Se elää!

Toisin kuin mittavasta blogihiljaisuudesta voisi päätellä, Marjameren asukit eivät ole kuukahtaneet. Sen sijaan blogin päivityskoneen kaatuminen heitti niitä kuuluisia kapuloita rattaisiin, sitten gradun viimeiset viilaukset nielivät lähes kaiken aikani (ja voimani). Nyt SE on palautettu, mutta sitten Chilihifisti otti ja möi pääasiallisen kuvausvälineen.

Meillä on viime aikoina naposteltu kirjolohta vähän enemmänkin. Isosta kalasta syntyi maittava keitto, ja pakasteeseen päätyi kolme reilua fileetä. Tänään nappasin sulamaan viimeisen palan. Koska pääsiäisen perinteinen reissu kotikonnuille kolkuttelee jo kulmilla, kuluvan viikon agendassa on kaapintyhjennys. Niinpä soseutin pannulla paistetulle lohelle ja salaatille kaveriksi kylmän kiivikastikkeen. Olen bongannut lohen ja kiivin erilaisia yhdistelmiä viime aikoina lehdissä ja televisiossa useamman kerran. Pistinpä sitten kokeillen. Lopputulos oli varsin raikas ja hedelmäinen. Chilihifistin makupaletti otaksui, että soossi sopisi vieläkin paremmin vaalean kalan, kuten siian, kylkeen. Minun ajatukseni vihertävä sose siirsi jo kesän grillijuhliin...

Tehosekoittimeen päätyi:

2 kypsää kiiviä

pari senttiä tuoretta inkivääriä raasteena

loraus juoksevaa hunajaa

puolen limen mehu

muutama tippa sweet chili saucea

hiven suolaa

Aja sileäksi seokseksi, kaada tarjoiluastiaan. Kastike säilyy jääkaapissa pari päivää.

 Tekaisin pääsiäisviemiseksi raikkaan limepiiraan, jonka alkuperäisen, Stephanie Jaworskin englanninkielisen reseptin löysin Joy of baking -sivustolta. Käsittelyssäni lemon curd vääntyi lime curdiksi, enkä tehnyt sitä vesihauteessa, vaan samaan tapaan kuin olen aiemmin tottunut tekemään. Suolaton voi vaihtui margariiniksi. Mittoja pyöristelin hieman, grammat vaihtuivat deseiksi. Kunnon yleiskoneen puutteessa tein taikinan käsin, toisin kuin ohjeessa neuvottiin. Mutta kuten sanottua: se, ken haluaa tehdä piiraan kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, löytää alkuperäinen reseptin linkistä.

Lime curd -piiras

Pohja:
3 dl vehnäjauhoja
hiven suolaa
100 g margariinia
0,75 dl sokeria
1 muna kevyesti vatkattuna

1. Pehmennä huoneenlämpöinen margariini. Lisää sokeri, ja vatkaa valkeaksi ja kevyeksi vaahdoksi. Sekoita hiljokseen joukkoon kevyesti vatkattu muna. Älä ylityöstä.
2. Yhdistä jauhot ja suola, ja kaada ne rasva-sokeri-muna-seokseen kerralla. Sekoita, kunnes taikinasta muodostuu pallo, mutta älä taaskaan vatkaa liikaa.
3. Taputtele taikina litteäksi, kääri kelmuun, ja aseta jääkaappiin kiinteytymään n. puoleksi tunniksi.

Tässä vaiheessa siirryin täytteen tekoon.

Lime curd:
3 munaa
1 dl limemehua (4-5 limeä)
2 dl sokeria
50 g margariinia
1 rkl limen kuorta raasteena

1. Riko huoneenlämpöiset munat paksupohjaiseen (teflon)kattilaan. Sekoita tasaiseksi. Lisää sokeri, limemehu ja -kuori. Lämmitä miedolla lämmöllä koko ajan sekoittaen, kunnes seos alkaa jähmettyä. Tähän menee aikaa n. 10 minuuttia.
2. Ota kattila lämpimältä levyltä, ja jatka sekoittamista. Lisää joukkoon huoneenlämpöinen margariini pieninä kuutioina, sulata ja sekoita tasaiseksi, kunnes seos viilenee. Peitä kattila lopuksi kelmulla, ettei "vanukkaan" päälle muodostu kalvoa.

Lime curdin on oltava huoneenlämpöistä ennen piiraan täyttämistä. Sen jäähtyessä voi paistaa pohjan.

1. Laita uuni lämpenemään 200-asteeseen ja ota taikina jääkaapista.
2. Alkuperäisessä ohjeessa taikina kaulitaan 20-23 senttiseen ohueen irtopohjavuokaan. Itse painelin taikinan jauhotetuin käsin voideltuun, halkaisijaltaan n. 26-senttiseen tavalliseen lasivuokaan. Painele taikina vuokaan, laita se sitten vielä kylmään n. 20 minuutiksi, jottei pohja ala kupruilla uunissa.
3. Ota vuoka taas esiin. Pistele pohjaan reikiä tikulla. Leikkaa taikinapohjalle pala leivinpaperia, ja laita sen painoksi esim. kuivattuja herneitä. Paista n. 25-35 minuuttia alatasolla (vuoan ja taikinan paksuudesta riippuen), kunnes pohja on paistunut kullanruskeaksi.
4. Poista painot ja anna pohjan jäähtyä ennen täyttämistä.

Kun sekä lime curd että pohja ovat jäähtyneet, täytä piiras. Komponenttien yhteismaku jää vielä tässä vaiheessa tarkastamatta - samoin koristelut tekemättä. Päällehän voisi perinteisten kermakukkasten sijaan asetella hedelmälohkoja - jostain syystä etenkin valkoherukat tuntuisivat istuvan kokonaisuuteen. Voit tarjota piiraan heti, tai kuten minä tulen tekemään, seuraavana päivänä.

Tästä suuntaammekin alavemmille maille, jolla trullit vielä tramppaavat ja hiiluvat kokot savuavat. Hauskaa pääsiäistä!

Palaa perjantaiksi

Täksi viikonlopuksi saamme vieraaksemme lumisia kelejä ja junakaaosta uhmaavan ystävän Tampereelta. Naisihminen on jopa niin rohkea, että uskaltaa astua tupaamme, vaikka Olympialaiset ovat täydessä vauhdissa ja Jellonat voittoputkessa (toivoakseni)... Kisakatsomoa meillä pidän yllä minä - Chilihifisti pakenee sen, minkä kykenee. Tästä viikonlopusta onkin tulossa ihan loistava: tiedossa paitsi jääkiekkoa ja rakkaita vieraita (en laisinkaan muuten pidä suomenkielisestä tavasta kutsua  kyläilijöitä vieraiksi) myös mielenkiintoinen valokuvanäyttely, sekä sokerina pohjalla tupaantuliaiset 20-luvun hengessä salakapakkoineen - asua on mietitty jo kotvasen aikaa... :)

Iltapalaksi päätin väkertää salaattia nizzalaisittain, josta saimme nauttia jokin aika sitten erään toisen ystävämme 30-vuotispäivillä. Harmiksini yleensä niin loistava lähisupermarkettimme ei tarjonnut tuoreita vihreitä papuja, joten jouduin koukata pakestealtaan kautta.

Salaatti nizzalaisittain

puntti rucolaa

4 suurta perunaa

prk hyvälaatuista tonnikalaa

vihreitä papuja

kirsikkatomaatteja

2 munaa

tummia oliiveja

kapriksia (mielellään suuria, varrellisia)

Kastikkeeseen:

1 tl dijon-sinappia

0,25 dl oliiviöljyä

1 limen mehu

merisuolaa ja pippuria myllystä

1. Keitä perunat kuorineen kypsiksi suolalla maustetussa vedessä. Sulata pavut huoneenlämmössä ja höyrytä niitä muutama minuutti siivilässä kattilan päällä perunoiden kiehumisen loppuvaiheessa. Kun pavut tuntuvat sopivilta, huuhtele ne kylmässä vedessä ja nosta valumaan. Kun veitsenkärki uppoaa perunaan tökätessä, kaada keitinvesi pois, huuhtele potut kylmällä vedellä ja anna jäähtyä hetken. Kuori ja lohko perunat sopiviksi paloiksi. Keitä myös kananmunat koviksi (7 min) - kuori ja lohko nekin muutamaan osaan.

2. Sekoita salaattikastike ja aloita salaatin kasaaminen rucolasta. Ripottele lehdet vadin pohjalle ja pyörittele niiden sekaan 1/3 kastikkeesta. Mätä päälle perunalohkot, valutetut pavut ja puolitetut kirsikkatomaatit. Ripottele päälle (enemmistä öljyistä valutetut) tonnikalapalat, oliivit ja kaprikset, ja liruta päälle loppu salaattikastike. Asettele keon koristeeksi munalohkot sekä muutama rucolanlehti. Pyöräytä päälle vielä kierros pippuria ja merisuolaa.

Salaatin seurana nautimme juustoja (Chaumes Port Salutia,  pestogoudaa, Pecorino Romagnoloa) ja viiniä, tapini-keksejä sekä naanleipää, jonka huomasimme pari viikkoa sitten sopivan oivasti myös juustojen kaveriksi. Viimeksi leipurina toimi Chilihifisti, joka teki yhden jättinaanin - pellillisen siis. Niinpä toimin siis minäkin. Tämä resepti on kirjattu ylös muutamia vuosia sitten - lähdettä en valitettavasti muista.

Jättinaan
2 dl maitoa
1 muna
1 dl maustamatonta jogurttia
2 tl hunaja
1 tl suolaa
n. 7 dl vehnäjauhoja
0,5 tl leivinjauhetta
2 tl kuivahiivaa
n. 2 rkl rypsiöljyä

1. Vatkaa muna kevyesti, sekoita joukkoon maito, jogurtti, hunaja ja suola.

2. Sekoita keskenään kuivat aineet ja lisää joukkoon vähän kerrallaan. Vaivaa taikinaa huolella, ja lisää alustamisen loppuvaiheessa öljy. Kun taikinassa on sopiva sitko, eikä se enää tartu sormiin, ripottele päälle jauhoja ja nosta nousemaan lämpimään paikkaan n. tunniksi.

3. Nousemisen jälkeen taputtele taikina leivinpaperilla päällystetylle pellille. Laita uuni lämpiämään 250-asteeseen ja aseta pelti hellalle odottamaan. Voitelin naanin timjamilla maustetulla kyproslaisella oliiviöljyllä ja ripottelin päälle hieman merisuolaa myllystä. Paista uunin lämmettyä keskitasolla n. 10 min. tai kunnes pinta on hieman tummunut.

Illan makeaksi lopuksi tein pähkinäisiä brownies-leivoksia. Tämänkään ohjeen alkuperästä en ole varma - olen sen joitakin vuosia sitten kirjannut reseptivihkooni ilmeisesti muutamia reseptejä yhdistellen.

Pähkinäiset browniet
175 g margariinia
200 g tummaa suklaata
3 munaa
2,5 dl sokeria
1,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 dl tummaa kaakaojauhettan. 100 g hasselpähkinöitä karkeana rouheena

1 tl vaniljasokeria

hyppysellinen suolaa

1. Sulata paloiteltu suklaa ja margariini vesihauteessa (tai mikrossa), sekoita tasaiseksi ja anna jäähtyä hieman.

2. Vuoraa n. 20x28cm:n vuoka leivinpaperilla.

3. Vaahdota huoneenlämpöiset munat ja sokeri kuohkeaksi ja kääntele sekaan jäähtynyt suklaaseos.

4. Sekoita jauhot, leivinjauhe, kaakaojauhe, vaniljasokeri ja suola, siivilöi suklaaseokseen ja sekoita tasaiseksi. Kääntele joukkoon pähkinärouhe.

5. Kaada ja levitä tasaisesti leivinpaperilla vuorattuun n. 20x28 cm:n vuokaan, paista 175-asteessa n. 30 min. Valmiin piiraan kuori halkeilee rapsakaksi, mutta sisus saa jäädä pehmeäksi.

6. Leivos saa jäätyä ainakin tunnin. Leikkaa sitten annospaloiksi.

Eivät auttaneet palat jellonia kultamatsiin. Penkin allehan se meni, mutta täysin vatsoin!

Grillattua foccaciaa juustotäytteellä

Tämmöisiäkin tuli kokeiltua, sekä tuorejuusto- että fetatäytteellä. Nopeita ja maittavia leivonnaisia nämäkin - sopivat mainiosti salaatin kylkeen.

Neljä täytettyä foccaciaa syntyy seuraavasti:

Sekoita kulhossa 3 dl:aan vehnäjauhoja 1 desi kylmää vettä sekä puoli desiä oliiviöljyä. Vaivaa taikina sekaisin ja pyörittele palloksi, laita se sitten sivuun leivinliinalla peitettynä n. tunniksi.

Laita uuni lämpiämään 250-asteeseen ja ota taikina käsittelyyn uudelleen. Voit ensin pyöritellä palloa kevyesti jauhotetuin käsin. Jaa se sitten kahdeksaan osaan ja kaulitse kustakin ohuen ohut leipänen.

Painele neljän taikinalevyn keskelle kerros haluamaasi juustoa - näissä kuvissa näkyy tomaattista tuorejuustoa, mutta kokeilin siis myös murustettua fetaa, joka sekin toimi hyvin. (Voit silputa juuston joukkoon myös esimerkiksi chiliä, oliiveja, aurinkokuivattuja tomaatteja, tuoreita yrttejä tai muuta herkullista!)

Voitele sitten taikinan reunat juustotäytteen ympäriltä munan keltuaisella ja painele lopuista neljästä taikinalevystä kannet alaosille. Nipistele reunat kiinni tiiviisti. Voit halutessasi voidella leivät lopulla keltuaisella. Rouhi päälle kevyesti merisuolaa ja mustapippuria ja paista uunissa grillivastusten alla n. 5-10 minuuttia, kunnes leivät saavat hieman väriä.

Leipien kanssa söimme kana-täysjyvä-cous cous-salaattia, jossa oli lisäksi ainakin yrttejä, oliiveja, aurinkokuivattuja tomaatteja, paprikakuutioita, avokadoa ja fetaa sekä paaljon limemehua, loraus oliiviöljyä, suolaa ja pippuria.

Piirakkainen oodi partaäijälle

Hoiloti hoiloti. Tammikuussa Marjameren uunista on pyörähtänyt ulos myös pari simppeliä piirakkaa. Toinen on versio feta-pinaattipiirakasta, toinen taas loppukesän makuja kaiholla muisteleva marjapiiras. Molempien piiraiden taustalla vaikuttaa tukeva boksi Lindahl'sin turkkilaista jogurttia. Ihmettelenpä vain, miksi sitä muunlaista jogurttia ostaakaan? Kotimaiset (tai eestiläiset) sokeriset marjankaltaisia ainesosia sisältävät litkut tahtovat vain jäädä kaappiin seisomaan. Paksua ja rasvaista, täyteläistä tavaraa kun ei pysty rajaansa enempää edes syödä. Vähäkin riittää ja sama tavara käy yhtä hyvin hedelmien tai marjojen kera aamiaiseksi, pähkinöiden ja hunajan kanssa jälkkäriksi kuin myös ruoanlaittoon.

Teen feta-pinaattipiiraan yleensä kreikkalaista mallia käyttäen - spanakopitassa sitruunainen feta-pinaattitäyte siis leivotaan kuoren sisään. Tämä on resepti on kuitenkin nopeampi toteuttaa. Pohjana oliiviöljytaikina, jota voi hyvin käyttää muidenkin suolaisten täytteiden kera.

Pohja:
4 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
1,25 dl vettä
1,25 dl öljyä
1,5 tl leivinjauhetta
-> Sekoita kuivat ja märät ainekset ensin erikseen, yhdistä ja vaivaa sekaisin. Taputtele taikina pyöreään piirasvuokaan (halkaisijaltaan n.26 cm) jauhotetuin käsin.

Täyte:
n. 400 g pakastepinaattia (tai 800g tuoretta)
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
250 g fetajuustoa
1 dl jogurttia
2 munaa
1 lime
suolaa, mustapippuria, oliiviöljyä

1. Hauduta pinaatti oliiviöljytilkassa pannulla. Kuori ja silppua sipulit, lisää pinaatin joukkoon kuullottumaan. Anna veden haihtua pannulta, mutta varo etenkin pakastepinaatin kanssa, ettei pinaatti muutu ruskeaksi. Purista joukkoon puolen limen mehu. Mausta suolalla sekä rouhitulla mustapippurilla.
2. Riko munat ja sekoita hajalle, lisää joukkoon jogurtti ja feta muruina tai paloina ja sekoita. Purista joukkoon toinen limen puolikas, mausta rouhitulla mustapippurilla.
3. Levitä pohjalle ensin pinaattiseos, sitten jogurtti-feta-täyte. Paista 200-asteessa n.40 min (riippuen vuoan suuruudesta ja pohjan paksuudesta).

Nopea marjapiiras
1 muna
1 dl sokeria
1 dl jogurttia (maitotilkalla notkistettuna)
1 dl juoksevaa/sulaa margariinia
2 dl vehnäjauhoja
1,5 tl leivinjauhetta
marjoja
vaniljasokeria

1. Sekoita muna ja sokeri nopeasti - ei tarvitse vaahdottaa.
2. Sekoita joukkoon jogurtti (jota voit tarvittaessa notkistaa maitotilkalla) ja margariini.
3. Sekoita keskenään kuivat aineet ja vatkaa ne sitten nopeasti muiden aineiden joukkoon.
4. Kaada ja levitä seos pienehköön piirasvuokaan (halkaisija 24-26 cm).
5. Lisää päälle haluamasi marjat - itse käytin n. desin mustaherukoita ja pari desiä vadelmia, joista syntyi mukavan kirpakka, kesäinen maku. Painele marjat syvemmälle pohjaan ja ripottele päälle vaniljasokeria.
6. Paista 175-asteessa n. 30 min.

Täydellinen aamu (=tuore leipä)

Jos saisin valita, heräisin aamuisin kaikista mieleluiten tuoreen leivän tuoksu sieraimissani(tai äidin pullan...). Se vain on arkisin valitettavan harvinainen ilmiö, joka kuitenkin toteutui tänään. Chilihifisti tuli eräänä päivänä töistä mukanaan paketti Sunnuntain täysjyvävehnäjauhoja. Kaapissamme oli jo ennestään graham täysjyvävehväjauhoja, jotka ovat rakenteeltaan karkeita.  Esimerkiksi pitsataikinasta pelkkiä graham täysjyvävehnäjauhoja käyttämällä tulee kengänpohjaa. Sämpylätaikinassa ne taas toimivat oivallisesti. Grahamjauhoissa  jyvän kuori ja ydin jauhetaan erikseen ja yhdistetään jälleen lopuksi - täysjyvävehnäjauho taas vaikutti ensisilmäykseltä sileämmältä. Pussin kyljessä luvataan entistä parempia leivontaominaisuuksia: "Näitä jauhoja voit käyttää hieman tavallista vähemmän ja myös taikinan nostatusaika on lyhyempi." Ei kun kokeilemaan.

Jotta aamuksi saisi tuoretta leipää mahdollisimman nopeasti, kannattaa prosessi pistää alulle jo edellisiltana. Lyhyemmästä nostatusajasta, tarkoista mitoista, saati sitten valmiiksi kirjoitetuista ohjeista tuo summamutikkakokkien kruunaamaton kuningas viisveisaa, mutta juuri tämä leipä ei taida jauhomäärään epämääräisyyksiin kaatua. Sängystä ylös pötkittyäni tajusin, että leivottu leipä muistuttaa hieman no-knead bread:a, eli vaivaamatonta leipää, jota on Suomen blogistaniassa esitelty muun muassa Pastanjauhajien mainiossa blogissa. Tästä linkistä pääset siis kurkkaamaan sinne. Tämä vaivaton täysjyvävehnäleipä syntyi kuitenkin kutakuinkin näin:

Tarvitset:
3 dl vettä
1 tl kuivahiivaa
n. 1 tl suolaa
n. 6-7 dl täysjyvävehnäjauhoja

1. Ennen nukkumaan menoa: Lisää hiiva lämpimään veteen, sekoita ja anna vaikuttaa hetki. Lisää sitten suola, jauhot ja vaivaa nopeasti löysäksi taikinaksi. Peitä astia esim. pyyhkeellä ja laita taikina vaikkapa kylmään uuniin kohoamaan.
2. Aamulla: Ota kohonnut taikina esiin ja laita uuni lämpiämään 225-asteeseen. Ripsauta taikinan päälle hieman jauhoja ja pyöräytä se pari kertaa ympäri astiassa jauhotetuin käsin. Peitä pelti leivinpaperilla ja kaada taikina sille. Taputtele taikinasta haluamasi muotoinen leipä jauhojen avulla. Paista sitten n. puoli tuntia uunin keskitasolla.

Täysjyvävehnäleivästä tuli maukasta, päältä rapeakuorista ja sisältä pehmoista. Pussien kylkiä vertaamalla näissä jauhoissa on kuitua 13 % sataa grammaa kohden, graham täysjyvävehnäjauhoissa taas 12,5 % - suurista eroista ei siis sen suhteen ole kyse. Mutta kun puhutaan leipätaikinan teosta pelkästään yhtä jauholaatua käyttämällä, täysjyvävehnäjauho tuntuu toimivan kiitettävästi.

Leftovereita ja euroövereitä

Perjantaina Marjameren keittiössä tarjottiin erästä lemppariruokaani: leftover-pastaa. Jääkaapien jämien soveltaminen pasta-annokseksi on aina yhtä hauskaa puuhaa. Tänään pääraaka-aineina toimivat porsaan ulkofileen loppupala, pari siivua pekonia, suuri herkkusieni sekä eilinen, joskin herkullinen, tomaattikastikkeen loppu. Pennejen kiehuessa suolavedessä siivutin ulkofileen, pekonin, herkkusienen ja valkosipulin kynnen ja käytin niitä paistinpannulla oliiviöljyn, pippurin ja suolan kera. Kun pasta oli al denteä, kaadoin lähes kaiken veden pois pastakattilasta ja lisäsin joukkoon tomaattikastikkeen, suolaa ja tilkan oliiviöjyä. Pasta sai lämmetä uudelleen nopeasti kannen alla ja joukkoon sekoitettiin parmesaania. Sitten vain pasta lautasille, possu-sieniseos päälle, ripsaus pippuria, oliiviöljyä ja haarukka kitaa kohti.

Joulusta olen tuskin ehtinyt toipuakaan, kun eetteri täyttyy jo euroviisuista - mikä ihana  kevään merkki. Tänään yhdeksältä TV2:ssa esiintyy toinen suosikkini Bääbs eli TV-Resistori-yhtyeestäkin tuttu Päivi Kankaro. Perjantaina 22.1. vuoron saa taasen toinen suosikkini, jo viime vuonna Signmarkin kanssa esiintynyt ja toiseksi yltänyt Osmo Ikonen. Illan jännitysnäytelmä ei tietenkään olisi mitään ilman pientä suolapalaa: jatkan sitkeästi voitaikinavaraston hävittämistä! Myllyn Paras-paketin kyljestä löytyy kinkkuhyrrien resepti, jota tuunasin sillä, mitä kaapista löytyi... Eli käytin n. 100g ruohosipulituorejuustoa, kinkun sijasta pari siivua pekonia ja paprikan sijaan mitäs muuta kuin tuoretta chiliä, tuvan henkeen sopien.

Euroöverityynyt syntyvät siis sangen helposti. Kaulitsin neljä valmista, sulaa levyä n. puolet pidemmiksi ja hieman leveämmiksi, voitelin ne tuorejuusto-pekoni-chilisilppusekoituksella, ripsasin päälle pippuria ja rullasin leveyssuunnassa - en siis pitkittäin, kuten hyrrät tulisi kääräistä.  Pitkät pötkylät leikkasin useampaan osaan hassuiksi tyynyiksi, laitoin uunipellille sauma alaspäin ja paistoin 10 minuutin ajan uunin keskiosassa. Ja koska minä olen minä, uuni olikin liian kuumalla (250 astetta 225:n sijaan) ja tyynyt puffaantuivat hetkessä turpeiksi kuin hevari vesisateessa. Maku näissä oli kohdallaan, vaikka paisto menikin muuten perceelleen.  Ja nyt ei kun jännittämään!

Nyt meni överiks.

Kun Saksa ja Aasia ne polkaksi pani

Loppiaisen kunniaksi kaivoimme esiin pakasteesta porsaan ulkofileen, jolle Chilihifisti mieli marinadia misosta. Netistä löytyikin monia mielenkiintoisia japanilaishenkisiä vinkkejä possun käsittelyyn misolla, mutta varsinainen ajan kanssa marinointi jäi ajan puutteen vuoksi tällä kertaa tekemättä. Sen sijaan Chilihifisti valmisti possulle  yrttisen tuoksuvan miso-maustemassan, joka hierottiin fileen selkään ennen paistamista. Pakkasesta kaivettiin esiin myös viime kesän satoa: aji christal-chilejä, jotka grillattiin uunissa ennen lihaa ja sitten marinoitiin lisukkeeksi oliiviöljyn, valkosipulin ja yrttien seoksessa. Paistonesteestä tehtiin myös vehnäjauhoilla saostamalla ruskea, pippurinen kastike ja lautaselle päätyi vielä hapankaaltakin Saksan lippua heiluttamaan. Koko komeus tarjottiin perunamuusin kera. Juomana toimi perinteinen lager. Mikä maukas sekametelisoppa siitä syntyikään!

Miso-maustemassalla kuorrutettu porsaan ulkofilee

500 g porsaan ulkofileetä

1 rkl misoa

valkosipulinkynsi

tilkka punaista balsamicoetikkaa
ripsaus soijakastiketta
1 tähtianis

rosepippuria

viherpippuria

kuivattuja yrttejä: timjamia, rosmariinia, salviaa, laakerinlehti

paprikajauhetta

korianteria
keltasipuli

1. Murskaa ja hiero kuivat mausteet sekaisin morttelissa. Purista joukkoon valkosipulin kynsi, lisää miso, soija ja balsamico, ja sekoita tahnaksi.

2. Hiero tahna käsin possun ympärille ja anna fileen maustua huoneen lämmössä n. tunteroisen. Jos omistat tarpeeksi suuren suljettavan muovipussin, voit tehdä sotkuisen työn myös sen sisässä (siis käsien säästämiseksi - en viitannut satalitraiseen jätesäkkiin ;)
3. Laita liha uunivuokaan ja lohko sen pohjalle myös kuorittu keltasipuli. Chilihifisti poisti possusta paksuimmat rasvaviipaleet ja nakkoi ne vuoan pohjalle sipulien päälle, jotka imivät itseensä paitsi paistorasvaa myös marinadin ihania vivahteita kypsyessään.
4. Paista fileetä aluksi grillivastuksien alla 250-asteessa niin, että lihan pinta ottaa hieman väriä, napsauta uuni sitten normiasentoon ja laske lämpötila 175:een ja aseta vuoka alemmalla tasolle n. tunniksi. Omasta fileestämme tuli aavistuksen ylikypsää, mutta ison lihapalan paistaminen ilman paistomittaria on aina hieman hankalaa, eikä porsasta sovi alikypsänäkään syödä. Valele fileetä paistoliemellä muutaman kerran paistamisen aikana. Jos porsaasta ei irtoa tarpeeksi nestettä, voit lisätä vuoan pohjalle hieman vettä.
5. Kun liha on kypsää  (voit tuikata fileetä terävällä veitsellä varmistuaksesi), anna fileen vetäytyä foliolla peitettynä n. kymmenisen minuuttia ennen leikkaamista ja tarjoilua.

Jälkiruoaksi sopisi Saksa-teemaan liittyen mitä mainioimmin Apfelstrudel, joten toteutin yksinkertaisen, mukaillun leivoksen hyödyntämällä kaappiin jääneitä pakastettuja voitaikinalevyjä sekä tölkkipersikoita. Vatsa oli ruokailun jälkeen kuitenkin niin täynnä, että jälkkäri tehtiin ja tarjottiin vasta kotvasen kuluttua kaakaon kera. Mukava makuelämys syntyy myös esimerkiksi päärynästä ja sulatetusta valkosuklaasta - ystäväni tarjosi tällaisia  herkullisia torttuja joulun alla perinteisen luumun sijaan.

Persikkatortut syntyvät seuraavasti:
Sulata taikinalevyt ja leikkaa ne sopiviin annospaloihin (kahtia). Aseta palan keskelle persikan puolikas ja valuta päälle hunajaa ohuena norona. Paista 225-asteessa 15 minuuttia.  Voit viimeistellä leivokset kookoshiutaleilla tai tomusokerilla paistamisen jälkeen.

Loppuun vielä pakollinen muistutus tänään loppiaisena käynnistyvästä Top Chef -kaudesta, jossa kaapin paikkaa kokeilee suomalaissyntyinen kokki Stefan Richter. Jo kauden nähneenä voin luvata, että mies tuo sarjaan väriä koko rahan edestä. Hän oli subjektiivisen näkemykseni mukaan olennainen osa tähän astisista mielenkiintoisinta Top chef -kautta . Jännittäviä TV-hetkiä!

Puff, sanoi pita!

Tänä viikonloppuna oli tarkoitus syödä hirveä, mutta paisti unohtui pakkaseen. B-suunnitelma kiertyi kaapissa kököttävän jauhetun naudan ympärille. Pitaleipiä emme olleet tehneet pitkään aikaan, joten leipuriksi päätyi tällä kertaa Chilihifisti, samalla kuin allekirjoittanut lakkaili kynsiään... Tarkkaa reseptiä leipuri ei kuulemma käyttänyt, mutta pitat syntyivät käden käänteessä ja onnistuivat loistavasti.

Kuumenna 3 desiä vettä ja lisää siihen 2 teelusikallista kuivahiivaa, 1 tl suolaa ja 1 rkl hunajaa, sekoita. Lisää jauhoja, kunnes taikina alkaa kiinteytyä ja lorauta joukkoon reippaalla kädellä oliiviöljyä (n. kolmisen ruokalusikallista). Alusta taikina hyvin ja anna nousta lämpimässä paikassa. Kun taikina on noussut kaksinkertaiseksi, jaa se puoliksi ja vaivaa palloksi jauhotetulla alustalla. Jaa puolikas taas kolmeen osaan ja leivo niistä litteitä leipiä. Paista 250-asteessa n. viitisen minuuttia, jolloin pitojen tulisi suorittaa seuraava temppu:

Ja sitten vain täyttämään.

Täytteenä söimme siis jauheliha-papu-tomaattikastiketta, salaattia ja juustoraastetta, mutta pavuista ja muista kasviksista saa toki aikaan täyttävän vegeversionkin. Jauhelihakastikkeeseen käytettiin 400 g vähärasvaista, kotimaista jauhenautaa ja tölkki tomaattimurskaa, 1 sipuli silppuna ja maustekaapin koko arsenaali... Mukavaa rakennetta jauhelihan joukkoon tuovat mustasilmäpavut (vajaan desin verran kuivana), joita Chilihifisti ensin liotti puolisen tuntia ja keitti sitten kypsäksi suolavedessä. 

Kuuman taskun kestävä salaatti syntyi kiinankaalesta, tuoreista ja aurinkokuivatuista tomaateista, kalamataoliiveista sekä avokadosta. Salaatin joukkoon sekoitettiin kastike oliiviöljystä, punaviinietikasta, limemehusta, pippurista ja yrteistä sekä kokonaisesta viipaloidusta valkosipulin kynnestä.

Sitten vain koverretaan veitsellä tasku auki,  sullottaan täytteet sisälle, kuorrutetaan chilikastikkeella ja asetetaan huuli leipäsen päälle. Pari täytettyä pitaa käy hyvin kokonaisesta ateriasta, mutta mukavahan näitä on iltapalanakin napostella.

The beauty or the beast?

Tunnelmallista Lucian päivää!

Pieni joulu

Marraskuu - pimeä, märkä ja possun täyteinen. Ennen vuoden päätöstä ja sitä edeltävää sikariittiä on mukava katkaista opiskelu- ja työputki pikkujoulun merkeissä, etenkin kun tupajuhlat tässä tuvassa peruuntuivat sairastelun vuoksi. Eli ystävät kasaan ja suu messingille.

Perjantaina istuimme iltaa kotosalla ystävien kera pienellä porukalla. Pöydälle kerääntyi kulho poikinensa: tarjolla oli suppilovahvero- ja kinkkupiiraita, vegaanisia mokkapaloja, välimerellistä pottusalaattia, ikean perunalastuja (jotka ovat ihanan rapeita ja suolaisia, mutta joiden jäljiltä kieli muistuttaa yhä rasvakattilan pohjaa), savumanteleita, Da Capo-suklaata, juustoja ja keksejä. Ja tietysti juomaa...

 

Tuliaisiakin saimme. 

Suolaisten pikkupiiraiden pohjaresepti on muistaakseni peräisin vanhempieni vanhasta sienikirjasta. Jaoin taikinan kahteen osaan ja tein niihin erilaiset täytteet, jotka sävelsin omasta päästäni. Pohja olisi parhaimmillaan heti leipomisen jälkeen, nämä leivoin aikapulassa kuitenkin jo torstaina. En ollut toteuttanut tätä reseptipä vuosikausiin - pohjan teko ei ole vaikeaa, mutta metodi sen aikaansaamiseksi on hieman erikoinen. Munat vatkataan kovaan taikinamöykkyyn ja siinä kohdassa jouduin turvautumaan lainalihaksiin. Epäuskostani huolimatta taikina morfautui lopulta ihan hauskaksi käsitellä. Alkuperäisessä reseptissä neuvotaan aloittamaan täytteestä, mutta itse aloittaisin taikinasta ja tekisin täytteen siinä kohtaa, kun taikina on jäähtymässä.

Pohja:

5 dl vettä

1 dl oliiviöljyä

3 dl vehnäjauhoja

2,5 dl grahamjauhoja

1 tl suolaa

3 munaa

1. Kiehauta vesi ja öljy nopeasti kattilassa, siirrä kattila sitten kylmälle levylle.

2. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää seos kerralla kattilaan. Vatkaa voimakkaasti esim. puuhaarukalla, kunnes taikinasta alkaa muodostua käsittämätöntä, puuromaista jankkia. Lopeta, kun taikina irtoaa kattilan reunoilta palloksi. Tässä vaiheessa kannattaa kaapia taikina pois lämpimästä kattilasta kulhoon jäähtymään ja siirtyä täytteen tekoon.

3. Kun taikina on jäähtynyt, on aika treenata hauikset: vatkaa munat yksi toisensa jälkeen taikinan sekaan. Puuhaarukka havaittiin tässäkin hyväksi apuriksi.

4. Sitten on aika siirtyä leipomavaiheeseen. Jauhoja taikinaan ripsimällä sain siitä oikein mukavaa käsitellä. Jaa taikinapallo kahtia ja pyöritä puolikas kerrallaan jauhotetuin käsin pitkulaisiksi pötkyiksi. Jaa molemmat noin kymmeneen tasaiseen osaan veitsellä ja pyöritä niistä pallukoita. Ota sopiva juomalasi, jauhota sen pohja ja paina pallukoihin kolo täytettä varten.

 

5. Täytä kolot haluamallasi täytteellä ja paista 225-asteessa noin 15 minuuttia.

Suppilovahverotäyte: 

n. 300 g suppilovahveroita (tai muita metsäsieniä)

pala purjoa silppuna

porkkana raasteena

1 dl kasvisrasvapohjaista kermaa

suolaa

valkopippuria

paprikajauhetta

yrttisekoitusta

öljyä

Tein sienitäytteen pakastetuista sienistä, jotka sulattamisen jälkeen laitoin pannulle. Haihduta sienistä vesi, lisää öljyä, purjosilppu ja porkkanaraaste. Freesaa kevyesti ja mausta suolalla, valkopippurilla, yrttisekoituksella sekä paprikajauheella. Kaada joukkoon kerma, sekoita ja nosta odottamaan piirakoiden täyttämistä.

Savukinkkutäyte:

n. 150 g savustettua kinkkua kuutioina (käytin Korpelan ylikypsää savusaunapalvia)

pala purjoa silppuna

1 paprika kuutioina

1 dl ruokakermaa tai vastaavaa

mustapippuria

1 rkl punaista pestoa

yrttisekoitusta

öljyä

Freesaa pannulla öljytilkassa purjoa ja paprikaa, ota pannun levyltä ja lisää joukkoon kuutioitu kinkku, pippuri, yrtit ja pesto. Lisää ruokakerma ja laita täyte odottamaan käyttöä.

Vegaanisten mokkaruutujen reseptin löysin alunperin netistä, mutta en valitettavasti merkinnyt lähdettä muistiin, enkä sitä nyt nopeasti hakemalla löytänyt. Piirakka onnistui todella mainiosti - pohja oli sopivan kostea ja pehmeä, silti tarpeeksi kiinteä. Suklaakuorrute olisi luonnollisesti ollut parempi "kunnon tavarasta" sulatettuna, mutta kaakaojauhekin toimi. Piirakka oli helppo tehdä eikä sitä varten tarvitse sotkea montaa kulhoa, saati sitten käyttää konevoimaa. Koska alkuperäisessä reseptissä mainittiin, ettei tästä annoksesta tule kokonaista pellillistä, niin lisäsin kaikkia aineksia seuraavaan tapaan (ja pellillinenhän siitä sitten saatiin):

Pohja:

5 dl vehnäjauhoja

3 dl sokeria

0,5 tl suolaa

2 tl ruokasoodaa

3 rkl kaakaojauhetta

1 tl vaniljasokeria

1,5 rkl etikkaa

vajaa desi rypsiöljyä

3 dl vettä

1. Lämmitä uuni 175-asteeseen. Sekoita sillä aikaa kuivat ja kosteat aineet erikseen, yhdistä ne, ja sekoita nopeasti.

2. Kaada seos leivinpaperilla vuoratulle korkeareunaiselle uunipellille ja tasoita. Paista n. 20 min, tai kunnes taikina ei tartu cocktail-/hammastikkuun sitä pistäessä. Anna piirakkapohjan jäähtyä ennen kuin alat kuorruttaa sitä (voit esim. nostaa leivinpaperilla pohjan kokonaan pois pelliltä jäähtymään).

Päälle:

3 dl tomusokeria

50 g kasvisrasvaa

4 rkl vahvaa kahvia

2 rkl kaakaojauhetta

2 tl vaniljasokeria

kookoshiutaleita

1. Sulata rasva ja anna jäähtyä hieman.

2. Siivilöi tomusokeri ja kaakaojauhe kulhoon, lisää sokeri ja sekoita. 

3. Yhdistä kahvi ja rasva, kaada kuivien aineiden joukkoon, sekoita nopeasti. Kaada kuorrute piirakalle ja tasoita. Koristele välittömästi esim. kookoshiutaleilla.

Mokkaruutuja riitti tarjolle vielä lauantainakin, kun suuntasin Espooseen tapaamaan lukioaikaisia ystäviäni, joista osaa en ollut tavannut vuosiin. Vein mukanani kunniasaattueessa myös ihanaisen limoncello-juustokakun, jonka reseptin olen pöllinyt Vellipojan blogista. Kirpeän raikkaan tortun toteutin keväällä kaksiinkin juhliin, joissa se sai ihastuneen vastaanoton. Niin nytkin. Ennen olen tosin tehnyt kakkuun omia muutoksiani - nyt seurasin suht huolella alkuperäistä reseptiä, joskin käytin margariinia voin sijaan ja lorautin suloista limoncello-likööriä enemmän kuin vaaditun puolen desin verran...

Pohja:

175 g domino-keksejä

50 g margariinia

1. Hienonna keksit tehosekoittimessa ja sekoita joukkoon sula voi. 

2. Vuoraa leivinpaperilla irtopohjavuoka niin, että paperi jää nalkkiin metallin väliin. Taputtele seos pohjalle ja nosta jääkaappiin täytteen teon ajaksi.

Täyte:

3 dl vettä

2 dl sokeria

3 munaa

4 rkl maizenaa

1 dl sitruunamehua

sitruunan kuori raasteena

50 g margariinia

5 liivatelehteä

0,75 dl limoncello-likööriä

200 g maustamatonta tuorejuustoa

2 dl kuohukermaa

1. Mittaa vesi, sokeri, rikki vatkatut munat, maizena ja sitruunamahu kattilaan. Sekoita ja kuumenna, kunnes seos sakenee kiisseliksi. Varo kiehuttamasta ja ota kattila levyltä, kun seos on sopivan sakeaa.

2. Lisää kiisseliin kuoriraaste ja voi, sekoita tasaiseksi ja anna jäähtyä.

3. Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen n. viideksi minuutiksi ja laita vettä kiehumaan esim. vedenkeittimeen.

4. Vatkaa sillä aikaa kerma vaahdoksi. (Voit halutessasi maustaa myös kerman esim. puoliskan limen mehulla.)

5. Puristele liivatteista vedet ja liota ne kuumaan vesitilkkaan.

6. Vatkaa liivateseos sitruunakiisseliin ohuena norona, lisää tuorejuusto, limoncello ja lopulta kermavaahto. Sekoita hyvin. Kaada täyte irtovuokaan ja tasoita. Nosta kylmään ja anna hyytyä ainakin 8 tuntia.

Itse teen juustokakun yleensä tarjoamista edeltävänä iltana, jolloin kakku saa hyytyä yli yön. Seuraavana aamuna valmistan vielä kiilteen, mikä käy käden käänteessä:

Kiille:

2 dl appelsiinimehua tai -nektaria

2 liivatelehteä

1. Laita liivatteet jälleen kylmään veteen likoamaan ja liota ne kuumaan vesitilkkaan. Kaada seos norona appelsiinimehun sekaan, sekoita ja kumoa irtopohjavuokaan.

 

2. Anna hyytyä jääkaapissa vielä ainakin kuutisen tuntia. (Aiemmin olen valmistanut kiilteen myös sitruuna-limemehusta - sekin sopii tämän kakun päälle hyvin. Olen harkinnut myös smurffilimsan kokeilemista pirtsakan vihreän värin vuoksi...)

 

  Sunnuntaitakin sulostutti vielä tämä...

...ja tämä.

Pizzaperjantai!

Canneloni-kokeilusta jäi jäljelle puolikas annos tomaattista jauhelihakastiketta. Mihinkä muuallekaan se perjantaina päätyisi kuin pizzapohjalle?! Ei auta kuin onnitella kyseistä mainostoimistoa pizzaperjantain idean hyödyntämisestä, sillä osuvampaa nimitystä saa hakea (kyseisistä mainoksista tosin voi olla montaa mieltä..). Siinä missä alkuviikosta kasvislokeromme tyhjenee sosekeiton aineksiksi, loppuviikosta jääkaapin jämät siirtyvät pizzan päälle ennen viikonloppuostoksia. Niin viime perjantainakin.

Kuinka sen sanoiksi pukisi? En tiedä monta yhtä tyydyttävää toimenpidettä kuin pizzataikinan vaivaaminen (kröhöm). Reseptejä täydellisen pizzapohjan tekoon löytyy varmasti joka kokilta, mutta minä leipaisen sen seuraavaan tapaan. 

Kulhoon mitataan 2 desiä kuumaa vettä, 2 teelusikkaa kuivahiivaa ja teelusikallisen suolaa, jotka saavat levähtää astiassa hetken ennen leipomisen aloittamista. Mikäli haluat  ohuemman pizzan, vettä voi vähentää 1,5 desiin - 2,5 desistä taas syntyy pannupizzapohja. Ihannetilanteessa tekisin pohjan puoliksi vehnäjauhoista, puoliksi durum-vehnästä. Durum-jauhot tuovat taikinaan karheutta, joka muuttuu uunissa rapeudeksi. Tällä kertaa kaapissa oli kuitenkin vain tavallisia vehnäjauhoja. Sitten vain puuhaarukka käteen ja sekoittamaan. 

Tapaan ripotella jauhoja rauhalliseen tahtiin suoraan pussista kulhoon samalla kun toinen käsi hoitaa vatkaamisen. Taikina muuttuu nopeasti kiinteämmäksi ja kun se alkaa irrota reunoilta ja tarttua haarukkaan, on aika heittä työkalut menemään ja osoittaa taikinalle hieman rakkautta <3. Vaivaan ja lisään jauhoja, vaivaan ja lisään oliiviöljyä. Nyt tosin lisäsin taikinaan pari ruokalusikallista öljyä suoraan aurinkokuivatuista tomaateista. Öljy paitsi helpottaa leipomista, antaa pohjalle makua ja lisää sen rapeutta. Kun käsissäsi on sopivan kiinteä, pehmeä pallura (kovaksi kokkuraksi sitä ei missään nimessä saa alustaa), joka ei enää tartu sormiin, laske pesualtaan pohjalle kuumaa vettä, peitä kulhon puhtaalla liinalla ja jätä taikinan nousemaan n. puoleksi tunniksi. Sillä aikaa ehtii hyvin valmistamaan täytteen. Sitten taikina on vain taottava uunipellille jauhosormien ja kämmenien avustuksella.

Tämän lätyn päällä tomaatti-jauhelihakastiketta, aurinkokuivattuja tomaatteja, edam-raastetta, kalamata-oliiveja, pannulla chilin ja valkosipulin kanssa pyöräytettyä paprikaa sekä parmesaania. Maistui se näinkin, vaikka herkkusieniä tulikin ikävä!

Sadonkorjaajan omenapiirakka

Viimeiset tomaattihelmet

 

Tänään laitoimme parvekkeen talvikuntoon. Huomiseksi on luvattu eteläänkin ensilumi, joten kenties krassien ja kumppaneiden oli jo aikakin lähteä. Hienosti jaksoivat viime yön pakkaseen asti kukkia.

Biojätteeseen päätyi kilotolkulla multaa ja kasvinrankoja. Ainoastaan rhodo jäi ruukkunsa kanssa kököttämään parvekkeen suojaisimpaan nurkkaan - en ole vieläkään päättänyt sen kohtalosta. Kellari tuntuu olevan liian lämmin ja pimeä, parveke taas liian kylmä talvehtimista ajatellen...

Chilisato jäi tänä vuonna loppujen lopuksi melko pieneksi, vaikka olemmehan me noita podeja jo kesästä asti natustelleet. Chilifihisti otti ja pakasti osan - siemenet laitettiin kuivamaan ja ne päätyvät lopulta oliiviöljyä maustamaan. Viimeiset yrtit pyörittelin tänään lihapullataikinan joukkoon timjamia lukuunottamatta, vähäinen sisävalo kun tuntuu sille riittävän. 

Päivän ahkeroinnin päätteeksi leipasin omenapiirakan. Resepti on peräisin Maku-lehdestä (Suurniemen tarhan omenapiirakka), pieni nettipenkominen selvitti numeroksi 06/2006. Ohjetta olen hieman muokannut omiin tarpeisiini, tällä kertaa nakkasin mukaan myös hasselpähkinöitä rouheaksi rikottuna - mielestäni ne maistuvat omppujen kanssa aivan ihanilta. Käytin kotimaisia Summer Red-omenoita - pienehköt, punertavat hedelmät maistuvat hyvältä sellaisenaankin. Peltilliseen tarvitset:

7dl omenakuutioita
125 g margariinia
3 dl sokeria
1 prk kermaviiliä
2 dl maitoa
6 dl vehnäjauhoja
3 tl leivinjauhetta
50-100g hasselpähkinää karkeasti rouhittuna
pinnalle vaniljasokeria

1. Preppaa omenat, eli kuori, poista siemenkodat, kuutioi tai siivuta.

2. Sulata rasva. Vatkaa huoneenlämpöiset munat ja sokeri vaahdoksi ja lisää vaahtoon kevyesti sekoittaen kermaviili, maito ja jäähtynyt rasva. Lisää lopuksi jauho-leivinjauhe-pähkinärouheseos ja sekoita nopeasti tasaiseksi.

3. Levitä taikina leivinpaperilla vuoratulle uunipellille, sirottele päälle omenat ja vaniljasokeri ja paista 200-asteessa puolisen tuntia.