Paahdettua, tulista tomaattikeittoa chiligratinoitujen sinisimpukoiden kera

Kuukauden ruokahaasteena ovat tällä kertaa nilviäiset. Itse rakastan erilaisia rapuja ja  esimerkiksi mustekalaa, mutta niitä tulee harvoin kokattua kotona ihan tyyriytensä vuoksi- - tuoretta mustekalaa nyt on muutenkin melko hankala Suomesta saada. Huomasin kuitenkin, että sinisimpukat näyttivät olevan tarjouksessa, enkä ollut koskaan ennen käsitellyt  eläviä sellaisia, joten tartuin tuumasta toimeen. Arvelin, ettei talouden toinen osapuoli olisi kovin ihastunut ideasta, joten jouduin suunnitella tarjoilutavan, joka saisi simpukat uppoamaan epäluuloiseen pihtisuuhunkin. Lääkkeenä toimi tietenkin chili, mikäs muu, joka lämmittää sekä tomaattikeiton että gratinoituja sinisimpukoita. Koska tarvitsin ensikertalaisena hieman apua simpukoiden käsittelyyn, nappasin sinisimpukoille ohjeen jo aiemmin mainitsemastani Otavan suomentamasta ja julkaisemasta Tapakset ja antipastot-kirjasta, jota sitten tuunasin edelleen vaihtelemalla ainesosia, kuten lisäämällä chilin reseptiin ja jättämällä pois konjakin - tuumasin, että pelkkä viinissä haudutteleminen riittää alkoholiosuudeksi. Paahteinen tomaattikeitto taas sai vaikutteita hartaudella selaamastani Matthew Drennanin Keitot-kirjasta, jossa alkuperäinen keitto esiintyy nimellä "Tulinen tomaattikeitto punaisen paprikakerman kanssa". Olen joskus aiemmin tehnyt herkullista keittoa paahdetuista paprikoista, nyt päätin kokeilla soppaa tomaattien kera. Kasvisliemen sijasta käytin siihen simpukoiden haudutusnestettä. Yhdistin siis kahden kirjan reseptit ja toteutin ne omien käänteideni kera. Ja hyvinhän yhdistelmä toimi - simpukat säilyttivät viininhöyryisen kosteutensa maukkaan ja rapean kuoren alla. Keitosta tuli maukas ja lempeän tulinen. Simpukoissa on oma räpeltämisensä, etenkin peseminen ja rapsutteleminen vie aikansa, jos valmistaa samalla suuremman määrän. Me ostimme simpukoita kerralla ison köntsän, ja hyvinhän ne olivat yhden yön jääkaapissa pärjänneet. Soppa simpukoineen  teki uuden tulemisen heti seuraavana päivänä.

Tulisuutta voit molempien komponettien kohdalla säätää chilien määrää ja lajikkeita vaihtelemalla. Simpukoiden kanssa kannattaa olla varovainen chilin suhteen - tarkoitukseni ei ole peittää äyriäisten omaa makua. Joten tässä reseptissä kannattaa jättää tulisimmat lajikkeet syrjään ja poistaa chilistä siemenet ja niiden vaaleat kiinnikkeet. Itse käytin moneen kertaan tässäkin blogissa hehkuttamaani sopivasti tulista lemon drop-lajiketta, jonka sitrusaromin tiedän sopivan hyvin merenelevien kera. Sopassa taas saa olla ihan reilusti potkua - paahtamalla chilit makeutuvat ja tulisuus taipuu, joten minusta voit käyttää reseptiin myös kokonaisia chilejä. Sellaisia meillä ei ole, vaan viime kesän loppusato palottiin ja pakastettiin lajikkeen mukaan.  Soppaan päätyi siis reilut palat aji christal-lajiketta. Chilien tulisuuden mittarinahan toimii useimmiten niiden koko: mitä suurempi paprika, sitä miedompi - habaneroja lukuunottamatta! 

Paahdettu tomaattikeitto (2:lle)

n. 700 g luumutomaatteja

1 punainen paprika
2 chiliä

1 punasipuli

3 valkosipulinkynttä

pari aurinkokuivattua tomaattia

reilu rkl oliiviöljyä

2 dl simpukoiden haudutuslientä (=viiniä, tai sama määrä kasvislientä)
tuoretta persiljaa

suolaa, pippuria

Chiligratinoidut sinisimpukat (2:lle)

10-12 sinisimpukkaa

2 dl valkoviiniä

laakerinlehti

kokonaisia mustapippureita

merisuolaa

chili
1-2 valkosipulinkynttä

1 pieni sipuli

reilu rkl oliiviöljyä

yrttisekoitusta

tuoretta persiljaa

2-3 rkl leivänmuruja (tai korppujauhoja)

pippuria ja suolaa myllystä

1. Aloita ruoan laittaminen tomaattikeittoon tulevien kasviksien paahtamisella. Aseta uuni lämpiämpään 200-asteeseen. Puolita luumutomaatit ja paprika, sekä poista siitä siemenet, kuori ja palo sipuli muutamaan osaan, kuori myös valkosipulinkynnet. Asettele ne  uunipannuun, lorauta päälle oliiviöljyä, sekoita ja paahda n. 30 minuuttia.

2. Pese sillä aikaa simpukat huolellisesti juuriharjalla kylmän, juoksevan veden alla. Heitä pois simpukat, jotka eivät kopauttaessakaan sulkeudu. Poista simpukoiden "parrat" tarttumalla niistä kiinni ja repäisemällä tiukasti kuoren kapeammasta päästä leveämmän suuntaan.

3. Kun kasvikset ovat miltein paahtuneet, kiuhauta kattilassa viini, muutama persiljan varsi, kokonaiset pippurit ja pari kidettä merisuolaa. Lisää simpukat ja keitä niitä suljetun kannen alla n. 5 minuuttia. Ravista kattilaa reippaasti välillä: simpukoiden tulee kypsyessään aueta. Jos kannen alta löytyy simpukoita, joiden kuoret ovat vielä kiinni, heitä ne menemään. Nouki avonaiset simpukat sivuun ja siivilöi liemi talteen. Poista simpukoista päällyskuori ja lado alapuolet uunivuokaan. Nosta uunin lämpötila 220-asteeseen.
4. Ota kasvikset ulos uunista, huuhtele simpukkakattila ja lisää puolet paahdetuista kasviksista siihen. Kaada joukkoon puolet simpukkaliemestä ja lisää sitten loput kasvikset loppuliemen kera ja soseuta. Voit soseuttaa keiton myös osissa tehosekoitinta käyttäen. Jos keitto tuntuu liian paksulta, voit lisätä joukkoon hieman kasvislientä. Anna sitten sopan lämmetä kannen alla hiljokseen.

5. Tee tässä välissä täyte simpukoille. Kuori ja silppua sipuli sekä valkosipulinkynsi (tai kynnet) hienoksi, poista chilistä siemenet ja silppua sekin. Kuullota ne oliiviöljyssä esim. pienen kasarin pohjalla. Lisää yrtit ja leivänmurut ja sekoita tasaiseksi massaksi. Ota kasari liedeltä ja mausta seos suolalla ja pippurilla.

6. Jaa seos teelusikoiden avulla simpukoiden päälle, nosta vuoka uunin ylätasolle ja anna simpukoiden gratinoitua n. 5 minuuttia, kunnes ne ovat kullanruskeita. Vältä turhan pitkää uunikäsittelyä, jotteivät simpukat muutu kumisiksi.
7. Mausta myös kuumennut keitto suolalla ja pippurilla ja viimeistele persiljalla. Annostele se laakeille lautasille ja aseta päälle muutama gratinoitu simpukan puolikas. Nautiskele annos ja loput simpukat patongin ja valkoviinin kera

Haukkaa palaa!

Hyvä vaihtoehto runsaammaksi iltapalaksi leivän sijaan, esimerkiksi juuri keittopäivän päätteeksi, on omeletti. Tähän sain inspiraatiota kirjastosta mukaan tarttuneesta Otavan Tapakset ja antipastot-kirjasesta, joka on käännös saksankielisestä alkuperäisteoksesta. Opuksesta löytyy useita helppoja ohjeita esimerkiksi tapas-illan rakentamiseksi (ei pöllömpi idea hyytävän tammi-illan vietteeksi). Kirjan katkarapu-perunamunakkaan ohjeessa ei chiliä ja valkosipulia käytetä, vaan voimakkaiden makujen tarve kumpusi puhtaasti omasta vatsasta. Herkkulätty nassun täytteenä olikin hyvä lähteä ystävien luo espanjalaista sherryä maistelemaan, jota kirjan mukaan tulisi nauttia juuri perunaomeletin seurana.

Juustoinen chili-katkarapu-perunamunakas

4 munaa
tilkka maitoa 
chilisavujuustoa (esim. pala saksalaista Bergade Basils Rauchkäse chili-paprikajuustoa) 
2 perunaa
valkosipulin kynsi
chilipalko ilman siemeniä
pakastettuja katkarapuja
lime-/sitruunamehua
suolaa, pippuria, oliiviöljyä

1. Sulata aluksi katkaravut ja purista niiden päälle lime- tai sitruunamehua.
2. Voit käyttää jo keitettyjä tai raakoja perunoita. Itse käytin raakoja, jotka siivutin ohueksi ja kiehautin nopeasti merisuolalla maustetussa vedessä ennen paistamista kypsymisen nopeuttamiseksi.
3. Paista perunasiivuja pannulla oliiviöljyssä chili- ja valkosipulisilpun kera. Kun perunat alkavat pehmentyä ja ottaa väriä, lisää joukkoon katkaravut. Pienennä lämpöä ja paista vielä muutama minuutti.
4. Perunoiden ja rapujen paistuessa vatkaa munat ja maitotilkka sekaisin kulhossa, mausta suolalla, pippurilla ja kumoa joukkoon kuutioitu chilisavujuusto. Varo suolaamasta seosta liikaa, sillä juustossa ja ravuissa on jo suolaa ennestään.
5. Kaada muna-juustoseos tasaisesti pannulle ja anna munakkaan hyytyä hitaasti lempeällä lämmöllä. Kun päälypuolikin on jähmettynyt, hivuta munakas suurelle lautaselle ja kippaa varovaisesti uudelleen pannulle vielä muutamaksi minuutiksi siten, että molemmat puolet paistuvat. Tarjotessa livauta munakas takaisin suurelle lautaselle, leikkaa annospaloiksi ja nauti.

Kesä talven keskelle: Pasta Limoncello

Talvisen hirvipaistin jälkeen paukkupakkasten napsuessa seinillä kesäiset muistot tuntuvat yht'äkkiä kumman houkuttelevilta, etenkin näin kinkkukauden koputellessa ovella. Vellipojalta lainatun ihanaisen Limoncello-juustokakun toteuttamisen jälkeen kaappiin jäi vielä puolikas pullo tuota kirkkaan keltaista italialaista sitruunalikööriä. Pohtimisen jälkeen päätin yhdistää liköörin pastaan ja niin syntyi Pasta Limoncello. Sama on oivallettu Italiassakin - lähdin nyt kuitenkin luomaan annosta omien mieltymyksieni pohjalta. Tällä repestillä osallistun myös joulukuun alkoholiaiheiseen ruokahaasteeseen, ensimmäistä kertaa! Aluksi ajattelin leipasta haasteeseen jotain mukavan jouluista, esimerkiksi jalostaa edelleen erään Englantiin muuttavan ystäväni läksiäisissä maisteltua jallukakkua (toimii!), mutta Limoncello vei ajatukset Italiaan ja kielen mennessään...

Tarvitset (annokseen kahdelle):

pastaa n. 100 g per syöjä (meillä hyvin ohutta spaghettia)
limoncello-likööriä

1 dl ruokakermaa

1/3-puolikas kesäkurpitsa

vihreää tankoparsaa (säilöttyä näin talviaikaan)

1 sipuli

1 valkosipulin kynsi

merisuolaa
valkopippuria
mustapippuria

oliiviöljyä
vettä pastan keittämiseen

sitruunan kuori
(parmesaania)

1. Laita vesi kiehumaan pastaa varten ja kun se kuplii kunnolla, lisää pasta sekä karkeaa merisuolaa.
2. Pilko kasvikset, kuumenna oliiviöljy paistinpannussa ja kuullota siinä ensin sipuleita sekä kesäkurpitsaa, mausta suolalla ja pippurilla. Lisää tankoparsa paloina ja perään reilu tujaus limoncelloa. Anna alkoholin haihtua pannulta ja lisää sitten osa sitruunankuoriraasteesta  sekä ruokakerma. Anna seoksen kiehahtaa.

3. Kun pasta on kypsynyt al denteksi, ota lämpö alas hellalta ja kaada lähes kaikki vesi kattilasta, lisää kasvis-kermaseos pastan joukkoon. Voit halutessasi lisätä vielä tipan limoncelloa, mikäli kastike sitä vaatii. Pyöritä pasta, kerma ja kasvikset sekaisin ja anna tekeytyä hetki kannen alla. Tai jos pannuun mahtuu, nouki pasta kattilasta suoraan kastikkeen joukkoon.

Pastan voi toki nauttia näinkin: silaa annos parmesaanilla ja sitruunankuoriraasteella. Minun teki kuitenkin mieli lisukkeeksi katkarapuja. Jos käytät pakasterapuja, ota ne sulaamaan jo ennen pastan keittämistä. Huuhtele ravut ennen käyttöä jääkylmällä vedellä ja puristele niistä ylimääräinen kosteus pois. 

Chili-sitruuna-katkat syntyvät pastan lisukkeeksi helposti:  Tarvitset n. kourallisen katkarapuja per syöjä. Kuumenna tilkka oliiviöljyä pienessä kasarissa, lisää silputtu chili  haluamallasi poltteella (esimerkiksi pieni, keltainen lemon drop ilman siemeniä sopii hyvin) ja sulat ravut. Pyöräytä nopeasti ympäri ja purista joukkoon n. puolikkaan sitruunan mehu.  Anna kypsyä minuutin tai kaksi. Jaa sillä aikaa pasta lautasille, nosta kauhallinen rapuja päälle ja ripota päälle sitruunankuoriraastetta. Jos syö pastaa rapujen kera, jättäisin parmesaanin kokonaan pois viimeistelystä.

Aluksi kirpakan makean liköörin yhdistäminen pastaan hieman hirvitti, mutta tältä pohjalta uskaltaa lähteä tekemään enemmänkin kokeiluja. Risottoonkin italialaiset herkkuaan nähtävästi käyttävät ja se saattaisi istua myös johonkin paellan tyyppisen ratkaisuun - ehkä keväämmällä koemme Limoncellon uuden tulemisen...!

Nyt tämän blogin väki lähtee kuitenkin yhä paukkuvampia pakkasia kohti ja toivottelee kaikille oikein tunnelmallista joulua!

Kurkkaus kartanolle ja wokkausta

Kulunut viikonloppu oli ilmeisesti syksyn viimeinen lämpöinen lajiaan, jokohan kesän pulssi katkesi? Parvekkeemme asukit bonzai-pepperoni, chilit Aji Cristal, Lemon Drop ja Aji Benito vaihtavat väriä samaan tahtiin kuin kotikatumme koivut, joita tuuli on riepotellut viime viikkoina. Paljon on pensaissa vielä vihreitä podeja, mutta nyt alkaa olla aika ottaa siemeniä talteen ensi kevään varalle.

Mihin sitä chiliä voi sitten tuikata? No, esimerkiksi aasialaisvaikutteiseen wokkiin. Varsin balansoituneen version sävelsin sunnuntain kunniaksi. Pitkää aineslistaa ei kannata säikähtää, sillä eteenpäin pääsee vähemmälläkin ja aikaa ei kokkauksessa kauan kulu, kunhan vain esikäsittelee ja ottaa esiin kaikki tarvittavat komponentit.

Kuvissa vasemmalla pepperoni, alla aji cristal ja lemon drop.

Tofu-katkarapu-kasviswokki kahdelle:
1/3 pala tofua (500g pakkaus maksaa 1,5€ Kallion Vii Voanissa!)
kourallinen isoja katkarapuja per syöjä
paketti nuudeleita (Mama's prawn)
pikkupurkki kookosmaitoa
1 lemon drop-chili
1 lime
sipuli
pari valkosipulinkynttä
kukkakaalta
pari ananasrengasta
chilikastiketta
hot madras curry powderia
soijaa
osterikastiketta
korianteria
jeeraa 
paprikajauhetta
garam masalaa
tuoretta basilikaa
öljyä
vettä

1. Jos käytät pakastettuja katkarapuja, sulata ne ensin ja purista ylimääräiset nesteet pois. Tapaan nopeuttaa sulamista huuhtelemalla katkoja kylmällä vedellä siivilässä. Laita ravut marinoitumaan chilikastikkeeseen (myös makea käy) ja purista puolen limen mehu joukkoon. Käytän marinoinnissa apuna yleensä pakasterasioita.
2. Palo tofu sopiviksi suupaloiksi, taputtele nesteet pinnalta kevyesti talouspaperilla ja laita rasiaan, ripottele curry-jauhe joukkoon ja purista toinen limen puoliska mukaan. Molemmat rasiat marioinoituivat jääkaapissa reilut pari tuntia.
3. Voit aloittaa wokkauksen pilkkomalla haluamasi kasvikset sopiviksi paloiksi. 
4. Lorauta wokin pohjalle kasvisöljyä ja kuivat mausteet (meillä siis korianteri, jeera eli juustokumina, paprika ja garam masala), kuumenna. Lisää sitten tofupalat, paista muutaman minuutin verran ja laita syrjään odottamaan.
5. Lisää wokille öljyä ja jälleen sama maustekombo sekä chili- ja valkosipulisilppu, kuullota kevyesti - älä polta. Lisää wokkiin kypsennystä vaativat kasvikset eli kukkakaali ja sipuli, roiskaa joukkoon osterikastiketta sekä soijaa ja anna kuullottua.
6. Kun kasvikset kuullottuvat, laita pikanuudelit pieneen kulhoon ja peitä ne kiehuvalla vedellä. Jos nuudeleiden mukana tulee maustepusseja, voit lisätä ne veden joukkoon. Anna pehmentyä muutaman minuutin. Lusikoi heti kuumaa vettä kulhosta myös wokkiin n. sentin-parin verran: kasvikset saavat kiehahtaa wokin pohjalla.
7. Kun nuudelit ovat pehmenneet, pienennä wokin lämpöä ja lisää ne, tofu sekä ananaspalat muiden kasvisten joukkoon, sekoita. Lisää sitten kookosmaito ja kun se on lämmennyt ja "maustunut läpi", lisää lopuksi katkaravut ja sekoita hyvin. Älä aikaile, sillä ravut muuttuvat lämmössä helposti sitkeiksi.
8. Annostele wokki kahteen kulhoon ja revi lopuksi päälle tuoretta basilikaa.

Tänä vuonna kasvatimme myös keltaisia kirsikkatomaatteja, jotka ovat osoittautuneet herkullisiksi. Niistäkin osa on vielä vihreitä ja tuskin kypsyä enää ehtiikään. Muutimme heinä-elokuun vaihteessa ja nykyinen parvekkeemme on vanhaa valoisampi - voi siis olla, että ensi kesänä sato kypsyy paremmin.  

Parvekkemme kookkain asukas on Grandiflorum-suvun alppiruusu, jonka sain Chilififistiltä keväällä syntymäpäivä-lahjaksi. Se on viettänyt kesän ruukussa puolivarjosta nauttien ja kukki kauniisti alkukesästä. Kasvi hyötyisi ilman muuta maahanpääsystä ja ajatuksenani olikin sen istuttaminen mökille, mutta Chilifihifisti ei valitettavasti ole autoineen sinne työkiireiltään ehtinyt. Nyt ongelmana on siis kasvin talvehtiminen - suojatako ruukku pakkasilta esim. styroksilla vaiko kuljettaa se kellarin hämärään? Siellä lämpötila on ilmeisesti kuitenkin liian korkea, kun avoparvekkeella rhodo-parkaa taas uhkaa mullan jäätyminen. Hyvät vinkit olisivat tarpeen!