Tapaksia ja mangosorbettia (vaimitäsiitänytoikeintuli)

Runebergin päivänä emme juhlistaneet kansallisrunoilijaa, vaan viiden vuoden mittaiseksi venynyttä yhteistä taivaltamme. Kaupasta on viime aikoina saanut edullisia mangoja, ja siitä sainkin hyvän syyn kokeilla sorbetin tekoa. Helpointahan se olisi jäätelökoneella, mutta koska emme sellaista omista, jouduin tyytyä astetta manuaalisempaan meininkiin. Chilihifisti palasi perjantai-iltana viikon pituiselta työreissulta, joten minulle jäi hyvin aikaa sekoitella sorbettia ja pohtia tarjottavia päivän mittaan.

Viime kesäkuussa vietimme unohtumattoman viikon viehättävällä Samoksen saarella Kreikassa. Siellä maistelin tomaattia ja munakoisoa muodossa jos toisessa - tämä herkullinen vuoka kumartaa siis lomamuistoille: 

Juustoinen tomaatti-munakoisovuoka
1 kookas munakoiso
suolaa
oliiviöljyä
1 tlk säilöttyjä, kokonaisia tomaatteja
4 valkosipulinkynttä
juustonjämiä (pippurista tuorejuustoa, brietä)
1/4 tl kanelia
cayennepippuria
yrttisekoitusta
mustapippuria
kevätsipulia

1. Siivuta munakoiso n. sentin paksuisiksi viipaleiksi. Lado ne siivilään tai laakealle alustalle ja ripottele päälle suolaa. Jätä viipaleet yksin pusertamaan suolaisia kyyneliä n. puoleksi tunniksi.
2. Silppua valkosipulin kynnet ja kuullota niitä kevyesti oliiviöljyssä sekä kaneli-cayennemausteseoksessa. Kaada päälle säilötyt tomaatit, huuhtaise purkki ja kaada tomaattivesikin pannulle. Rouhi joukkoon merisuolaa ja jätä kastikse porisemaan n. 15 minuutiksi. Lisää loppuvaiheessa reippaasti yrttisekoitusta (käytin Kreikasta tuotua purnukkaa).

3. Taputtele munakoisojen kyyneleet kuiviksi ja ruskista siivut oliiviöljyllä silatussa paistinpannussa molemmin puolin, mausta pippurilla ja yrttisekoituksella.
4. Lado puolet siivuista uunivuoan pohjalle, kaada päälle osa tomaattikastikkeesta, lisää reilusti kevätsipulia ja haluamaasi juustoa (käytin Bukon Pfefferistä leikattuja siivuja). Lado päälle loput munakoisosiivut, loppu tomaattikastike, juustoa (leikkasin päälle muutamia brie-siivuja) sekä lisää kevätsipulia. Paista 200-asteisessa uunissa n. 15 minuuttia. Tarjoa lämpimänä ja rouhi päälle vielä kierros mustapippuria ennen tarjoamista.

Lisäksi yhdistin tummia ja vihreitä oliiveja, aurinkokuivattuja tomaatteja  sekä varrellisia kapriksia, joiden päälle puristin hieman limemehua ja maustoin yrteillä. Paistoin pannulla muutaman siivun chorizoa, asettelin puiselle leikkuulaudalle hunajamelonilohkoja ja  kotimaisia palvikinkkurullia, patongin kanssa nautittiin chiligoudaa ja  kokosin ihanan salaatin  rucolasta, omenasiivuista, puolitetuista viinirypäleistä, manchego-juustolastuista ja paahdetuista hasselpähkinöistä.  Chilihifisti sekoitteli salaatille pikantin kastikkeen oliiviöljystä, limemehusta, dijon-sinaapista, merisuolasta ja mustapippurista.

Haaveilemani tapas-ilta onnistui loistavasti ennen kaikkea mitä parhaasta seurasta nautiskellen. Siksi se aiottu sorbetin sekoittelu jäikin hieman vähemmälle... Maku oli silti kohdallaan! Minkä tahansa reseptin tulisi parhaan tuloksen takaamiseksi olla paitsi mahdollisimman tarkka myös hyväksi havaittu, mutta tästä tuli silti sekoitus niistä triljoonista ja miljoonista mangosorbettiohjeistuksista, joita netin äärettömyys tarjoaa. Lorautin joukkoon Lasoliakin - no eiiii, vaan tummaa rommia, jonka pointti reseptissä on täydellisen jäätymisen esto (tai ainakin sen hidastaminen). Alkoholin voi hyvin jättää poiskin.

Mangosorbetti

2 kypsää mangoa
1,5 dl sokeria
1 dl vettä
1 lime
1 dl maustamatonta jogurttia
ruokalusikallinen rommia

1. Lämmintä vesi pienessä kattilassa, purista joukkoon lime ja sulata sokeri.
2. Kuori mango ja kuutioi tai kaavi liha tehosekoittimeen. Purista myös kivien ympärille jäävä liha ja mehu astiaan. Lisää sokeriliuos, rommi ja jogurtti. Aja sileäksi seokseksi
3. Kaada seos laakeaan, pakastamista kestävään astiaan, anna jäähtyä ja aseta sitten pakastimeen vaakatasossa.
4. Sekoita mangoseosta reippaasti n. 40 minuutin kuluttua (kun se on alkanut jäätyä reunoilta) joko sauvasekoittimella tai haarukalla. Toista toimenpide puolen tunnein välein, kunnes koostumus on toivotunlainen. Kokonaisuudessaan tähän pitäisi mennä kahdesta kolmeen tuntia.

Grillattua foccaciaa juustotäytteellä

Tämmöisiäkin tuli kokeiltua, sekä tuorejuusto- että fetatäytteellä. Nopeita ja maittavia leivonnaisia nämäkin - sopivat mainiosti salaatin kylkeen.

Neljä täytettyä foccaciaa syntyy seuraavasti:

Sekoita kulhossa 3 dl:aan vehnäjauhoja 1 desi kylmää vettä sekä puoli desiä oliiviöljyä. Vaivaa taikina sekaisin ja pyörittele palloksi, laita se sitten sivuun leivinliinalla peitettynä n. tunniksi.

Laita uuni lämpiämään 250-asteeseen ja ota taikina käsittelyyn uudelleen. Voit ensin pyöritellä palloa kevyesti jauhotetuin käsin. Jaa se sitten kahdeksaan osaan ja kaulitse kustakin ohuen ohut leipänen.

Painele neljän taikinalevyn keskelle kerros haluamaasi juustoa - näissä kuvissa näkyy tomaattista tuorejuustoa, mutta kokeilin siis myös murustettua fetaa, joka sekin toimi hyvin. (Voit silputa juuston joukkoon myös esimerkiksi chiliä, oliiveja, aurinkokuivattuja tomaatteja, tuoreita yrttejä tai muuta herkullista!)

Voitele sitten taikinan reunat juustotäytteen ympäriltä munan keltuaisella ja painele lopuista neljästä taikinalevystä kannet alaosille. Nipistele reunat kiinni tiiviisti. Voit halutessasi voidella leivät lopulla keltuaisella. Rouhi päälle kevyesti merisuolaa ja mustapippuria ja paista uunissa grillivastusten alla n. 5-10 minuuttia, kunnes leivät saavat hieman väriä.

Leipien kanssa söimme kana-täysjyvä-cous cous-salaattia, jossa oli lisäksi ainakin yrttejä, oliiveja, aurinkokuivattuja tomaatteja, paprikakuutioita, avokadoa ja fetaa sekä paaljon limemehua, loraus oliiviöljyä, suolaa ja pippuria.

Paahdettua, tulista tomaattikeittoa chiligratinoitujen sinisimpukoiden kera

Kuukauden ruokahaasteena ovat tällä kertaa nilviäiset. Itse rakastan erilaisia rapuja ja  esimerkiksi mustekalaa, mutta niitä tulee harvoin kokattua kotona ihan tyyriytensä vuoksi- - tuoretta mustekalaa nyt on muutenkin melko hankala Suomesta saada. Huomasin kuitenkin, että sinisimpukat näyttivät olevan tarjouksessa, enkä ollut koskaan ennen käsitellyt  eläviä sellaisia, joten tartuin tuumasta toimeen. Arvelin, ettei talouden toinen osapuoli olisi kovin ihastunut ideasta, joten jouduin suunnitella tarjoilutavan, joka saisi simpukat uppoamaan epäluuloiseen pihtisuuhunkin. Lääkkeenä toimi tietenkin chili, mikäs muu, joka lämmittää sekä tomaattikeiton että gratinoituja sinisimpukoita. Koska tarvitsin ensikertalaisena hieman apua simpukoiden käsittelyyn, nappasin sinisimpukoille ohjeen jo aiemmin mainitsemastani Otavan suomentamasta ja julkaisemasta Tapakset ja antipastot-kirjasta, jota sitten tuunasin edelleen vaihtelemalla ainesosia, kuten lisäämällä chilin reseptiin ja jättämällä pois konjakin - tuumasin, että pelkkä viinissä haudutteleminen riittää alkoholiosuudeksi. Paahteinen tomaattikeitto taas sai vaikutteita hartaudella selaamastani Matthew Drennanin Keitot-kirjasta, jossa alkuperäinen keitto esiintyy nimellä "Tulinen tomaattikeitto punaisen paprikakerman kanssa". Olen joskus aiemmin tehnyt herkullista keittoa paahdetuista paprikoista, nyt päätin kokeilla soppaa tomaattien kera. Kasvisliemen sijasta käytin siihen simpukoiden haudutusnestettä. Yhdistin siis kahden kirjan reseptit ja toteutin ne omien käänteideni kera. Ja hyvinhän yhdistelmä toimi - simpukat säilyttivät viininhöyryisen kosteutensa maukkaan ja rapean kuoren alla. Keitosta tuli maukas ja lempeän tulinen. Simpukoissa on oma räpeltämisensä, etenkin peseminen ja rapsutteleminen vie aikansa, jos valmistaa samalla suuremman määrän. Me ostimme simpukoita kerralla ison köntsän, ja hyvinhän ne olivat yhden yön jääkaapissa pärjänneet. Soppa simpukoineen  teki uuden tulemisen heti seuraavana päivänä.

Tulisuutta voit molempien komponettien kohdalla säätää chilien määrää ja lajikkeita vaihtelemalla. Simpukoiden kanssa kannattaa olla varovainen chilin suhteen - tarkoitukseni ei ole peittää äyriäisten omaa makua. Joten tässä reseptissä kannattaa jättää tulisimmat lajikkeet syrjään ja poistaa chilistä siemenet ja niiden vaaleat kiinnikkeet. Itse käytin moneen kertaan tässäkin blogissa hehkuttamaani sopivasti tulista lemon drop-lajiketta, jonka sitrusaromin tiedän sopivan hyvin merenelevien kera. Sopassa taas saa olla ihan reilusti potkua - paahtamalla chilit makeutuvat ja tulisuus taipuu, joten minusta voit käyttää reseptiin myös kokonaisia chilejä. Sellaisia meillä ei ole, vaan viime kesän loppusato palottiin ja pakastettiin lajikkeen mukaan.  Soppaan päätyi siis reilut palat aji christal-lajiketta. Chilien tulisuuden mittarinahan toimii useimmiten niiden koko: mitä suurempi paprika, sitä miedompi - habaneroja lukuunottamatta! 

Paahdettu tomaattikeitto (2:lle)

n. 700 g luumutomaatteja

1 punainen paprika
2 chiliä

1 punasipuli

3 valkosipulinkynttä

pari aurinkokuivattua tomaattia

reilu rkl oliiviöljyä

2 dl simpukoiden haudutuslientä (=viiniä, tai sama määrä kasvislientä)
tuoretta persiljaa

suolaa, pippuria

Chiligratinoidut sinisimpukat (2:lle)

10-12 sinisimpukkaa

2 dl valkoviiniä

laakerinlehti

kokonaisia mustapippureita

merisuolaa

chili
1-2 valkosipulinkynttä

1 pieni sipuli

reilu rkl oliiviöljyä

yrttisekoitusta

tuoretta persiljaa

2-3 rkl leivänmuruja (tai korppujauhoja)

pippuria ja suolaa myllystä

1. Aloita ruoan laittaminen tomaattikeittoon tulevien kasviksien paahtamisella. Aseta uuni lämpiämpään 200-asteeseen. Puolita luumutomaatit ja paprika, sekä poista siitä siemenet, kuori ja palo sipuli muutamaan osaan, kuori myös valkosipulinkynnet. Asettele ne  uunipannuun, lorauta päälle oliiviöljyä, sekoita ja paahda n. 30 minuuttia.

2. Pese sillä aikaa simpukat huolellisesti juuriharjalla kylmän, juoksevan veden alla. Heitä pois simpukat, jotka eivät kopauttaessakaan sulkeudu. Poista simpukoiden "parrat" tarttumalla niistä kiinni ja repäisemällä tiukasti kuoren kapeammasta päästä leveämmän suuntaan.

3. Kun kasvikset ovat miltein paahtuneet, kiuhauta kattilassa viini, muutama persiljan varsi, kokonaiset pippurit ja pari kidettä merisuolaa. Lisää simpukat ja keitä niitä suljetun kannen alla n. 5 minuuttia. Ravista kattilaa reippaasti välillä: simpukoiden tulee kypsyessään aueta. Jos kannen alta löytyy simpukoita, joiden kuoret ovat vielä kiinni, heitä ne menemään. Nouki avonaiset simpukat sivuun ja siivilöi liemi talteen. Poista simpukoista päällyskuori ja lado alapuolet uunivuokaan. Nosta uunin lämpötila 220-asteeseen.
4. Ota kasvikset ulos uunista, huuhtele simpukkakattila ja lisää puolet paahdetuista kasviksista siihen. Kaada joukkoon puolet simpukkaliemestä ja lisää sitten loput kasvikset loppuliemen kera ja soseuta. Voit soseuttaa keiton myös osissa tehosekoitinta käyttäen. Jos keitto tuntuu liian paksulta, voit lisätä joukkoon hieman kasvislientä. Anna sitten sopan lämmetä kannen alla hiljokseen.

5. Tee tässä välissä täyte simpukoille. Kuori ja silppua sipuli sekä valkosipulinkynsi (tai kynnet) hienoksi, poista chilistä siemenet ja silppua sekin. Kuullota ne oliiviöljyssä esim. pienen kasarin pohjalla. Lisää yrtit ja leivänmurut ja sekoita tasaiseksi massaksi. Ota kasari liedeltä ja mausta seos suolalla ja pippurilla.

6. Jaa seos teelusikoiden avulla simpukoiden päälle, nosta vuoka uunin ylätasolle ja anna simpukoiden gratinoitua n. 5 minuuttia, kunnes ne ovat kullanruskeita. Vältä turhan pitkää uunikäsittelyä, jotteivät simpukat muutu kumisiksi.
7. Mausta myös kuumennut keitto suolalla ja pippurilla ja viimeistele persiljalla. Annostele se laakeille lautasille ja aseta päälle muutama gratinoitu simpukan puolikas. Nautiskele annos ja loput simpukat patongin ja valkoviinin kera

Päivän kalaöljyannos

Eräs kammoksumistani ja tähän asti onnistuneesti välttelemistäni raaka-aineista on säilötty sardiini. Johtuen varmaan lähinnä siitä, etten ole koskaan sellaisia (tietääkseni) syönyt. Eniten pelkään kai sitä epämiellyttävän hapanta tinapurkin makua, mutta toisaalta, enpä ole suuri sillien tai silakankaan ystävä, joihon olen sardiinit mielessäni yhdistänyt... Mutta niin vain kaapissa on jo pidemmän aikaa köllötellyt tyytyväisenä purkki sardiineja tomaattikastikkeessa (jota en tosiaankaan ole itse ostanut). Tänään ajattelin hankkiutua siitä eroon. Ensiajatukseni oli "Muussiksi, ja lassen väliin!" ja sitä lähdin sitten toteuttamaan, sillä ei kai mikään voi maistua pahalta lasagnessa? Jännityksellä avasin purnukan, ja mitä sieltä paljastuikaan: silakan näköisiä, pätkittyjä, hopeakylkisiä kaloja öljyisessä, punaisessa liemessä, jonka koostumus oli kyllä lähempänä öljyä kuin tomaattikastiketta. Lähempi tutkimus osoitti, että niissä oli ruodotkin tallella. Tuoksu ei kuitenkaan ollut paha, vaan peräti jopa ihan miellyttävän mausteinen. 

Tomaattiseen tölkkikalakastikkeeseen tarvitset:

tölkki tomaattikastiketta

tölkki sardiineja (tomaattikastikkeessa)

tölkki hyvälaatuista tonnikalaa

kookas keltasipuli

valkosipulia

porkkana
kapriksia
balsamico-etikkaa

suolaa

sokeria
mustapippuria

oliiviöljyä

1. Kuutioi porkkanat pieniksi paloiksi tai raasta hienoksi, kuori ja silppua sipulit ja kuullota kasviksia öljytilkassa. Jos sardiinit pelottavat sinua yhtä paljon kuin minua, muussaa ne haarukalla ja lisää kasvisten joukkoon. Lisää tomaattimurska ja tilkka vettä (tapaan huuhtaista tomaattitölkin vedellä ja kaataa kastikkeen joukkoon), anna sitten hautua rauhassa n. 15 min.

2. Lisää myös tonnikala tomaattikastikkeeseen, sekoita, mausta lorauksella balsamico-etikkaa, suolalla, mustapippurilla ja pyöristä maku sokerilla. Lisää lopuksi kaprikset ja kuivattuja (oregano, meirami, persilja) tai tuoreita yrttejä.

Juustoiselle bechamel-kastikkeelle löytyy yleensä toimiva ohje lasagnelevypaketin kyljestä, jota voi seurata. Itse teen sen tähän tapaan:
Lämmitä maito esim. mikrossa. Koska teen lasagnea yleensä meille kahdelle vain kapean leipävuoan verran, käytän maitoa kolmisen desiä. Laita n. 25 g margariinia sulamaan teflonpohjaiseen pikkukattilaan ja sirottele joukkoon ruokalusikallinen vehnäjauhoja. samalla puuhaarukalla voimakkaasti sekoittaen. Lisää tilkka lämmintä maitoa ja sekoita sileäksi massaksi, taas tilkka maitoa ja jatka varovaista kaato-hämmennysprosessia, kunnes kastike alkaa kiehua. Alenna lämpöä tai siirrä kattila kokonaan kylmälle levylle ja lisää n. 100 g tuorejuustoa (käytin loput avatusta ruohosipulituorejuustopakkauksesta) esim. kolmessa osassa. Sekoita sileäksi juustopala kerrallaan. Mausta valkopippurilla ja suolalla.

Laita uuni lämpiämään 200-asteeseen. Lasagnen latomisen aloitan lisäämällä vuoan pohjalle kerroksen tomaattikastiketta, jotteivät levyt tartu kiinni pohjaan. Sitten kerros pastaa, kala-tomaattikastiketta ja juustokastiketta, pastaa, taas punaista ja valkoista kastiketta, jne. Valkokastikkeen tulee jäädä lopuksi päällimmäiseksi kerrokseksi. Sitten vain vuoka paistumaan uuniin puoleksi tunniksi, tai kunnes pastalevyt ovat pehmenneet. Kuorrutan koko komeuden juustoraasteella n. puolessa välissä paistamista. Tarjoa lasagne vihreän, raikkaan salaatin kera.

Ihan herkullista sapuskaa sardiineista sitten lopulta syntyi ja selvisin ruokailusta kunnialla epäluuloistani huolimatta. Tämä satsi ei myöskään räjäytä budjettia ja sitä saat tehtyä isomman annoksen kerralla. Luulen kuitenkin, että jätän tulevaisuudessa säilötyt sardiinit ostamatta - anjovikset sen sijaan kiinnoisitavat allekirjoittanutta kovastikin...!

Haukkaa palaa!

Hyvä vaihtoehto runsaammaksi iltapalaksi leivän sijaan, esimerkiksi juuri keittopäivän päätteeksi, on omeletti. Tähän sain inspiraatiota kirjastosta mukaan tarttuneesta Otavan Tapakset ja antipastot-kirjasesta, joka on käännös saksankielisestä alkuperäisteoksesta. Opuksesta löytyy useita helppoja ohjeita esimerkiksi tapas-illan rakentamiseksi (ei pöllömpi idea hyytävän tammi-illan vietteeksi). Kirjan katkarapu-perunamunakkaan ohjeessa ei chiliä ja valkosipulia käytetä, vaan voimakkaiden makujen tarve kumpusi puhtaasti omasta vatsasta. Herkkulätty nassun täytteenä olikin hyvä lähteä ystävien luo espanjalaista sherryä maistelemaan, jota kirjan mukaan tulisi nauttia juuri perunaomeletin seurana.

Juustoinen chili-katkarapu-perunamunakas

4 munaa
tilkka maitoa 
chilisavujuustoa (esim. pala saksalaista Bergade Basils Rauchkäse chili-paprikajuustoa) 
2 perunaa
valkosipulin kynsi
chilipalko ilman siemeniä
pakastettuja katkarapuja
lime-/sitruunamehua
suolaa, pippuria, oliiviöljyä

1. Sulata aluksi katkaravut ja purista niiden päälle lime- tai sitruunamehua.
2. Voit käyttää jo keitettyjä tai raakoja perunoita. Itse käytin raakoja, jotka siivutin ohueksi ja kiehautin nopeasti merisuolalla maustetussa vedessä ennen paistamista kypsymisen nopeuttamiseksi.
3. Paista perunasiivuja pannulla oliiviöljyssä chili- ja valkosipulisilpun kera. Kun perunat alkavat pehmentyä ja ottaa väriä, lisää joukkoon katkaravut. Pienennä lämpöä ja paista vielä muutama minuutti.
4. Perunoiden ja rapujen paistuessa vatkaa munat ja maitotilkka sekaisin kulhossa, mausta suolalla, pippurilla ja kumoa joukkoon kuutioitu chilisavujuusto. Varo suolaamasta seosta liikaa, sillä juustossa ja ravuissa on jo suolaa ennestään.
5. Kaada muna-juustoseos tasaisesti pannulle ja anna munakkaan hyytyä hitaasti lempeällä lämmöllä. Kun päälypuolikin on jähmettynyt, hivuta munakas suurelle lautaselle ja kippaa varovaisesti uudelleen pannulle vielä muutamaksi minuutiksi siten, että molemmat puolet paistuvat. Tarjotessa livauta munakas takaisin suurelle lautaselle, leikkaa annospaloiksi ja nauti.

Kesä talven keskelle: Pasta Limoncello

Talvisen hirvipaistin jälkeen paukkupakkasten napsuessa seinillä kesäiset muistot tuntuvat yht'äkkiä kumman houkuttelevilta, etenkin näin kinkkukauden koputellessa ovella. Vellipojalta lainatun ihanaisen Limoncello-juustokakun toteuttamisen jälkeen kaappiin jäi vielä puolikas pullo tuota kirkkaan keltaista italialaista sitruunalikööriä. Pohtimisen jälkeen päätin yhdistää liköörin pastaan ja niin syntyi Pasta Limoncello. Sama on oivallettu Italiassakin - lähdin nyt kuitenkin luomaan annosta omien mieltymyksieni pohjalta. Tällä repestillä osallistun myös joulukuun alkoholiaiheiseen ruokahaasteeseen, ensimmäistä kertaa! Aluksi ajattelin leipasta haasteeseen jotain mukavan jouluista, esimerkiksi jalostaa edelleen erään Englantiin muuttavan ystäväni läksiäisissä maisteltua jallukakkua (toimii!), mutta Limoncello vei ajatukset Italiaan ja kielen mennessään...

Tarvitset (annokseen kahdelle):

pastaa n. 100 g per syöjä (meillä hyvin ohutta spaghettia)
limoncello-likööriä

1 dl ruokakermaa

1/3-puolikas kesäkurpitsa

vihreää tankoparsaa (säilöttyä näin talviaikaan)

1 sipuli

1 valkosipulin kynsi

merisuolaa
valkopippuria
mustapippuria

oliiviöljyä
vettä pastan keittämiseen

sitruunan kuori
(parmesaania)

1. Laita vesi kiehumaan pastaa varten ja kun se kuplii kunnolla, lisää pasta sekä karkeaa merisuolaa.
2. Pilko kasvikset, kuumenna oliiviöljy paistinpannussa ja kuullota siinä ensin sipuleita sekä kesäkurpitsaa, mausta suolalla ja pippurilla. Lisää tankoparsa paloina ja perään reilu tujaus limoncelloa. Anna alkoholin haihtua pannulta ja lisää sitten osa sitruunankuoriraasteesta  sekä ruokakerma. Anna seoksen kiehahtaa.

3. Kun pasta on kypsynyt al denteksi, ota lämpö alas hellalta ja kaada lähes kaikki vesi kattilasta, lisää kasvis-kermaseos pastan joukkoon. Voit halutessasi lisätä vielä tipan limoncelloa, mikäli kastike sitä vaatii. Pyöritä pasta, kerma ja kasvikset sekaisin ja anna tekeytyä hetki kannen alla. Tai jos pannuun mahtuu, nouki pasta kattilasta suoraan kastikkeen joukkoon.

Pastan voi toki nauttia näinkin: silaa annos parmesaanilla ja sitruunankuoriraasteella. Minun teki kuitenkin mieli lisukkeeksi katkarapuja. Jos käytät pakasterapuja, ota ne sulaamaan jo ennen pastan keittämistä. Huuhtele ravut ennen käyttöä jääkylmällä vedellä ja puristele niistä ylimääräinen kosteus pois. 

Chili-sitruuna-katkat syntyvät pastan lisukkeeksi helposti:  Tarvitset n. kourallisen katkarapuja per syöjä. Kuumenna tilkka oliiviöljyä pienessä kasarissa, lisää silputtu chili  haluamallasi poltteella (esimerkiksi pieni, keltainen lemon drop ilman siemeniä sopii hyvin) ja sulat ravut. Pyöräytä nopeasti ympäri ja purista joukkoon n. puolikkaan sitruunan mehu.  Anna kypsyä minuutin tai kaksi. Jaa sillä aikaa pasta lautasille, nosta kauhallinen rapuja päälle ja ripota päälle sitruunankuoriraastetta. Jos syö pastaa rapujen kera, jättäisin parmesaanin kokonaan pois viimeistelystä.

Aluksi kirpakan makean liköörin yhdistäminen pastaan hieman hirvitti, mutta tältä pohjalta uskaltaa lähteä tekemään enemmänkin kokeiluja. Risottoonkin italialaiset herkkuaan nähtävästi käyttävät ja se saattaisi istua myös johonkin paellan tyyppisen ratkaisuun - ehkä keväämmällä koemme Limoncellon uuden tulemisen...!

Nyt tämän blogin väki lähtee kuitenkin yhä paukkuvampia pakkasia kohti ja toivottelee kaikille oikein tunnelmallista joulua!

Pastakastike paahdetusta paprikasta

Sairasputken keskellä heräsin kaapissa köllöttelevien paprikoiden vienoon kutsuun. Innostuin muutaman viime aikaisen sopotuksen perusteella työntämään nekin blenderiin, joskin uunigrillin kautta. Ihan mukavaa vaihtelua peruspastakastikkeisiin - grillatut paprikat makeutuvat ja maistuvat hennosti savulta. Työnsin uuniin myös keltaisen lemon drop-chilin, joka karisti paahtuessaan pahimman poltteensa, muttei menettänyt sitrusmaista aromiaan.

Pennepastaa, paahdettuja paprikoita, herkkusieniä ja kapriksia

2:lle tarvitset:

4 dl pastaa (kuivana)

1-2 suurta paprikaa

1 chili

1 salottisipuli

4 herkkusientä

valkosipulia

kapriksia

suolaa

pippuria

oliiviöljyä

1. Laita uunigrilli kuumentumaan 250-asteeseen.

2. Pese ja halkaise paprikat, aseta pellille tai vuokaan kuori ylöspäin. Chilit voit grillata kokonaisena.

3. Grillaa paprikoita kunnes niiden kuori mustuu. Ota ulos uunista, jäähdytä hetki ja vedä sitten hiillostunut kuori irti.

4. Keitä pasta runsaassa, suolalla maustetussa vedessä al denteksi.

5. Silppua sipuli ja laita se, paprikat sekä chili tehosekoittimeen. Surauta sileäksi.

6. Kuumenna pannulla öljy, suikaloi sienet sekä valkosipuli ja kuullota niitä pannulla.

7. Käännä lämpö alas hellalta, lisää pannulle pasta sekä kastike. Mausta suolalla ja pippurilla ja lisää lopuksi kaprikset.

Pizzaperjantai!

Canneloni-kokeilusta jäi jäljelle puolikas annos tomaattista jauhelihakastiketta. Mihinkä muuallekaan se perjantaina päätyisi kuin pizzapohjalle?! Ei auta kuin onnitella kyseistä mainostoimistoa pizzaperjantain idean hyödyntämisestä, sillä osuvampaa nimitystä saa hakea (kyseisistä mainoksista tosin voi olla montaa mieltä..). Siinä missä alkuviikosta kasvislokeromme tyhjenee sosekeiton aineksiksi, loppuviikosta jääkaapin jämät siirtyvät pizzan päälle ennen viikonloppuostoksia. Niin viime perjantainakin.

Kuinka sen sanoiksi pukisi? En tiedä monta yhtä tyydyttävää toimenpidettä kuin pizzataikinan vaivaaminen (kröhöm). Reseptejä täydellisen pizzapohjan tekoon löytyy varmasti joka kokilta, mutta minä leipaisen sen seuraavaan tapaan. 

Kulhoon mitataan 2 desiä kuumaa vettä, 2 teelusikkaa kuivahiivaa ja teelusikallisen suolaa, jotka saavat levähtää astiassa hetken ennen leipomisen aloittamista. Mikäli haluat  ohuemman pizzan, vettä voi vähentää 1,5 desiin - 2,5 desistä taas syntyy pannupizzapohja. Ihannetilanteessa tekisin pohjan puoliksi vehnäjauhoista, puoliksi durum-vehnästä. Durum-jauhot tuovat taikinaan karheutta, joka muuttuu uunissa rapeudeksi. Tällä kertaa kaapissa oli kuitenkin vain tavallisia vehnäjauhoja. Sitten vain puuhaarukka käteen ja sekoittamaan. 

Tapaan ripotella jauhoja rauhalliseen tahtiin suoraan pussista kulhoon samalla kun toinen käsi hoitaa vatkaamisen. Taikina muuttuu nopeasti kiinteämmäksi ja kun se alkaa irrota reunoilta ja tarttua haarukkaan, on aika heittä työkalut menemään ja osoittaa taikinalle hieman rakkautta <3. Vaivaan ja lisään jauhoja, vaivaan ja lisään oliiviöljyä. Nyt tosin lisäsin taikinaan pari ruokalusikallista öljyä suoraan aurinkokuivatuista tomaateista. Öljy paitsi helpottaa leipomista, antaa pohjalle makua ja lisää sen rapeutta. Kun käsissäsi on sopivan kiinteä, pehmeä pallura (kovaksi kokkuraksi sitä ei missään nimessä saa alustaa), joka ei enää tartu sormiin, laske pesualtaan pohjalle kuumaa vettä, peitä kulhon puhtaalla liinalla ja jätä taikinan nousemaan n. puoleksi tunniksi. Sillä aikaa ehtii hyvin valmistamaan täytteen. Sitten taikina on vain taottava uunipellille jauhosormien ja kämmenien avustuksella.

Tämän lätyn päällä tomaatti-jauhelihakastiketta, aurinkokuivattuja tomaatteja, edam-raastetta, kalamata-oliiveja, pannulla chilin ja valkosipulin kanssa pyöräytettyä paprikaa sekä parmesaania. Maistui se näinkin, vaikka herkkusieniä tulikin ikävä!

Ei ihan peruslasse

"Miksi sitten bloggaat, jos se tuottaa vain vaivaa?!" Sanat minulle osoitti Chilihifisti, joka joutui opastamaan allekirjoittanutta (ja kuuntelemaan tuskastunutta sadatusta), kun kuvat eivät asettuneet blogilehdelle haluamallani tavalla. Niin - miksi aloitan aamun lukemmalla läpi useiden lehtien nettiversioita ja siirryn sitten sulavasti ruokablogeja selaamaan? Uutisten jälkeen tunnun kaipaavan usein innostusta ja inspiroitumista ennen oman kirjoitusurakan aloittamista - vietänhän arkipäivät koneella gradua takoen. 

Mieluisan ahaa-elämyksen koin muutama päivä sitten Kurpitsamoska-blogia lukiessa. Blogin emäntä esitteli hauskan tavan tehdä canneloneja lasagnelevyistä. Idea sinänsä ei varmasti ole mitenkään uusi, mutta ihmeekseni en ollut koskaan päätynyt vielä levyjä rullaamaan, vaikka lasse esiintyy tämän huushollin menussa kyllästymiseen asti. Harmikseni jääkaapissamme jökötti kuitenkin rasia jauhelihaa, joten ihastuttavan linssitäytteen tekeminen jäi toiseen kertaan.

Ideana on siis levyjen kiehauttaminen sen verta notkeaksi, että niiden rullaaminen onnistuu. Täytevalinnoissani ei ole mitään ihmeellistä - rullien sisään laitoin soijalla, paprikalla, korianterilla, pippurilla, chilillä, yrteillä ja suolalla maustettua jauhelihaa, tuore- ja aurinkokuivattuja tomaatteja, sipulisilppua sekä parmesaania. Vuokaan rullien päälle kaadoin kastikkeen, joka syntyi tölkillisestä kokonaisia tomaatteja, reippaasta balsamico-tujauksesta, valkosipulista, yrteistä, suolasta, sokerista ja pippurista. Ja kaiken kruunuksi kasa juustoraastetta, joka naamioi annoksen ihan peruslasseksi. Rakenne kuitenkin oli hauska ja erilainen peruslassen täytteilläkin. Ja nämä rullat pysyivät kivasti kasassa, kunhan vain malttaa olla lappomatta liikaa mössöä pastalevylle.

Ja alkuun palatakseni - olisihan se mukava herättää muutama ahaa myös muissa!