Mikäköhän se mahtaisi olla? Tietenkin parsa-aika :) Nämä kuikerot matkasivat lautaselle niinkin kaukaa kuin Perusta, mikä hieman venytti ostopäätöstä. Lopulta emme kuitenkaan voineet vastustaa niiden hentoa kutsua. Parsat kuorittiin kevyelti, jalasta hieman tukevammin ja kannoista napsastiin pieni pätkä poikki. Sitten vain suolalla maustettuun veteen kiehumaan muutamaksi minuutiksi. Chilihifisti sekoitteli parsalle sulasta voista, oliiviöljystä, tilkasta punaista balsamicoa (valkoinen kävisi tietysti vielä paremmin), hivenestä dijon-sinappia ja sitruunamehusta raikkaan soossin, joka maistui myös perunoiden ja naudan ulkofileepihvien kera. Alsacelainen pinot blanc -rypäleestä tehty viini hankittiin ennemminkin parsaa kuin lihaa silmällä pitäen.
Työkalut käteen ja ääntä kohti!
Kevät valtasi kotimme parhaat paikat tänäkin vuonna.
Ujot kasvavat hitaammin, chilit kiipeävät kattoon.
