Aasiaan ja takaisin

Söimme eilen Iso Roobertinkadun Tamarin-ravintolassa. Minulle kerta oli ensimmäinen, Chilihifistille toinen. En ole oikein löytänyt mieleistäni thai-ravintolaa Suomesta, joskin Kallion mutkaton Lemon Grass on ruoan suhteen tyydyttänyt lounasaikaan aina. Tamarinin puitteet ovat fiinimmät, wc siisti, palvelu ystävällistä ja väkeä sunnuntai-iltapäivänä riitti. Tilaus otettiin nopeasti, mutta ruokaa jouduimme odotella puolisen tuntia ja risat päälle. Tilasin punaisen kanacurryn enkä pettynyt - eri ainesosat maistuivat selkeästi, kokonaisuus oli harmoninen ja kookospohjainen kastike herkullista. Mieleen tulvivat rakkaat muistot Englannissa syödyistä thai-aterioista. Annos oli myös enemmän kuin riittävä. Myös Chilihifisti oli tyytyväinen nautaansa, joten tänne suuntaamme varmasti uudelleen. Tamarinin annos oli eräänlainen revanssi päivää aiemmin kotosalla väännetystä samantyylisestä satsista.

Kanaa, kasviksia, kookosta ja nuudeleita

Annos kahdelle tai kolmelle lähti syntymään seuraavista aineksista:

2 marinoimatonta kanafileepihviä

purjoa

1 keltasipuli

2 herkkusientä

1 porkkana

valkosipulia

tuoretta inkivääriä

pieni prk kookosmaitoa

2 dl tuoretomaattikastiketta (jämät itsetehdystä kastikkeesta, myös sileäksi ajettu tölkkitavara käy)

nuudeleita (käytämme yleensä Mama's-pikanuudeleita)

öljyä

mausteita: korianteria, jeeraa (=juustokuminaa), cayenne-pippuria, paprikajauhetta, kurkumaa, garam masala-mausteseosta

suolaa

hot chili-kastiketta

oisterikastiketta 

1. Leikkaa kanafileet sopiviksi paloiksi. Leikkaa purjo ja sipuli pitkiksi, hienoiksi siivuiksi, kuori porkkana ja suikaloi esim. kuorimaveitsellä. Siivuta myös herkkusienet.

2. Lisää wokkiin öljy ja kuumenna siinä kuivat mausteet. Lisää kanat ja paista kypsiksi kahdessa erässä, lisää tarvittaessa öljyä ja mausteita. Laita syrjään odottamaan.

3. Lisää öljyä, silppua valkosipuli ja inkivääri, kuullota kuumassa pannussa. Lisää loput kasvikset ja pikapaista ne.

4. Keitä tässä vaiheessa nuudelit kypsiksi. 

5. Lisää pannuun tomaattikastike, kanapalat ja kookosmaito, voit lisätä joukkoon myös nuudeleiden keitinvettä. Sekoita ja mausta chili- ja oisterikastikkeilla, lisää tarvittaessa suolaa.

6. Tarjoa kanakastike nuudeleiden kera.

Jälkkäritunnelmissa palattiin takaisin kotimaan kamaralle. Blenderi soi taas ja polskassa pyöri pari desiä jäisiä vadelmia, pari desiä vadelmajogurttia ja n. 3 desiä rasvatonta maitoa. Raikasta ja hyvää (vaikka pimeät päivät tekevätkin kuvista harmaita)!

Lost in the making of California Roll

Halusin todella osallistua tämän kuun elokuva-aiheiseen ruokahaasteeseen, jota emännöi Herkku & Koukku-blogi. Innoittajaksi valikoitui välittömästi eräs lempielokuvistani, Sofia Coppolan ohjaama ja käsikirjoittama Lost in Translation (2003). Se on tunnelmallinen, rauhallista tempoa etenevä tarina Bobista (Bill Murray) ja Charlottesta (Scarlett Johansson), kahdesta omalla tavallaan elämässään eksyneestä amerikkalaisesta, jotka kohtaavat toisensa Tokiossa. Kolmanneksi päähenkilöksi elokuvassa kasvaa tapahtumien näyttämö, vieras ja kummallinen Tokio. Vaikka elokuva on viritetty pääasiassa molliin, kahden erilaisen kulttuurin törmäystä tarkastellaan komiikan keinoin. En tiedä toista yhtä rahoittavaa, älykästä ja hienovireistä katselukokemusta. Rakastan, rakastan!

Kulttuurien kohtaaminen nousi kyseisen elokuvan myötä ruokateemakseni. Johtoajatuksena oli japanilaisen ja yhdysvaltalaisen yhdistäminen sushin muodossa - siispä kaliforniarullaa pyörittämään! Tarkemmat ohjeet puuhaan löydät vaikkapa täältä. Lopputulos vaan ei tyydyttänyt ja osallistuminen jäi siihen! En rullannut "inside-out"-kääröjäni tarpeeksi tiukasti ja lisäksi pilkoin ne liian pieniksi suupaloiksi, jolloin turhan ohut riisikerros pääsi halkeilemaan ja karisemaan pois merilevän pinnalta. Noh, harjoitus tekee mestarin? Nautimme kuitenkin makoisia makeja,  joiden sisältä löytyy merilohta, avokadoa, kurkkua ja tietenkin wasabia. Ruokajuomaksi olin ajatellut jenkkiolutta, mutta nyt lasiin kaatui italialaista, kuivaa chardonnay'ta (jota sushin kanssa kuulemma tulisi välttää!).

Alkuruoaksi söimme misokeittoa, jota tuunattiin ruokaisammaksi purjon, merilevän ja herkkusienten avulla.

Sushin parhaat kaverit: wasabi...

 ...ja soija! Mutta missä luuraa inkivääri?

 

Loppulohi päätyi iltapalana kolmioleipien päälle.Täysjyväpaahtiksella paistetun lohen alla ainakin kurpitsapikkelssiä, herkku-kurkkua, majoa ja pippuria. Nam nam!

 

Beef of cake

Tässä taloudessa syödään loppujen lopuksi melko vähän kokolihaa. Silloin tällöin hyvä tarjous kuitenkin osuu silmään ja viimeksi ostimme Stockan hulluilta päiviltä kotimaista naudan takuumureaa paahtopaistia. Lihasta syntyi maukkaita lehtipihvejä. Kahdelle syöjälle palassa oli turhankin paljon apetta, joten Chilifihisti leikkasi lopunkin lihan ja laittoi ohuet fileepihvit pakkaseen kahdessa nyytissä. Lauantaina nauta loikkasi wokkiin. Simppeliä ja maistuvaa syyspäivän iltaan.

Käyttämämme liha tuli siis pakkasesta ja se oli valmiiksi leikattu fileiksi, jotka sulattamisen jälkeen nuijittiin ja leikattiin ohuiksi suikaleiksi. Myös kasvikset suikaloitiin ohuiksi viipaleiksi. Maustekastike ja mausteseos kannattaa sekoitella valmiiksi ennen wokkaamisen aloittamista. Lisukkeena söimme tällä kertaa riisiä. 

Naudanliha-kasviswokki (2-3:lle)
300g naudanlihasuikaleita
parsakaalta
1 porkkana
1 sipuli
1 vihreä paprika
1 tomaatti
pala inkivääriä
2 valkosipulinkynttä
1 lemon drop ja 1 aji benito-chili

Mausteseos lihalle
korianteria
paprikajauhetta
mustapippuria
suolaa
salviaa

Maustekastike kasviksille
2 tl punaista pestoa
soijaa
sweet chili-kastiketta
punaista balsamico-etikkaa
1 tl hunajaa
muutama tippa kala- ja osterikastiketta
1 valkosipulinkynsi

1. Kuumenna öljyä wokissa ja paista lihat kahdessa osassa nopeasti korkealla lämmöllä. Murskaa joukkoon yksi valkosipulinkynsi ja kuiva mausteseos ennen kuin laitat lihat sivuun kasvisten tieltä.
2. Lisää tarvittaessa öljyä ja aloita kasvisten paistaminen kovimmasta päästä. Ideana on vain pikainen paistaminen, jotta kasvikset eivät menetä makuaan tai rakennettaan. Parsakaali ja porkkana vaativat pidempää pannullakäyttämistä kuin sipuli ja vihreä paprika. Lisää chilisilppu, toinen valkosipulinkynsi ja pala raastettua/hienonnettua inkivääriä sekä maustekastike. Purista/raasta joukkoon myös tomaatti.
3. Lisää lopuksi lihat ja sekoita hyvin.

Kaalipäätä vaivaa

Jaa, että mikäkö? No, moni asia, voin kertoa. Kaali on raaka-aine, johon minulla liittyy monenlaisia tuntemuksia. Tässä huushollissa kevään parsa-aikaa odotetaan jo tammikuussa, kukkakaalta ja parsakaalta syömme säännöllisesti. Kerä- tai valkokaali, tuo painava, mutta hyvin säilyvä ja edullinen tilasyöppö ajautuu lautasillemme yleensä tuoreena. Syömme sitä melko usein salaatin sijasta ja päätyypä osa päästä wokkejakin sulostuttamaan.

Viime vuosina olen jostain kumman syystä alkanut kaipailla myös perinteisempiä kaaliruokia, jotka lapsena eivät minulle (eivätkä etenkään Chilihifistille) uponneet. Olemme molemmat ihmetelleet, miten ja minkä ihmeen vuoksi kaalista saadaan Suomessa lähinnä harmaata, vetistä, mautonta mössöä. Viime aikoina kotimainen blogistania on kuitenkin tarjonnut melko jännittävä vaihtoehtoja perinteisille virityksille. Niinpä minäkin päätin hyökätä kaapissa kyhjöttävän kaalipään kimppuun uusin asein, hennonvihreän pääkkyparan kauhuksi.

Ensimmäinen ideani jäi mappiin "K-niin kuin-kehiteltävä" - himoitsen nimittäin kevätrullien tapaan täytettyjä ja uppopaistettuja kaalikääryleitä. Jotta se onnistuisi, rullat olisi varmasti paneroitava friteeraustaikinassa tempura-tyyliin - kääryleiden koko ja koossapysyminen kuitenkin lievästi sanoen arveluttaa. Ja kröhöm, sisältäähän tuo villi skenaario melkoiset katastrofin ainekset (kaalin runsas vesipitoisuus yhdistettynä kuumaan öljyyn)... Yritin etsiä reseptiä tai edes raporttia samansuuntaisesta kokeilusta, tuloksetta (kenties hyvästä syystä).

Seuraavaksi päädyin suunnitelmaan höyrytettyjä kaalikääryleitä. Haluaisin nimittäin, että kaali ei menettäisi kaunista väriään saati sitten rakennettaan. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että tiukka kaalikeräni ei tähän valmistustapaan oikein sovellu. Kiinankaali tai litteä, harvempi keräkaali olisi ollut parempi vaihtoehto. (Mitenhän ne muuten kasvavat? Onko litteys puhdasta jalostuksen tulosta vai saavatko kerät muotonsa kasvusolosuhteiden manipulaation avulla?)

Lopulta tein uunissa aasialaisittain maustettuja kaalikääryleitä tomaattikastikkeen kera, eli puhdasta suomalais-aasialais-välimerellistä fuusiota. Täytettä tuli tupla-, jos ei tripla-annos, josta vähintään puolet jäi käyttämättä. Alle reseptiin olen siis kirjannut puolikkaan määrän, joka riittää hyvin kuuteen kääryleeseen. Kaalin lehdet kun repeilivät varoivaisuudesta huolimatta siihen malliin niitä irrotellessani, etten viitsinyt edetä urakassani kaalin sisimpiin lehtiin saakka. Riekaleisilta lehdiltä olisin välttynyt, jos olisin keittänyt kaalin kokonaisena, mutta halusin vain notkistaa lehtiä nopeasti. Vaikka suunnitelmani eli tekemisen mukana, nyyttösistäni tuli kuitenkin erittäin maukkaita, kaalikääryleitä syvästi inhoavan Chilihifistin mukaan jopa hyviä. Tyyppi vielä muistutti ennen ruokailun aloittamista painavin sanankääntein, että hän on inhonnut kaalikääryleitä aina. Vihreys säilyi punahunnun alla ja rakenteessa riitti sopivasti vastusta vaivauskalustolle. Kuusi käärylettä täytti sopivasti kaksi nälkäistä, lisäksi lautasen reunalta märehdittiin hapankaalta ja tuoreita kasviksia.

6 kpl kaalikääryleitä syntyy seuraavista aineista:
6 kaalinlehteä
n. 200g naudan paistijauhelihaa
0,5 dl tummaa riisiä
0,5-1 porkkana
pieni sipuli
pieni tulinen chili
muutama valkosipulinkynsi murskana
pala inkivääriä raasteena
puolikkaan limen mehu
soijakastiketta
osterikastiketta
jauhettua paprikaa
kuivattuja yrttejä
suolaa

1. Laita riisi kiehumaan. Murensin veteen palan kasvisliemikuutiota ja lisäsin ripauksen kurkumaa. Voit halutessasi maustaa veden vain suolalla. Tumma riisi tarvitsee kypsyäkseen puolisen tuntia, valkea kypsyy nopeammin.
2. Riisin kypsyessä irrota kaalista haluamasi määrä lehtiä varoen ja keitä niitä muutama minuutti runsaassa, suolalla maustetussa vedessä.
3. Kaada kaalikattilasta kuuma vesi pois ja valuta tilalle runsaasti jääkylmää. Anna lehtien jäähtyä vedessä, jotta kypsyminen pysähtyy. Siirrä ne sitten kuivumaan esim. puhtaan keittiöliinan päälle. 
4. Valmista täyte paistamalla jauheliha pannussa. Lisää sipuli- ja chilisilppu, murskaa valkosipuli sekä raasta inkivääri ja porkkana joukkoon. Mausta limemehulla, ropsauksella soija- ja osterikastiketta (tai tipalla kalakastiketta) sekä paprikajauheella ja kuivatuilla yrteillä. Lisää riisi joukkoon, sekoita, ota pannu levyltä ja anna täytteen jäähtyä hieman käyttöä.
5. Kun kaalinlehdet ovat kuivahtaneet ja täyte vetäytynyt, voit aloittaa rullaamisen. Jos kaalin lehtiruoti on päästään kovin paksu, voit nipsaista siitä palan käärimistä helpottaaksesi. Aseta lehden päähän n. 2 rkl täytettä ja rullaa sitten kohti toista päätä taitellen lehden ulkoreunoja sisään edetessäsi, aivan kuin tekisit kevätkäärylettä. Koita saada rullasta mahdollisimman tiukka. 
6. Asettele rullat kapeaan, suorakaiteen muotoiseen uunivuokaan tiiviisti peräkkäin. Voit ripsaista pohjalle hieman oliiviöljyä halutessasi. Muutama lehdistäni oli niin repaleinen, että kovin kaunista nyyttiä niistä en saanut aikaiseksi. Se ei kuitenkaan haitannut, sillä valelin ne edellispäiväisellä tomaattikastikkeella (jota olin ajatellut höyrytettyjen rullien dippikastikkeeksi), peitin muutamalla tomaattisiivulla ja ripsin päälle pippuria, merisuolaa, yrttejä ja oliiviöljyä. Aasialaiset kaalikääryleeni saivatkin siis lopuksi välimerellisen käänteen.
7. Paista kääryleitä 175-asteisessa uunissa alatasolla. Peitin vuoan foliolla ja paistoin 30min, sitten otin folion pois ja lisäsin päälle hieman juustoraastetta. Jatka paistamista vielä n. 20 minuuttia.

Tomaattikastikkeen tein siis jo edellisenä päivänä pizzan pohjalle. Määrästä tuli suuri ja siitä jäi edelleen yli. Peruskastike koostui tölkillisestä kokonaisia säilöttyjä tomaatteja, 1 tuoreesta tomaatista, kelta- ja valkosipulista, chilistä, suolasta, ripauksesta sokeria, pippuria ja yrttejä. 10 minuutin kiehuttelun jälkeen ajoin soossin sauvasekoittimella sileäksi, sen pituinen se. Juustoraastetta tuikkasin lasagnemaniassani tomaattien päälle vanhasta tottumuksesta, meillä se oli mallia "arki"; emmental, parmesaani tai muu vahvemman makuinen juusto toimisi varmasti paremmin. Nyt juuston oli loppujen lopuksi lähinnä määrä harhauttaa yksi käärylekammoinen syömispuuhiin. Ja tulihan se kaalipää lopulta vatsaan vaivattua.

---

Illaksi kääräisin loput täytteestä vielä kevätrullakuoren sisään. Valmiita pakastettuja wrappeja löytyy ainakin itämaisista ruokakaupoista, itse haen kuoret yleensä Kallion Vii Voanista. Rullat kävivät vain nopeasti pannulla ruskistumassa - varsinaista uppopaistamista näiden kanssa ei edes tarvitse harrastaa, sentti öljyä pannulla riittää. Dippinä toimi tomaattikastikkeen loppu, jota maustoin vielä chilikastikkeella.

Kurkkaus kartanolle ja wokkausta

Kulunut viikonloppu oli ilmeisesti syksyn viimeinen lämpöinen lajiaan, jokohan kesän pulssi katkesi? Parvekkeemme asukit bonzai-pepperoni, chilit Aji Cristal, Lemon Drop ja Aji Benito vaihtavat väriä samaan tahtiin kuin kotikatumme koivut, joita tuuli on riepotellut viime viikkoina. Paljon on pensaissa vielä vihreitä podeja, mutta nyt alkaa olla aika ottaa siemeniä talteen ensi kevään varalle.

Mihin sitä chiliä voi sitten tuikata? No, esimerkiksi aasialaisvaikutteiseen wokkiin. Varsin balansoituneen version sävelsin sunnuntain kunniaksi. Pitkää aineslistaa ei kannata säikähtää, sillä eteenpäin pääsee vähemmälläkin ja aikaa ei kokkauksessa kauan kulu, kunhan vain esikäsittelee ja ottaa esiin kaikki tarvittavat komponentit.

Kuvissa vasemmalla pepperoni, alla aji cristal ja lemon drop.

Tofu-katkarapu-kasviswokki kahdelle:
1/3 pala tofua (500g pakkaus maksaa 1,5€ Kallion Vii Voanissa!)
kourallinen isoja katkarapuja per syöjä
paketti nuudeleita (Mama's prawn)
pikkupurkki kookosmaitoa
1 lemon drop-chili
1 lime
sipuli
pari valkosipulinkynttä
kukkakaalta
pari ananasrengasta
chilikastiketta
hot madras curry powderia
soijaa
osterikastiketta
korianteria
jeeraa 
paprikajauhetta
garam masalaa
tuoretta basilikaa
öljyä
vettä

1. Jos käytät pakastettuja katkarapuja, sulata ne ensin ja purista ylimääräiset nesteet pois. Tapaan nopeuttaa sulamista huuhtelemalla katkoja kylmällä vedellä siivilässä. Laita ravut marinoitumaan chilikastikkeeseen (myös makea käy) ja purista puolen limen mehu joukkoon. Käytän marinoinnissa apuna yleensä pakasterasioita.
2. Palo tofu sopiviksi suupaloiksi, taputtele nesteet pinnalta kevyesti talouspaperilla ja laita rasiaan, ripottele curry-jauhe joukkoon ja purista toinen limen puoliska mukaan. Molemmat rasiat marioinoituivat jääkaapissa reilut pari tuntia.
3. Voit aloittaa wokkauksen pilkkomalla haluamasi kasvikset sopiviksi paloiksi. 
4. Lorauta wokin pohjalle kasvisöljyä ja kuivat mausteet (meillä siis korianteri, jeera eli juustokumina, paprika ja garam masala), kuumenna. Lisää sitten tofupalat, paista muutaman minuutin verran ja laita syrjään odottamaan.
5. Lisää wokille öljyä ja jälleen sama maustekombo sekä chili- ja valkosipulisilppu, kuullota kevyesti - älä polta. Lisää wokkiin kypsennystä vaativat kasvikset eli kukkakaali ja sipuli, roiskaa joukkoon osterikastiketta sekä soijaa ja anna kuullottua.
6. Kun kasvikset kuullottuvat, laita pikanuudelit pieneen kulhoon ja peitä ne kiehuvalla vedellä. Jos nuudeleiden mukana tulee maustepusseja, voit lisätä ne veden joukkoon. Anna pehmentyä muutaman minuutin. Lusikoi heti kuumaa vettä kulhosta myös wokkiin n. sentin-parin verran: kasvikset saavat kiehahtaa wokin pohjalla.
7. Kun nuudelit ovat pehmenneet, pienennä wokin lämpöä ja lisää ne, tofu sekä ananaspalat muiden kasvisten joukkoon, sekoita. Lisää sitten kookosmaito ja kun se on lämmennyt ja "maustunut läpi", lisää lopuksi katkaravut ja sekoita hyvin. Älä aikaile, sillä ravut muuttuvat lämmössä helposti sitkeiksi.
8. Annostele wokki kahteen kulhoon ja revi lopuksi päälle tuoretta basilikaa.

Tänä vuonna kasvatimme myös keltaisia kirsikkatomaatteja, jotka ovat osoittautuneet herkullisiksi. Niistäkin osa on vielä vihreitä ja tuskin kypsyä enää ehtiikään. Muutimme heinä-elokuun vaihteessa ja nykyinen parvekkeemme on vanhaa valoisampi - voi siis olla, että ensi kesänä sato kypsyy paremmin.  

Parvekkemme kookkain asukas on Grandiflorum-suvun alppiruusu, jonka sain Chilififistiltä keväällä syntymäpäivä-lahjaksi. Se on viettänyt kesän ruukussa puolivarjosta nauttien ja kukki kauniisti alkukesästä. Kasvi hyötyisi ilman muuta maahanpääsystä ja ajatuksenani olikin sen istuttaminen mökille, mutta Chilifihifisti ei valitettavasti ole autoineen sinne työkiireiltään ehtinyt. Nyt ongelmana on siis kasvin talvehtiminen - suojatako ruukku pakkasilta esim. styroksilla vaiko kuljettaa se kellarin hämärään? Siellä lämpötila on ilmeisesti kuitenkin liian korkea, kun avoparvekkeella rhodo-parkaa taas uhkaa mullan jäätyminen. Hyvät vinkit olisivat tarpeen!