Päivän kalaöljyannos

Eräs kammoksumistani ja tähän asti onnistuneesti välttelemistäni raaka-aineista on säilötty sardiini. Johtuen varmaan lähinnä siitä, etten ole koskaan sellaisia (tietääkseni) syönyt. Eniten pelkään kai sitä epämiellyttävän hapanta tinapurkin makua, mutta toisaalta, enpä ole suuri sillien tai silakankaan ystävä, joihon olen sardiinit mielessäni yhdistänyt... Mutta niin vain kaapissa on jo pidemmän aikaa köllötellyt tyytyväisenä purkki sardiineja tomaattikastikkeessa (jota en tosiaankaan ole itse ostanut). Tänään ajattelin hankkiutua siitä eroon. Ensiajatukseni oli "Muussiksi, ja lassen väliin!" ja sitä lähdin sitten toteuttamaan, sillä ei kai mikään voi maistua pahalta lasagnessa? Jännityksellä avasin purnukan, ja mitä sieltä paljastuikaan: silakan näköisiä, pätkittyjä, hopeakylkisiä kaloja öljyisessä, punaisessa liemessä, jonka koostumus oli kyllä lähempänä öljyä kuin tomaattikastiketta. Lähempi tutkimus osoitti, että niissä oli ruodotkin tallella. Tuoksu ei kuitenkaan ollut paha, vaan peräti jopa ihan miellyttävän mausteinen. 

Tomaattiseen tölkkikalakastikkeeseen tarvitset:

tölkki tomaattikastiketta

tölkki sardiineja (tomaattikastikkeessa)

tölkki hyvälaatuista tonnikalaa

kookas keltasipuli

valkosipulia

porkkana
kapriksia
balsamico-etikkaa

suolaa

sokeria
mustapippuria

oliiviöljyä

1. Kuutioi porkkanat pieniksi paloiksi tai raasta hienoksi, kuori ja silppua sipulit ja kuullota kasviksia öljytilkassa. Jos sardiinit pelottavat sinua yhtä paljon kuin minua, muussaa ne haarukalla ja lisää kasvisten joukkoon. Lisää tomaattimurska ja tilkka vettä (tapaan huuhtaista tomaattitölkin vedellä ja kaataa kastikkeen joukkoon), anna sitten hautua rauhassa n. 15 min.

2. Lisää myös tonnikala tomaattikastikkeeseen, sekoita, mausta lorauksella balsamico-etikkaa, suolalla, mustapippurilla ja pyöristä maku sokerilla. Lisää lopuksi kaprikset ja kuivattuja (oregano, meirami, persilja) tai tuoreita yrttejä.

Juustoiselle bechamel-kastikkeelle löytyy yleensä toimiva ohje lasagnelevypaketin kyljestä, jota voi seurata. Itse teen sen tähän tapaan:
Lämmitä maito esim. mikrossa. Koska teen lasagnea yleensä meille kahdelle vain kapean leipävuoan verran, käytän maitoa kolmisen desiä. Laita n. 25 g margariinia sulamaan teflonpohjaiseen pikkukattilaan ja sirottele joukkoon ruokalusikallinen vehnäjauhoja. samalla puuhaarukalla voimakkaasti sekoittaen. Lisää tilkka lämmintä maitoa ja sekoita sileäksi massaksi, taas tilkka maitoa ja jatka varovaista kaato-hämmennysprosessia, kunnes kastike alkaa kiehua. Alenna lämpöä tai siirrä kattila kokonaan kylmälle levylle ja lisää n. 100 g tuorejuustoa (käytin loput avatusta ruohosipulituorejuustopakkauksesta) esim. kolmessa osassa. Sekoita sileäksi juustopala kerrallaan. Mausta valkopippurilla ja suolalla.

Laita uuni lämpiämään 200-asteeseen. Lasagnen latomisen aloitan lisäämällä vuoan pohjalle kerroksen tomaattikastiketta, jotteivät levyt tartu kiinni pohjaan. Sitten kerros pastaa, kala-tomaattikastiketta ja juustokastiketta, pastaa, taas punaista ja valkoista kastiketta, jne. Valkokastikkeen tulee jäädä lopuksi päällimmäiseksi kerrokseksi. Sitten vain vuoka paistumaan uuniin puoleksi tunniksi, tai kunnes pastalevyt ovat pehmenneet. Kuorrutan koko komeuden juustoraasteella n. puolessa välissä paistamista. Tarjoa lasagne vihreän, raikkaan salaatin kera.

Ihan herkullista sapuskaa sardiineista sitten lopulta syntyi ja selvisin ruokailusta kunnialla epäluuloistani huolimatta. Tämä satsi ei myöskään räjäytä budjettia ja sitä saat tehtyä isomman annoksen kerralla. Luulen kuitenkin, että jätän tulevaisuudessa säilötyt sardiinit ostamatta - anjovikset sen sijaan kiinnoisitavat allekirjoittanutta kovastikin...!

Leftovereita ja euroövereitä

Perjantaina Marjameren keittiössä tarjottiin erästä lemppariruokaani: leftover-pastaa. Jääkaapien jämien soveltaminen pasta-annokseksi on aina yhtä hauskaa puuhaa. Tänään pääraaka-aineina toimivat porsaan ulkofileen loppupala, pari siivua pekonia, suuri herkkusieni sekä eilinen, joskin herkullinen, tomaattikastikkeen loppu. Pennejen kiehuessa suolavedessä siivutin ulkofileen, pekonin, herkkusienen ja valkosipulin kynnen ja käytin niitä paistinpannulla oliiviöljyn, pippurin ja suolan kera. Kun pasta oli al denteä, kaadoin lähes kaiken veden pois pastakattilasta ja lisäsin joukkoon tomaattikastikkeen, suolaa ja tilkan oliiviöjyä. Pasta sai lämmetä uudelleen nopeasti kannen alla ja joukkoon sekoitettiin parmesaania. Sitten vain pasta lautasille, possu-sieniseos päälle, ripsaus pippuria, oliiviöljyä ja haarukka kitaa kohti.

Joulusta olen tuskin ehtinyt toipuakaan, kun eetteri täyttyy jo euroviisuista - mikä ihana  kevään merkki. Tänään yhdeksältä TV2:ssa esiintyy toinen suosikkini Bääbs eli TV-Resistori-yhtyeestäkin tuttu Päivi Kankaro. Perjantaina 22.1. vuoron saa taasen toinen suosikkini, jo viime vuonna Signmarkin kanssa esiintynyt ja toiseksi yltänyt Osmo Ikonen. Illan jännitysnäytelmä ei tietenkään olisi mitään ilman pientä suolapalaa: jatkan sitkeästi voitaikinavaraston hävittämistä! Myllyn Paras-paketin kyljestä löytyy kinkkuhyrrien resepti, jota tuunasin sillä, mitä kaapista löytyi... Eli käytin n. 100g ruohosipulituorejuustoa, kinkun sijasta pari siivua pekonia ja paprikan sijaan mitäs muuta kuin tuoretta chiliä, tuvan henkeen sopien.

Euroöverityynyt syntyvät siis sangen helposti. Kaulitsin neljä valmista, sulaa levyä n. puolet pidemmiksi ja hieman leveämmiksi, voitelin ne tuorejuusto-pekoni-chilisilppusekoituksella, ripsasin päälle pippuria ja rullasin leveyssuunnassa - en siis pitkittäin, kuten hyrrät tulisi kääräistä.  Pitkät pötkylät leikkasin useampaan osaan hassuiksi tyynyiksi, laitoin uunipellille sauma alaspäin ja paistoin 10 minuutin ajan uunin keskiosassa. Ja koska minä olen minä, uuni olikin liian kuumalla (250 astetta 225:n sijaan) ja tyynyt puffaantuivat hetkessä turpeiksi kuin hevari vesisateessa. Maku näissä oli kohdallaan, vaikka paisto menikin muuten perceelleen.  Ja nyt ei kun jännittämään!

Nyt meni överiks.

Kesä talven keskelle: Pasta Limoncello

Talvisen hirvipaistin jälkeen paukkupakkasten napsuessa seinillä kesäiset muistot tuntuvat yht'äkkiä kumman houkuttelevilta, etenkin näin kinkkukauden koputellessa ovella. Vellipojalta lainatun ihanaisen Limoncello-juustokakun toteuttamisen jälkeen kaappiin jäi vielä puolikas pullo tuota kirkkaan keltaista italialaista sitruunalikööriä. Pohtimisen jälkeen päätin yhdistää liköörin pastaan ja niin syntyi Pasta Limoncello. Sama on oivallettu Italiassakin - lähdin nyt kuitenkin luomaan annosta omien mieltymyksieni pohjalta. Tällä repestillä osallistun myös joulukuun alkoholiaiheiseen ruokahaasteeseen, ensimmäistä kertaa! Aluksi ajattelin leipasta haasteeseen jotain mukavan jouluista, esimerkiksi jalostaa edelleen erään Englantiin muuttavan ystäväni läksiäisissä maisteltua jallukakkua (toimii!), mutta Limoncello vei ajatukset Italiaan ja kielen mennessään...

Tarvitset (annokseen kahdelle):

pastaa n. 100 g per syöjä (meillä hyvin ohutta spaghettia)
limoncello-likööriä

1 dl ruokakermaa

1/3-puolikas kesäkurpitsa

vihreää tankoparsaa (säilöttyä näin talviaikaan)

1 sipuli

1 valkosipulin kynsi

merisuolaa
valkopippuria
mustapippuria

oliiviöljyä
vettä pastan keittämiseen

sitruunan kuori
(parmesaania)

1. Laita vesi kiehumaan pastaa varten ja kun se kuplii kunnolla, lisää pasta sekä karkeaa merisuolaa.
2. Pilko kasvikset, kuumenna oliiviöljy paistinpannussa ja kuullota siinä ensin sipuleita sekä kesäkurpitsaa, mausta suolalla ja pippurilla. Lisää tankoparsa paloina ja perään reilu tujaus limoncelloa. Anna alkoholin haihtua pannulta ja lisää sitten osa sitruunankuoriraasteesta  sekä ruokakerma. Anna seoksen kiehahtaa.

3. Kun pasta on kypsynyt al denteksi, ota lämpö alas hellalta ja kaada lähes kaikki vesi kattilasta, lisää kasvis-kermaseos pastan joukkoon. Voit halutessasi lisätä vielä tipan limoncelloa, mikäli kastike sitä vaatii. Pyöritä pasta, kerma ja kasvikset sekaisin ja anna tekeytyä hetki kannen alla. Tai jos pannuun mahtuu, nouki pasta kattilasta suoraan kastikkeen joukkoon.

Pastan voi toki nauttia näinkin: silaa annos parmesaanilla ja sitruunankuoriraasteella. Minun teki kuitenkin mieli lisukkeeksi katkarapuja. Jos käytät pakasterapuja, ota ne sulaamaan jo ennen pastan keittämistä. Huuhtele ravut ennen käyttöä jääkylmällä vedellä ja puristele niistä ylimääräinen kosteus pois. 

Chili-sitruuna-katkat syntyvät pastan lisukkeeksi helposti:  Tarvitset n. kourallisen katkarapuja per syöjä. Kuumenna tilkka oliiviöljyä pienessä kasarissa, lisää silputtu chili  haluamallasi poltteella (esimerkiksi pieni, keltainen lemon drop ilman siemeniä sopii hyvin) ja sulat ravut. Pyöräytä nopeasti ympäri ja purista joukkoon n. puolikkaan sitruunan mehu.  Anna kypsyä minuutin tai kaksi. Jaa sillä aikaa pasta lautasille, nosta kauhallinen rapuja päälle ja ripota päälle sitruunankuoriraastetta. Jos syö pastaa rapujen kera, jättäisin parmesaanin kokonaan pois viimeistelystä.

Aluksi kirpakan makean liköörin yhdistäminen pastaan hieman hirvitti, mutta tältä pohjalta uskaltaa lähteä tekemään enemmänkin kokeiluja. Risottoonkin italialaiset herkkuaan nähtävästi käyttävät ja se saattaisi istua myös johonkin paellan tyyppisen ratkaisuun - ehkä keväämmällä koemme Limoncellon uuden tulemisen...!

Nyt tämän blogin väki lähtee kuitenkin yhä paukkuvampia pakkasia kohti ja toivottelee kaikille oikein tunnelmallista joulua!

Pastakastike paahdetusta paprikasta

Sairasputken keskellä heräsin kaapissa köllöttelevien paprikoiden vienoon kutsuun. Innostuin muutaman viime aikaisen sopotuksen perusteella työntämään nekin blenderiin, joskin uunigrillin kautta. Ihan mukavaa vaihtelua peruspastakastikkeisiin - grillatut paprikat makeutuvat ja maistuvat hennosti savulta. Työnsin uuniin myös keltaisen lemon drop-chilin, joka karisti paahtuessaan pahimman poltteensa, muttei menettänyt sitrusmaista aromiaan.

Pennepastaa, paahdettuja paprikoita, herkkusieniä ja kapriksia

2:lle tarvitset:

4 dl pastaa (kuivana)

1-2 suurta paprikaa

1 chili

1 salottisipuli

4 herkkusientä

valkosipulia

kapriksia

suolaa

pippuria

oliiviöljyä

1. Laita uunigrilli kuumentumaan 250-asteeseen.

2. Pese ja halkaise paprikat, aseta pellille tai vuokaan kuori ylöspäin. Chilit voit grillata kokonaisena.

3. Grillaa paprikoita kunnes niiden kuori mustuu. Ota ulos uunista, jäähdytä hetki ja vedä sitten hiillostunut kuori irti.

4. Keitä pasta runsaassa, suolalla maustetussa vedessä al denteksi.

5. Silppua sipuli ja laita se, paprikat sekä chili tehosekoittimeen. Surauta sileäksi.

6. Kuumenna pannulla öljy, suikaloi sienet sekä valkosipuli ja kuullota niitä pannulla.

7. Käännä lämpö alas hellalta, lisää pannulle pasta sekä kastike. Mausta suolalla ja pippurilla ja lisää lopuksi kaprikset.

Ei ihan peruslasse

"Miksi sitten bloggaat, jos se tuottaa vain vaivaa?!" Sanat minulle osoitti Chilihifisti, joka joutui opastamaan allekirjoittanutta (ja kuuntelemaan tuskastunutta sadatusta), kun kuvat eivät asettuneet blogilehdelle haluamallani tavalla. Niin - miksi aloitan aamun lukemmalla läpi useiden lehtien nettiversioita ja siirryn sitten sulavasti ruokablogeja selaamaan? Uutisten jälkeen tunnun kaipaavan usein innostusta ja inspiroitumista ennen oman kirjoitusurakan aloittamista - vietänhän arkipäivät koneella gradua takoen. 

Mieluisan ahaa-elämyksen koin muutama päivä sitten Kurpitsamoska-blogia lukiessa. Blogin emäntä esitteli hauskan tavan tehdä canneloneja lasagnelevyistä. Idea sinänsä ei varmasti ole mitenkään uusi, mutta ihmeekseni en ollut koskaan päätynyt vielä levyjä rullaamaan, vaikka lasse esiintyy tämän huushollin menussa kyllästymiseen asti. Harmikseni jääkaapissamme jökötti kuitenkin rasia jauhelihaa, joten ihastuttavan linssitäytteen tekeminen jäi toiseen kertaan.

Ideana on siis levyjen kiehauttaminen sen verta notkeaksi, että niiden rullaaminen onnistuu. Täytevalinnoissani ei ole mitään ihmeellistä - rullien sisään laitoin soijalla, paprikalla, korianterilla, pippurilla, chilillä, yrteillä ja suolalla maustettua jauhelihaa, tuore- ja aurinkokuivattuja tomaatteja, sipulisilppua sekä parmesaania. Vuokaan rullien päälle kaadoin kastikkeen, joka syntyi tölkillisestä kokonaisia tomaatteja, reippaasta balsamico-tujauksesta, valkosipulista, yrteistä, suolasta, sokerista ja pippurista. Ja kaiken kruunuksi kasa juustoraastetta, joka naamioi annoksen ihan peruslasseksi. Rakenne kuitenkin oli hauska ja erilainen peruslassen täytteilläkin. Ja nämä rullat pysyivät kivasti kasassa, kunhan vain malttaa olla lappomatta liikaa mössöä pastalevylle.

Ja alkuun palatakseni - olisihan se mukava herättää muutama ahaa myös muissa!