Joulumielellä

Joulun voi kai virallisesti jo kutsua olevan ohi - sitä vietimmekin tänä vuonna pitkään ja hartaasti, ja tapamme mukaan useammassa pohjalaistuvassa.

 

 

Laatikot ulos takkauunista!

 Salaatti briestä, päärynästä, viinirypäleistä ja pecanpähkinöistä. 

 Kotimaisella kinkulla on yllään mantelinen sinappi-hunajahuntu.

 

Hikoileva puolukkajäädyke...

Joulusyöminkien jälkeen onkin aika paastota pari päivää ennen vuoden vaihdetta, jolloin hyppäämme taas tien päälle ja suuntaamme Turkuun. Onnellista uutta vuosikymmentä kaikille lukijoille!

Uuden vuoden odotuksen orkidea.

Kesä talven keskelle: Pasta Limoncello

Talvisen hirvipaistin jälkeen paukkupakkasten napsuessa seinillä kesäiset muistot tuntuvat yht'äkkiä kumman houkuttelevilta, etenkin näin kinkkukauden koputellessa ovella. Vellipojalta lainatun ihanaisen Limoncello-juustokakun toteuttamisen jälkeen kaappiin jäi vielä puolikas pullo tuota kirkkaan keltaista italialaista sitruunalikööriä. Pohtimisen jälkeen päätin yhdistää liköörin pastaan ja niin syntyi Pasta Limoncello. Sama on oivallettu Italiassakin - lähdin nyt kuitenkin luomaan annosta omien mieltymyksieni pohjalta. Tällä repestillä osallistun myös joulukuun alkoholiaiheiseen ruokahaasteeseen, ensimmäistä kertaa! Aluksi ajattelin leipasta haasteeseen jotain mukavan jouluista, esimerkiksi jalostaa edelleen erään Englantiin muuttavan ystäväni läksiäisissä maisteltua jallukakkua (toimii!), mutta Limoncello vei ajatukset Italiaan ja kielen mennessään...

Tarvitset (annokseen kahdelle):

pastaa n. 100 g per syöjä (meillä hyvin ohutta spaghettia)
limoncello-likööriä

1 dl ruokakermaa

1/3-puolikas kesäkurpitsa

vihreää tankoparsaa (säilöttyä näin talviaikaan)

1 sipuli

1 valkosipulin kynsi

merisuolaa
valkopippuria
mustapippuria

oliiviöljyä
vettä pastan keittämiseen

sitruunan kuori
(parmesaania)

1. Laita vesi kiehumaan pastaa varten ja kun se kuplii kunnolla, lisää pasta sekä karkeaa merisuolaa.
2. Pilko kasvikset, kuumenna oliiviöljy paistinpannussa ja kuullota siinä ensin sipuleita sekä kesäkurpitsaa, mausta suolalla ja pippurilla. Lisää tankoparsa paloina ja perään reilu tujaus limoncelloa. Anna alkoholin haihtua pannulta ja lisää sitten osa sitruunankuoriraasteesta  sekä ruokakerma. Anna seoksen kiehahtaa.

3. Kun pasta on kypsynyt al denteksi, ota lämpö alas hellalta ja kaada lähes kaikki vesi kattilasta, lisää kasvis-kermaseos pastan joukkoon. Voit halutessasi lisätä vielä tipan limoncelloa, mikäli kastike sitä vaatii. Pyöritä pasta, kerma ja kasvikset sekaisin ja anna tekeytyä hetki kannen alla. Tai jos pannuun mahtuu, nouki pasta kattilasta suoraan kastikkeen joukkoon.

Pastan voi toki nauttia näinkin: silaa annos parmesaanilla ja sitruunankuoriraasteella. Minun teki kuitenkin mieli lisukkeeksi katkarapuja. Jos käytät pakasterapuja, ota ne sulaamaan jo ennen pastan keittämistä. Huuhtele ravut ennen käyttöä jääkylmällä vedellä ja puristele niistä ylimääräinen kosteus pois. 

Chili-sitruuna-katkat syntyvät pastan lisukkeeksi helposti:  Tarvitset n. kourallisen katkarapuja per syöjä. Kuumenna tilkka oliiviöljyä pienessä kasarissa, lisää silputtu chili  haluamallasi poltteella (esimerkiksi pieni, keltainen lemon drop ilman siemeniä sopii hyvin) ja sulat ravut. Pyöräytä nopeasti ympäri ja purista joukkoon n. puolikkaan sitruunan mehu.  Anna kypsyä minuutin tai kaksi. Jaa sillä aikaa pasta lautasille, nosta kauhallinen rapuja päälle ja ripota päälle sitruunankuoriraastetta. Jos syö pastaa rapujen kera, jättäisin parmesaanin kokonaan pois viimeistelystä.

Aluksi kirpakan makean liköörin yhdistäminen pastaan hieman hirvitti, mutta tältä pohjalta uskaltaa lähteä tekemään enemmänkin kokeiluja. Risottoonkin italialaiset herkkuaan nähtävästi käyttävät ja se saattaisi istua myös johonkin paellan tyyppisen ratkaisuun - ehkä keväämmällä koemme Limoncellon uuden tulemisen...!

Nyt tämän blogin väki lähtee kuitenkin yhä paukkuvampia pakkasia kohti ja toivottelee kaikille oikein tunnelmallista joulua!

Hirveä illalliseksi

Vanha ystäväni muuttaa pois naapurustostamme näillä näppäimillä ja palaa kotiseudulleen Pohjanmaalle (ei sentään Pohjois-Karjalaan). Halusin tarjota hänelle hyvin ansaitun tauon pakkaamistohinaan: illallisen hirven muodossa. Veljeni toi marraskuussa tuliaisina Kainuusta muun muassa hirven lapaa, ja nyt tuntui olevan hyvä hetki kaivaa pala esiin pakkasesta. Hirvi ja punaviini muodostavat luontevan yhdistelmän, mutta tällä kertaa päätin kokeilla jotain itselleni aivan uutta. Pöydän kulmalla pitkään tönöttänyt alkoholiton glögi sai kunniatehtävän toimia liemen sulostuttajana. Ja suloinen liemi siitä syntyikin - glögin makeus imeytyi lihaan, loppuvaiheessa lisätty dijon-sinappi taas antoi pataan särmää ja ruokakerma pyöristi mausta täyteläisen. Herkullista! 

Glögihirvi (3:lle)

pala hirvenpaistia tai lapaa (meillä 435 g lapaa)

voita ja/tai oliiviöljyä
1 punasipuli

1 keltasipuli
1 suuri porkkana

2 valkosipulin kynttä

2 dl punaista glögiä

1 dl ruokakermaa
1 tl dijon-sinappia
merisuolaa

mustapippuria

laakerinlehti

1 tl timjamia
1 tl rosmariinia

1. Laita uuni lämpiämään 175-asteeseen, poista lihasta kalvot ja kuutio se sopiviksi suupaloiksi. Ruskista palat nopeasti padan pohjalla voin ja oliiviöljyn sekoituksessa.

2. Kuori ja viipaloi sipulit sekä porkkana ja lisää pataan. Mausta reippaasti merisuolalla, pippurilla ja yrteillä. Lisää pataan myös laakerinlehti ja glögi.

3. Nosta kannella peitetty pata uuniin hautumaan tunniksi tai puoleksi toista, kunnes liha on kypsää. Itse annoin lihan ottaa hieman väriä ilman kantta viimeiset puoli tuntia.
4. Sekoita lopuksi dijon ja kerma joukkoon, voit nostaa padan vielä hetkeksi jälkilämpöön hautumaan.

Kermalla silatun glögihirven kyljessä maistuvat jo aiemmin bloggaamani kultaiset lanttukuutiot sekä perunamuusi, kuvassa myös kurkkusalaattia ja puolukkahilloa. Ja jälkiruoaksi nautitaan tietenkin loput glögistä!

Puff, sanoi pita!

Tänä viikonloppuna oli tarkoitus syödä hirveä, mutta paisti unohtui pakkaseen. B-suunnitelma kiertyi kaapissa kököttävän jauhetun naudan ympärille. Pitaleipiä emme olleet tehneet pitkään aikaan, joten leipuriksi päätyi tällä kertaa Chilihifisti, samalla kuin allekirjoittanut lakkaili kynsiään... Tarkkaa reseptiä leipuri ei kuulemma käyttänyt, mutta pitat syntyivät käden käänteessä ja onnistuivat loistavasti.

Kuumenna 3 desiä vettä ja lisää siihen 2 teelusikallista kuivahiivaa, 1 tl suolaa ja 1 rkl hunajaa, sekoita. Lisää jauhoja, kunnes taikina alkaa kiinteytyä ja lorauta joukkoon reippaalla kädellä oliiviöljyä (n. kolmisen ruokalusikallista). Alusta taikina hyvin ja anna nousta lämpimässä paikassa. Kun taikina on noussut kaksinkertaiseksi, jaa se puoliksi ja vaivaa palloksi jauhotetulla alustalla. Jaa puolikas taas kolmeen osaan ja leivo niistä litteitä leipiä. Paista 250-asteessa n. viitisen minuuttia, jolloin pitojen tulisi suorittaa seuraava temppu:

Ja sitten vain täyttämään.

Täytteenä söimme siis jauheliha-papu-tomaattikastiketta, salaattia ja juustoraastetta, mutta pavuista ja muista kasviksista saa toki aikaan täyttävän vegeversionkin. Jauhelihakastikkeeseen käytettiin 400 g vähärasvaista, kotimaista jauhenautaa ja tölkki tomaattimurskaa, 1 sipuli silppuna ja maustekaapin koko arsenaali... Mukavaa rakennetta jauhelihan joukkoon tuovat mustasilmäpavut (vajaan desin verran kuivana), joita Chilihifisti ensin liotti puolisen tuntia ja keitti sitten kypsäksi suolavedessä. 

Kuuman taskun kestävä salaatti syntyi kiinankaalesta, tuoreista ja aurinkokuivatuista tomaateista, kalamataoliiveista sekä avokadosta. Salaatin joukkoon sekoitettiin kastike oliiviöljystä, punaviinietikasta, limemehusta, pippurista ja yrteistä sekä kokonaisesta viipaloidusta valkosipulin kynnestä.

Sitten vain koverretaan veitsellä tasku auki,  sullottaan täytteet sisälle, kuorrutetaan chilikastikkeella ja asetetaan huuli leipäsen päälle. Pari täytettyä pitaa käy hyvin kokonaisesta ateriasta, mutta mukavahan näitä on iltapalanakin napostella.

The beauty or the beast?

Tunnelmallista Lucian päivää!

Lehtipihvit melkein Itsenäisyyspäiväksi

Melkein? Niin, varsinaisen juhla-aterian nautimme jo edeltävänä päivänä (lauantaina), jolloin lautaselle päätyi pihvejä naudan sisäpaistista. Pieni, kahdelle sopiva kimpale otetaan lämpeämään hyvissä ajoin ennen kypsymistä. Chilihifisti leikkasi lihasta sopivia siivuja, jotka sitten hartaudella mätkytteli nuijan kera ohueksi. Paisti ei ole yhtä mureaa kuin filee, mutta huolellisella hakkaamisella sekin ongelma hoitui. 

Pihvit käytettiin voissa kuumalla valurautapannulla. Käännä leikkeet heti, kun lihasneste alkaa pyrkiä pintaan, näin et kuivata lihaa turhaan. Pintaan rouhaistaan merisuolaa ja pippuria.

Pihvin kera nautittiin itsetehtyä persiljalla ja tuoreella chilillä silattua maustevoita sekä yrttisiä lohkoperunoita. Perunoiksi valitttiin suhteellisen kookasta, jauhoista lajiketta. Perunalohkot keitetään ensin lähes kypsiksi suolalla maustetussa vedessä, huuhdotaan kylmällä vedellä, taputellaan kuiviksi puhtaan keittöpyyhkeen sisällä, maustetaan merisuolalla, mustapippurilla sekä yrttisekoituksella, ja kuorrutetaan oliiviöljyllä. Sitten ne työnnetään uunin grillivastusten alle tirisemään 225-asteeseen n. 15 minuutiksi. 

Vihreää lautasella nautittiin parsakaalin muodossa. Tupsukat höyrytetään kypsiksi perunakattilan päällä siivilässä veden poreillessa ja pidetään lämpimänä kannen alla tarjoamiseen asti - älä siis kaada keitinvettä pois, kun poistat lohkot kattilasta. Silaa parsa hyvällä oliiviöljyllä, puserruksella limeä ja ripauksella suolaa. 

Valokuvaajalle kävi ateriointivaiheessa vanhanaikasesti: kuvaa lautasesta emme saaneet, sillä ruoka todellakin houkutteli syömään! Lehtipihvien kera tarjottu viini tuli Alkon myyjän suosituksesta tällä kertaa Ranskasta: Belleruche kesti pihvien pippurisuuden ja chilin poltteen hienosti. 

Pieni joulu

Marraskuu - pimeä, märkä ja possun täyteinen. Ennen vuoden päätöstä ja sitä edeltävää sikariittiä on mukava katkaista opiskelu- ja työputki pikkujoulun merkeissä, etenkin kun tupajuhlat tässä tuvassa peruuntuivat sairastelun vuoksi. Eli ystävät kasaan ja suu messingille.

Perjantaina istuimme iltaa kotosalla ystävien kera pienellä porukalla. Pöydälle kerääntyi kulho poikinensa: tarjolla oli suppilovahvero- ja kinkkupiiraita, vegaanisia mokkapaloja, välimerellistä pottusalaattia, ikean perunalastuja (jotka ovat ihanan rapeita ja suolaisia, mutta joiden jäljiltä kieli muistuttaa yhä rasvakattilan pohjaa), savumanteleita, Da Capo-suklaata, juustoja ja keksejä. Ja tietysti juomaa...

 

Tuliaisiakin saimme. 

Suolaisten pikkupiiraiden pohjaresepti on muistaakseni peräisin vanhempieni vanhasta sienikirjasta. Jaoin taikinan kahteen osaan ja tein niihin erilaiset täytteet, jotka sävelsin omasta päästäni. Pohja olisi parhaimmillaan heti leipomisen jälkeen, nämä leivoin aikapulassa kuitenkin jo torstaina. En ollut toteuttanut tätä reseptipä vuosikausiin - pohjan teko ei ole vaikeaa, mutta metodi sen aikaansaamiseksi on hieman erikoinen. Munat vatkataan kovaan taikinamöykkyyn ja siinä kohdassa jouduin turvautumaan lainalihaksiin. Epäuskostani huolimatta taikina morfautui lopulta ihan hauskaksi käsitellä. Alkuperäisessä reseptissä neuvotaan aloittamaan täytteestä, mutta itse aloittaisin taikinasta ja tekisin täytteen siinä kohtaa, kun taikina on jäähtymässä.

Pohja:

5 dl vettä

1 dl oliiviöljyä

3 dl vehnäjauhoja

2,5 dl grahamjauhoja

1 tl suolaa

3 munaa

1. Kiehauta vesi ja öljy nopeasti kattilassa, siirrä kattila sitten kylmälle levylle.

2. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää seos kerralla kattilaan. Vatkaa voimakkaasti esim. puuhaarukalla, kunnes taikinasta alkaa muodostua käsittämätöntä, puuromaista jankkia. Lopeta, kun taikina irtoaa kattilan reunoilta palloksi. Tässä vaiheessa kannattaa kaapia taikina pois lämpimästä kattilasta kulhoon jäähtymään ja siirtyä täytteen tekoon.

3. Kun taikina on jäähtynyt, on aika treenata hauikset: vatkaa munat yksi toisensa jälkeen taikinan sekaan. Puuhaarukka havaittiin tässäkin hyväksi apuriksi.

4. Sitten on aika siirtyä leipomavaiheeseen. Jauhoja taikinaan ripsimällä sain siitä oikein mukavaa käsitellä. Jaa taikinapallo kahtia ja pyöritä puolikas kerrallaan jauhotetuin käsin pitkulaisiksi pötkyiksi. Jaa molemmat noin kymmeneen tasaiseen osaan veitsellä ja pyöritä niistä pallukoita. Ota sopiva juomalasi, jauhota sen pohja ja paina pallukoihin kolo täytettä varten.

 

5. Täytä kolot haluamallasi täytteellä ja paista 225-asteessa noin 15 minuuttia.

Suppilovahverotäyte: 

n. 300 g suppilovahveroita (tai muita metsäsieniä)

pala purjoa silppuna

porkkana raasteena

1 dl kasvisrasvapohjaista kermaa

suolaa

valkopippuria

paprikajauhetta

yrttisekoitusta

öljyä

Tein sienitäytteen pakastetuista sienistä, jotka sulattamisen jälkeen laitoin pannulle. Haihduta sienistä vesi, lisää öljyä, purjosilppu ja porkkanaraaste. Freesaa kevyesti ja mausta suolalla, valkopippurilla, yrttisekoituksella sekä paprikajauheella. Kaada joukkoon kerma, sekoita ja nosta odottamaan piirakoiden täyttämistä.

Savukinkkutäyte:

n. 150 g savustettua kinkkua kuutioina (käytin Korpelan ylikypsää savusaunapalvia)

pala purjoa silppuna

1 paprika kuutioina

1 dl ruokakermaa tai vastaavaa

mustapippuria

1 rkl punaista pestoa

yrttisekoitusta

öljyä

Freesaa pannulla öljytilkassa purjoa ja paprikaa, ota pannun levyltä ja lisää joukkoon kuutioitu kinkku, pippuri, yrtit ja pesto. Lisää ruokakerma ja laita täyte odottamaan käyttöä.

Vegaanisten mokkaruutujen reseptin löysin alunperin netistä, mutta en valitettavasti merkinnyt lähdettä muistiin, enkä sitä nyt nopeasti hakemalla löytänyt. Piirakka onnistui todella mainiosti - pohja oli sopivan kostea ja pehmeä, silti tarpeeksi kiinteä. Suklaakuorrute olisi luonnollisesti ollut parempi "kunnon tavarasta" sulatettuna, mutta kaakaojauhekin toimi. Piirakka oli helppo tehdä eikä sitä varten tarvitse sotkea montaa kulhoa, saati sitten käyttää konevoimaa. Koska alkuperäisessä reseptissä mainittiin, ettei tästä annoksesta tule kokonaista pellillistä, niin lisäsin kaikkia aineksia seuraavaan tapaan (ja pellillinenhän siitä sitten saatiin):

Pohja:

5 dl vehnäjauhoja

3 dl sokeria

0,5 tl suolaa

2 tl ruokasoodaa

3 rkl kaakaojauhetta

1 tl vaniljasokeria

1,5 rkl etikkaa

vajaa desi rypsiöljyä

3 dl vettä

1. Lämmitä uuni 175-asteeseen. Sekoita sillä aikaa kuivat ja kosteat aineet erikseen, yhdistä ne, ja sekoita nopeasti.

2. Kaada seos leivinpaperilla vuoratulle korkeareunaiselle uunipellille ja tasoita. Paista n. 20 min, tai kunnes taikina ei tartu cocktail-/hammastikkuun sitä pistäessä. Anna piirakkapohjan jäähtyä ennen kuin alat kuorruttaa sitä (voit esim. nostaa leivinpaperilla pohjan kokonaan pois pelliltä jäähtymään).

Päälle:

3 dl tomusokeria

50 g kasvisrasvaa

4 rkl vahvaa kahvia

2 rkl kaakaojauhetta

2 tl vaniljasokeria

kookoshiutaleita

1. Sulata rasva ja anna jäähtyä hieman.

2. Siivilöi tomusokeri ja kaakaojauhe kulhoon, lisää sokeri ja sekoita. 

3. Yhdistä kahvi ja rasva, kaada kuivien aineiden joukkoon, sekoita nopeasti. Kaada kuorrute piirakalle ja tasoita. Koristele välittömästi esim. kookoshiutaleilla.

Mokkaruutuja riitti tarjolle vielä lauantainakin, kun suuntasin Espooseen tapaamaan lukioaikaisia ystäviäni, joista osaa en ollut tavannut vuosiin. Vein mukanani kunniasaattueessa myös ihanaisen limoncello-juustokakun, jonka reseptin olen pöllinyt Vellipojan blogista. Kirpeän raikkaan tortun toteutin keväällä kaksiinkin juhliin, joissa se sai ihastuneen vastaanoton. Niin nytkin. Ennen olen tosin tehnyt kakkuun omia muutoksiani - nyt seurasin suht huolella alkuperäistä reseptiä, joskin käytin margariinia voin sijaan ja lorautin suloista limoncello-likööriä enemmän kuin vaaditun puolen desin verran...

Pohja:

175 g domino-keksejä

50 g margariinia

1. Hienonna keksit tehosekoittimessa ja sekoita joukkoon sula voi. 

2. Vuoraa leivinpaperilla irtopohjavuoka niin, että paperi jää nalkkiin metallin väliin. Taputtele seos pohjalle ja nosta jääkaappiin täytteen teon ajaksi.

Täyte:

3 dl vettä

2 dl sokeria

3 munaa

4 rkl maizenaa

1 dl sitruunamehua

sitruunan kuori raasteena

50 g margariinia

5 liivatelehteä

0,75 dl limoncello-likööriä

200 g maustamatonta tuorejuustoa

2 dl kuohukermaa

1. Mittaa vesi, sokeri, rikki vatkatut munat, maizena ja sitruunamahu kattilaan. Sekoita ja kuumenna, kunnes seos sakenee kiisseliksi. Varo kiehuttamasta ja ota kattila levyltä, kun seos on sopivan sakeaa.

2. Lisää kiisseliin kuoriraaste ja voi, sekoita tasaiseksi ja anna jäähtyä.

3. Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen n. viideksi minuutiksi ja laita vettä kiehumaan esim. vedenkeittimeen.

4. Vatkaa sillä aikaa kerma vaahdoksi. (Voit halutessasi maustaa myös kerman esim. puoliskan limen mehulla.)

5. Puristele liivatteista vedet ja liota ne kuumaan vesitilkkaan.

6. Vatkaa liivateseos sitruunakiisseliin ohuena norona, lisää tuorejuusto, limoncello ja lopulta kermavaahto. Sekoita hyvin. Kaada täyte irtovuokaan ja tasoita. Nosta kylmään ja anna hyytyä ainakin 8 tuntia.

Itse teen juustokakun yleensä tarjoamista edeltävänä iltana, jolloin kakku saa hyytyä yli yön. Seuraavana aamuna valmistan vielä kiilteen, mikä käy käden käänteessä:

Kiille:

2 dl appelsiinimehua tai -nektaria

2 liivatelehteä

1. Laita liivatteet jälleen kylmään veteen likoamaan ja liota ne kuumaan vesitilkkaan. Kaada seos norona appelsiinimehun sekaan, sekoita ja kumoa irtopohjavuokaan.

 

2. Anna hyytyä jääkaapissa vielä ainakin kuutisen tuntia. (Aiemmin olen valmistanut kiilteen myös sitruuna-limemehusta - sekin sopii tämän kakun päälle hyvin. Olen harkinnut myös smurffilimsan kokeilemista pirtsakan vihreän värin vuoksi...)

 

  Sunnuntaitakin sulostutti vielä tämä...

...ja tämä.

Joko leikkaa?

Mitä tehdä, kun pientä keittiötä täyttää pari kiloa lanttua? Tästä voi ainakin alkaa.

Kuvan kultaiset kuutiot syntyvät seuraavasti:

Kuori ja kuutioi haluamasi määrä lanttua. Pieni pääkyn pyörylä riittää hyvin lisukkeeksi kahdelle. Kuumenna kattilan pohjalla tilkka oliiviöljyä ja nokare voita, kunnes voi sulaa. Lisää reipas tujaus currya ja ropsaus paprikajauhetta, lisää lanttukuutiot, mausta suolalla ja kuullottele pari minuuttia. Itse tapaan käyttää curryna täyteläistä ja tuoksuvaa hot madras curry powder-sekoitusta, jota saa etnisistä liikkeistä. Kaada sitten lantun peitteeksi vettä  (tälle määrälle riitti 1,5 dl) ja lisää pari laakerilehteä. Hauduttele kuutiot kypsiksi miedolla lämmöllä 10-15 minuutin ajan. Jos vettä on runsaasti, kaada liiat pois niin, että pohjalle jää kosteutta ja lisää teelusikallinen hunajaa (suuremmalle lanttumäärälle luonnollisesti enemmän). Pyörittele sekaisin ja anna hautua viileällä levyllä vielä viitisen minuuttia. Aiemmin syksyllä olisin lisännyt joukkoon myös tuoretta timjamia.

Lautasella on kultaisten kuutioiden lisäksi kinkkukiusausta, mutta nämä sopisivat hienosti myös riistan tai muiden liharuokien kaveriksi. Raikas ja edullinen salaatti syntyi yksinkertaisesti yhtä suurista määristä lanttu- ja keräkaaliraastetta sekä ananaspaloista ja -mehusta. Raastesalaatti oikeastaan vain paranee ja mehustuu entisestään kylmässä seisoessaan.

Aasiaan ja takaisin

Söimme eilen Iso Roobertinkadun Tamarin-ravintolassa. Minulle kerta oli ensimmäinen, Chilihifistille toinen. En ole oikein löytänyt mieleistäni thai-ravintolaa Suomesta, joskin Kallion mutkaton Lemon Grass on ruoan suhteen tyydyttänyt lounasaikaan aina. Tamarinin puitteet ovat fiinimmät, wc siisti, palvelu ystävällistä ja väkeä sunnuntai-iltapäivänä riitti. Tilaus otettiin nopeasti, mutta ruokaa jouduimme odotella puolisen tuntia ja risat päälle. Tilasin punaisen kanacurryn enkä pettynyt - eri ainesosat maistuivat selkeästi, kokonaisuus oli harmoninen ja kookospohjainen kastike herkullista. Mieleen tulvivat rakkaat muistot Englannissa syödyistä thai-aterioista. Annos oli myös enemmän kuin riittävä. Myös Chilihifisti oli tyytyväinen nautaansa, joten tänne suuntaamme varmasti uudelleen. Tamarinin annos oli eräänlainen revanssi päivää aiemmin kotosalla väännetystä samantyylisestä satsista.

Kanaa, kasviksia, kookosta ja nuudeleita

Annos kahdelle tai kolmelle lähti syntymään seuraavista aineksista:

2 marinoimatonta kanafileepihviä

purjoa

1 keltasipuli

2 herkkusientä

1 porkkana

valkosipulia

tuoretta inkivääriä

pieni prk kookosmaitoa

2 dl tuoretomaattikastiketta (jämät itsetehdystä kastikkeesta, myös sileäksi ajettu tölkkitavara käy)

nuudeleita (käytämme yleensä Mama's-pikanuudeleita)

öljyä

mausteita: korianteria, jeeraa (=juustokuminaa), cayenne-pippuria, paprikajauhetta, kurkumaa, garam masala-mausteseosta

suolaa

hot chili-kastiketta

oisterikastiketta 

1. Leikkaa kanafileet sopiviksi paloiksi. Leikkaa purjo ja sipuli pitkiksi, hienoiksi siivuiksi, kuori porkkana ja suikaloi esim. kuorimaveitsellä. Siivuta myös herkkusienet.

2. Lisää wokkiin öljy ja kuumenna siinä kuivat mausteet. Lisää kanat ja paista kypsiksi kahdessa erässä, lisää tarvittaessa öljyä ja mausteita. Laita syrjään odottamaan.

3. Lisää öljyä, silppua valkosipuli ja inkivääri, kuullota kuumassa pannussa. Lisää loput kasvikset ja pikapaista ne.

4. Keitä tässä vaiheessa nuudelit kypsiksi. 

5. Lisää pannuun tomaattikastike, kanapalat ja kookosmaito, voit lisätä joukkoon myös nuudeleiden keitinvettä. Sekoita ja mausta chili- ja oisterikastikkeilla, lisää tarvittaessa suolaa.

6. Tarjoa kanakastike nuudeleiden kera.

Jälkkäritunnelmissa palattiin takaisin kotimaan kamaralle. Blenderi soi taas ja polskassa pyöri pari desiä jäisiä vadelmia, pari desiä vadelmajogurttia ja n. 3 desiä rasvatonta maitoa. Raikasta ja hyvää (vaikka pimeät päivät tekevätkin kuvista harmaita)!

Pastakastike paahdetusta paprikasta

Sairasputken keskellä heräsin kaapissa köllöttelevien paprikoiden vienoon kutsuun. Innostuin muutaman viime aikaisen sopotuksen perusteella työntämään nekin blenderiin, joskin uunigrillin kautta. Ihan mukavaa vaihtelua peruspastakastikkeisiin - grillatut paprikat makeutuvat ja maistuvat hennosti savulta. Työnsin uuniin myös keltaisen lemon drop-chilin, joka karisti paahtuessaan pahimman poltteensa, muttei menettänyt sitrusmaista aromiaan.

Pennepastaa, paahdettuja paprikoita, herkkusieniä ja kapriksia

2:lle tarvitset:

4 dl pastaa (kuivana)

1-2 suurta paprikaa

1 chili

1 salottisipuli

4 herkkusientä

valkosipulia

kapriksia

suolaa

pippuria

oliiviöljyä

1. Laita uunigrilli kuumentumaan 250-asteeseen.

2. Pese ja halkaise paprikat, aseta pellille tai vuokaan kuori ylöspäin. Chilit voit grillata kokonaisena.

3. Grillaa paprikoita kunnes niiden kuori mustuu. Ota ulos uunista, jäähdytä hetki ja vedä sitten hiillostunut kuori irti.

4. Keitä pasta runsaassa, suolalla maustetussa vedessä al denteksi.

5. Silppua sipuli ja laita se, paprikat sekä chili tehosekoittimeen. Surauta sileäksi.

6. Kuumenna pannulla öljy, suikaloi sienet sekä valkosipuli ja kuullota niitä pannulla.

7. Käännä lämpö alas hellalta, lisää pannulle pasta sekä kastike. Mausta suolalla ja pippurilla ja lisää lopuksi kaprikset.

Sika soikoon, blogihiljaisuus päättyköön!

Kirjoittamistauko venyi pitkäksi kahdesta syystä. Ensinnäkin, Chilihifisti lähti työnsä vuoksi kiertueelle ja vei mennessään digijärkkärin. Toisella, kotiin jääneellä kameralla kuvaaminen tuntuu näinä pimeinä päivinä hyödyttömältä ja yksin ollessa tulee nähtyä huomattavasti vähemmän vaivaa ruokapuolella. Toiseksi, Chilihifisti joutui jättää kiertueensa kesken ja palata kotiin korkeassa kuumeessa. Nyt sitten tässä taloudessa possuillaan. Itse olen vielä toistaiseksi säästynyt sairastumiselta, mutta näillä neliöillä uskollinen odotus varmasti ennen pitkää palkitaan. Sairastumisessa on kaiken muun ikävän lisäksi sekin kurja puoli, että jouduimme perua pitkään suunnittelemamme tupaantuliaiset. Ruokatarvikkeet oli jo hankittu päällisin puolin kaappiin, nyt niitä sitten kulutetaan muuten vaan. Tekemättä jäi mm. Limoncello-juustokakku, rukiiset kinkkupiiraat, vegaaninen sienipiirakka, vegaaniset mokkaneliöt, välimerellinen perunasalaatti jne., jne.

Vaatimaton kotikokkauslinja jatkuu: flunssaiselle possulle keittyy parhaillaan peruna-purjososekeitto. Kattilassa kiehuu vähässä, merisuolalla maustetussa  vedessä neljä  pienehköä perunaa, koosas purjopatukka, keltasipuli ja suuri valkosipulinkynsi, kaikki paloina. Ennen soseuttamista pistän mukaan vielä muutaman pakastepinaattikuution ja soseuttamisen jälkeen maustan sopan pippurilla, lisään suolaa tarpeen mukaan ja lorautan joukkoon n. desin ruokakermaa. Samettisen sileää, lämmittävää ja terveellistä. Illaksi ajattelin vielä paistaa lättyjä, jotta saan kaappiin varastoidulle kuohukermalle ja hilloille käyttöä. Ainakin itselle sairaana tuntuvat maistuvan vain ääripäät - suolainen, tulinen ja makea! Ostin kaupasta myös kauden ensimmäisen konvehtirasian, jolla vielä yllätän potilaan jossain vaiheessa ;)

Olin ajatellut tehdä juhliin vähän toisentyyppisen salsan dipattavaksi (yleensä kun olemme  porisuttaneet salsat kattilassa). Vaikka juhlat peruuntuivat, päädyin kuitenkin tekemään tätä syysillan sytykkeeksi. Vaikutteet salsaan sain Jamie Oliverilta ja olen hänen  samantyyppisen reseptinsä mukaan valmistanut  tomaattikastiketta katkojen kera pastalle. Tästä kuitenkin puuttuu limemehu ja koostumus on sakeampi. Surautin uudella blenderillä hienoksi 5 mehukasta, kotimaista tomaattia, yhden suuren punasipulin,  pari aurinkokuivattua tomaattia, valkosipulin kynnen sekä topakan chilin. Lisäsin vielä pari teelusikallista vihreää pestoa ja maustoin suolalla sekä pippurilla. Sekä maku että rakenne olivat varsin piristäviä ja blenderissä riitti tehoa. Tuoresalsa maistui niin minilihapullien ja perunalohkojen kuin maissilastujen kanssa, miksei dippivihannestenkin kera.

Ruokalähetys Kainuusta

Syksy alkaa itsepäisesti taittua kohti talvea, viikonloppuna onneksi saimme vielä nauttia muutamasta kauniista syyspäivästä (kuvat tosin on otettu jo pari viikkoa sitten). Alkuviikosta sain harvinaisia, mutta sitäkin mieluisampia vieraita Kainuusta. Veljeäni pikkusiskon toimeentulo ilmeisesti huolestuttaa, sillä hänen mukanaan pohjoisesta saapui myös kolme säkkiä ruokaa! Nyt kaapit totisesti tursuavat. Saimme kaikkea ihanaa, mm. suppilovahveroita sekä pakasteena että kuivattuna, rouskusäilykettä, kelta-, puna- ja valkosipulia, porkkanahilloa, kurpitsapikkelssiä, mansikka-raparperimarmelaadia - kaikki itse kerättyjä/kasvatettuja tai omista tarpeista valmistettuja. Lisäksi pakkaseen päätyi hirvenlihaa ja olipa mukana myös purkki itse teetettyä hirvisäilykettä. Joukossa on kuulemma myös hieman porsaanlihaa rasvaisuutta tuomaan, n. prosentti perunajauhoja sidokkeena sekä merisuolaa ja mustapippuria mausteena. Minulla vaan ei ole harmaatakaan haisua siitä, mihin moista tuotetta käyttäisi. Kuulemma se on niin hyvää, että menee sellaisenaan leivän päällä. Keittoihinhan ja laatikoihin säilykelihoja yleensä käytetään, mutta en ole oikeastaan lihakeiton ystävä, eikä laatikkojakaan tule usein laitettua. Lisäksi sain niinkin arkisen, mutta itselleni aivan uuden tuotteen kuin purkkisardiineja tomaattikastikkeessa - mihinkäs sitä sitten tunkisi?! Hajoavatko sardiinit samoin kuin sardellit/anjovikset, jos niistä keittelisi maukkaan tomaattikastikkeen pastalle? Kapriksia ja sitruunaa vaan mukaan ja humps mahaan? Hyviä vinkkejä kaipaa ystävällisesti hän :).

Pizzaperjantai!

Canneloni-kokeilusta jäi jäljelle puolikas annos tomaattista jauhelihakastiketta. Mihinkä muuallekaan se perjantaina päätyisi kuin pizzapohjalle?! Ei auta kuin onnitella kyseistä mainostoimistoa pizzaperjantain idean hyödyntämisestä, sillä osuvampaa nimitystä saa hakea (kyseisistä mainoksista tosin voi olla montaa mieltä..). Siinä missä alkuviikosta kasvislokeromme tyhjenee sosekeiton aineksiksi, loppuviikosta jääkaapin jämät siirtyvät pizzan päälle ennen viikonloppuostoksia. Niin viime perjantainakin.

Kuinka sen sanoiksi pukisi? En tiedä monta yhtä tyydyttävää toimenpidettä kuin pizzataikinan vaivaaminen (kröhöm). Reseptejä täydellisen pizzapohjan tekoon löytyy varmasti joka kokilta, mutta minä leipaisen sen seuraavaan tapaan. 

Kulhoon mitataan 2 desiä kuumaa vettä, 2 teelusikkaa kuivahiivaa ja teelusikallisen suolaa, jotka saavat levähtää astiassa hetken ennen leipomisen aloittamista. Mikäli haluat  ohuemman pizzan, vettä voi vähentää 1,5 desiin - 2,5 desistä taas syntyy pannupizzapohja. Ihannetilanteessa tekisin pohjan puoliksi vehnäjauhoista, puoliksi durum-vehnästä. Durum-jauhot tuovat taikinaan karheutta, joka muuttuu uunissa rapeudeksi. Tällä kertaa kaapissa oli kuitenkin vain tavallisia vehnäjauhoja. Sitten vain puuhaarukka käteen ja sekoittamaan. 

Tapaan ripotella jauhoja rauhalliseen tahtiin suoraan pussista kulhoon samalla kun toinen käsi hoitaa vatkaamisen. Taikina muuttuu nopeasti kiinteämmäksi ja kun se alkaa irrota reunoilta ja tarttua haarukkaan, on aika heittä työkalut menemään ja osoittaa taikinalle hieman rakkautta <3. Vaivaan ja lisään jauhoja, vaivaan ja lisään oliiviöljyä. Nyt tosin lisäsin taikinaan pari ruokalusikallista öljyä suoraan aurinkokuivatuista tomaateista. Öljy paitsi helpottaa leipomista, antaa pohjalle makua ja lisää sen rapeutta. Kun käsissäsi on sopivan kiinteä, pehmeä pallura (kovaksi kokkuraksi sitä ei missään nimessä saa alustaa), joka ei enää tartu sormiin, laske pesualtaan pohjalle kuumaa vettä, peitä kulhon puhtaalla liinalla ja jätä taikinan nousemaan n. puoleksi tunniksi. Sillä aikaa ehtii hyvin valmistamaan täytteen. Sitten taikina on vain taottava uunipellille jauhosormien ja kämmenien avustuksella.

Tämän lätyn päällä tomaatti-jauhelihakastiketta, aurinkokuivattuja tomaatteja, edam-raastetta, kalamata-oliiveja, pannulla chilin ja valkosipulin kanssa pyöräytettyä paprikaa sekä parmesaania. Maistui se näinkin, vaikka herkkusieniä tulikin ikävä!

Ei ihan peruslasse

"Miksi sitten bloggaat, jos se tuottaa vain vaivaa?!" Sanat minulle osoitti Chilihifisti, joka joutui opastamaan allekirjoittanutta (ja kuuntelemaan tuskastunutta sadatusta), kun kuvat eivät asettuneet blogilehdelle haluamallani tavalla. Niin - miksi aloitan aamun lukemmalla läpi useiden lehtien nettiversioita ja siirryn sitten sulavasti ruokablogeja selaamaan? Uutisten jälkeen tunnun kaipaavan usein innostusta ja inspiroitumista ennen oman kirjoitusurakan aloittamista - vietänhän arkipäivät koneella gradua takoen. 

Mieluisan ahaa-elämyksen koin muutama päivä sitten Kurpitsamoska-blogia lukiessa. Blogin emäntä esitteli hauskan tavan tehdä canneloneja lasagnelevyistä. Idea sinänsä ei varmasti ole mitenkään uusi, mutta ihmeekseni en ollut koskaan päätynyt vielä levyjä rullaamaan, vaikka lasse esiintyy tämän huushollin menussa kyllästymiseen asti. Harmikseni jääkaapissamme jökötti kuitenkin rasia jauhelihaa, joten ihastuttavan linssitäytteen tekeminen jäi toiseen kertaan.

Ideana on siis levyjen kiehauttaminen sen verta notkeaksi, että niiden rullaaminen onnistuu. Täytevalinnoissani ei ole mitään ihmeellistä - rullien sisään laitoin soijalla, paprikalla, korianterilla, pippurilla, chilillä, yrteillä ja suolalla maustettua jauhelihaa, tuore- ja aurinkokuivattuja tomaatteja, sipulisilppua sekä parmesaania. Vuokaan rullien päälle kaadoin kastikkeen, joka syntyi tölkillisestä kokonaisia tomaatteja, reippaasta balsamico-tujauksesta, valkosipulista, yrteistä, suolasta, sokerista ja pippurista. Ja kaiken kruunuksi kasa juustoraastetta, joka naamioi annoksen ihan peruslasseksi. Rakenne kuitenkin oli hauska ja erilainen peruslassen täytteilläkin. Ja nämä rullat pysyivät kivasti kasassa, kunhan vain malttaa olla lappomatta liikaa mössöä pastalevylle.

Ja alkuun palatakseni - olisihan se mukava herättää muutama ahaa myös muissa!

Bataattisosekeitto

Aiemmassa sosekeittopostauksessani paljastin, että lempisosekeittoni syntyy bataatista. Bataattisosekeitto tuntui muutama vuosi sitten olleen oikea trendiruoka, jota varioitiin jokaisessa ruokalehdessä ja blogit osoittavat, että se maistuu kotikeittiöissä edelleen. Miksipä ei? Kaksi suuta syö yhdestä suuresta bataatista pari päivää. Tämmöinen soppa syntyi Marjameressä viimeksi:

1 suuri bataatti
2 porkkanaa
1 sipuli
2 suurta valkosipulin kynttä
1 tulinen, punainen chili
n. 5 dl kasvislientä
2 dl kookosmaitoa
puolikkaan sitruunan mehu
suolaa
pippuria
öljyä 

1. Kuori ja lohko bataatti, porkkana ja sipuli.
2. Kaada kattilan pohjalle tippa öljyä ja kuullota siinä sipulia, chilisilppua ja murskaa joukkoon valkosipuli. Lisää bataatti ja porkkana.
3. Kuumenna kasvisliemi ja lisää kattilaan siten, että kasvikset juuri ja juuri peittyvät. Keitä hiljalleen, kunnes kasvikset ovat valmiita soseutettavaksi.
4. Pienennä lämpöä ja aja keitto soseeksi esim. sauvasekoittimella. Lisää kookosmaito sekoittaen ja purista joukkoon sitruunamehu. Mausta suolalla ja pippurilla. Nauti hyvän, tuoreen leivän kera.

Omput säilöön!

Saimme ilokseni Chilihifistin työkaverilta säkillisen ihania, kotimaisia omenoita. Lajikkeesta en ole varma, mutta melko happamat, punertavaposkiset, kiinteämaltoiset omput olivat säästyneet madoilta, toukilta ja pistiäisiltä täysin. Tänään hillosin niistä n. pari kiloa. Määrästä sain reippaat neljä rasiallista pakkaseen työnnettäväksi. Soseen voi toki tehdä hillosokeria käyttämällä, mutta itseäni esimerkiksi kyseisen sokeripakkauksen kyljestä löytyvä ohje kauhistuttaa (juuri sokerin määrässä). Vähemmälläkin sokerilla pärjää, jos soseen säilöö pakastamalla ja sain siitä tarpeeksi paksua ilman hillosokeriakin. Loppujen lopuksihan kyse on omista makunystyröistä, joten ei muuta kuin lusikka kauniiseen käteen ja maistelemaan!

Omenasose 

n. 2 kiloa omenoita
1 sitruunan mehu
sokeria maun mukaan
vaniljasokeria
kanelia
tilkka vettä

1. Poista omenoista kannat ja siemenkodat, halo neljään osaan. Kotimaisia puutarhaomenoita ei tarvitse kuoria eivätkä pienet kolhut ja kauneusvirheet soseuttamista haittaa.
2. Lisää suuren kattilan pohjalle sentti-pari vettä ja purista sitruunamehu joukkoon. Jouduin käyttämään kahta kattilla, kun en tarpeeksi isoa omista. Lisää omenalohkot ja kiehuta välillä hämmentäen, kunnes omenat hajoavat.
3. Soseuta omenat esim. sauvasekoittimella ja lisää sitten sokeria makusi mukaan. Tähän määrään käytin n. 1,5 dl tavallista taloussokeria, pari teelusikkaa vaniljasokeria ja vajaan teelusikallisen kanelia.
4. Jaa sose rasioihin ja anna jäähtyä hieman ennen pakastamista.

Sotkuistaan kokki tunnetaan?