Tapaksia ja mangosorbettia (vaimitäsiitänytoikeintuli)

Runebergin päivänä emme juhlistaneet kansallisrunoilijaa, vaan viiden vuoden mittaiseksi venynyttä yhteistä taivaltamme. Kaupasta on viime aikoina saanut edullisia mangoja, ja siitä sainkin hyvän syyn kokeilla sorbetin tekoa. Helpointahan se olisi jäätelökoneella, mutta koska emme sellaista omista, jouduin tyytyä astetta manuaalisempaan meininkiin. Chilihifisti palasi perjantai-iltana viikon pituiselta työreissulta, joten minulle jäi hyvin aikaa sekoitella sorbettia ja pohtia tarjottavia päivän mittaan.

Viime kesäkuussa vietimme unohtumattoman viikon viehättävällä Samoksen saarella Kreikassa. Siellä maistelin tomaattia ja munakoisoa muodossa jos toisessa - tämä herkullinen vuoka kumartaa siis lomamuistoille: 

Juustoinen tomaatti-munakoisovuoka
1 kookas munakoiso
suolaa
oliiviöljyä
1 tlk säilöttyjä, kokonaisia tomaatteja
4 valkosipulinkynttä
juustonjämiä (pippurista tuorejuustoa, brietä)
1/4 tl kanelia
cayennepippuria
yrttisekoitusta
mustapippuria
kevätsipulia

1. Siivuta munakoiso n. sentin paksuisiksi viipaleiksi. Lado ne siivilään tai laakealle alustalle ja ripottele päälle suolaa. Jätä viipaleet yksin pusertamaan suolaisia kyyneliä n. puoleksi tunniksi.
2. Silppua valkosipulin kynnet ja kuullota niitä kevyesti oliiviöljyssä sekä kaneli-cayennemausteseoksessa. Kaada päälle säilötyt tomaatit, huuhtaise purkki ja kaada tomaattivesikin pannulle. Rouhi joukkoon merisuolaa ja jätä kastikse porisemaan n. 15 minuutiksi. Lisää loppuvaiheessa reippaasti yrttisekoitusta (käytin Kreikasta tuotua purnukkaa).

3. Taputtele munakoisojen kyyneleet kuiviksi ja ruskista siivut oliiviöljyllä silatussa paistinpannussa molemmin puolin, mausta pippurilla ja yrttisekoituksella.
4. Lado puolet siivuista uunivuoan pohjalle, kaada päälle osa tomaattikastikkeesta, lisää reilusti kevätsipulia ja haluamaasi juustoa (käytin Bukon Pfefferistä leikattuja siivuja). Lado päälle loput munakoisosiivut, loppu tomaattikastike, juustoa (leikkasin päälle muutamia brie-siivuja) sekä lisää kevätsipulia. Paista 200-asteisessa uunissa n. 15 minuuttia. Tarjoa lämpimänä ja rouhi päälle vielä kierros mustapippuria ennen tarjoamista.

Lisäksi yhdistin tummia ja vihreitä oliiveja, aurinkokuivattuja tomaatteja  sekä varrellisia kapriksia, joiden päälle puristin hieman limemehua ja maustoin yrteillä. Paistoin pannulla muutaman siivun chorizoa, asettelin puiselle leikkuulaudalle hunajamelonilohkoja ja  kotimaisia palvikinkkurullia, patongin kanssa nautittiin chiligoudaa ja  kokosin ihanan salaatin  rucolasta, omenasiivuista, puolitetuista viinirypäleistä, manchego-juustolastuista ja paahdetuista hasselpähkinöistä.  Chilihifisti sekoitteli salaatille pikantin kastikkeen oliiviöljystä, limemehusta, dijon-sinaapista, merisuolasta ja mustapippurista.

Haaveilemani tapas-ilta onnistui loistavasti ennen kaikkea mitä parhaasta seurasta nautiskellen. Siksi se aiottu sorbetin sekoittelu jäikin hieman vähemmälle... Maku oli silti kohdallaan! Minkä tahansa reseptin tulisi parhaan tuloksen takaamiseksi olla paitsi mahdollisimman tarkka myös hyväksi havaittu, mutta tästä tuli silti sekoitus niistä triljoonista ja miljoonista mangosorbettiohjeistuksista, joita netin äärettömyys tarjoaa. Lorautin joukkoon Lasoliakin - no eiiii, vaan tummaa rommia, jonka pointti reseptissä on täydellisen jäätymisen esto (tai ainakin sen hidastaminen). Alkoholin voi hyvin jättää poiskin.

Mangosorbetti

2 kypsää mangoa
1,5 dl sokeria
1 dl vettä
1 lime
1 dl maustamatonta jogurttia
ruokalusikallinen rommia

1. Lämmintä vesi pienessä kattilassa, purista joukkoon lime ja sulata sokeri.
2. Kuori mango ja kuutioi tai kaavi liha tehosekoittimeen. Purista myös kivien ympärille jäävä liha ja mehu astiaan. Lisää sokeriliuos, rommi ja jogurtti. Aja sileäksi seokseksi
3. Kaada seos laakeaan, pakastamista kestävään astiaan, anna jäähtyä ja aseta sitten pakastimeen vaakatasossa.
4. Sekoita mangoseosta reippaasti n. 40 minuutin kuluttua (kun se on alkanut jäätyä reunoilta) joko sauvasekoittimella tai haarukalla. Toista toimenpide puolen tunnein välein, kunnes koostumus on toivotunlainen. Kokonaisuudessaan tähän pitäisi mennä kahdesta kolmeen tuntia.

Joulumielellä

Joulun voi kai virallisesti jo kutsua olevan ohi - sitä vietimmekin tänä vuonna pitkään ja hartaasti, ja tapamme mukaan useammassa pohjalaistuvassa.

 

 

Laatikot ulos takkauunista!

 Salaatti briestä, päärynästä, viinirypäleistä ja pecanpähkinöistä. 

 Kotimaisella kinkulla on yllään mantelinen sinappi-hunajahuntu.

 

Hikoileva puolukkajäädyke...

Joulusyöminkien jälkeen onkin aika paastota pari päivää ennen vuoden vaihdetta, jolloin hyppäämme taas tien päälle ja suuntaamme Turkuun. Onnellista uutta vuosikymmentä kaikille lukijoille!

Uuden vuoden odotuksen orkidea.

Pieni joulu

Marraskuu - pimeä, märkä ja possun täyteinen. Ennen vuoden päätöstä ja sitä edeltävää sikariittiä on mukava katkaista opiskelu- ja työputki pikkujoulun merkeissä, etenkin kun tupajuhlat tässä tuvassa peruuntuivat sairastelun vuoksi. Eli ystävät kasaan ja suu messingille.

Perjantaina istuimme iltaa kotosalla ystävien kera pienellä porukalla. Pöydälle kerääntyi kulho poikinensa: tarjolla oli suppilovahvero- ja kinkkupiiraita, vegaanisia mokkapaloja, välimerellistä pottusalaattia, ikean perunalastuja (jotka ovat ihanan rapeita ja suolaisia, mutta joiden jäljiltä kieli muistuttaa yhä rasvakattilan pohjaa), savumanteleita, Da Capo-suklaata, juustoja ja keksejä. Ja tietysti juomaa...

 

Tuliaisiakin saimme. 

Suolaisten pikkupiiraiden pohjaresepti on muistaakseni peräisin vanhempieni vanhasta sienikirjasta. Jaoin taikinan kahteen osaan ja tein niihin erilaiset täytteet, jotka sävelsin omasta päästäni. Pohja olisi parhaimmillaan heti leipomisen jälkeen, nämä leivoin aikapulassa kuitenkin jo torstaina. En ollut toteuttanut tätä reseptipä vuosikausiin - pohjan teko ei ole vaikeaa, mutta metodi sen aikaansaamiseksi on hieman erikoinen. Munat vatkataan kovaan taikinamöykkyyn ja siinä kohdassa jouduin turvautumaan lainalihaksiin. Epäuskostani huolimatta taikina morfautui lopulta ihan hauskaksi käsitellä. Alkuperäisessä reseptissä neuvotaan aloittamaan täytteestä, mutta itse aloittaisin taikinasta ja tekisin täytteen siinä kohtaa, kun taikina on jäähtymässä.

Pohja:

5 dl vettä

1 dl oliiviöljyä

3 dl vehnäjauhoja

2,5 dl grahamjauhoja

1 tl suolaa

3 munaa

1. Kiehauta vesi ja öljy nopeasti kattilassa, siirrä kattila sitten kylmälle levylle.

2. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää seos kerralla kattilaan. Vatkaa voimakkaasti esim. puuhaarukalla, kunnes taikinasta alkaa muodostua käsittämätöntä, puuromaista jankkia. Lopeta, kun taikina irtoaa kattilan reunoilta palloksi. Tässä vaiheessa kannattaa kaapia taikina pois lämpimästä kattilasta kulhoon jäähtymään ja siirtyä täytteen tekoon.

3. Kun taikina on jäähtynyt, on aika treenata hauikset: vatkaa munat yksi toisensa jälkeen taikinan sekaan. Puuhaarukka havaittiin tässäkin hyväksi apuriksi.

4. Sitten on aika siirtyä leipomavaiheeseen. Jauhoja taikinaan ripsimällä sain siitä oikein mukavaa käsitellä. Jaa taikinapallo kahtia ja pyöritä puolikas kerrallaan jauhotetuin käsin pitkulaisiksi pötkyiksi. Jaa molemmat noin kymmeneen tasaiseen osaan veitsellä ja pyöritä niistä pallukoita. Ota sopiva juomalasi, jauhota sen pohja ja paina pallukoihin kolo täytettä varten.

 

5. Täytä kolot haluamallasi täytteellä ja paista 225-asteessa noin 15 minuuttia.

Suppilovahverotäyte: 

n. 300 g suppilovahveroita (tai muita metsäsieniä)

pala purjoa silppuna

porkkana raasteena

1 dl kasvisrasvapohjaista kermaa

suolaa

valkopippuria

paprikajauhetta

yrttisekoitusta

öljyä

Tein sienitäytteen pakastetuista sienistä, jotka sulattamisen jälkeen laitoin pannulle. Haihduta sienistä vesi, lisää öljyä, purjosilppu ja porkkanaraaste. Freesaa kevyesti ja mausta suolalla, valkopippurilla, yrttisekoituksella sekä paprikajauheella. Kaada joukkoon kerma, sekoita ja nosta odottamaan piirakoiden täyttämistä.

Savukinkkutäyte:

n. 150 g savustettua kinkkua kuutioina (käytin Korpelan ylikypsää savusaunapalvia)

pala purjoa silppuna

1 paprika kuutioina

1 dl ruokakermaa tai vastaavaa

mustapippuria

1 rkl punaista pestoa

yrttisekoitusta

öljyä

Freesaa pannulla öljytilkassa purjoa ja paprikaa, ota pannun levyltä ja lisää joukkoon kuutioitu kinkku, pippuri, yrtit ja pesto. Lisää ruokakerma ja laita täyte odottamaan käyttöä.

Vegaanisten mokkaruutujen reseptin löysin alunperin netistä, mutta en valitettavasti merkinnyt lähdettä muistiin, enkä sitä nyt nopeasti hakemalla löytänyt. Piirakka onnistui todella mainiosti - pohja oli sopivan kostea ja pehmeä, silti tarpeeksi kiinteä. Suklaakuorrute olisi luonnollisesti ollut parempi "kunnon tavarasta" sulatettuna, mutta kaakaojauhekin toimi. Piirakka oli helppo tehdä eikä sitä varten tarvitse sotkea montaa kulhoa, saati sitten käyttää konevoimaa. Koska alkuperäisessä reseptissä mainittiin, ettei tästä annoksesta tule kokonaista pellillistä, niin lisäsin kaikkia aineksia seuraavaan tapaan (ja pellillinenhän siitä sitten saatiin):

Pohja:

5 dl vehnäjauhoja

3 dl sokeria

0,5 tl suolaa

2 tl ruokasoodaa

3 rkl kaakaojauhetta

1 tl vaniljasokeria

1,5 rkl etikkaa

vajaa desi rypsiöljyä

3 dl vettä

1. Lämmitä uuni 175-asteeseen. Sekoita sillä aikaa kuivat ja kosteat aineet erikseen, yhdistä ne, ja sekoita nopeasti.

2. Kaada seos leivinpaperilla vuoratulle korkeareunaiselle uunipellille ja tasoita. Paista n. 20 min, tai kunnes taikina ei tartu cocktail-/hammastikkuun sitä pistäessä. Anna piirakkapohjan jäähtyä ennen kuin alat kuorruttaa sitä (voit esim. nostaa leivinpaperilla pohjan kokonaan pois pelliltä jäähtymään).

Päälle:

3 dl tomusokeria

50 g kasvisrasvaa

4 rkl vahvaa kahvia

2 rkl kaakaojauhetta

2 tl vaniljasokeria

kookoshiutaleita

1. Sulata rasva ja anna jäähtyä hieman.

2. Siivilöi tomusokeri ja kaakaojauhe kulhoon, lisää sokeri ja sekoita. 

3. Yhdistä kahvi ja rasva, kaada kuivien aineiden joukkoon, sekoita nopeasti. Kaada kuorrute piirakalle ja tasoita. Koristele välittömästi esim. kookoshiutaleilla.

Mokkaruutuja riitti tarjolle vielä lauantainakin, kun suuntasin Espooseen tapaamaan lukioaikaisia ystäviäni, joista osaa en ollut tavannut vuosiin. Vein mukanani kunniasaattueessa myös ihanaisen limoncello-juustokakun, jonka reseptin olen pöllinyt Vellipojan blogista. Kirpeän raikkaan tortun toteutin keväällä kaksiinkin juhliin, joissa se sai ihastuneen vastaanoton. Niin nytkin. Ennen olen tosin tehnyt kakkuun omia muutoksiani - nyt seurasin suht huolella alkuperäistä reseptiä, joskin käytin margariinia voin sijaan ja lorautin suloista limoncello-likööriä enemmän kuin vaaditun puolen desin verran...

Pohja:

175 g domino-keksejä

50 g margariinia

1. Hienonna keksit tehosekoittimessa ja sekoita joukkoon sula voi. 

2. Vuoraa leivinpaperilla irtopohjavuoka niin, että paperi jää nalkkiin metallin väliin. Taputtele seos pohjalle ja nosta jääkaappiin täytteen teon ajaksi.

Täyte:

3 dl vettä

2 dl sokeria

3 munaa

4 rkl maizenaa

1 dl sitruunamehua

sitruunan kuori raasteena

50 g margariinia

5 liivatelehteä

0,75 dl limoncello-likööriä

200 g maustamatonta tuorejuustoa

2 dl kuohukermaa

1. Mittaa vesi, sokeri, rikki vatkatut munat, maizena ja sitruunamahu kattilaan. Sekoita ja kuumenna, kunnes seos sakenee kiisseliksi. Varo kiehuttamasta ja ota kattila levyltä, kun seos on sopivan sakeaa.

2. Lisää kiisseliin kuoriraaste ja voi, sekoita tasaiseksi ja anna jäähtyä.

3. Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen n. viideksi minuutiksi ja laita vettä kiehumaan esim. vedenkeittimeen.

4. Vatkaa sillä aikaa kerma vaahdoksi. (Voit halutessasi maustaa myös kerman esim. puoliskan limen mehulla.)

5. Puristele liivatteista vedet ja liota ne kuumaan vesitilkkaan.

6. Vatkaa liivateseos sitruunakiisseliin ohuena norona, lisää tuorejuusto, limoncello ja lopulta kermavaahto. Sekoita hyvin. Kaada täyte irtovuokaan ja tasoita. Nosta kylmään ja anna hyytyä ainakin 8 tuntia.

Itse teen juustokakun yleensä tarjoamista edeltävänä iltana, jolloin kakku saa hyytyä yli yön. Seuraavana aamuna valmistan vielä kiilteen, mikä käy käden käänteessä:

Kiille:

2 dl appelsiinimehua tai -nektaria

2 liivatelehteä

1. Laita liivatteet jälleen kylmään veteen likoamaan ja liota ne kuumaan vesitilkkaan. Kaada seos norona appelsiinimehun sekaan, sekoita ja kumoa irtopohjavuokaan.

 

2. Anna hyytyä jääkaapissa vielä ainakin kuutisen tuntia. (Aiemmin olen valmistanut kiilteen myös sitruuna-limemehusta - sekin sopii tämän kakun päälle hyvin. Olen harkinnut myös smurffilimsan kokeilemista pirtsakan vihreän värin vuoksi...)

 

  Sunnuntaitakin sulostutti vielä tämä...

...ja tämä.

Kakkuuni on hyökätty!

Toteutin suunnitelmani mustaherukkajuustokakusta Chilifihistin syntymäpäivänä ja toistamiseen vanhempien luona vieraillessani. Kuvassa kakku # 1, salamaa säikähtäneenä pimeänä syyskuun aamuna. Juustokakut saivat muotonsa hieman eri tyyliin kuin punamyssyinen edeltäjänsä.

Pohja tässä kakussa on sama: 12 kpl täysjyvädigestivejä ja 50 g rasvaa. Tällä kertaa soseutin rasiallisen mustaherukoita ja lisäsin sen vaniljavaahdon joukkoon (2,5 dl purkki). Kiilteen tein tähän karpalomehusta.

Kauniimpi kakku syntyi Pohjanmaalla. Pohjan tein siihen piparkakuista digestive-keksien sijaan ja kiille keiteltiin puolukkamehutiivisteestä. Täyte syntyi hyväksi havaitusta vispicremestä (2,5 dl) ja molemmilla kerroilla tuin vaahtoa neljällä liivatelehdellä ja 200g mautamatonta tuorejuustoa. Kiille piti sisällään 2 dl mehua sekä kaksi liivatelehteä.

Herutusta

 

Blogini marjateemaan viitaten lienee sopivaa, että aloitan reseptien latomisen kauden herkuilla, tällä kertaa kirpakoilla herukoilla. Tämä juustokakku on ennemminkin raikas kuin makea. Pidän kovasti juustokakkujen teosta, niitä kun voi varioida loputtomasti eikä uuniakaan tarvita. Tämän reseptin alkuperää en muista: olen kirjannut sen ylös leipomuskirjaani ja muutellut omaan makuun sopivaksi, mutta samantyyppisiä reseptejä löytyy netistäkin runsaasti. Käytin tällä kertaa laktoosittomia/vähälaktoosisia sekä kevennettyjä tuotteita. Valitettavasti keittiössäni on kunnon kakkulautasen mentävä kolo, joten kakku tarjottiin tavallisessa piirasvuoassa. Palveli hyvin ja syötiin hymysuin! Huomasin, että pakkasessa kököttää vielä rasia viime vuoden mustaherukoita, joten jatkoa tälle kakkuselle saattaa seurata pian...

Pohja:

12 kpl digestive-keksejä, käytin täysjyvää

50 g sulaa margariinia

Täyte:

5 liivatelehteä

2 munaa

1 dl sokeria

2,5 dl vispicremeä

200g mastamatonta tuorejuustoa

1/2 sitruunanmehu

Kiille:

300g herukoita

4 liivatelehteä

1 dl vahvaa mehua

1. Sulata rasva ja jauha digestivet. Itse käytän jauhamiseen yleensä tehosekoitinta, sillä työ käy näppärästi ja tulos on tasalaatuinen. Sekoita keksinmurut ja rasva keskenään ja painele seos leivinpaperilla vuoratun irtopohjavuoan pohjalle (läpimitta 24cm). Laita vuoka kylmään täytteen teon ajaksi.

2. Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen noin kymmeneksi minuutiksi. Vaahdota sillä aikaa huoneenlämpöiset munat ja sokeri sekä erikseen vispicreme.

3. Kuumenna sitruunamehutilkka ja puristele vesi liivatteista. Sulata liivatteet sitruunamehuun.

4. Sekoita juusto, liivate-sitruunaseos, muna-sokerivaahto ja vispicremevaahto keskenään ja kaada irtopohjavuokaan murupohjan päälle. Nosta kylmään hyytymään. Teen juustokakut yleensä iltaisin ja annan täytteen jähmettyä yön yli ja tekaisen päällyksen seuraavana aamuna.

5. Kiillettä varten liota jälleen liivatteita kylmässä vedessä n. 10 minuutin ajan. Kuumenna mehu ja puristele liivatteista vedeet. Liota ne kuumaan nesteeseen ja anna jäähtyä. Sekoita mehu-liivateseos herukoiden joukkoon ja levitä kakun päälle.

6. Nosta juustokakku takaisin kylmään ja anna jähmettyä muutama tunti, miellellään iltapäivään.