejä, oliiveja, aurinkokuivattuja tomaatteja, paprikakuutioita, avokadoa ja fetaa sekä paaljon limemehua, loraus oliiviöljyä, suolaa ja pippuria.

Piirakkainen oodi partaäijälle

2010-01-25T10:53:00.002+02:00

Hoiloti hoiloti. Tammikuussa Marjameren uunista on pyörähtänyt ulos myös pari simppeliä piirakkaa. Toinen on versio feta-pinaattipiirakasta, toinen taas loppukesän makuja kaiholla muisteleva marjapiiras. Molempien piiraiden taustalla vaikuttaa tukeva boksi Lindahl'sin turkkilaista jogurttia. Ihmettelenpä vain, miksi sitä muunlaista jogurttia ostaakaan? Kotimaiset (tai eestiläiset) sokeriset marjankaltaisia ainesosia sisältävät litkut tahtovat vain jäädä kaappiin seisomaan. Paksua ja rasvaista, täyteläistä tavaraa kun ei pysty rajaansa enempää edes syödä. Vähäkin riittää ja sama tavara käy yhtä hyvin hedelmien tai marjojen kera aamiaiseksi, pähkinöiden ja hunajan kanssa jälkkäriksi kuin myös ruoanlaittoon.

Teen feta-pinaattipiiraan yleensä kreikkalaista mallia käyttäen - spanakopitassa sitruunainen feta-pinaattitäyte siis leivotaan kuoren sisään. Tämä on resepti on kuitenkin nopeampi toteuttaa. Pohjana oliiviöljytaikina, jota voi hyvin käyttää muidenkin suolaisten täytteiden kera.

Pohja:
4 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
1,25 dl vettä
1,25 dl öljyä
1,5 tl leivinjauhetta
-> Sekoita kuivat ja märät ainekset ensin erikseen, yhdistä ja vaivaa sekaisin. Taputtele taikina pyöreään piirasvuokaan (halkaisijaltaan n.26 cm) jauhotetuin käsin.

Täyte:
n. 400 g pakastepinaattia (tai 800g tuoretta)
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
250 g fetajuustoa
1 dl jogurttia
2 munaa
1 lime
suolaa, mustapippuria, oliiviöljyä

1. Hauduta pinaatti oliiviöljytilkassa pannulla. Kuori ja silppua sipulit, lisää pinaatin joukkoon kuullottumaan. Anna veden haihtua pannulta, mutta varo etenkin pakastepinaatin kanssa, ettei pinaatti muutu ruskeaksi. Purista joukkoon puolen limen mehu. Mausta suolalla sekä rouhitulla mustapippurilla.
2. Riko munat ja sekoita hajalle, lisää joukkoon jogurtti ja feta muruina tai paloina ja sekoita. Purista joukkoon toinen limen puolikas, mausta rouhitulla mustapippurilla.
3. Levitä pohjalle ensin pinaattiseos, sitten jogurtti-feta-täyte. Paista 200-asteessa n.40 min (riippuen vuoan suuruudesta ja pohjan paksuudesta).

Nopea marjapiiras
1 muna
1 dl sokeria
1 dl jogurttia (maitotilkalla notkistettuna)
1 dl juoksevaa/sulaa margariinia
2 dl vehnäjauhoja
1,5 tl leivinjauhetta
marjoja
vaniljasokeria

1. Sekoita muna ja sokeri nopeasti - ei tarvitse vaahdottaa.
2. Sekoita joukkoon jogurtti (jota voit tarvittaessa notkistaa maitotilkalla) ja margariini.
3. Sekoita keskenään kuivat aineet ja vatkaa ne sitten nopeasti muiden aineiden joukkoon.
4. Kaada ja levitä seos pienehköön piirasvuokaan (halkaisija 24-26 cm).
5. Lisää päälle haluamasi marjat - itse käytin n. desin mustaherukoita ja pari desiä vadelmia, joista syntyi mukavan kirpakka, kesäinen maku. Painele marjat syvemmälle pohjaan ja ripottele päälle vaniljasokeria.
6. Paista 175-asteessa n. 30 min.

Lookin' for some hot stuff baby this evenin'...!

2010-01-20T19:23:00.000+02:00

Friteeraus on toimenpide, jonka olen huomannut herättävän pelkoa monissa ystävissäni. Vanhana munkinpaistajana tiedän, ettei huolta kuitenkaan ole, kunhan pitää silmällä muutamaa perusasiaa:

Ensinnäkin, friteerausastian tulee olla tarpeeksi kookas, jotta öljy ja friteerattavat raaka-aineet mahtuvat kiertämään astiaa kuumentuessaan - kuuma öljy kun pistää tuotteet taatusti svengaamaan. Wokki olisi tietenkin uppopaistovaihtoehtona mitä ihanteellisin, mutta koska meiltä ei löydy tarpeeksi suurta kantta tai pannua kanneksi tukahduttamaan tulta vahingon sattuessa, tyydyn yleensä friteraamaan haluamani tuotteet ihan tavallisessa, kookkaassa kattilassa. Öljyä on oltava tarpeeksi, jotteivät friteerattavat tuotteet ota kiinni pohjaan - itse käytän yleensä n. 5 sentin öljykerrosta kattilan pohjalla. Öljyn lämpötilan sopivuutta kannattaa kokeilla esim. leivänpalalla ennen friteerauksen aloittamista - sen tulee nousta pohjalta nopeasti ylös ja aloittaa iloinen sambansa. Öljyn lämpötilaa tulee vahtia jatkuvasti: jos meno yltyy turhan räiskyväksi, pienennä oitis lämpöä. Ne, joilta löytyy kotoa "talouslämpömittari", voivat tähdätä 180-asteen lämpötilaan friteeratessa - muuten on vain arvioitava ja pysyttävä skarppina. Ja tosiaan, pidettävä liesituuletin pois päältä ja kansi lähettyvillä - äläkä missään nimessä heitä kuumaan öljyyn vettä (pisaraakaan!), sillä ilotulitus on hetkessä valmis. Mikäli öljy roihahtaa joko kuumuudesta ja räiskähtää vedestä, kansi päälle heti ja astia kylmälle levylle saman tien. Muuten friteeraus on simppeli ja toimiva kypsennystapa, ja varsin nopeakin, jos kypsennettävänä on sopivan pieni määrä tavaraa - joskin toimenpiteenä se on hieman sotkuinen...

Pakkasesta löysin siis pari ohuen ohutta kalkkunafileetä, ja päätin kypsentää ne pitkästä aikaa friteeraamalla. Ja koska hedelmäkorissa makoili muutama mukava asukas (mango & avokado), päätin kehitellä niistä herkulliset lisukkeet. Itse ainakin kaipaan hedelmien raikkautta samalla, kun pistelen suuhuni jotain syntisen suolaista ja rasvaista... Kenties en olekaan ihan niin läpimätä, mitä olen kuvitellut ;) En ole koskaan friteerannut sipulia, joten nyt yritin kokeilla sitäkin. Päädyin kokeilemaan kahta erilaista frittitaikinaa nähdäkseni kumpi niistä toimii paremmin - ja se oli munaton taikina. En julkaise tässä sipulin paistossa käyttämääni ohjetta, sillä taikinasta tuli sen myötä aivan liian jämäkkää. Jauhoja kun ei voi poiskaan ottaaa. Mutta jatkamme harjoituksia... Sen sijaan kalkkuna onnistui mainiosti. Muista, että paistoöljy olisi hyvä pitää mahdollisimman puhtaana. Lisää öljyä tarvittaessa ja muista kuumentaa se sopivaksi ennen friteerauksen jatkamista.

Mangosalsa (2:lle)
1 kypsä mango

2 ananasrengasta
pieni punainen paprika (tai puolikas isosta)
1 chili
puolikkaan limen mehu

1. Mangon keskellä on kookas, litteä kivi. Palo mango asettamalla terävä veitsi keskelle hedelmän "kantapäätä" ja seuraa sillä kiven pintaa - syntyy aavistuksen ovaalin muotoinen leikkausrata. Tee sama toiselle puolelle. Näin käteesi jää kolme palaa: lihaisat kyljet ja keskelle kapea kivisuikale. Vedä veitsellä ristikkäiset viillot kylkipalojen hedelmälihaan aivan kuoreen saakka, mutta varo, ettei veitsi puhkaise kuorta. Syntyy kuutioita, jotka saat leikattua irti fileerausta jäljittelemällä - seuraa veitsellä kuoren pintaa ja irroita hedelmäkuutiot kuorestaan. Leikkaa myös kiven vierestä palaan mahdollisesti jäänyt liha pienellä hedelmäveitsellä. (Tai säästy vaivalta ja käytä tölkkimangoja.)
2. Kuutioi paprika pieniksi paloiksi, palo paprika ja silppua chili. Yhdistä kaikki aineet keskenään ja purista päälle limemehua, ripauta päälle pippuria, jos haluat. Anna maustua jääkaapissa hetken ennen tarjoamista.

Avokadotsatsiki
1 kypsä avokado
1 dl ruokajogurttia (paksua, esim. Lindahl)
1 pieni valkosipulinkynsi
hieman limemehua
suolaa
mustapippuria
(oliiviöljyä)

1. Myös avokadon keskellä on kookas, pyöreähkö kivi. Leikkaa veitsellä hedelmä halki kiven pintaa mukaillen. Tartu käsillä kiinni avokadon molemmista puolista, pyöräytä ja käsiisi jää kaksi hedelmän puolikasta. Kypsästä, tummasta hedelmästä lihan ja kiven saa nätisti irti ruokalusikalla kovertamalla.
2. Muussaa avokado esim. haarukalla pienessä kulhossa ja purista joukkoon aavistus limemehua. Näin vihreä liha säilyttää värinsä tummumatta. Lisää joukkoon muutama suuri ruokalusikallinen paksua, maustamatonta jogurttia (esim. "partaäijää") ja sekoita. Purista sekaan pieni valkosipulinkynsi, mausta suolalla ja pippurilla. Mikäli seos on mielestäsi turhan jämäkkää, voit lisätä joukkoon limemehua tai muutaman tipan oliiviöljyä. Anna maustua jääkaapissa ainakin tunnin ajan ennen tarjoilua.

Friteerattua kalkkunaa ja sipulia (2:lle)
2 ohutta kalkkunanfilettä
1 iso sipuli
1 lime
ripaus suola
rypsiöljyä (tai muuta miedon makuista öljyä) tai kookosrasvaa

Friteeraustaikina kalkkunalle (ohje teoksesta Vår wok bok):
1 dl vehnäjauhoja
1 dl kylmää vettä
0,5 rkl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa

1. Purista limemehu rasiaan, sekoita joukkoon ripaus suolaa ja marinoi kalkkunaa nesteessä tunti tai kaksi. Näin myös lihan kypsyminen pääsee alkuunsa. Anna sitten marinadin valua kanasta ennen friteerausta.
2. Leikkaa fileet n. puolen sentin paksuisiksi siivuiksi, sipuli suuriksi renkaiksi.
3. Sekoita friteeraustaikina tasaiseksi massaksi ylle kirjoitetun reseptin mukaan.
4. Kaada n. viitisen senttiä öljyä wokkiin tai kattilan pohjalle ja kuumenna se 180-asteeseen. Tärkeintä astiassa on sen tarpeeksi suuri tilavuus, etteivät kanapalat ota kiinni pohjaan tai tartu toisiinsa. Pidä myös astian peittävää kantta lähettyvilläsi, mikäli öljy sattuu ylikuumenemaan ja syttyy palamaan - tuli tulee tukahduttaa sulkemalla kansi. Tästä syystä liesituuletinta ei kannata pitää päällä. Vahdi siis öljyn lämpötilaa ja käyttäytymistä - pienennä lämpöä, jos räiskintä menee turhan levottomaksi.
5. Friteeraa kalkkunaa muutama pala kerralla astian koosta riippuen ja käytä esim. reikäkauhaa tai pitkiä pihtejä kanaa laskiessa ja nostaessa. Kalkkuna on valmista parissa minuutissa, kun sen pinta on kauniin kullanruskeaa - kääntele paloja tarvittaessa tasaisen pinnan saavuttamiseksi.
6. Nosta palat kuivumaan ritilälle tai esim. talouspaperilla peitetylle lautaselle.

Sipuli leikataan jämäköiksi renkaiksi ja pyöritellään friteeraustaikinassa. Taatusti voit käyttää niille samaa taikinaa kuin kalkkunalle, mutta siinä tapauksessa friteeraa ensin sipulit. Ne paistuvat myös parissa minuutissa: nouki renkaat kuivahtamaan kalkkunan tapaan ennen tarjoilua. Nauti friteeratut kalkkunapalat ja sipulirenkaat mangosalsan ja avokadotsatsikin kera. Koska kalkkunaa oli aika vähän ja nälkäinen työläinen kotimatkalla, päätin myös paahtaa uunissa muutaman perunalohkon, joita niitäkin on mukava dippailla avokadosörsseliin. Lohkoperunoille löydät ohjeen vaikka täältä.

Paahdettua, tulista tomaattikeittoa chiligratinoitujen sinisimpukoiden kera

2010-01-17T14:03:00.002+02:00

Kuukauden ruokahaasteena ovat tällä kertaa nilviäiset. Itse rakastan erilaisia rapuja ja esimerkiksi mustekalaa, mutta niitä tulee harvoin kokattua kotona ihan tyyriytensä vuoksi- - tuoretta mustekalaa nyt on muutenkin melko hankala Suomesta saada. Huomasin kuitenkin, että sinisimpukat näyttivät olevan tarjouksessa, enkä ollut koskaan ennen käsitellyt eläviä sellaisia, joten tartuin tuumasta toimeen. Arvelin, ettei talouden toinen osapuoli olisi kovin ihastunut ideasta, joten jouduin suunnitella tarjoilutavan, joka saisi simpukat uppoamaan epäluuloiseen pihtisuuhunkin. Lääkkeenä toimi tietenkin chili, mikäs muu, joka lämmittää sekä tomaattikeiton että gratinoituja sinisimpukoita. Koska tarvitsin ensikertalaisena hieman apua simpukoiden käsittelyyn, nappasin sinisimpukoille ohjeen jo aiemmin mainitsemastani Otavan suomentamasta ja julkaisemasta Tapakset ja antipastot-kirjasta, jota sitten tuunasin edelleen vaihtelemalla ainesosia, kuten lisäämällä chilin reseptiin ja jättämällä pois konjakin - tuumasin, että pelkkä viinissä haudutteleminen riittää alkoholiosuudeksi. Paahteinen tomaattikeitto taas sai vaikutteita hartaudella selaamastani Matthew Drennanin Keitot-kirjasta, jossa alkuperäinen keitto esiintyy nimellä "Tulinen tomaattikeitto punaisen paprikakerman kanssa". Olen joskus aiemmin tehnyt herkullista keittoa paahdetuista paprikoista, nyt päätin kokeilla soppaa tomaattien kera. Kasvisliemen sijasta käytin siihen simpukoiden haudutusnestettä. Yhdistin siis kahden kirjan reseptit ja toteutin ne omien käänteideni kera. Ja hyvinhän yhdistelmä toimi - simpukat säilyttivät viininhöyryisen kosteutensa maukkaan ja rapean kuoren alla. Keitosta tuli maukas ja lempeän tulinen. Simpukoissa on oma räpeltämisensä, etenkin peseminen ja rapsutteleminen vie aikansa, jos valmistaa samalla suuremman määrän. Me ostimme simpukoita kerralla ison köntsän, ja hyvinhän ne olivat yhden yön jääkaapissa pärjänneet. Soppa simpukoineen teki uuden tulemisen heti seuraavana päivänä.

Tulisuutta voit molempien komponettien kohdalla säätää chilien määrää ja lajikkeita vaihtelemalla. Simpukoiden kanssa kannattaa olla varovainen chilin suhteen - tarkoitukseni ei ole peittää äyriäisten omaa makua. Joten tässä reseptissä kannattaa jättää tulisimmat lajikkeet syrjään ja poistaa chilistä siemenet ja niiden vaaleat kiinnikkeet. Itse käytin moneen kertaan tässäkin blogissa hehkuttamaani sopivasti tulista lemon drop-lajiketta, jonka sitrusaromin tiedän sopivan hyvin merenelevien kera. Sopassa taas saa olla ihan reilusti potkua - paahtamalla chilit makeutuvat ja tulisuus taipuu, joten minusta voit käyttää reseptiin myös kokonaisia chilejä. Sellaisia meillä ei ole, vaan viime kesän loppusato palottiin ja pakastettiin lajikkeen mukaan. Soppaan päätyi siis reilut palat aji christal-lajiketta. Chilien tulisuuden mittarinahan toimii useimmiten niiden koko: mitä suurempi paprika, sitä miedompi - habaneroja lukuunottamatta!

Paahdettu tomaattikeitto (2:lle)

n. 700 g luumutomaatteja

1 punainen paprika
2 chiliä

1 punasipuli

3 valkosipulinkynttä

pari aurinkokuivattua tomaattia

reilu rkl oliiviöljyä

2 dl simpukoiden haudutuslientä (=viiniä, tai sama määrä kasvislientä)
tuoretta persiljaa

suolaa, pippuria

Chiligratinoidut sinisimpukat (2:lle)

10-12 sinisimpukkaa

2 dl valkoviiniä

laakerinlehti

kokonaisia mustapippureita

merisuolaa

chili
1-2 valkosipulinkynttä

1 pieni sipuli

reilu rkl oliiviöljyä

yrttisekoitusta

tuoretta persiljaa

2-3 rkl leivänmuruja (tai korppujauhoja)

pippuria ja suolaa myllystä

1. Aloita ruoan laittaminen tomaattikeittoon tulevien kasviksien paahtamisella. Aseta uuni lämpiämpään 200-asteeseen. Puolita luumutomaatit ja paprika, sekä poista siitä siemenet, kuori ja palo sipuli muutamaan osaan, kuori myös valkosipulinkynnet. Asettele ne uunipannuun, lorauta päälle oliiviöljyä, sekoita ja paahda n. 30 minuuttia.

2. Pese sillä aikaa simpukat huolellisesti juuriharjalla kylmän, juoksevan veden alla. Heitä pois simpukat, jotka eivät kopauttaessakaan sulkeudu. Poista simpukoiden "parrat" tarttumalla niistä kiinni ja repäisemällä tiukasti kuoren kapeammasta päästä leveämmän suuntaan.

3. Kun kasvikset ovat miltein paahtuneet, kiuhauta kattilassa viini, muutama persiljan varsi, kokonaiset pippurit ja pari kidettä merisuolaa. Lisää simpukat ja keitä niitä suljetun kannen alla n. 5 minuuttia. Ravista kattilaa reippaasti välillä: simpukoiden tulee kypsyessään aueta. Jos kannen alta löytyy simpukoita, joiden kuoret ovat vielä kiinni, heitä ne menemään. Nouki avonaiset simpukat sivuun ja siivilöi liemi talteen. Poista simpukoista päällyskuori ja lado alapuolet uunivuokaan. Nosta uunin lämpötila 220-asteeseen.
4. Ota kasvikset ulos uunista, huuhtele simpukkakattila ja lisää puolet paahdetuista kasviksista siihen. Kaada joukkoon puolet simpukkaliemestä ja lisää sitten loput kasvikset loppuliemen kera ja soseuta. Voit soseuttaa keiton myös osissa tehosekoitinta käyttäen. Jos keitto tuntuu liian paksulta, voit lisätä joukkoon hieman kasvislientä. Anna sitten sopan lämmetä kannen alla hiljokseen.

5. Tee tässä välissä täyte simpukoille. Kuori ja silppua sipuli sekä valkosipulinkynsi (tai kynnet) hienoksi, poista chilistä siemenet ja silppua sekin. Kuullota ne oliiviöljyssä esim. pienen kasarin pohjalla. Lisää yrtit ja leivänmurut ja sekoita tasaiseksi massaksi. Ota kasari liedeltä ja mausta seos suolalla ja pippurilla.

6. Jaa seos teelusikoiden avulla simpukoiden päälle, nosta vuoka uunin ylätasolle ja anna simpukoiden gratinoitua n. 5 minuuttia, kunnes ne ovat kullanruskeita. Vältä turhan pitkää uunikäsittelyä, jotteivät simpukat muutu kumisiksi.
7. Mausta myös kuumennut keitto suolalla ja pippurilla ja viimeistele persiljalla. Annostele se laakeille lautasille ja aseta päälle muutama gratinoitu simpukan puolikas. Nautiskele annos ja loput simpukat patongin ja valkoviinin kera

Tarjolla kalkkunaa ja pinaatti-linssilisuketta

2010-01-13T20:12:00.001+02:00

Me tapaamme syödä kanan kanssa useimmiten tummaa riisiä, ja pidemmän päällehän sekin yhdistelmä kyllästyttää. Olen jo aiemmin huomannut linssien ja pinaatin liiton toimivaksi ja kaupasta tarttui tällä kertaa mukaan marinoimatonta kalkkunaa kanan sijaan. Joten...

Aloita ruoanlaitto marinoimalla kalkkunan maustamattomat fileepihvit. Makeaa, suolaista, tulista ja hapanta yhdistelevä marinadi syntyy sekoittamalla ruokalusikallinen hunajaa, reipas tujaus soijaa, lisäämällä joukkoon tulista chilikastiketta makusi mukaan ja purismalla joukkoon myös yhden limen mehun. Pyörittele fileet ympäri marinadissa ja anna maustua rasiassa tai suljetussa pussissa vähintään muutaman tunnin ajan - itse laiton fileet marinoitumaan jääkaappiin jo edellisiltana. Kunnollisen paistopinnan saavuttamiseksi kalkkunafileet kannattaa paistaa parila- tai tavallisella valurautapannulla kasvisöljyn kera lisukkeen valmistumisen loppuvaiheessa. Tarjoa fileepihvit pinaatti-linssipediltä limeviipaleiden ja leivän kera.

Pinaatti-linssilisuke (2:lle):

1 sipuli
1 porkkana
2 valkosipulinkynttä
2 dl vihreitä linssejä
4 dl vettä
1 tl korianteria
1 tl jeeraa (juustokuminaa)
1 tl kurkumaa
cayennepippuria
suolaa
4 pakastekuutiota pinaattia
puolen limen mehu
oliiviöljyä

1. Ota pinaattikuutiot huoneenlämpöön pakkasesta. Levitä linssit esim. vaalealle leikkuulaudalle ja katso läpi, ettei joukossa ole mitään ylimääräistä, kuten kiviä tai hiekkaa. Huuhdo sitten linssit siivilässä kylmän, juoksevan veden alla. Lämmitä kasvisliemi.
2. Kuori ja kuutioi porkkana pieniksi paloiksi ja silppua sipuli. Kuullota mausteita, porkkanaa sipulisilppua öljytilkassa esimerkiksi pienen kasarin pohjalla, purista joukkoon valkosipulit, lisää sitten linssit ja kiehautettua vettä niin, että linssit peittyvät. Hauduttele seosta hiljokseen n. 20 minuuttia, lientä tarpeen tullen lisäten. Pidä silmällä linssien koostumusta - niiden tulee kypsyä sisältä, muttei muuttua mössöksi.
3. Kun linssit ovat sopivan kypsiä, lisää pinaattikuutiot ja purista joukkoon limemehu. Mausta suolalla. Sekoittele ja anna hautua vielä muutama minuutti.

Täydellinen aamu (=tuore leipä)

2010-01-13T20:04:00.001+02:00

Jos saisin valita, heräisin aamuisin kaikista mieleluiten tuoreen leivän tuoksu sieraimissani(tai äidin pullan...). Se vain on arkisin valitettavan harvinainen ilmiö, joka kuitenkin toteutui tänään. Chilihifisti tuli eräänä päivänä töistä mukanaan paketti Sunnuntain täysjyvävehnäjauhoja. Kaapissamme oli jo ennestään graham täysjyvävehväjauhoja, jotka ovat rakenteeltaan karkeita. Esimerkiksi pitsataikinasta pelkkiä graham täysjyvävehnäjauhoja käyttämällä tulee kengänpohjaa. Sämpylätaikinassa ne taas toimivat oivallisesti. Grahamjauhoissa jyvän kuori ja ydin jauhetaan erikseen ja yhdistetään jälleen lopuksi - täysjyvävehnäjauho taas vaikutti ensisilmäykseltä sileämmältä. Pussin kyljessä luvataan entistä parempia leivontaominaisuuksia: "Näitä jauhoja voit käyttää hieman tavallista vähemmän ja myös taikinan nostatusaika on lyhyempi." Ei kun kokeilemaan.

Jotta aamuksi saisi tuoretta leipää mahdollisimman nopeasti, kannattaa prosessi pistää alulle jo edellisiltana. Lyhyemmästä nostatusajasta, tarkoista mitoista, saati sitten valmiiksi kirjoitetuista ohjeista tuo summamutikkakokkien kruunaamaton kuningas viisveisaa, mutta juuri tämä leipä ei taida jauhomäärään epämääräisyyksiin kaatua. Sängystä ylös pötkittyäni tajusin, että leivottu leipä muistuttaa hieman no-knead bread:a, eli vaivaamatonta leipää, jota on Suomen blogistaniassa esitelty muun muassa Pastanjauhajien mainiossa blogissa. Tästä linkistä pääset siis kurkkaamaan sinne. Tämä vaivaton täysjyvävehnäleipä syntyi kuitenkin kutakuinkin näin:

Tarvitset:
3 dl vettä
1 tl kuivahiivaa
n. 1 tl suolaa
n. 6-7 dl täysjyvävehnäjauhoja

1. Ennen nukkumaan menoa: Lisää hiiva lämpimään veteen, sekoita ja anna vaikuttaa hetki. Lisää sitten suola, jauhot ja vaivaa nopeasti löysäksi taikinaksi. Peitä astia esim. pyyhkeellä ja laita taikina vaikkapa kylmään uuniin kohoamaan.
2. Aamulla: Ota kohonnut taikina esiin ja laita uuni lämpiämään 225-asteeseen. Ripsauta taikinan päälle hieman jauhoja ja pyöräytä se pari kertaa ympäri astiassa jauhotetuin käsin. Peitä pelti leivinpaperilla ja kaada taikina sille. Taputtele taikinasta haluamasi muotoinen leipä jauhojen avulla. Paista sitten n. puoli tuntia uunin keskitasolla.

Täysjyvävehnäleivästä tuli maukasta, päältä rapeakuorista ja sisältä pehmoista. Pussien kylkiä vertaamalla näissä jauhoissa on kuitua 13 % sataa grammaa kohden, graham täysjyvävehnäjauhoissa taas 12,5 % - suurista eroista ei siis sen suhteen ole kyse. Mutta kun puhutaan leipätaikinan teosta pelkästään yhtä jauholaatua käyttämällä, täysjyvävehnäjauho tuntuu toimivan kiitettävästi.

Päivän kalaöljyannos

2010-01-12T13:12:00.002+02:00

Eräs kammoksumistani ja tähän asti onnistuneesti välttelemistäni raaka-aineista on säilötty sardiini. Johtuen varmaan lähinnä siitä, etten ole koskaan sellaisia (tietääkseni) syönyt. Eniten pelkään kai sitä epämiellyttävän hapanta tinapurkin makua, mutta toisaalta, enpä ole suuri sillien tai silakankaan ystävä, joihon olen sardiinit mielessäni yhdistänyt... Mutta niin vain kaapissa on jo pidemmän aikaa köllötellyt tyytyväisenä purkki sardiineja tomaattikastikkeessa (jota en tosiaankaan ole itse ostanut). Tänään ajattelin hankkiutua siitä eroon. Ensiajatukseni oli "Muussiksi, ja lassen väliin!" ja sitä lähdin sitten toteuttamaan, sillä ei kai mikään voi maistua pahalta lasagnessa? Jännityksellä avasin purnukan, ja mitä sieltä paljastuikaan: silakan näköisiä, pätkittyjä, hopeakylkisiä kaloja öljyisessä, punaisessa liemessä, jonka koostumus oli kyllä lähempänä öljyä kuin tomaattikastiketta. Lähempi tutkimus osoitti, että niissä oli ruodotkin tallella. Tuoksu ei kuitenkaan ollut paha, vaan peräti jopa ihan miellyttävän mausteinen.

Tomaattiseen tölkkikalakastikkeeseen tarvitset:

tölkki tomaattikastiketta

tölkki sardiineja (tomaattikastikkeessa)

tölkki hyvälaatuista tonnikalaa

kookas keltasipuli

valkosipulia

porkkana
kapriksia
balsamico-etikkaa

suolaa

sokeria
mustapippuria

oliiviöljyä

1. Kuutioi porkkanat pieniksi paloiksi tai raasta hienoksi, kuori ja silppua sipulit ja kuullota kasviksia öljytilkassa. Jos sardiinit pelottavat sinua yhtä paljon kuin minua, muussaa ne haarukalla ja lisää kasvisten joukkoon. Lisää tomaattimurska ja tilkka vettä (tapaan huuhtaista tomaattitölkin vedellä ja kaataa kastikkeen joukkoon), anna sitten hautua rauhassa n. 15 min.

2. Lisää myös tonnikala tomaattikastikkeeseen, sekoita, mausta lorauksella balsamico-etikkaa, suolalla, mustapippurilla ja pyöristä maku sokerilla. Lisää lopuksi kaprikset ja kuivattuja (oregano, meirami, persilja) tai tuoreita yrttejä.

Juustoiselle bechamel-kastikkeelle löytyy yleensä toimiva ohje lasagnelevypaketin kyljestä, jota voi seurata. Itse teen sen tähän tapaan:
Lämmitä maito esim. mikrossa. Koska teen lasagnea yleensä meille kahdelle vain kapean leipävuoan verran, käytän maitoa kolmisen desiä. Laita n. 25 g margariinia sulamaan teflonpohjaiseen pikkukattilaan ja sirottele joukkoon ruokalusikallinen vehnäjauhoja. samalla puuhaarukalla voimakkaasti sekoittaen. Lisää tilkka lämmintä maitoa ja sekoita sileäksi massaksi, taas tilkka maitoa ja jatka varovaista kaato-hämmennysprosessia, kunnes kastike alkaa kiehua. Alenna lämpöä tai siirrä kattila kokonaan kylmälle levylle ja lisää n. 100 g tuorejuustoa (käytin loput avatusta ruohosipulituorejuustopakkauksesta) esim. kolmessa osassa. Sekoita sileäksi juustopala kerrallaan. Mausta valkopippurilla ja suolalla.

Laita uuni lämpiämään 200-asteeseen. Lasagnen latomisen aloitan lisäämällä vuoan pohjalle kerroksen tomaattikastiketta, jotteivät levyt tartu kiinni pohjaan. Sitten kerros pastaa, kala-tomaattikastiketta ja juustokastiketta, pastaa, taas punaista ja valkoista kastiketta, jne. Valkokastikkeen tulee jäädä lopuksi päällimmäiseksi kerrokseksi. Sitten vain vuoka paistumaan uuniin puoleksi tunniksi, tai kunnes pastalevyt ovat pehmenneet. Kuorrutan koko komeuden juustoraasteella n. puolessa välissä paistamista. Tarjoa lasagne vihreän, raikkaan salaatin kera.

Ihan herkullista sapuskaa sardiineista sitten lopulta syntyi ja selvisin ruokailusta kunnialla epäluuloistani huolimatta. Tämä satsi ei myöskään räjäytä budjettia ja sitä saat tehtyä isomman annoksen kerralla. Luulen kuitenkin, että jätän tulevaisuudessa säilötyt sardiinit ostamatta - anjovikset sen sijaan kiinnoisitavat allekirjoittanutta kovastikin...!

Pehmoiset hirvipullat

2010-01-10T20:35:00.002+02:00

Saimme jouluna paketin (vajaa 400 g) jauhettua hirvenvasaa Chilihifistin vanhemmilta. Kokemukseni mukaan hirvenlihapulliin sekoitetaan yleensä kermaa, possunlihaa tai muuta rasvaista, mutta nyt mukaan muussattiin edellisten sijaan sidokkeeksi keitetty peruna. Nämä onnistuivat paremmin, kuin osasin kuvitella - ehkä parhaita tekemiäni lihapullia koskaan?! Pullat olivat pehmeitä, maukkaita ja mehukkaita. Epämääräisestä kuvasta huolimatta tällaisia nauttisin mielelläni myös ravintolassa.

Aloitin kokkaamisen keittämällä kypsäksi yhden perunan. Silppusin pienen sipulin ja kuullotin sen voissa. Sitten varsinaisen taikinan tekoon: riko kulhoon muna, kaada mukaan tilkka maitoa, ja lisää mausteet: pari teelusikkaa dijon-sinappia, suolaa, valkopippuria ja yksi murskattu valkosipulin kynsi. Sekoita, lisää mukaan sipulikuullote ja murskaa mukaan peruna. Sekoita taas, lisää lopuksi jauheliha ja sekoita taikina ympäri nopeasti. Voit lisätä vielä suolaa, jos olet epävarma sen riittävyydestä. Pyörittele seoksesta kostein käsin isohkoja pullia ja paista ne pannulla kaikessa rauhassa matalan lämmön ja voin kera.

Riistapullat nautittiin dijon-sinapin, hapankaalen ja perunasalaatin kera. Annokseen kahdelle Chilihifisti keitti al denteksi reippaasti suolatussa vedessä kuutioidut perunat (muutama per nenä). Lisäksi tarvitset yhden maustekurkun kuutioina, 4 tankoa säilöttyä parsaa paloina, kapriksia ja hieman sipulisilppua. Ne yhdistetään perunoihin, maustetaan suolalla, pippurilla ja halutessa yrteillä, ja kuorrutetaan (kevyt)majooneesilla. Sekoitetaan ja nostetaan jääkaappiin odottamaan pullien valmistumista. Juomana toimi chileläinen Yali reserva shiraz, joka oli pehmeä, mutta aavistuksen mehumainen tuttavuus. Maistui kuitenkin ihan hyvältä ja runsas marjaisuus miellytti ainakin minua ruoan tasapainona.

Leftovereita ja euroövereitä

2010-01-08T20:01:00.001+02:00

Perjantaina Marjameren keittiössä tarjottiin erästä lemppariruokaani: leftover-pastaa. Jääkaapien jämien soveltaminen pasta-annokseksi on aina yhtä hauskaa puuhaa. Tänään pääraaka-aineina toimivat porsaan ulkofileen loppupala, pari siivua pekonia, suuri herkkusieni sekä eilinen, joskin herkullinen, tomaattikastikkeen loppu. Pennejen kiehuessa suolavedessä siivutin ulkofileen, pekonin, herkkusienen ja valkosipulin kynnen ja käytin niitä paistinpannulla oliiviöljyn, pippurin ja suolan kera. Kun pasta oli al denteä, kaadoin lähes kaiken veden pois pastakattilasta ja lisäsin joukkoon tomaattikastikkeen, suolaa ja tilkan oliiviöjyä. Pasta sai lämmetä uudelleen nopeasti kannen alla ja joukkoon sekoitettiin parmesaania. Sitten vain pasta lautasille, possu-sieniseos päälle, ripsaus pippuria, oliiviöljyä ja haarukka kitaa kohti.

Joulusta olen tuskin ehtinyt toipuakaan, kun eetteri täyttyy jo euroviisuista - mikä ihana kevään merkki. Tänään yhdeksältä TV2:ssa esiintyy toinen suosikkini Bääbs eli TV-Resistori-yhtyeestäkin tuttu Päivi Kankaro. Perjantaina 22.1. vuoron saa taasen toinen suosikkini, jo viime vuonna Signmarkin kanssa esiintynyt ja toiseksi yltänyt Osmo Ikonen. Illan jännitysnäytelmä ei tietenkään olisi mitään ilman pientä suolapalaa: jatkan sitkeästi voitaikinavaraston hävittämistä! Myllyn Paras-paketin kyljestä löytyy kinkkuhyrrien resepti, jota tuunasin sillä, mitä kaapista löytyi... Eli käytin n. 100g ruohosipulituorejuustoa, kinkun sijasta pari siivua pekonia ja paprikan sijaan mitäs muuta kuin tuoretta chiliä, tuvan henkeen sopien.

Euroöverityynyt syntyvät siis sangen helposti. Kaulitsin neljä valmista, sulaa levyä n. puolet pidemmiksi ja hieman leveämmiksi, voitelin ne tuorejuusto-pekoni-chilisilppusekoituksella, ripsasin päälle pippuria ja rullasin leveyssuunnassa - en siis pitkittäin, kuten hyrrät tulisi kääräistä. Pitkät pötkylät leikkasin useampaan osaan hassuiksi tyynyiksi, laitoin uunipellille sauma alaspäin ja paistoin 10 minuutin ajan uunin keskiosassa. Ja koska minä olen minä, uuni olikin liian kuumalla (250 astetta 225:n sijaan) ja tyynyt puffaantuivat hetkessä turpeiksi kuin hevari vesisateessa. Maku näissä oli kohdallaan, vaikka paisto menikin muuten perceelleen. Ja nyt ei kun jännittämään!

Nyt meni överiks.

Kun Saksa ja Aasia ne polkaksi pani

2010-01-06T19:26:00.003+02:00

Loppiaisen kunniaksi kaivoimme esiin pakasteesta porsaan ulkofileen, jolle Chilihifisti mieli marinadia misosta. Netistä löytyikin monia mielenkiintoisia japanilaishenkisiä vinkkejä possun käsittelyyn misolla, mutta varsinainen ajan kanssa marinointi jäi ajan puutteen vuoksi tällä kertaa tekemättä. Sen sijaan Chilihifisti valmisti possulle yrttisen tuoksuvan miso-maustemassan, joka hierottiin fileen selkään ennen paistamista. Pakkasesta kaivettiin esiin myös viime kesän satoa: aji christal-chilejä, jotka grillattiin uunissa ennen lihaa ja sitten marinoitiin lisukkeeksi oliiviöljyn, valkosipulin ja yrttien seoksessa. Paistonesteestä tehtiin myös vehnäjauhoilla saostamalla ruskea, pippurinen kastike ja lautaselle päätyi vielä hapankaaltakin Saksan lippua heiluttamaan. Koko komeus tarjottiin perunamuusin kera. Juomana toimi perinteinen lager. Mikä maukas sekametelisoppa siitä syntyikään!

Miso-maustemassalla kuorrutettu porsaan ulkofilee

500 g porsaan ulkofileetä

1 rkl misoa

valkosipulinkynsi

tilkka punaista balsamicoetikkaa
ripsaus soijakastiketta
1 tähtianis

rosepippuria

viherpippuria

kuivattuja yrttejä: timjamia, rosmariinia, salviaa, laakerinlehti

paprikajauhetta

korianteria
keltasipuli

1. Murskaa ja hiero kuivat mausteet sekaisin morttelissa. Purista joukkoon valkosipulin kynsi, lisää miso, soija ja balsamico, ja sekoita tahnaksi.

2. Hiero tahna käsin possun ympärille ja anna fileen maustua huoneen lämmössä n. tunteroisen. Jos omistat tarpeeksi suuren suljettavan muovipussin, voit tehdä sotkuisen työn myös sen sisässä (siis käsien säästämiseksi - en viitannut satalitraiseen jätesäkkiin ;)
3. Laita liha uunivuokaan ja lohko sen pohjalle myös kuorittu keltasipuli. Chilihifisti poisti possusta paksuimmat rasvaviipaleet ja nakkoi ne vuoan pohjalle sipulien päälle, jotka imivät itseensä paitsi paistorasvaa myös marinadin ihania vivahteita kypsyessään.
4. Paista fileetä aluksi grillivastuksien alla 250-asteessa niin, että lihan pinta ottaa hieman väriä, napsauta uuni sitten normiasentoon ja laske lämpötila 175:een ja aseta vuoka alemmalla tasolle n. tunniksi. Omasta fileestämme tuli aavistuksen ylikypsää, mutta ison lihapalan paistaminen ilman paistomittaria on aina hieman hankalaa, eikä porsasta sovi alikypsänäkään syödä. Valele fileetä paistoliemellä muutaman kerran paistamisen aikana. Jos porsaasta ei irtoa tarpeeksi nestettä, voit lisätä vuoan pohjalle hieman vettä.
5. Kun liha on kypsää (voit tuikata fileetä terävällä veitsellä varmistuaksesi), anna fileen vetäytyä foliolla peitettynä n. kymmenisen minuuttia ennen leikkaamista ja tarjoilua.

Jälkiruoaksi sopisi Saksa-teemaan liittyen mitä mainioimmin Apfelstrudel, joten toteutin yksinkertaisen, mukaillun leivoksen hyödyntämällä kaappiin jääneitä pakastettuja voitaikinalevyjä sekä tölkkipersikoita. Vatsa oli ruokailun jälkeen kuitenkin niin täynnä, että jälkkäri tehtiin ja tarjottiin vasta kotvasen kuluttua kaakaon kera. Mukava makuelämys syntyy myös esimerkiksi päärynästä ja sulatetusta valkosuklaasta - ystäväni tarjosi tällaisia herkullisia torttuja joulun alla perinteisen luumun sijaan.

Persikkatortut syntyvät seuraavasti:
Sulata taikinalevyt ja leikkaa ne sopiviin annospaloihin (kahtia). Aseta palan keskelle persikan puolikas ja valuta päälle hunajaa ohuena norona. Paista 225-asteessa 15 minuuttia. Voit viimeistellä leivokset kookoshiutaleilla tai tomusokerilla paistamisen jälkeen.

Loppuun vielä pakollinen muistutus tänään loppiaisena käynnistyvästä Top Chef -kaudesta, jossa kaapin paikkaa kokeilee suomalaissyntyinen kokki Stefan Richter. Jo kauden nähneenä voin luvata, että mies tuo sarjaan väriä koko rahan edestä. Hän oli subjektiivisen näkemykseni mukaan olennainen osa tähän astisista mielenkiintoisinta Top chef -kautta . Jännittäviä TV-hetkiä!

Haukkaa palaa!

2010-01-06T19:12:00.002+02:00

Hyvä vaihtoehto runsaammaksi iltapalaksi leivän sijaan, esimerkiksi juuri keittopäivän päätteeksi, on omeletti. Tähän sain inspiraatiota kirjastosta mukaan tarttuneesta Otavan Tapakset ja antipastot-kirjasesta, joka on käännös saksankielisestä alkuperäisteoksesta. Opuksesta löytyy useita helppoja ohjeita esimerkiksi tapas-illan rakentamiseksi (ei pöllömpi idea hyytävän tammi-illan vietteeksi). Kirjan katkarapu-perunamunakkaan ohjeessa ei chiliä ja valkosipulia käytetä, vaan voimakkaiden makujen tarve kumpusi puhtaasti omasta vatsasta. Herkkulätty nassun täytteenä olikin hyvä lähteä ystävien luo espanjalaista sherryä maistelemaan, jota kirjan mukaan tulisi nauttia juuri perunaomeletin seurana.

Juustoinen chili-katkarapu-perunamunakas

4 munaa
tilkka maitoa
chilisavujuustoa (esim. pala saksalaista Bergade Basils Rauchkäse chili-paprikajuustoa)
2 perunaa
valkosipulin kynsi
chilipalko ilman siemeniä
pakastettuja katkarapuja
lime-/sitruunamehua
suolaa, pippuria, oliiviöljyä

1. Sulata aluksi katkaravut ja purista niiden päälle lime- tai sitruunamehua.
2. Voit käyttää jo keitettyjä tai raakoja perunoita. Itse käytin raakoja, jotka siivutin ohueksi ja kiehautin nopeasti merisuolalla maustetussa vedessä ennen paistamista kypsymisen nopeuttamiseksi.
3. Paista perunasiivuja pannulla oliiviöljyssä chili- ja valkosipulisilpun kera. Kun perunat alkavat pehmentyä ja ottaa väriä, lisää joukkoon katkaravut. Pienennä lämpöä ja paista vielä muutama minuutti.
4. Perunoiden ja rapujen paistuessa vatkaa munat ja maitotilkka sekaisin kulhossa, mausta suolalla, pippurilla ja kumoa joukkoon kuutioitu chilisavujuusto. Varo suolaamasta seosta liikaa, sillä juustossa ja ravuissa on jo suolaa ennestään.
5. Kaada muna-juustoseos tasaisesti pannulle ja anna munakkaan hyytyä hitaasti lempeällä lämmöllä. Kun päälypuolikin on jähmettynyt, hivuta munakas suurelle lautaselle ja kippaa varovaisesti uudelleen pannulle vielä muutamaksi minuutiksi siten, että molemmat puolet paistuvat. Tarjotessa livauta munakas takaisin suurelle lautaselle, leikkaa annospaloiksi ja nauti.

Vuosi vaihtui

2010-01-04T18:01:00.004+02:00

...ja uusi vuosikymmen alkoi ennen kaikkea hyvästä seurasta (ja muun muassa Juustoportin valkosipulivuohenjuustosta, paprikajuustosta, välimeren goudasta, briestä ja Roomasta tuoduista parmesaanista ja pecorinosta) nautisekellen. Kalenteri kääntyi myös kotona lumisessa Helsingissä - pari kiloa joulun pyhiä raskaampana...! Sopii toivoa, että kevät ja lisääntyvä valo innostavat liikkumaan enemmän - hyvästä ruoasta kun en suostu tinkimään ;)

Arki polkaistiin kuitenkin käyntiin sosekeiton voimalla. Samankaltaista viehättävää soppaa maistelimme myös uuden vuoden yönä Turussa - reseptiä en tosin tullut illan emännältä noukkineeksi, joten alla oleva on oma sävellykseni siitä. Pidin paitsi keiton mausta myös sen rakenteesta, joka oli suloisen samettinen muutamia pehmeitä sattumia lukuunottamatta. Miedon makumaailman taittajaksi puristin joukkoon limeä hapoksi - sen voi toki jättää poiskin. Ei-niin-rakas lähikauppamme Alepa ei tarjonnut pyhien päätteeksi persiljaa, saati sitten muutakaan kelvollista yrttiä, jota olisin mieluusti lisännyt keiton loppuhuipennukseksi. Mutta ihanaa se on näinkin. Tämän keiton koostumus oli melko kevyt, mutta perunaa lisäämällä ja nestettä säätelemällä siitä saa toki paksumpaa.

Kookoksinen kukkakaali-perunasosekeitto

keskikokoinen kukkakaali

3 kookasta, jauhoista perunaa
keltasipuli
2 valkosipulinkynttä
tilkka oliiviöljyä
6 dl vettä

kasvisliemikuutio

puolikkaan limen mehu

suolaa ja pippuria

1. Silppua sipulit ja lohko perunat, huuhtele kukkakaali ja revi kukinnoiksi. Pilko myös kaalen jalka.
2. Freesaa sipuleita oliiviöljyssä kattilan pohjalla, lisää sitten kukkakaali ja peruna sekä kuumennettu vesi kasvisliemikuution kera ja hauduta kasvikset kypsiksi. Nouki muutama perunan pala ja kukkakaalin kukinto syrjään ennen soseuttamista.

3. Siirrä kattila pois kuumalta levyltä ja ota lämpö alas. Kaada joukkoon kookosmaito ja sekoita tai survo samettimaiseksi. Mausta limellä, suolalla ja pippurilla. Lisää ennen tarjoilua vielä syrjään nostetut, ehjät kasvikset joukkoon "sattumiksi" ja kuumenna soppa, mutta älä anna sen enää kiehua.

Edit. Unohdin liittää päivitykseen keiton jälkeen nautitun jälkiruoan, joten tässä se nyt tulee: kotipaikkakunnassa valmistettua juustoa, jäätelöä ja lakkahilloa. Nam!

Joulumielellä

2009-12-29T16:05:00.009+02:00

Joulun voi kai virallisesti jo kutsua olevan ohi - sitä vietimmekin tänä vuonna pitkään ja hartaasti, ja tapamme mukaan useammassa pohjalaistuvassa.

Laatikot ulos takkauunista!

Salaatti briestä, päärynästä, viinirypäleistä ja pecanpähkinöistä.

Kotimaisella kinkulla on yllään mantelinen sinappi-hunajahuntu.

Hikoileva puolukkajäädyke...

Joulusyöminkien jälkeen onkin aika paastota pari päivää ennen vuoden vaihdetta, jolloin hyppäämme taas tien päälle ja suuntaamme Turkuun. Onnellista uutta vuosikymmentä kaikille lukijoille!

Uuden vuoden odotuksen orkidea.

Kesä talven keskelle: Pasta Limoncello

2009-12-16T16:55:00.005+02:00

Talvisen hirvipaistin jälkeen paukkupakkasten napsuessa seinillä kesäiset muistot tuntuvat yht'äkkiä kumman houkuttelevilta, etenkin näin kinkkukauden koputellessa ovella. Vellipojalta lainatun ihanaisen Limoncello-juustokakun toteuttamisen jälkeen kaappiin jäi vielä puolikas pullo tuota kirkkaan keltaista italialaista sitruunalikööriä. Pohtimisen jälkeen päätin yhdistää liköörin pastaan ja niin syntyi Pasta Limoncello. Sama on oivallettu Italiassakin - lähdin nyt kuitenkin luomaan annosta omien mieltymyksieni pohjalta. Tällä repestillä osallistun myös joulukuun alkoholiaiheiseen ruokahaasteeseen, ensimmäistä kertaa! Aluksi ajattelin leipasta haasteeseen jotain mukavan jouluista, esimerkiksi jalostaa edelleen erään Englantiin muuttavan ystäväni läksiäisissä maisteltua jallukakkua (toimii!), mutta Limoncello vei ajatukset Italiaan ja kielen mennessään...

Tarvitset (annokseen kahdelle):

pastaa n. 100 g per syöjä (meillä hyvin ohutta spaghettia)
limoncello-likööriä

1 dl ruokakermaa

1/3-puolikas kesäkurpitsa

vihreää tankoparsaa (säilöttyä näin talviaikaan)

1 sipuli

1 valkosipulin kynsi

merisuolaa
valkopippuria
mustapippuria

oliiviöljyä
vettä pastan keittämiseen

sitruunan kuori
(parmesaania)

1. Laita vesi kiehumaan pastaa varten ja kun se kuplii kunnolla, lisää pasta sekä karkeaa merisuolaa.
2. Pilko kasvikset, kuumenna oliiviöljy paistinpannussa ja kuullota siinä ensin sipuleita sekä kesäkurpitsaa, mausta suolalla ja pippurilla. Lisää tankoparsa paloina ja perään reilu tujaus limoncelloa. Anna alkoholin haihtua pannulta ja lisää sitten osa sitruunankuoriraasteesta sekä ruokakerma. Anna seoksen kiehahtaa.

3. Kun pasta on kypsynyt al denteksi, ota lämpö alas hellalta ja kaada lähes kaikki vesi kattilasta, lisää kasvis-kermaseos pastan joukkoon. Voit halutessasi lisätä vielä tipan limoncelloa, mikäli kastike sitä vaatii. Pyöritä pasta, kerma ja kasvikset sekaisin ja anna tekeytyä hetki kannen alla. Tai jos pannuun mahtuu, nouki pasta kattilasta suoraan kastikkeen joukkoon.

Pastan voi toki nauttia näinkin: silaa annos parmesaanilla ja sitruunankuoriraasteella. Minun teki kuitenkin mieli lisukkeeksi katkarapuja. Jos käytät pakasterapuja, ota ne sulaamaan jo ennen pastan keittämistä. Huuhtele ravut ennen käyttöä jääkylmällä vedellä ja puristele niistä ylimääräinen kosteus pois.

Chili-sitruuna-katkat syntyvät pastan lisukkeeksi helposti: Tarvitset n. kourallisen katkarapuja per syöjä. Kuumenna tilkka oliiviöljyä pienessä kasarissa, lisää silputtu chili haluamallasi poltteella (esimerkiksi pieni, keltainen lemon drop ilman siemeniä sopii hyvin) ja sulat ravut. Pyöräytä nopeasti ympäri ja purista joukkoon n. puolikkaan sitruunan mehu. Anna kypsyä minuutin tai kaksi. Jaa sillä aikaa pasta lautasille, nosta kauhallinen rapuja päälle ja ripota päälle sitruunankuoriraastetta. Jos syö pastaa rapujen kera, jättäisin parmesaanin kokonaan pois viimeistelystä.

Aluksi kirpakan makean liköörin yhdistäminen pastaan hieman hirvitti, mutta tältä pohjalta uskaltaa lähteä tekemään enemmänkin kokeiluja. Risottoonkin italialaiset herkkuaan nähtävästi käyttävät ja se saattaisi istua myös johonkin paellan tyyppisen ratkaisuun - ehkä keväämmällä koemme Limoncellon uuden tulemisen...!

Nyt tämän blogin väki lähtee kuitenkin yhä paukkuvampia pakkasia kohti ja toivottelee kaikille oikein tunnelmallista joulua!

Hirveä illalliseksi

2009-12-16T16:37:00.001+02:00

Vanha ystäväni muuttaa pois naapurustostamme näillä näppäimillä ja palaa kotiseudulleen Pohjanmaalle (ei sentään Pohjois-Karjalaan). Halusin tarjota hänelle hyvin ansaitun tauon pakkaamistohinaan: illallisen hirven muodossa. Veljeni toi marraskuussa tuliaisina Kainuusta muun muassa hirven lapaa, ja nyt tuntui olevan hyvä hetki kaivaa pala esiin pakkasesta. Hirvi ja punaviini muodostavat luontevan yhdistelmän, mutta tällä kertaa päätin kokeilla jotain itselleni aivan uutta. Pöydän kulmalla pitkään tönöttänyt alkoholiton glögi sai kunniatehtävän toimia liemen sulostuttajana. Ja suloinen liemi siitä syntyikin - glögin makeus imeytyi lihaan, loppuvaiheessa lisätty dijon-sinappi taas antoi pataan särmää ja ruokakerma pyöristi mausta täyteläisen. Herkullista!

Glögihirvi (3:lle)

pala hirvenpaistia tai lapaa (meillä 435 g lapaa)

voita ja/tai oliiviöljyä
1 punasipuli

1 keltasipuli
1 suuri porkkana

2 valkosipulin kynttä

2 dl punaista glögiä

1 dl ruokakermaa
1 tl dijon-sinappia
merisuolaa

mustapippuria

laakerinlehti

1 tl timjamia
1 tl rosmariinia

1. Laita uuni lämpiämään 175-asteeseen, poista lihasta kalvot ja kuutio se sopiviksi suupaloiksi. Ruskista palat nopeasti padan pohjalla voin ja oliiviöljyn sekoituksessa.

2. Kuori ja viipaloi sipulit sekä porkkana ja lisää pataan. Mausta reippaasti merisuolalla, pippurilla ja yrteillä. Lisää pataan myös laakerinlehti ja glögi.

3. Nosta kannella peitetty pata uuniin hautumaan tunniksi tai puoleksi toista, kunnes liha on kypsää. Itse annoin lihan ottaa hieman väriä ilman kantta viimeiset puoli tuntia.
4. Sekoita lopuksi dijon ja kerma joukkoon, voit nostaa padan vielä hetkeksi jälkilämpöön hautumaan.

Kermalla silatun glögihirven kyljessä maistuvat jo aiemmin bloggaamani kultaiset lanttukuutiot sekä perunamuusi, kuvassa myös kurkkusalaattia ja puolukkahilloa. Ja jälkiruoaksi nautitaan tietenkin loput glögistä!

Puff, sanoi pita!

2009-12-13T16:29:00.001+02:00

Tänä viikonloppuna oli tarkoitus syödä hirveä, mutta paisti unohtui pakkaseen. B-suunnitelma kiertyi kaapissa kököttävän jauhetun naudan ympärille. Pitaleipiä emme olleet tehneet pitkään aikaan, joten leipuriksi päätyi tällä kertaa Chilihifisti, samalla kuin allekirjoittanut lakkaili kynsiään... Tarkkaa reseptiä leipuri ei kuulemma käyttänyt, mutta pitat syntyivät käden käänteessä ja onnistuivat loistavasti.

Kuumenna 3 desiä vettä ja lisää siihen 2 teelusikallista kuivahiivaa, 1 tl suolaa ja 1 rkl hunajaa, sekoita. Lisää jauhoja, kunnes taikina alkaa kiinteytyä ja lorauta joukkoon reippaalla kädellä oliiviöljyä (n. kolmisen ruokalusikallista). Alusta taikina hyvin ja anna nousta lämpimässä paikassa. Kun taikina on noussut kaksinkertaiseksi, jaa se puoliksi ja vaivaa palloksi jauhotetulla alustalla. Jaa puolikas taas kolmeen osaan ja leivo niistä litteitä leipiä. Paista 250-asteessa n. viitisen minuuttia, jolloin pitojen tulisi suorittaa seuraava temppu:

Ja sitten vain täyttämään.

Täytteenä söimme siis jauheliha-papu-tomaattikastiketta, salaattia ja juustoraastetta, mutta pavuista ja muista kasviksista saa toki aikaan täyttävän vegeversionkin. Jauhelihakastikkeeseen käytettiin 400 g vähärasvaista, kotimaista jauhenautaa ja tölkki tomaattimurskaa, 1 sipuli silppuna ja maustekaapin koko arsenaali... Mukavaa rakennetta jauhelihan joukkoon tuovat mustasilmäpavut (vajaan desin verran kuivana), joita Chilihifisti ensin liotti puolisen tuntia ja keitti sitten kypsäksi suolavedessä.

Kuuman taskun kestävä salaatti syntyi kiinankaalesta, tuoreista ja aurinkokuivatuista tomaateista, kalamataoliiveista sekä avokadosta. Salaatin joukkoon sekoitettiin kastike oliiviöljystä, punaviinietikasta, limemehusta, pippurista ja yrteistä sekä kokonaisesta viipaloidusta valkosipulin kynnestä.

Sitten vain koverretaan veitsellä tasku auki, sullottaan täytteet sisälle, kuorrutetaan chilikastikkeella ja asetetaan huuli leipäsen päälle. Pari täytettyä pitaa käy hyvin kokonaisesta ateriasta, mutta mukavahan näitä on iltapalanakin napostella.

The beauty or the beast?

Tunnelmallista Lucian päivää!

Lehtipihvit melkein Itsenäisyyspäiväksi

2009-12-10T09:49:00.006+02:00

Melkein? Niin, varsinaisen juhla-aterian nautimme jo edeltävänä päivänä (lauantaina), jolloin lautaselle päätyi pihvejä naudan sisäpaistista. Pieni, kahdelle sopiva kimpale otetaan lämpeämään hyvissä ajoin ennen kypsymistä. Chilihifisti leikkasi lihasta sopivia siivuja, jotka sitten hartaudella mätkytteli nuijan kera ohueksi. Paisti ei ole yhtä mureaa kuin filee, mutta huolellisella hakkaamisella sekin ongelma hoitui.

Pihvit käytettiin voissa kuumalla valurautapannulla. Käännä leikkeet heti, kun lihasneste alkaa pyrkiä pintaan, näin et kuivata lihaa turhaan. Pintaan rouhaistaan merisuolaa ja pippuria.

Pihvin kera nautittiin itsetehtyä persiljalla ja tuoreella chilillä silattua maustevoita sekä yrttisiä lohkoperunoita. Perunoiksi valitttiin suhteellisen kookasta, jauhoista lajiketta. Perunalohkot keitetään ensin lähes kypsiksi suolalla maustetussa vedessä, huuhdotaan kylmällä vedellä, taputellaan kuiviksi puhtaan keittöpyyhkeen sisällä, maustetaan merisuolalla, mustapippurilla sekä yrttisekoituksella, ja kuorrutetaan oliiviöljyllä. Sitten ne työnnetään uunin grillivastusten alle tirisemään 225-asteeseen n. 15 minuutiksi.

Vihreää lautasella nautittiin parsakaalin muodossa. Tupsukat höyrytetään kypsiksi perunakattilan päällä siivilässä veden poreillessa ja pidetään lämpimänä kannen alla tarjoamiseen asti - älä siis kaada keitinvettä pois, kun poistat lohkot kattilasta. Silaa parsa hyvällä oliiviöljyllä, puserruksella limeä ja ripauksella suolaa.

Valokuvaajalle kävi ateriointivaiheessa vanhanaikasesti: kuvaa lautasesta emme saaneet, sillä ruoka todellakin houkutteli syömään! Lehtipihvien kera tarjottu viini tuli Alkon myyjän suosituksesta tällä kertaa Ranskasta: Belleruche kesti pihvien pippurisuuden ja chilin poltteen hienosti.

Pieni joulu

2009-11-29T20:12:00.021+02:00

Marraskuu - pimeä, märkä ja possun täyteinen. Ennen vuoden päätöstä ja sitä edeltävää sikariittiä on mukava katkaista opiskelu- ja työputki pikkujoulun merkeissä, etenkin kun tupajuhlat tässä tuvassa peruuntuivat sairastelun vuoksi. Eli ystävät kasaan ja suu messingille.

Perjantaina istuimme iltaa kotosalla ystävien kera pienellä porukalla. Pöydälle kerääntyi kulho poikinensa: tarjolla oli suppilovahvero- ja kinkkupiiraita, vegaanisia mokkapaloja, välimerellistä pottusalaattia, ikean perunalastuja (jotka ovat ihanan rapeita ja suolaisia, mutta joiden jäljiltä kieli muistuttaa yhä rasvakattilan pohjaa), savumanteleita, Da Capo-suklaata, juustoja ja keksejä. Ja tietysti juomaa...

Tuliaisiakin saimme.

Suolaisten pikkupiiraiden pohjaresepti on muistaakseni peräisin vanhempieni vanhasta sienikirjasta. Jaoin taikinan kahteen osaan ja tein niihin erilaiset täytteet, jotka sävelsin omasta päästäni. Pohja olisi parhaimmillaan heti leipomisen jälkeen, nämä leivoin aikapulassa kuitenkin jo torstaina. En ollut toteuttanut tätä reseptipä vuosikausiin - pohjan teko ei ole vaikeaa, mutta metodi sen aikaansaamiseksi on hieman erikoinen. Munat vatkataan kovaan taikinamöykkyyn ja siinä kohdassa jouduin turvautumaan lainalihaksiin. Epäuskostani huolimatta taikina morfautui lopulta ihan hauskaksi käsitellä. Alkuperäisessä reseptissä neuvotaan aloittamaan täytteestä, mutta itse aloittaisin taikinasta ja tekisin täytteen siinä kohtaa, kun taikina on jäähtymässä.

Pohja:

5 dl vettä

1 dl oliiviöljyä

3 dl vehnäjauhoja

2,5 dl grahamjauhoja

1 tl suolaa

3 munaa

1. Kiehauta vesi ja öljy nopeasti kattilassa, siirrä kattila sitten kylmälle levylle.

2. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää seos kerralla kattilaan. Vatkaa voimakkaasti esim. puuhaarukalla, kunnes taikinasta alkaa muodostua käsittämätöntä, puuromaista jankkia. Lopeta, kun taikina irtoaa kattilan reunoilta palloksi. Tässä vaiheessa kannattaa kaapia taikina pois lämpimästä kattilasta kulhoon jäähtymään ja siirtyä täytteen tekoon.

3. Kun taikina on jäähtynyt, on aika treenata hauikset: vatkaa munat yksi toisensa jälkeen taikinan sekaan. Puuhaarukka havaittiin tässäkin hyväksi apuriksi.

4. Sitten on aika siirtyä leipomavaiheeseen. Jauhoja taikinaan ripsimällä sain siitä oikein mukavaa käsitellä. Jaa taikinapallo kahtia ja pyöritä puolikas kerrallaan jauhotetuin käsin pitkulaisiksi pötkyiksi. Jaa molemmat noin kymmeneen tasaiseen osaan veitsellä ja pyöritä niistä pallukoita. Ota sopiva juomalasi, jauhota sen pohja ja paina pallukoihin kolo täytettä varten.

5. Täytä kolot haluamallasi täytteellä ja paista 225-asteessa noin 15 minuuttia.

Suppilovahverotäyte:

n. 300 g suppilovahveroita (tai muita metsäsieniä)

pala purjoa silppuna

porkkana raasteena

1 dl kasvisrasvapohjaista kermaa

suolaa

valkopippuria

paprikajauhetta

yrttisekoitusta

öljyä

Tein sienitäytteen pakastetuista sienistä, jotka sulattamisen jälkeen laitoin pannulle. Haihduta sienistä vesi, lisää öljyä, purjosilppu ja porkkanaraaste. Freesaa kevyesti ja mausta suolalla, valkopippurilla, yrttisekoituksella sekä paprikajauheella. Kaada joukkoon kerma, sekoita ja nosta odottamaan piirakoiden täyttämistä.

Savukinkkutäyte:

n. 150 g savustettua kinkkua kuutioina (käytin Korpelan ylikypsää savusaunapalvia)

pala purjoa silppuna

1 paprika kuutioina

1 dl ruokakermaa tai vastaavaa

mustapippuria

1 rkl punaista pestoa

yrttisekoitusta

öljyä

Freesaa pannulla öljytilkassa purjoa ja paprikaa, ota pannun levyltä ja lisää joukkoon kuutioitu kinkku, pippuri, yrtit ja pesto. Lisää ruokakerma ja laita täyte odottamaan käyttöä.

Vegaanisten mokkaruutujen reseptin löysin alunperin netistä, mutta en valitettavasti merkinnyt lähdettä muistiin, enkä sitä nyt nopeasti hakemalla löytänyt. Piirakka onnistui todella mainiosti - pohja oli sopivan kostea ja pehmeä, silti tarpeeksi kiinteä. Suklaakuorrute olisi luonnollisesti ollut parempi "kunnon tavarasta" sulatettuna, mutta kaakaojauhekin toimi. Piirakka oli helppo tehdä eikä sitä varten tarvitse sotkea montaa kulhoa, saati sitten käyttää konevoimaa. Koska alkuperäisessä reseptissä mainittiin, ettei tästä annoksesta tule kokonaista pellillistä, niin lisäsin kaikkia aineksia seuraavaan tapaan (ja pellillinenhän siitä sitten saatiin):

Pohja:

5 dl vehnäjauhoja

3 dl sokeria

0,5 tl suolaa

2 tl ruokasoodaa

3 rkl kaakaojauhetta

1 tl vaniljasokeria

1,5 rkl etikkaa

vajaa desi rypsiöljyä

3 dl vettä

1. Lämmitä uuni 175-asteeseen. Sekoita sillä aikaa kuivat ja kosteat aineet erikseen, yhdistä ne, ja sekoita nopeasti.

2. Kaada seos leivinpaperilla vuoratulle korkeareunaiselle uunipellille ja tasoita. Paista n. 20 min, tai kunnes taikina ei tartu cocktail-/hammastikkuun sitä pistäessä. Anna piirakkapohjan jäähtyä ennen kuin alat kuorruttaa sitä (voit esim. nostaa leivinpaperilla pohjan kokonaan pois pelliltä jäähtymään).

Päälle:

3 dl tomusokeria

50 g kasvisrasvaa

4 rkl vahvaa kahvia

2 rkl kaakaojauhetta

2 tl vaniljasokeria

kookoshiutaleita

1. Sulata rasva ja anna jäähtyä hieman.

2. Siivilöi tomusokeri ja kaakaojauhe kulhoon, lisää sokeri ja sekoita.

3. Yhdistä kahvi ja rasva, kaada kuivien aineiden joukkoon, sekoita nopeasti. Kaada kuorrute piirakalle ja tasoita. Koristele välittömästi esim. kookoshiutaleilla.

Mokkaruutuja riitti tarjolle vielä lauantainakin, kun suuntasin Espooseen tapaamaan lukioaikaisia ystäviäni, joista osaa en ollut tavannut vuosiin. Vein mukanani kunniasaattueessa myös ihanaisen limoncello-juustokakun, jonka reseptin olen pöllinyt Vellipojan blogista. Kirpeän raikkaan tortun toteutin keväällä kaksiinkin juhliin, joissa se sai ihastuneen vastaanoton. Niin nytkin. Ennen olen tosin tehnyt kakkuun omia muutoksiani - nyt seurasin suht huolella alkuperäistä reseptiä, joskin käytin margariinia voin sijaan ja lorautin suloista limoncello-likööriä enemmän kuin vaaditun puolen desin verran...

Pohja:

175 g domino-keksejä

50 g margariinia

1. Hienonna keksit tehosekoittimessa ja sekoita joukkoon sula voi.

2. Vuoraa leivinpaperilla irtopohjavuoka niin, että paperi jää nalkkiin metallin väliin. Taputtele seos pohjalle ja nosta jääkaappiin täytteen teon ajaksi.

Täyte:

3 dl vettä

2 dl sokeria

3 munaa

4 rkl maizenaa

1 dl sitruunamehua

sitruunan kuori raasteena

50 g margariinia

5 liivatelehteä

0,75 dl limoncello-likööriä

200 g maustamatonta tuorejuustoa

2 dl kuohukermaa

1. Mittaa vesi, sokeri, rikki vatkatut munat, maizena ja sitruunamahu kattilaan. Sekoita ja kuumenna, kunnes seos sakenee kiisseliksi. Varo kiehuttamasta ja ota kattila levyltä, kun seos on sopivan sakeaa.

2. Lisää kiisseliin kuoriraaste ja voi, sekoita tasaiseksi ja anna jäähtyä.

3. Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen n. viideksi minuutiksi ja laita vettä kiehumaan esim. vedenkeittimeen.

4. Vatkaa sillä aikaa kerma vaahdoksi. (Voit halutessasi maustaa myös kerman esim. puoliskan limen mehulla.)

5. Puristele liivatteista vedet ja liota ne kuumaan vesitilkkaan.

6. Vatkaa liivateseos sitruunakiisseliin ohuena norona, lisää tuorejuusto, limoncello ja lopulta kermavaahto. Sekoita hyvin. Kaada täyte irtovuokaan ja tasoita. Nosta kylmään ja anna hyytyä ainakin 8 tuntia.

Itse teen juustokakun yleensä tarjoamista edeltävänä iltana, jolloin kakku saa hyytyä yli yön. Seuraavana aamuna valmistan vielä kiilteen, mikä käy käden käänteessä:

Kiille:

2 dl appelsiinimehua tai -nektaria

2 liivatelehteä

1. Laita liivatteet jälleen kylmään veteen likoamaan ja liota ne kuumaan vesitilkkaan. Kaada seos norona appelsiinimehun sekaan, sekoita ja kumoa irtopohjavuokaan.

2. Anna hyytyä jääkaapissa vielä ainakin kuutisen tuntia. (Aiemmin olen valmistanut kiilteen myös sitruuna-limemehusta - sekin sopii tämän kakun päälle hyvin. Olen harkinnut myös smurffilimsan kokeilemista pirtsakan vihreän värin vuoksi...)

Sunnuntaitakin sulostutti vielä tämä...

...ja tämä.

Joko leikkaa?

2009-11-25T15:04:00.002+02:00

Mitä tehdä, kun pientä keittiötä täyttää pari kiloa lanttua? Tästä voi ainakin alkaa.

Kuvan kultaiset kuutiot syntyvät seuraavasti:

Kuori ja kuutioi haluamasi määrä lanttua. Pieni pääkyn pyörylä riittää hyvin lisukkeeksi kahdelle. Kuumenna kattilan pohjalla tilkka oliiviöljyä ja nokare voita, kunnes voi sulaa. Lisää reipas tujaus currya ja ropsaus paprikajauhetta, lisää lanttukuutiot, mausta suolalla ja kuullottele pari minuuttia. Itse tapaan käyttää curryna täyteläistä ja tuoksuvaa hot madras curry powder-sekoitusta, jota saa etnisistä liikkeistä. Kaada sitten lantun peitteeksi vettä (tälle määrälle riitti 1,5 dl) ja lisää pari laakerilehteä. Hauduttele kuutiot kypsiksi miedolla lämmöllä 10-15 minuutin ajan. Jos vettä on runsaasti, kaada liiat pois niin, että pohjalle jää kosteutta ja lisää teelusikallinen hunajaa (suuremmalle lanttumäärälle luonnollisesti enemmän). Pyörittele sekaisin ja anna hautua viileällä levyllä vielä viitisen minuuttia. Aiemmin syksyllä olisin lisännyt joukkoon myös tuoretta timjamia.

Lautasella on kultaisten kuutioiden lisäksi kinkkukiusausta, mutta nämä sopisivat hienosti myös riistan tai muiden liharuokien kaveriksi. Raikas ja edullinen salaatti syntyi yksinkertaisesti yhtä suurista määristä lanttu- ja keräkaaliraastetta sekä ananaspaloista ja -mehusta. Raastesalaatti oikeastaan vain paranee ja mehustuu entisestään kylmässä seisoessaan.

Aasiaan ja takaisin

2009-11-23T13:08:00.006+02:00

Söimme eilen Iso Roobertinkadun Tamarin-ravintolassa. Minulle kerta oli ensimmäinen, Chilihifistille toinen. En ole oikein löytänyt mieleistäni thai-ravintolaa Suomesta, joskin Kallion mutkaton Lemon Grass on ruoan suhteen tyydyttänyt lounasaikaan aina. Tamarinin puitteet ovat fiinimmät, wc siisti, palvelu ystävällistä ja väkeä sunnuntai-iltapäivänä riitti. Tilaus otettiin nopeasti, mutta ruokaa jouduimme odotella puolisen tuntia ja risat päälle. Tilasin punaisen kanacurryn enkä pettynyt - eri ainesosat maistuivat selkeästi, kokonaisuus oli harmoninen ja kookospohjainen kastike herkullista. Mieleen tulvivat rakkaat muistot Englannissa syödyistä thai-aterioista. Annos oli myös enemmän kuin riittävä. Myös Chilihifisti oli tyytyväinen nautaansa, joten tänne suuntaamme varmasti uudelleen. Tamarinin annos oli eräänlainen revanssi päivää aiemmin kotosalla väännetystä samantyylisestä satsista.

Kanaa, kasviksia, kookosta ja nuudeleita

Annos kahdelle tai kolmelle lähti syntymään seuraavista aineksista:

2 marinoimatonta kanafileepihviä

purjoa

1 keltasipuli

2 herkkusientä

1 porkkana

valkosipulia

tuoretta inkivääriä

pieni prk kookosmaitoa

2 dl tuoretomaattikastiketta (jämät itsetehdystä kastikkeesta, myös sileäksi ajettu tölkkitavara käy)

nuudeleita (käytämme yleensä Mama's-pikanuudeleita)

öljyä

mausteita: korianteria, jeeraa (=juustokuminaa), cayenne-pippuria, paprikajauhetta, kurkumaa, garam masala-mausteseosta

suolaa

hot chili-kastiketta

oisterikastiketta

1. Leikkaa kanafileet sopiviksi paloiksi. Leikkaa purjo ja sipuli pitkiksi, hienoiksi siivuiksi, kuori porkkana ja suikaloi esim. kuorimaveitsellä. Siivuta myös herkkusienet.

2. Lisää wokkiin öljy ja kuumenna siinä kuivat mausteet. Lisää kanat ja paista kypsiksi kahdessa erässä, lisää tarvittaessa öljyä ja mausteita. Laita syrjään odottamaan.

3. Lisää öljyä, silppua valkosipuli ja inkivääri, kuullota kuumassa pannussa. Lisää loput kasvikset ja pikapaista ne.

4. Keitä tässä vaiheessa nuudelit kypsiksi.

5. Lisää pannuun tomaattikastike, kanapalat ja kookosmaito, voit lisätä joukkoon myös nuudeleiden keitinvettä. Sekoita ja mausta chili- ja oisterikastikkeilla, lisää tarvittaessa suolaa.

6. Tarjoa kanakastike nuudeleiden kera.

Jälkkäritunnelmissa palattiin takaisin kotimaan kamaralle. Blenderi soi taas ja polskassa pyöri pari desiä jäisiä vadelmia, pari desiä vadelmajogurttia ja n. 3 desiä rasvatonta maitoa. Raikasta ja hyvää (vaikka pimeät päivät tekevätkin kuvista harmaita)!

Pastakastike paahdetusta paprikasta

2009-11-23T12:27:00.004+02:00

Sairasputken keskellä heräsin kaapissa köllöttelevien paprikoiden vienoon kutsuun. Innostuin muutaman viime aikaisen sopotuksen perusteella työntämään nekin blenderiin, joskin uunigrillin kautta. Ihan mukavaa vaihtelua peruspastakastikkeisiin - grillatut paprikat makeutuvat ja maistuvat hennosti savulta. Työnsin uuniin myös keltaisen lemon drop-chilin, joka karisti paahtuessaan pahimman poltteensa, muttei menettänyt sitrusmaista aromiaan.

Pennepastaa, paahdettuja paprikoita, herkkusieniä ja kapriksia

2:lle tarvitset:

4 dl pastaa (kuivana)

1-2 suurta paprikaa

1 chili

1 salottisipuli

4 herkkusientä

valkosipulia

kapriksia

suolaa

pippuria

oliiviöljyä

1. Laita uunigrilli kuumentumaan 250-asteeseen.

2. Pese ja halkaise paprikat, aseta pellille tai vuokaan kuori ylöspäin. Chilit voit grillata kokonaisena.

3. Grillaa paprikoita kunnes niiden kuori mustuu. Ota ulos uunista, jäähdytä hetki ja vedä sitten hiillostunut kuori irti.

4. Keitä pasta runsaassa, suolalla maustetussa vedessä al denteksi.

5. Silppua sipuli ja laita se, paprikat sekä chili tehosekoittimeen. Surauta sileäksi.

6. Kuumenna pannulla öljy, suikaloi sienet sekä valkosipuli ja kuullota niitä pannulla.

7. Käännä lämpö alas hellalta, lisää pannulle pasta sekä kastike. Mausta suolalla ja pippurilla ja lisää lopuksi kaprikset.

Sika soikoon, blogihiljaisuus päättyköön!

2009-11-15T16:21:00.002+02:00

Kirjoittamistauko venyi pitkäksi kahdesta syystä. Ensinnäkin, Chilihifisti lähti työnsä vuoksi kiertueelle ja vei mennessään digijärkkärin. Toisella, kotiin jääneellä kameralla kuvaaminen tuntuu näinä pimeinä päivinä hyödyttömältä ja yksin ollessa tulee nähtyä huomattavasti vähemmän vaivaa ruokapuolella. Toiseksi, Chilihifisti joutui jättää kiertueensa kesken ja palata kotiin korkeassa kuumeessa. Nyt sitten tässä taloudessa possuillaan. Itse olen vielä toistaiseksi säästynyt sairastumiselta, mutta näillä neliöillä uskollinen odotus varmasti ennen pitkää palkitaan. Sairastumisessa on kaiken muun ikävän lisäksi sekin kurja puoli, että jouduimme perua pitkään suunnittelemamme tupaantuliaiset. Ruokatarvikkeet oli jo hankittu päällisin puolin kaappiin, nyt niitä sitten kulutetaan muuten vaan. Tekemättä jäi mm. Limoncello-juustokakku, rukiiset kinkkupiiraat, vegaaninen sienipiirakka, vegaaniset mokkaneliöt, välimerellinen perunasalaatti jne., jne.

Vaatimaton kotikokkauslinja jatkuu: flunssaiselle possulle keittyy parhaillaan peruna-purjososekeitto. Kattilassa kiehuu vähässä, merisuolalla maustetussa vedessä neljä pienehköä perunaa, koosas purjopatukka, keltasipuli ja suuri valkosipulinkynsi, kaikki paloina. Ennen soseuttamista pistän mukaan vielä muutaman pakastepinaattikuution ja soseuttamisen jälkeen maustan sopan pippurilla, lisään suolaa tarpeen mukaan ja lorautan joukkoon n. desin ruokakermaa. Samettisen sileää, lämmittävää ja terveellistä. Illaksi ajattelin vielä paistaa lättyjä, jotta saan kaappiin varastoidulle kuohukermalle ja hilloille käyttöä. Ainakin itselle sairaana tuntuvat maistuvan vain ääripäät - suolainen, tulinen ja makea! Ostin kaupasta myös kauden ensimmäisen konvehtirasian, jolla vielä yllätän potilaan jossain vaiheessa ;)

Olin ajatellut tehdä juhliin vähän toisentyyppisen salsan dipattavaksi (yleensä kun olemme porisuttaneet salsat kattilassa). Vaikka juhlat peruuntuivat, päädyin kuitenkin tekemään tätä syysillan sytykkeeksi. Vaikutteet salsaan sain Jamie Oliverilta ja olen hänen samantyyppisen reseptinsä mukaan valmistanut tomaattikastiketta katkojen kera pastalle. Tästä kuitenkin puuttuu limemehu ja koostumus on sakeampi. Surautin uudella blenderillä hienoksi 5 mehukasta, kotimaista tomaattia, yhden suuren punasipulin, pari aurinkokuivattua tomaattia, valkosipulin kynnen sekä topakan chilin. Lisäsin vielä pari teelusikallista vihreää pestoa ja maustoin suolalla sekä pippurilla. Sekä maku että rakenne olivat varsin piristäviä ja blenderissä riitti tehoa. Tuoresalsa maistui niin minilihapullien ja perunalohkojen kuin maissilastujen kanssa, miksei dippivihannestenkin kera.

Ruokalähetys Kainuusta

2009-11-04T10:29:00.002+02:00

Syksy alkaa itsepäisesti taittua kohti talvea, viikonloppuna onneksi saimme vielä nauttia muutamasta kauniista syyspäivästä (kuvat tosin on otettu jo pari viikkoa sitten). Alkuviikosta sain harvinaisia, mutta sitäkin mieluisampia vieraita Kainuusta. Veljeäni pikkusiskon toimeentulo ilmeisesti huolestuttaa, sillä hänen mukanaan pohjoisesta saapui myös kolme säkkiä ruokaa! Nyt kaapit totisesti tursuavat. Saimme kaikkea ihanaa, mm. suppilovahveroita sekä pakasteena että kuivattuna, rouskusäilykettä, kelta-, puna- ja valkosipulia, porkkanahilloa, kurpitsapikkelssiä, mansikka-raparperimarmelaadia - kaikki itse kerättyjä/kasvatettuja tai omista tarpeista valmistettuja. Lisäksi pakkaseen päätyi hirvenlihaa ja olipa mukana myös purkki itse teetettyä hirvisäilykettä. Joukossa on kuulemma myös hieman porsaanlihaa rasvaisuutta tuomaan, n. prosentti perunajauhoja sidokkeena sekä merisuolaa ja mustapippuria mausteena. Minulla vaan ei ole harmaatakaan haisua siitä, mihin moista tuotetta käyttäisi. Kuulemma se on niin hyvää, että menee sellaisenaan leivän päällä. Keittoihinhan ja laatikoihin säilykelihoja yleensä käytetään, mutta en ole oikeastaan lihakeiton ystävä, eikä laatikkojakaan tule usein laitettua. Lisäksi sain niinkin arkisen, mutta itselleni aivan uuden tuotteen kuin purkkisardiineja tomaattikastikkeessa - mihinkäs sitä sitten tunkisi?! Hajoavatko sardiinit samoin kuin sardellit/anjovikset, jos niistä keittelisi maukkaan tomaattikastikkeen pastalle? Kapriksia ja sitruunaa vaan mukaan ja humps mahaan? Hyviä vinkkejä kaipaa ystävällisesti hän :).

Pizzaperjantai!

2009-11-01T19:40:00.004+02:00

Canneloni-kokeilusta jäi jäljelle puolikas annos tomaattista jauhelihakastiketta. Mihinkä muuallekaan se perjantaina päätyisi kuin pizzapohjalle?! Ei auta kuin onnitella kyseistä mainostoimistoa pizzaperjantain idean hyödyntämisestä, sillä osuvampaa nimitystä saa hakea (kyseisistä mainoksista tosin voi olla montaa mieltä..). Siinä missä alkuviikosta kasvislokeromme tyhjenee sosekeiton aineksiksi, loppuviikosta jääkaapin jämät siirtyvät pizzan päälle ennen viikonloppuostoksia. Niin viime perjantainakin.

Kuinka sen sanoiksi pukisi? En tiedä monta yhtä tyydyttävää toimenpidettä kuin pizzataikinan vaivaaminen (kröhöm). Reseptejä täydellisen pizzapohjan tekoon löytyy varmasti joka kokilta, mutta minä leipaisen sen seuraavaan tapaan.

Kulhoon mitataan 2 desiä kuumaa vettä, 2 teelusikkaa kuivahiivaa ja teelusikallisen suolaa, jotka saavat levähtää astiassa hetken ennen leipomisen aloittamista. Mikäli haluat ohuemman pizzan, vettä voi vähentää 1,5 desiin - 2,5 desistä taas syntyy pannupizzapohja. Ihannetilanteessa tekisin pohjan puoliksi vehnäjauhoista, puoliksi durum-vehnästä. Durum-jauhot tuovat taikinaan karheutta, joka muuttuu uunissa rapeudeksi. Tällä kertaa kaapissa oli kuitenkin vain tavallisia vehnäjauhoja. Sitten vain puuhaarukka käteen ja sekoittamaan.

Tapaan ripotella jauhoja rauhalliseen tahtiin suoraan pussista kulhoon samalla kun toinen käsi hoitaa vatkaamisen. Taikina muuttuu nopeasti kiinteämmäksi ja kun se alkaa irrota reunoilta ja tarttua haarukkaan, on aika heittä työkalut menemään ja osoittaa taikinalle hieman rakkautta <3. Vaivaan ja lisään jauhoja, vaivaan ja lisään oliiviöljyä. Nyt tosin lisäsin taikinaan pari ruokalusikallista öljyä suoraan aurinkokuivatuista tomaateista. Öljy paitsi helpottaa leipomista, antaa pohjalle makua ja lisää sen rapeutta. Kun käsissäsi on sopivan kiinteä, pehmeä pallura (kovaksi kokkuraksi sitä ei missään nimessä saa alustaa), joka ei enää tartu sormiin, laske pesualtaan pohjalle kuumaa vettä, peitä kulhon puhtaalla liinalla ja jätä taikinan nousemaan n. puoleksi tunniksi. Sillä aikaa ehtii hyvin valmistamaan täytteen. Sitten taikina on vain taottava uunipellille jauhosormien ja kämmenien avustuksella.

Tämän lätyn päällä tomaatti-jauhelihakastiketta, aurinkokuivattuja tomaatteja, edam-raastetta, kalamata-oliiveja, pannulla chilin ja valkosipulin kanssa pyöräytettyä paprikaa sekä parmesaania. Maistui se näinkin, vaikka herkkusieniä tulikin ikävä!

Ei ihan peruslasse

2009-11-01T19:25:00.005+02:00

"Miksi sitten bloggaat, jos se tuottaa vain vaivaa?!" Sanat minulle osoitti Chilihifisti, joka joutui opastamaan allekirjoittanutta (ja kuuntelemaan tuskastunutta sadatusta), kun kuvat eivät asettuneet blogilehdelle haluamallani tavalla. Niin - miksi aloitan aamun lukemmalla läpi useiden lehtien nettiversioita ja siirryn sitten sulavasti ruokablogeja selaamaan? Uutisten jälkeen tunnun kaipaavan usein innostusta ja inspiroitumista ennen oman kirjoitusurakan aloittamista - vietänhän arkipäivät koneella gradua takoen.

Mieluisan ahaa-elämyksen koin muutama päivä sitten Kurpitsamoska-blogia lukiessa. Blogin emäntä esitteli hauskan tavan tehdä canneloneja lasagnelevyistä. Idea sinänsä ei varmasti ole mitenkään uusi, mutta ihmeekseni en ollut koskaan päätynyt vielä levyjä rullaamaan, vaikka lasse esiintyy tämän huushollin menussa kyllästymiseen asti. Harmikseni jääkaapissamme jökötti kuitenkin rasia jauhelihaa, joten ihastuttavan linssitäytteen tekeminen jäi toiseen kertaan.

Ideana on siis levyjen kiehauttaminen sen verta notkeaksi, että niiden rullaaminen onnistuu. Täytevalinnoissani ei ole mitään ihmeellistä - rullien sisään laitoin soijalla, paprikalla, korianterilla, pippurilla, chilillä, yrteillä ja suolalla maustettua jauhelihaa, tuore- ja aurinkokuivattuja tomaatteja, sipulisilppua sekä parmesaania. Vuokaan rullien päälle kaadoin kastikkeen, joka syntyi tölkillisestä kokonaisia tomaatteja, reippaasta balsamico-tujauksesta, valkosipulista, yrteistä, suolasta, sokerista ja pippurista. Ja kaiken kruunuksi kasa juustoraastetta, joka naamioi annoksen ihan peruslasseksi. Rakenne kuitenkin oli hauska ja erilainen peruslassen täytteilläkin. Ja nämä rullat pysyivät kivasti kasassa, kunhan vain malttaa olla lappomatta liikaa mössöä pastalevylle.

Ja alkuun palatakseni - olisihan se mukava herättää muutama ahaa myös muissa!

Bataattisosekeitto

2009-10-28T10:14:00.002+02:00

Aiemmassa sosekeittopostauksessani paljastin, että lempisosekeittoni syntyy bataatista. Bataattisosekeitto tuntui muutama vuosi sitten olleen oikea trendiruoka, jota varioitiin jokaisessa ruokalehdessä ja blogit osoittavat, että se maistuu kotikeittiöissä edelleen. Miksipä ei? Kaksi suuta syö yhdestä suuresta bataatista pari päivää. Tämmöinen soppa syntyi Marjameressä viimeksi:

1 suuri bataatti
2 porkkanaa
1 sipuli
2 suurta valkosipulin kynttä
1 tulinen, punainen chili
n. 5 dl kasvislientä
2 dl kookosmaitoa
puolikkaan sitruunan mehu
suolaa
pippuria
öljyä

1. Kuori ja lohko bataatti, porkkana ja sipuli.
2. Kaada kattilan pohjalle tippa öljyä ja kuullota siinä sipulia, chilisilppua ja murskaa joukkoon valkosipuli. Lisää bataatti ja porkkana.
3. Kuumenna kasvisliemi ja lisää kattilaan siten, että kasvikset juuri ja juuri peittyvät. Keitä hiljalleen, kunnes kasvikset ovat valmiita soseutettavaksi.
4. Pienennä lämpöä ja aja keitto soseeksi esim. sauvasekoittimella. Lisää kookosmaito sekoittaen ja purista joukkoon sitruunamehu. Mausta suolalla ja pippurilla. Nauti hyvän, tuoreen leivän kera.

Omput säilöön!

2009-10-26T19:01:00.001+02:00

Saimme ilokseni Chilihifistin työkaverilta säkillisen ihania, kotimaisia omenoita. Lajikkeesta en ole varma, mutta melko happamat, punertavaposkiset, kiinteämaltoiset omput olivat säästyneet madoilta, toukilta ja pistiäisiltä täysin. Tänään hillosin niistä n. pari kiloa. Määrästä sain reippaat neljä rasiallista pakkaseen työnnettäväksi. Soseen voi toki tehdä hillosokeria käyttämällä, mutta itseäni esimerkiksi kyseisen sokeripakkauksen kyljestä löytyvä ohje kauhistuttaa (juuri sokerin määrässä). Vähemmälläkin sokerilla pärjää, jos soseen säilöö pakastamalla ja sain siitä tarpeeksi paksua ilman hillosokeriakin. Loppujen lopuksihan kyse on omista makunystyröistä, joten ei muuta kuin lusikka kauniiseen käteen ja maistelemaan!

Omenasose

n. 2 kiloa omenoita
1 sitruunan mehu
sokeria maun mukaan
vaniljasokeria
kanelia
tilkka vettä

1. Poista omenoista kannat ja siemenkodat, halo neljään osaan. Kotimaisia puutarhaomenoita ei tarvitse kuoria eivätkä pienet kolhut ja kauneusvirheet soseuttamista haittaa.
2. Lisää suuren kattilan pohjalle sentti-pari vettä ja purista sitruunamehu joukkoon. Jouduin käyttämään kahta kattilla, kun en tarpeeksi isoa omista. Lisää omenalohkot ja kiehuta välillä hämmentäen, kunnes omenat hajoavat.
3. Soseuta omenat esim. sauvasekoittimella ja lisää sitten sokeria makusi mukaan. Tähän määrään käytin n. 1,5 dl tavallista taloussokeria, pari teelusikkaa vaniljasokeria ja vajaan teelusikallisen kanelia.
4. Jaa sose rasioihin ja anna jäähtyä hieman ennen pakastamista.

Sotkuistaan kokki tunnetaan?

Lost in the making of California Roll

2009-10-26T18:53:00.002+02:00

Halusin todella osallistua tämän kuun elokuva-aiheiseen ruokahaasteeseen, jota emännöi Herkku & Koukku-blogi. Innoittajaksi valikoitui välittömästi eräs lempielokuvistani, Sofia Coppolan ohjaama ja käsikirjoittama Lost in Translation (2003). Se on tunnelmallinen, rauhallista tempoa etenevä tarina Bobista (Bill Murray) ja Charlottesta (Scarlett Johansson), kahdesta omalla tavallaan elämässään eksyneestä amerikkalaisesta, jotka kohtaavat toisensa Tokiossa. Kolmanneksi päähenkilöksi elokuvassa kasvaa tapahtumien näyttämö, vieras ja kummallinen Tokio. Vaikka elokuva on viritetty pääasiassa molliin, kahden erilaisen kulttuurin törmäystä tarkastellaan komiikan keinoin. En tiedä toista yhtä rahoittavaa, älykästä ja hienovireistä katselukokemusta. Rakastan, rakastan!

Kulttuurien kohtaaminen nousi kyseisen elokuvan myötä ruokateemakseni. Johtoajatuksena oli japanilaisen ja yhdysvaltalaisen yhdistäminen sushin muodossa - siispä kaliforniarullaa pyörittämään! Tarkemmat ohjeet puuhaan löydät vaikkapa täältä. Lopputulos vaan ei tyydyttänyt ja osallistuminen jäi siihen! En rullannut "inside-out"-kääröjäni tarpeeksi tiukasti ja lisäksi pilkoin ne liian pieniksi suupaloiksi, jolloin turhan ohut riisikerros pääsi halkeilemaan ja karisemaan pois merilevän pinnalta. Noh, harjoitus tekee mestarin? Nautimme kuitenkin makoisia makeja, joiden sisältä löytyy merilohta, avokadoa, kurkkua ja tietenkin wasabia. Ruokajuomaksi olin ajatellut jenkkiolutta, mutta nyt lasiin kaatui italialaista, kuivaa chardonnay'ta (jota sushin kanssa kuulemma tulisi välttää!).

Alkuruoaksi söimme misokeittoa, jota tuunattiin ruokaisammaksi purjon, merilevän ja herkkusienten avulla.

Sushin parhaat kaverit: wasabi...

...ja soija! Mutta missä luuraa inkivääri?

Loppulohi päätyi iltapalana kolmioleipien päälle.Täysjyväpaahtiksella paistetun lohen alla ainakin kurpitsapikkelssiä, herkku-kurkkua, majoa ja pippuria. Nam nam!

Tandoorikanaa, kasviksia ja täysjyväkuskusia

2009-10-16T18:04:00.003+03:00

Olen suuri intialaisen ruoan ystävä ja aina välillä sitä on kotonakin kokeiltava. Suosikkini-intialaiseni löytyy Tampereelta; Nanda Devissä on käytävä aina kuin mahdollista. Tandooriruoat maistuvat minulle oli proteiinina mitä tahansa (jättiravut ovat suurinta mahdollista herkkua!), mutta kotona olen tainnut onnistua vain kerran mausteseoksen tekemisessä kunnolla. Niinpä oikaisin tälläkin kertaa ostamalla purkin Pataks'in tandooricurry-kastiketta. Oikaisin hieman enemmänkin, sillä lätkäisin kanan marinadiin ruokakerman enkä jogurtin kanssa, niin kuin kuuluisi. Jogurtin happamuutta matkimaan lisäsinkin tujauksen sitruunamehua. Vaaleanpunaisen kana-kasvimössön kera syötiin marokkolaiseen henkeen täysjyväkuskussalaattia ja vaaleaa leipää. Varaa pöytään myös oliiviöljyä ja esim. sweet chili-kastiketta. Kanaa tuli lopulta rekkamiehenannos, joten siitä puolet päätyi pakkaseen.

Tandoorikana (iso satsi)

n. 450g maustamatonta kanaa
2 rkl tandoorikastiketta
1 dl ruokakermaa
puolikkaan sitruunan mehu
2 valkosipulinkynttä
1 sipuli
1 paprika
pala kesäkurpitsaa
1 chili
korianterijauhetta
paprikajauhetta

1. Paloittele liha sopiviksi paloiksi. Kaada kerma suureen pakasterasiaan ja lisää tandoorikastike, sekoita. Lisää kanat, pyörittele soossissa, purista sitruunamehu, pyörittele lisää ja sulje kansi. Anna marinoitua useampi tunti, mielellään yön yli.
2. Kuumenna wokissa öljy, lisää chili- ja valkosipuliviipaleet sekä paprikajauhe ja korianteri, sekoittele lastalla. Lisää sipulisilppu, kuullota kevyesti ja lisää lopulta kana. Anna kypsyä, lisää sitten paprikasuikaleet ja kesäkurpitsaviipaleet. Paista niin kauan, että ylimääräinen neste pannusta on haihtunut.

Kuskusia ja kasviksia (2:lle)
1,5 dl kuskusia
1,5 dl vettä
muutama iso viinirypäle
puolikas paprika
kirsikkatomaatteja
1 mieto chili
n. 0,2 dl oliiviöljyä
puolikas lime
suolaa
pippuria

1. Samalla kun kana kypsyy, mittaa kuskus tarjoiluastiaan ja keitä saman verran vettä kiehuvaksi. Kaada vesi kuskusin päälle ja anna turvota - se tapahtuu todella nopeasti!
2. Sekoita kastike oliiviöljystä ja limemehusta, mausta suolalla ja pippurilla ja kaada kuskusin joukkoon. Sekoittele hennosti ympäriinsä esim. haarukalla. Tarkoitus on irroitella jyväset toisistaan.
3. Viimeistele kuskus esimerkiksi puolikkailla viinirypäleillä, kirsikkatomaateilla, paprikakuutiolla ja chilirenkailla. Tarkista maku, lisää tarvittaessa öljyä/limemehua/suolaa/pippuria.

Viherpiipertäjän voimasoppa

2009-10-16T17:35:00.000+03:00

...kuten tätä sosekeittoa sen alkuperäisessä lähteessä, Pippurimylly-blogissa, kutsutaan.

Huomasin sairastavani blogin emännän kanssa samaa oireyhtymää, joka puhkeaa yleensä viikon alussa ja ilmenee hämäränä haluna soseuttaa kaikki viikonlopun jämät samassa kattilassa. Totta puhuen sosekeitot ovat mitä loistavinta ruokaa, sillä niihin saa kevyesti ympättyä jokapäiväiset 500 grammaa kasviksia ja variaatioita saman aiheen ympäriltähän löytyy loputtomasti. Erityisen hauskaa sosekeittojen laatimisesta tekee komponettien väritys ja niiden lopullisen summan arvailu, joka ilmenee vasta kun on käytetty sauva-/tehosekoitinta (tai raakaa käsikäyttöistä survinvoimaa). Oma suosikkini syntyy bataatista, porkkanasta ja chilistä, mutta tämä annos nousi lähelle arvoasteikossa. Todella maukas keitto, yhtään liioittelematta, joka seuraavana päivänä vain paranee. En olekaan ennen Pippurimyllyn vinkkausta arvannut yhdistää parsakaalin oheen linssejä - mielestäni maku on paljon täyteläisempi kuin esimerkiksi parsakaalin ja perunan combossa.

Linkin takaa löytyvää reseptiä noudattalin kohtuu tarkasti - mitä nyt lisäsin joukkoon vihreän chilin lämpöä tuomaan sekä pätkän purjoa. Sitruunasta raastoin joukkoon myös kuoren ja mehua lorotin lähes koko hedelmällisen, sitrus kun sopii mielestäni mainiosti linssin makua kirkastamaan. Pinaattia laiton 5 pakastekuutiota ja linssejä puolestaan 1,5 desiä kahden sijaan. Niiden käsittelyssä kannattaa muuten (kokemuksen syvällä ja kivisellä rintaäänellä) noudattaa tarkkuutta. Tsekkasin linssit ensin läpi vaalealla työtasolla hiekan ja muiden ei-toivottujen murenoiden varalta ennen kuin huuhtelin lantit siivilässä. Liotin myös niitä runsaassa vedessä pari tuntia keittoajan nopeuttamiseksi - tämä ei kuitenkaan vihreiden, tavallisten linssien kohdalla ole mitenkään pakollista. Hyvät ohjeet linssien ja muiden papuntapaisten käsittelyyn löytyy netistä esimerkiksi mainiosta Tamarind Heaven-blogista. Sopan viimeistelin ruokakerman ja suolan ohella rose- ja viherpippurilla, korianterilla sekä paahdetuilla siemenillä ja tipalla oliiviöljyä.

Sadonkorjaajan omenapiirakka

2009-10-11T19:48:00.008+03:00

Viimeiset tomaattihelmet

Tänään laitoimme parvekkeen talvikuntoon. Huomiseksi on luvattu eteläänkin ensilumi, joten kenties krassien ja kumppaneiden oli jo aikakin lähteä. Hienosti jaksoivat viime yön pakkaseen asti kukkia.

Biojätteeseen päätyi kilotolkulla multaa ja kasvinrankoja. Ainoastaan rhodo jäi ruukkunsa kanssa kököttämään parvekkeen suojaisimpaan nurkkaan - en ole vieläkään päättänyt sen kohtalosta. Kellari tuntuu olevan liian lämmin ja pimeä, parveke taas liian kylmä talvehtimista ajatellen...

Chilisato jäi tänä vuonna loppujen lopuksi melko pieneksi, vaikka olemmehan me noita podeja jo kesästä asti natustelleet. Chilifihisti otti ja pakasti osan - siemenet laitettiin kuivamaan ja ne päätyvät lopulta oliiviöljyä maustamaan. Viimeiset yrtit pyörittelin tänään lihapullataikinan joukkoon timjamia lukuunottamatta, vähäinen sisävalo kun tuntuu sille riittävän.

Päivän ahkeroinnin päätteeksi leipasin omenapiirakan. Resepti on peräisin Maku-lehdestä (Suurniemen tarhan omenapiirakka), pieni nettipenkominen selvitti numeroksi 06/2006. Ohjetta olen hieman muokannut omiin tarpeisiini, tällä kertaa nakkasin mukaan myös hasselpähkinöitä rouheaksi rikottuna - mielestäni ne maistuvat omppujen kanssa aivan ihanilta. Käytin kotimaisia Summer Red-omenoita - pienehköt, punertavat hedelmät maistuvat hyvältä sellaisenaankin. Peltilliseen tarvitset:

7dl omenakuutioita
125 g margariinia
3 dl sokeria
1 prk kermaviiliä
2 dl maitoa
6 dl vehnäjauhoja
3 tl leivinjauhetta
50-100g hasselpähkinää karkeasti rouhittuna
pinnalle vaniljasokeria

1. Preppaa omenat, eli kuori, poista siemenkodat, kuutioi tai siivuta.

2. Sulata rasva. Vatkaa huoneenlämpöiset munat ja sokeri vaahdoksi ja lisää vaahtoon kevyesti sekoittaen kermaviili, maito ja jäähtynyt rasva. Lisää lopuksi jauho-leivinjauhe-pähkinärouheseos ja sekoita nopeasti tasaiseksi.

3. Levitä taikina leivinpaperilla vuoratulle uunipellille, sirottele päälle omenat ja vaniljasokeri ja paista 200-asteessa puolisen tuntia.

Beef of cake

2009-10-11T19:27:00.006+03:00

Tässä taloudessa syödään loppujen lopuksi melko vähän kokolihaa. Silloin tällöin hyvä tarjous kuitenkin osuu silmään ja viimeksi ostimme Stockan hulluilta päiviltä kotimaista naudan takuumureaa paahtopaistia. Lihasta syntyi maukkaita lehtipihvejä. Kahdelle syöjälle palassa oli turhankin paljon apetta, joten Chilifihisti leikkasi lopunkin lihan ja laittoi ohuet fileepihvit pakkaseen kahdessa nyytissä. Lauantaina nauta loikkasi wokkiin. Simppeliä ja maistuvaa syyspäivän iltaan.

Käyttämämme liha tuli siis pakkasesta ja se oli valmiiksi leikattu fileiksi, jotka sulattamisen jälkeen nuijittiin ja leikattiin ohuiksi suikaleiksi. Myös kasvikset suikaloitiin ohuiksi viipaleiksi. Maustekastike ja mausteseos kannattaa sekoitella valmiiksi ennen wokkaamisen aloittamista. Lisukkeena söimme tällä kertaa riisiä.

Naudanliha-kasviswokki (2-3:lle)
300g naudanlihasuikaleita
parsakaalta
1 porkkana
1 sipuli
1 vihreä paprika
1 tomaatti
pala inkivääriä
2 valkosipulinkynttä
1 lemon drop ja 1 aji benito-chili

Mausteseos lihalle
korianteria
paprikajauhetta
mustapippuria
suolaa
salviaa

Maustekastike kasviksille
2 tl punaista pestoa
soijaa
sweet chili-kastiketta
punaista balsamico-etikkaa
1 tl hunajaa
muutama tippa kala- ja osterikastiketta
1 valkosipulinkynsi

1. Kuumenna öljyä wokissa ja paista lihat kahdessa osassa nopeasti korkealla lämmöllä. Murskaa joukkoon yksi valkosipulinkynsi ja kuiva mausteseos ennen kuin laitat lihat sivuun kasvisten tieltä.
2. Lisää tarvittaessa öljyä ja aloita kasvisten paistaminen kovimmasta päästä. Ideana on vain pikainen paistaminen, jotta kasvikset eivät menetä makuaan tai rakennettaan. Parsakaali ja porkkana vaativat pidempää pannullakäyttämistä kuin sipuli ja vihreä paprika. Lisää chilisilppu, toinen valkosipulinkynsi ja pala raastettua/hienonnettua inkivääriä sekä maustekastike. Purista/raasta joukkoon myös tomaatti.
3. Lisää lopuksi lihat ja sekoita hyvin.

Kirjolohta kahdella tavalla

2009-10-05T12:22:00.012+03:00

Aiemmin tällä viikolla paistoimme kirjolohifileen uunissa ja toisen fileen paiskasimme pakkaseen. Uunikalan päälle ripottelin chiliä, merisuolaa ja mustapippuria sekä puristettua limeä kyytipojaksi. Chilihifisti raastoi ja paistoi kalan kaveriksi potturöstit ja höyrytti porkkanaa ja parsakaalta lisukkeeksi.

Innostuin tavattomasti uusimmasta Birka- eli Pirkka-lehdestä, josta löysin houkuttelevan kirjolohipyörykkäreseptin. Kalapullia en ole näet koskaan tehnyt - pidän kalan mausta kovasti ihan sellaisenaan, mutta tässä reseptissä minua kiehtoi etenkin ajatus kalan yhdistämisestä omenaan. Kermaviilipohjainen dippisoossi ei kuitenkaan oikein miellyttänyt, vaan halusin ihan "oikean" omenakastikkeen. Sopivanoloinen löytyikin täältä. Pidän kovasti sipulin, omenan ja curryn liitosta. Tässä hieman mukailtu versio kastikkeesta ja n. puolikas annos Pirkan reseptistä, alkuperäiset pullat löytyvät siis Pirkka-lehdestä 10/2009.

Kirjolohipyörykät
0,5 dl korppujauhoja
1 dl kevytkermaa
n. 50g purjoa
vajaa rkl margariinia
n. 300g kirjolohta
1 muna
tilliä
mustapippuria
suolaa
sitruunamehua

1. Lisää korppujauhot kermaan ja anna niiden turvota. Puhdista ja silppua purjo, freesaa rasvassa kevysti pannulla.

2. Poista ruodot ja nahka kalasta, palo ja lisää tehosekoittimeen ja aja kala hienoksi. Voit myös käyttää kulhoa ja sauvasekoitinta. Lisää joukkoon muna, tilli, mustapippuri, suola ja sitruunamehua (ainakin 1 rkl), sitten korppujauho-kermaseos sekä purjo ja sekoita hyvin.

3. Muotoile taikinasta kylmällä vedellä kostutetuilla käsillä pallukoita ja aseta ne leivinpaperilla päällystetylle uuninpellille. Paista 200-asteessa n. 12 minuuttia.

Omenakastike

1 sipuli
1 omena
25g margariinia
1 tl currya
1 rkl vehnäjauhoja
2,5 dl vettä
puolikas kasvisliemikuutio
valkopippuria
persiljaa
0,5 dl kevytkermaa

1. Silppua sipuli ja raasta omena.
2. Sulata rasva pienessä kattilassa, lisää curry, sipulisilppu ja omenaraaste ja hauduttele hetki.
3. Lisää kattilaan vehnäjauhot ja sekoittele, lisää sitten kuumennettu vesi ja suurusta neste hyvin sekoittaen. Murenna joukkoon liemikuutio ja mausta valkopippurilla. Kiehuta 5 min ja soseuta, mikäli haluat soossistasi sileää.
4. Lisää lopuksi kerma ja persilja.

Haaleanvaalea annos olisi hyötynyt reippaammasta maustekädestä. Kaipasin pulliin selkeämpää sitruksen makua, raastettu kuori olisi tuonut pirteän lisän. Suolankaan kanssa ei kannata tällä kertaa mamoilla. Loraus valkoviiniä olisi tuonut puolestaan lisää hapokkuutta kastikkeeseen. Pirkasta insiroituneena väkersin seuraksi pestopottumuussin (jota lehdessä tarjoillaan pistaasipaneroitujen ahvenfileiden kanssa - ei kuulosta hullumalta sekään!). Mehukas salaatti (joka ei kuvausvaiheessa vielä lautaselle ehtinyt) syntyi keräkaali- ja omenaraasteesta sekä pieniksi pilputuista tuore- ja maustekurkuista, joita mehustettiin limen ja rosmariinetikan avulla. Pyöryläisten seurana nautimme italialaista kuivaa ja raikkaan sitrusaromista Canaletto Chardonnay Verdeca-valkkaria.

Kaalipäätä vaivaa

2009-10-05T12:07:00.007+03:00

Jaa, että mikäkö? No, moni asia, voin kertoa. Kaali on raaka-aine, johon minulla liittyy monenlaisia tuntemuksia. Tässä huushollissa kevään parsa-aikaa odotetaan jo tammikuussa, kukkakaalta ja parsakaalta syömme säännöllisesti. Kerä- tai valkokaali, tuo painava, mutta hyvin säilyvä ja edullinen tilasyöppö ajautuu lautasillemme yleensä tuoreena. Syömme sitä melko usein salaatin sijasta ja päätyypä osa päästä wokkejakin sulostuttamaan.

Viime vuosina olen jostain kumman syystä alkanut kaipailla myös perinteisempiä kaaliruokia, jotka lapsena eivät minulle (eivätkä etenkään Chilihifistille) uponneet. Olemme molemmat ihmetelleet, miten ja minkä ihmeen vuoksi kaalista saadaan Suomessa lähinnä harmaata, vetistä, mautonta mössöä. Viime aikoina kotimainen blogistania on kuitenkin tarjonnut melko jännittävä vaihtoehtoja perinteisille virityksille. Niinpä minäkin päätin hyökätä kaapissa kyhjöttävän kaalipään kimppuun uusin asein, hennonvihreän pääkkyparan kauhuksi.

Ensimmäinen ideani jäi mappiin "K-niin kuin-kehiteltävä" - himoitsen nimittäin kevätrullien tapaan täytettyjä ja uppopaistettuja kaalikääryleitä. Jotta se onnistuisi, rullat olisi varmasti paneroitava friteeraustaikinassa tempura-tyyliin - kääryleiden koko ja koossapysyminen kuitenkin lievästi sanoen arveluttaa. Ja kröhöm, sisältäähän tuo villi skenaario melkoiset katastrofin ainekset (kaalin runsas vesipitoisuus yhdistettynä kuumaan öljyyn)... Yritin etsiä reseptiä tai edes raporttia samansuuntaisesta kokeilusta, tuloksetta (kenties hyvästä syystä).

Seuraavaksi päädyin suunnitelmaan höyrytettyjä kaalikääryleitä. Haluaisin nimittäin, että kaali ei menettäisi kaunista väriään saati sitten rakennettaan. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että tiukka kaalikeräni ei tähän valmistustapaan oikein sovellu. Kiinankaali tai litteä, harvempi keräkaali olisi ollut parempi vaihtoehto. (Mitenhän ne muuten kasvavat? Onko litteys puhdasta jalostuksen tulosta vai saavatko kerät muotonsa kasvusolosuhteiden manipulaation avulla?)

Lopulta tein uunissa aasialaisittain maustettuja kaalikääryleitä tomaattikastikkeen kera, eli puhdasta suomalais-aasialais-välimerellistä fuusiota. Täytettä tuli tupla-, jos ei tripla-annos, josta vähintään puolet jäi käyttämättä. Alle reseptiin olen siis kirjannut puolikkaan määrän, joka riittää hyvin kuuteen kääryleeseen. Kaalin lehdet kun repeilivät varoivaisuudesta huolimatta siihen malliin niitä irrotellessani, etten viitsinyt edetä urakassani kaalin sisimpiin lehtiin saakka. Riekaleisilta lehdiltä olisin välttynyt, jos olisin keittänyt kaalin kokonaisena, mutta halusin vain notkistaa lehtiä nopeasti. Vaikka suunnitelmani eli tekemisen mukana, nyyttösistäni tuli kuitenkin erittäin maukkaita, kaalikääryleitä syvästi inhoavan Chilihifistin mukaan jopa hyviä. Tyyppi vielä muistutti ennen ruokailun aloittamista painavin sanankääntein, että hän on inhonnut kaalikääryleitä aina. Vihreys säilyi punahunnun alla ja rakenteessa riitti sopivasti vastusta vaivauskalustolle. Kuusi käärylettä täytti sopivasti kaksi nälkäistä, lisäksi lautasen reunalta märehdittiin hapankaalta ja tuoreita kasviksia.

6 kpl kaalikääryleitä syntyy seuraavista aineista:
6 kaalinlehteä
n. 200g naudan paistijauhelihaa
0,5 dl tummaa riisiä
0,5-1 porkkana
pieni sipuli
pieni tulinen chili
muutama valkosipulinkynsi murskana
pala inkivääriä raasteena
puolikkaan limen mehu
soijakastiketta
osterikastiketta
jauhettua paprikaa
kuivattuja yrttejä
suolaa

1. Laita riisi kiehumaan. Murensin veteen palan kasvisliemikuutiota ja lisäsin ripauksen kurkumaa. Voit halutessasi maustaa veden vain suolalla. Tumma riisi tarvitsee kypsyäkseen puolisen tuntia, valkea kypsyy nopeammin.
2. Riisin kypsyessä irrota kaalista haluamasi määrä lehtiä varoen ja keitä niitä muutama minuutti runsaassa, suolalla maustetussa vedessä.
3. Kaada kaalikattilasta kuuma vesi pois ja valuta tilalle runsaasti jääkylmää. Anna lehtien jäähtyä vedessä, jotta kypsyminen pysähtyy. Siirrä ne sitten kuivumaan esim. puhtaan keittiöliinan päälle.
4. Valmista täyte paistamalla jauheliha pannussa. Lisää sipuli- ja chilisilppu, murskaa valkosipuli sekä raasta inkivääri ja porkkana joukkoon. Mausta limemehulla, ropsauksella soija- ja osterikastiketta (tai tipalla kalakastiketta) sekä paprikajauheella ja kuivatuilla yrteillä. Lisää riisi joukkoon, sekoita, ota pannu levyltä ja anna täytteen jäähtyä hieman käyttöä.
5. Kun kaalinlehdet ovat kuivahtaneet ja täyte vetäytynyt, voit aloittaa rullaamisen. Jos kaalin lehtiruoti on päästään kovin paksu, voit nipsaista siitä palan käärimistä helpottaaksesi. Aseta lehden päähän n. 2 rkl täytettä ja rullaa sitten kohti toista päätä taitellen lehden ulkoreunoja sisään edetessäsi, aivan kuin tekisit kevätkäärylettä. Koita saada rullasta mahdollisimman tiukka.
6. Asettele rullat kapeaan, suorakaiteen muotoiseen uunivuokaan tiiviisti peräkkäin. Voit ripsaista pohjalle hieman oliiviöljyä halutessasi. Muutama lehdistäni oli niin repaleinen, että kovin kaunista nyyttiä niistä en saanut aikaiseksi. Se ei kuitenkaan haitannut, sillä valelin ne edellispäiväisellä tomaattikastikkeella (jota olin ajatellut höyrytettyjen rullien dippikastikkeeksi), peitin muutamalla tomaattisiivulla ja ripsin päälle pippuria, merisuolaa, yrttejä ja oliiviöljyä. Aasialaiset kaalikääryleeni saivatkin siis lopuksi välimerellisen käänteen.
7. Paista kääryleitä 175-asteisessa uunissa alatasolla. Peitin vuoan foliolla ja paistoin 30min, sitten otin folion pois ja lisäsin päälle hieman juustoraastetta. Jatka paistamista vielä n. 20 minuuttia.

Tomaattikastikkeen tein siis jo edellisenä päivänä pizzan pohjalle. Määrästä tuli suuri ja siitä jäi edelleen yli. Peruskastike koostui tölkillisestä kokonaisia säilöttyjä tomaatteja, 1 tuoreesta tomaatista, kelta- ja valkosipulista, chilistä, suolasta, ripauksesta sokeria, pippuria ja yrttejä. 10 minuutin kiehuttelun jälkeen ajoin soossin sauvasekoittimella sileäksi, sen pituinen se. Juustoraastetta tuikkasin lasagnemaniassani tomaattien päälle vanhasta tottumuksesta, meillä se oli mallia "arki"; emmental, parmesaani tai muu vahvemman makuinen juusto toimisi varmasti paremmin. Nyt juuston oli loppujen lopuksi lähinnä määrä harhauttaa yksi käärylekammoinen syömispuuhiin. Ja tulihan se kaalipää lopulta vatsaan vaivattua.

---

Illaksi kääräisin loput täytteestä vielä kevätrullakuoren sisään. Valmiita pakastettuja wrappeja löytyy ainakin itämaisista ruokakaupoista, itse haen kuoret yleensä Kallion Vii Voanista. Rullat kävivät vain nopeasti pannulla ruskistumassa - varsinaista uppopaistamista näiden kanssa ei edes tarvitse harrastaa, sentti öljyä pannulla riittää. Dippinä toimi tomaattikastikkeen loppu, jota maustoin vielä chilikastikkeella.

Logistiikan hukkunut logiikka

2009-10-01T09:00:00.002+03:00

Eilen illalla tulin katsoneeni FST5-kanavalta mielenkiintoisen ohjelman. Spotlight-ajankohtaisraportissa heräteltiin katsojia miettimään lähiruoan konseptia. Tuoretavaraa kuljetellaan lännestä etelän logistiikkakeskuksiin ennen kuin tuotteet päätyvät kauppojen hyllylle pohjoiseen. Haastatellut viljelijät ilmaisivat tyytymättömyytensä tilanteeseen, mutta myös avuttomuutensa sen edessä. Mitä voi tehdä kuluttaja?

Katso ohjelma täältä

Reportaasissa tehtiin selväksi myös se, ettei pienen liikkeen ole kannattavaa hankkia lähellä tuotettua ruokaa. Onneksi rohkeita systeemintestaajiakin löytyy, kuten esimerkiksi Helsingin Kumpulassa.

Lue Hesarin NYT-liitteen juttu Kumpuodista

Minua kuluttajana kiinnostaa paitsi ruoan alkuperä myös sen hinta. Ruoan arvonlisäverokevennys astuu vihdoin voimaan tänään. Samalla alkoholit puolestaan kallistuvat, taas vaihteeksi. Pitänee vielä tänään lähteä tutkimaan veromuutoksia käytännössä.

Viime yö oli muuten ensimmäinen pakkasyö meillä. Osa yrteistä ja chilit ovat muuttaneet sisätiloihin ja ne kypsyvät vauhdilla. Tomaatit korjasimme jo muutama päivä sitten: kasa keltaisia helmiä odottaa käyttöä ja vihreät odottavat leikatuissa oksissa kellastumista. Lokakuu.

Kurkkaus kartanolle ja wokkausta

2009-09-28T10:35:00.006+03:00

Kulunut viikonloppu oli ilmeisesti syksyn viimeinen lämpöinen lajiaan, jokohan kesän pulssi katkesi? Parvekkeemme asukit bonzai-pepperoni, chilit Aji Cristal, Lemon Drop ja Aji Benito vaihtavat väriä samaan tahtiin kuin kotikatumme koivut, joita tuuli on riepotellut viime viikkoina. Paljon on pensaissa vielä vihreitä podeja, mutta nyt alkaa olla aika ottaa siemeniä talteen ensi kevään varalle.

Mihin sitä chiliä voi sitten tuikata? No, esimerkiksi aasialaisvaikutteiseen wokkiin. Varsin balansoituneen version sävelsin sunnuntain kunniaksi. Pitkää aineslistaa ei kannata säikähtää, sillä eteenpäin pääsee vähemmälläkin ja aikaa ei kokkauksessa kauan kulu, kunhan vain esikäsittelee ja ottaa esiin kaikki tarvittavat komponentit.

Kuvissa vasemmalla pepperoni, alla aji cristal ja lemon drop.

Tofu-katkarapu-kasviswokki kahdelle:
1/3 pala tofua (500g pakkaus maksaa 1,5€ Kallion Vii Voanissa!)
kourallinen isoja katkarapuja per syöjä
paketti nuudeleita (Mama's prawn)
pikkupurkki kookosmaitoa
1 lemon drop-chili
1 lime
sipuli
pari valkosipulinkynttä
kukkakaalta
pari ananasrengasta
chilikastiketta
hot madras curry powderia
soijaa
osterikastiketta
korianteria
jeeraa
paprikajauhetta
garam masalaa
tuoretta basilikaa
öljyä
vettä

1. Jos käytät pakastettuja katkarapuja, sulata ne ensin ja purista ylimääräiset nesteet pois. Tapaan nopeuttaa sulamista huuhtelemalla katkoja kylmällä vedellä siivilässä. Laita ravut marinoitumaan chilikastikkeeseen (myös makea käy) ja purista puolen limen mehu joukkoon. Käytän marinoinnissa apuna yleensä pakasterasioita.
2. Palo tofu sopiviksi suupaloiksi, taputtele nesteet pinnalta kevyesti talouspaperilla ja laita rasiaan, ripottele curry-jauhe joukkoon ja purista toinen limen puoliska mukaan. Molemmat rasiat marioinoituivat jääkaapissa reilut pari tuntia.
3. Voit aloittaa wokkauksen pilkkomalla haluamasi kasvikset sopiviksi paloiksi.
4. Lorauta wokin pohjalle kasvisöljyä ja kuivat mausteet (meillä siis korianteri, jeera eli juustokumina, paprika ja garam masala), kuumenna. Lisää sitten tofupalat, paista muutaman minuutin verran ja laita syrjään odottamaan.
5. Lisää wokille öljyä ja jälleen sama maustekombo sekä chili- ja valkosipulisilppu, kuullota kevyesti - älä polta. Lisää wokkiin kypsennystä vaativat kasvikset eli kukkakaali ja sipuli, roiskaa joukkoon osterikastiketta sekä soijaa ja anna kuullottua.
6. Kun kasvikset kuullottuvat, laita pikanuudelit pieneen kulhoon ja peitä ne kiehuvalla vedellä. Jos nuudeleiden mukana tulee maustepusseja, voit lisätä ne veden joukkoon. Anna pehmentyä muutaman minuutin. Lusikoi heti kuumaa vettä kulhosta myös wokkiin n. sentin-parin verran: kasvikset saavat kiehahtaa wokin pohjalla.
7. Kun nuudelit ovat pehmenneet, pienennä wokin lämpöä ja lisää ne, tofu sekä ananaspalat muiden kasvisten joukkoon, sekoita. Lisää sitten kookosmaito ja kun se on lämmennyt ja "maustunut läpi", lisää lopuksi katkaravut ja sekoita hyvin. Älä aikaile, sillä ravut muuttuvat lämmössä helposti sitkeiksi.
8. Annostele wokki kahteen kulhoon ja revi lopuksi päälle tuoretta basilikaa.

Tänä vuonna kasvatimme myös keltaisia kirsikkatomaatteja, jotka ovat osoittautuneet herkullisiksi. Niistäkin osa on vielä vihreitä ja tuskin kypsyä enää ehtiikään. Muutimme heinä-elokuun vaihteessa ja nykyinen parvekkeemme on vanhaa valoisampi - voi siis olla, että ensi kesänä sato kypsyy paremmin.

Parvekkemme kookkain asukas on Grandiflorum-suvun alppiruusu, jonka sain Chilififistiltä keväällä syntymäpäivä-lahjaksi. Se on viettänyt kesän ruukussa puolivarjosta nauttien ja kukki kauniisti alkukesästä. Kasvi hyötyisi ilman muuta maahanpääsystä ja ajatuksenani olikin sen istuttaminen mökille, mutta Chilifihifisti ei valitettavasti ole autoineen sinne työkiireiltään ehtinyt. Nyt ongelmana on siis kasvin talvehtiminen - suojatako ruukku pakkasilta esim. styroksilla vaiko kuljettaa se kellarin hämärään? Siellä lämpötila on ilmeisesti kuitenkin liian korkea, kun avoparvekkeella rhodo-parkaa taas uhkaa mullan jäätyminen. Hyvät vinkit olisivat tarpeen!

Suppiksia!

2009-09-21T18:24:00.012+03:00

Löytyihän niitä sieniä pk-seudultakin, eikä tarvinnut merta edemmäs kalaan mennä. Kerättävää olisi löytynyt varmasti ihan loputtomasti, kunhan vain oikeanlaiselle paikalle sattui. Suppilovahveroita päätyi sekä piirakkaan, soppaan että pakkaseen. Kuivaushan näille olisi paras säilöntätapa, mutta kunnollista paikkaa ei sellaisille toimenpiteille tästä asunnosta oikein löydy.

Tämä piirakkaresepti on muistaakseni peräisin kotimaisesta 90-luvun reseptikirjasta "Juhlat" ja ensimmäistä kertaa tein sen joko rippi- tai ylioppilasjuhliini. Sittemmin olen pyöräyttänyt leivonnaisen n. kerta per vuosi-tahdilla ja se on aina kerännyt kohteliaisuuksia - niin nytkin, kun vietimme ystäväpariskunnan kanssa iloista iltaa viinin ja juustojen kera. Tällä kertaa kaapista ei löytynyt kaikkia aineksia, vaan korvasin osan sillä mikä hyvältä tuntui - ja hyvin toimi resepti näinkin! Suluissa siis tarpeet, jota kuvien piirakkaan päätyi.

Suppilovahveropiirakka
Pohja:
250g margariinia
5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
1 tl basilikaa (käytin yrttisekoitetta, reilulla kädellä)
1 tl kurkumaa
n. 400g keitettyjä perunoita

Täyte:
5-7 dl hienonnettuja sieniä
1 purjo (käytin 2 keltasipulia)
2 porkkanaa (käytin puoliskan kesäkurpitsaa raasteena ja kukkakaalen kukintoja muruna)
1 prk smetanaa (creme fraichea...)
2 munaa
valkosipulista pippurisekoitusta (laitoin 2 valkosipulinkynttä murskana, valko- ja mustapippuria)
suolaa
3 dl juustoraastetta (mielestäni täyte ei vaadi noin suurta määrää, laitoin n. desin arkijuustoa ja loppumurut parmesan-pussista)
1/2-1 dl persiljaa (ja timjamia!)
voiteluun muna

1. Sekoita pehmeän rasvan joukkoon kuivat aineet.
2. Lisää hienonnetut perunat ja sekoita taikina tasaiseksi. Laita taikina kylmään jähmettymään täytteen teon ajaksi.
3. Hauduta neste sienistä pannulla ja lisää joukkoon pienityt kasvikset. Anna muhia hetken.
4. Ota pannu levyltä ja lisää smetana (tai creme fraiche), munat, mausteet, juustoraaste ja persilja. Sekoita.
5. Laita (enintään) 1/3 taikinaa sivuun koristelua varten. Loppu painellaan/kaulitaan leivinpaperilla vuoratun uunipellin pohjalle.
6. Levitä päälle täyte ja kauli loppu taikina. Voit leikata mieleisiäsi koristeita siitä esim. piparkakkumuotilla. (Tällä kertaa en laittanut sivuun kovin isoa palaa, joten leikkasin veitsellä taikinasta suiroja piirakan päälle.)
7. Asettele koristeet piirakan päälle ja voitele ne munalla. Paista 225 asteessa 20-25 minuuttia uunin alimmalla tasolla.

Sunnuntaiksi tein osasta sienistä keittoa reseptillä, jonka olen saanut veljeltäni. Tästä aiemmin sataan kertaan onnistuneesta sopasta meinasikin tulla varsinainen murheenkryyni (poltin paitsi kieleni myös sopan osaksi pohjaan ja kiehutin sen kahteen kertaan yli, epähuomiossa en liikutellut sulatejuustoa sulaksi asti ja unohdin suurustuksen täysin...) - malliesimerkki siitä, kun "multitasking" tiskivuoren ja siivouksen lomassa epäonnistuu (väsymyksellä ja eilisen synneillä saattoi toki olla vaikutusta asiaan)! Joka tapauksessa keitto, aavistusta ohuempi sellainen, maistui vielä tänäänkin härrrrrkülliselta.

Suppilovahverokeitto
1-2 sipulia
kasvisöljyä
300g sieniä
2 rkl vehnäjauhoja
4-5 dl vettä
1 kasvisliemikuutio
5 dl maitoa
100g sulate- tai tuorejuustoa
yrttejä
suolaa
(valkopippuria)
(1dl kermaa)

1. Hauduta sienistä nesteet, lisää silputtu sipuli ja anna kuullottua.
2. Lisää jauhot ja liikuttele sekaan, kaada sitten vesi mukaan ja lihaliemikuutio -> kiehuta.
3. Lisää maito, kuumenna taas kiehuvaksi, käännä sitten lämpö pienemmälle ja lisää mukaan kuutioitu (sulate/tuore)juusto ja hämmennä, kunnes juusto on sulanut. Jos haluat joukkoon kermaa, tämä on oikea aika lisätä sekin.
4. Viimeistele yrteillä, mausta tarvittaessa suolalla (ja pippurilla - etenkin valkoinen sellainen istuu tähän keittoon!)

Metsään jäi paitsi suppiloita, myös rusko-orakkaita, joten paluu on odettavissa.

Kakkuuni on hyökätty!

2009-09-16T11:18:00.014+03:00

Toteutin suunnitelmani mustaherukkajuustokakusta Chilifihistin syntymäpäivänä ja toistamiseen vanhempien luona vieraillessani. Kuvassa kakku # 1, salamaa säikähtäneenä pimeänä syyskuun aamuna. Juustokakut saivat muotonsa hieman eri tyyliin kuin punamyssyinen edeltäjänsä.

Pohja tässä kakussa on sama: 12 kpl täysjyvädigestivejä ja 50 g rasvaa. Tällä kertaa soseutin rasiallisen mustaherukoita ja lisäsin sen vaniljavaahdon joukkoon (2,5 dl purkki). Kiilteen tein tähän karpalomehusta.

Kauniimpi kakku syntyi Pohjanmaalla. Pohjan tein siihen piparkakuista digestive-keksien sijaan ja kiille keiteltiin puolukkamehutiivisteestä. Täyte syntyi hyväksi havaitusta vispicremestä (2,5 dl) ja molemmilla kerroilla tuin vaahtoa neljällä liivatelehdellä ja 200g mautamatonta tuorejuustoa. Kiille piti sisällään 2 dl mehua sekä kaksi liivatelehteä.

Pihvi punastuu

2009-09-15T17:08:00.020+03:00

Vanhempieni kätköistä mukaan etelään lähti paitsi marjoja, mehuja ja hilloja myös suoraan maasta nostettuja punajuuria. Mieleni tekikin pitkästä aikaa pihvejä Lindströmin tapaan, oman maun ja kaapin sisällön mukaan sovellettuna. Kevennettyyn, arkiseen taikinaan päätyi:

550 g nauta-sika-jauhelihaa (60/40)

vapaan kanan muna

1 dl rasvatonta maitoa

pari rkl korppujauhoja

1 tuore punajuuri raasteena

1/3 (pikku)prk kapriksia

1 valkosipulinkynsi

merisuolaa

jauhettua valkopippuria

kuivattua timjamia ja rosmariinia

päälle rouhaisu mustapippuria

1. Kaada maito kulhon pohjalle, sekoita joukkoon muna ja korppujauhot, purista valkosipulinkynsi ja lisää pari kierrosta merisuolaa, jauhettua valkopippuria sekä kuivatut yrtit.

2. Anna turvota ja kuori sekä raasta punajuuri sillä aikaa. Kädet voit öljytä esim. rypsillä, seurauksena on huomattavasti vähemmän sotkua.

3. Lisää punajuuri ja kaprikset taikinapohjaan, sekoita hyvin ja kääntele lopuksi joukkoon jauheliha.

4. Muotoile purppuraisesta taikinasta haluamasi kokoisia pihvejä. Kädet pysyvät puhtaana, kun kastelet niitä kylmällä vedellä pyörittelyn välissä. Ennen paistamista rouhaisin pihvien pinnalle vielä mustapippuria.

5. Paistoin pihvit 200-asteisessa uunissa n. 20 min ajan.

Raikkaan kylmän kastikkeen pihvien kaveriksi tein kermaviilistä, johon silppusin palan punasipulia, puristin puolen limen mehun, maustoin merisuolalla, mustapippurilla, tuoreella persiljasilpulla ja timjamilla.

Pihvit ja kastikkeen nautin perunamuusin sekä uunissa hautuneiden punasipulilohkojen kera. Pottumuusi pukeutui sekin tänään arkisen kevyeen asuun: kuorin, paloin ja keitin 4 kookasta perunaa suolalla maustetussa vedessä kypsiksi, kaadoin keitinveden pois ja muussasin mukulat haarukalla kattilassa tohjoksi, holautin sekaan tilkan lämmitettyä rasvatonta maitoa, nokareen keijua ja maustoin yrttisuolalla.

Kieltämättä kaipasin annoksen seuraksi kotoa tuttua puolukkasurvos-etikkapunajuuri-herkkukurkku-comboa ja kapriksiakin olisi voinut vielä reilummalla kädellä lisäillä, vaikka satsi näinkin maittoi ja teki olon kovin autuaaksi. Seuraavalla kerralla taidan uittaa mukaan myös pähkinärouhetta, jota aloin kesken pihvin natustamisen mieliä.

Isien mailla ja äidin reseptivihkolla

2009-09-10T20:27:00.021+03:00

Kauniin syyspäivän kruunaa mitä parhaiten sienireissu. Mökille siis. Tämänpäiväinen vaeltelu Pohjanmaan helppokulkuisilla hiekkakankailla oli syksyn ensimmäinen vaan toivottavasti ei viimeinen sienijahtini. Kohtasinpa eräällä aurinkoisella tienpenkalla sykkyrälle kääriytyneen kyynkin, mutta kunnioitin sahalaitapaitaa sen verran, etten lähtenyt kameraa noutamaan.

Saaliiksi saimme ennenkaikkea näitä hellyttäviä karvapäitä:

Karvarousku on henkilökohtainen rouskuperheen suosikkini eikä vähiten sympaattisen ulkonäkönsä ja toukattomuutensa takia. Se on helposti tunnistettava ja maukas ruokasieni. Vanhempieni tienoolla kasvaa runsaasti myös kangasrouskuja, mutta ne päätyvät lautaselleni vain aniharvoin. Mukaan lähti myös kehnäsieniä, erilaisia haperoita sekä muutama punikkitatti. Kolme viimeksimainittua lajiketta matkasivat suoraan pannun kautta lämpimien uunileipien päällysteeksi, rouskut taas päätyivät säilykkeiksi ja suolasieniksi talven varalle.

Äitini sienireseptit ovat varsin perinteisiä. Suolasienet puhdistetaan hyvin ja ryöpätään sitten kattilassa 10 min keittämällä, valutetaan, keitetään uudelleen n. 5 min ajan runsassuolaisessa vedessä. Sitten taas valutellaan ja puristetaan suolavesi pois. Otetaan sopivankokoinen astia, lisätään pohjalle karkeaa merisuolaa ja kerros sieniä, taas suolaa ja sieniä... ja päälle vielä reilu kerros suolaa. Sitten voipaperia, väljä kansi (liian tiivis homehduttaa sienet) ja muovipussilla peitetty kivi painoksi, rouskut mars viileään!

Suolasienistä syntyy helposti perinteinen sienisalaatti: Sienistä liotetaan tai keitetään ylimääräiset suolat pois, hienonnetaan n. litra sieniä, silputaan sipuli ja sekoitetaan n. desiin kermaa. Karvalaukkusalaatti on mieto ja pehmeänmakuinen.

Kokeilimme tehdä rouskuista myös säilykettä. Reilu litra ryöpättyjä, huuhdeltuja ja valutettuja karvarouskuja palottiin ja lisättiin kerroksittain kahteen puhtaaseen lasitölkkiin salottisipulirenkaiden ja valkosipulien kanssa. Liemi keitettiin 1,5 desistä etikkaa, 1,5 desistä sokeria, 2,25 desistä vettä, vajaasta ruokalusikallisesta suolaa ja maustettiin laakerinlehdillä sekä kokonaisilla viher- ja rosepippureilla. Purkit täytettiin kuumalla liemellä ja nostettiin jääkaappiin jäähtymään.

Makua ei ole vielä tarkastettu, mutta maistelijoita on onneksi tulossa viikonlopuksi isompi porukka.

Edit: Säilyke todettiin herkulliseksi, harmi vain, että oma purnukkani unohtui muorin jääkaappiin. Pääsin toisellekin sieniretkelle kodin lähimetsään ja vanhalta tutulta paikalta löytyi mm. kanttarelleja ja suppilovahveroita - ne tosin matkasivat pohjoiseen siskon mukana. Päädyin sen verran pahan sienikärpäsen puremaksi, että metsään sitä joutuu lähteä täällä etelässäkin! Herkkutatit fanittivat apulantaa, minä en - sijoilleen jäivät, penteleet!

Herutusta

2009-09-04T13:49:00.005+03:00

Blogini marjateemaan viitaten lienee sopivaa, että aloitan reseptien latomisen kauden herkuilla, tällä kertaa kirpakoilla herukoilla. Tämä juustokakku on ennemminkin raikas kuin makea. Pidän kovasti juustokakkujen teosta, niitä kun voi varioida loputtomasti eikä uuniakaan tarvita. Tämän reseptin alkuperää en muista: olen kirjannut sen ylös leipomuskirjaani ja muutellut omaan makuun sopivaksi, mutta samantyyppisiä reseptejä löytyy netistäkin runsaasti. Käytin tällä kertaa laktoosittomia/vähälaktoosisia sekä kevennettyjä tuotteita. Valitettavasti keittiössäni on kunnon kakkulautasen mentävä kolo, joten kakku tarjottiin tavallisessa piirasvuoassa. Palveli hyvin ja syötiin hymysuin! Huomasin, että pakkasessa kököttää vielä rasia viime vuoden mustaherukoita, joten jatkoa tälle kakkuselle saattaa seurata pian...

Pohja:

12 kpl digestive-keksejä, käytin täysjyvää

50 g sulaa margariinia

Täyte:

5 liivatelehteä

2 munaa

1 dl sokeria

2,5 dl vispicremeä

200g mastamatonta tuorejuustoa

1/2 sitruunanmehu

Kiille:

300g herukoita

4 liivatelehteä

1 dl vahvaa mehua

1. Sulata rasva ja jauha digestivet. Itse käytän jauhamiseen yleensä tehosekoitinta, sillä työ käy näppärästi ja tulos on tasalaatuinen. Sekoita keksinmurut ja rasva keskenään ja painele seos leivinpaperilla vuoratun irtopohjavuoan pohjalle (läpimitta 24cm). Laita vuoka kylmään täytteen teon ajaksi.

2. Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen noin kymmeneksi minuutiksi. Vaahdota sillä aikaa huoneenlämpöiset munat ja sokeri sekä erikseen vispicreme.

3. Kuumenna sitruunamehutilkka ja puristele vesi liivatteista. Sulata liivatteet sitruunamehuun.

4. Sekoita juusto, liivate-sitruunaseos, muna-sokerivaahto ja vispicremevaahto keskenään ja kaada irtopohjavuokaan murupohjan päälle. Nosta kylmään hyytymään. Teen juustokakut yleensä iltaisin ja annan täytteen jähmettyä yön yli ja tekaisen päällyksen seuraavana aamuna.

5. Kiillettä varten liota jälleen liivatteita kylmässä vedessä n. 10 minuutin ajan. Kuumenna mehu ja puristele liivatteista vedeet. Liota ne kuumaan nesteeseen ja anna jäähtyä. Sekoita mehu-liivateseos herukoiden joukkoon ja levitä kakun päälle.

6. Nosta juustokakku takaisin kylmään ja anna jähmettyä muutama tunti, miellellään iltapäivään.

Syksy toi...

2009-09-04T13:03:00.016+03:00

...tuoreen satokauden ja jälleen uutukaisen ruokablogin. Saman genren edustajien aloituksia tarkastellessa "sieniä sateella" toistuu luvattoman monta kertaa, joten ollaan me sitten nöyrästi "marjana meressä".

Tätä lokia ohjaan minä, Josi. Tällä hetkellä päättelen yliopisto-opintoja ja asustan kaksiossa Helsingissä yhdessä parvekepuutarhuri-Chilihifistin kanssa. Olen kuitenkin maalta lähtöisin ja uskon, että syvä rakkauteni ruokaan ja raaka-aineisiin pohjautuu pitkälti juuri siihen - lapsuuteeni maalla.

Olen istuttanut kuusentaimia lakkanevan reunaan, raapinut matoja mullasta ja kuskannut niitä hellävaroen paidan alla koukunnokkaan järvelle, istunut perunalavakuorman huipulla ja pitänyt kellarin luukkua auki kippikärrylle, löytänyt suunnattoman suppilovahveromättään hiekkaharjulta ja repinyt kynnenalukset verille mansikkamaalla. (Ja aikanaan kuunnellut paljon Ultra Brata, kyllä...) Inspiroidun yhä vuodenaikojen kierrosta, mullasta ja metsästä, tuoksuista, jotka herättävät makuja - ja vice versa.

Kokkina olen yhtä lailla oppimaton kuin itseoppinut. Keittiössä luotan hyvin pitkälle mututuntumaan ja vaistoihin. Haluan silti kehittyä ja oppia lisää, janoan tekniikkaa ja tietoa - olen aina nälkäinen. Kutsun sinut tervetulleeksi kommentoimaan ja osallistumaan puuhiini, sana on vapaa. Ja heti perään sana varoitukseksi, sillä sokaiseva rakkauteni sanoihin ja ihmettelyyn yleensä saattaa ympätä blogiini myös materiaalia keittiön ulkopuolelta...