Palaa perjantaiksi

Täksi viikonlopuksi saamme vieraaksemme lumisia kelejä ja junakaaosta uhmaavan ystävän Tampereelta. Naisihminen on jopa niin rohkea, että uskaltaa astua tupaamme, vaikka Olympialaiset ovat täydessä vauhdissa ja Jellonat voittoputkessa (toivoakseni)... Kisakatsomoa meillä pidän yllä minä - Chilihifisti pakenee sen, minkä kykenee. Tästä viikonlopusta onkin tulossa ihan loistava: tiedossa paitsi jääkiekkoa ja rakkaita vieraita (en laisinkaan muuten pidä suomenkielisestä tavasta kutsua  kyläilijöitä vieraiksi) myös mielenkiintoinen valokuvanäyttely, sekä sokerina pohjalla tupaantuliaiset 20-luvun hengessä salakapakkoineen - asua on mietitty jo kotvasen aikaa... :)

Iltapalaksi päätin väkertää salaattia nizzalaisittain, josta saimme nauttia jokin aika sitten erään toisen ystävämme 30-vuotispäivillä. Harmiksini yleensä niin loistava lähisupermarkettimme ei tarjonnut tuoreita vihreitä papuja, joten jouduin koukata pakestealtaan kautta.

Salaatti nizzalaisittain

puntti rucolaa

4 suurta perunaa

prk hyvälaatuista tonnikalaa

vihreitä papuja

kirsikkatomaatteja

2 munaa

tummia oliiveja

kapriksia (mielellään suuria, varrellisia)

Kastikkeeseen:

1 tl dijon-sinappia

0,25 dl oliiviöljyä

1 limen mehu

merisuolaa ja pippuria myllystä

1. Keitä perunat kuorineen kypsiksi suolalla maustetussa vedessä. Sulata pavut huoneenlämmössä ja höyrytä niitä muutama minuutti siivilässä kattilan päällä perunoiden kiehumisen loppuvaiheessa. Kun pavut tuntuvat sopivilta, huuhtele ne kylmässä vedessä ja nosta valumaan. Kun veitsenkärki uppoaa perunaan tökätessä, kaada keitinvesi pois, huuhtele potut kylmällä vedellä ja anna jäähtyä hetken. Kuori ja lohko perunat sopiviksi paloiksi. Keitä myös kananmunat koviksi (7 min) - kuori ja lohko nekin muutamaan osaan.

2. Sekoita salaattikastike ja aloita salaatin kasaaminen rucolasta. Ripottele lehdet vadin pohjalle ja pyörittele niiden sekaan 1/3 kastikkeesta. Mätä päälle perunalohkot, valutetut pavut ja puolitetut kirsikkatomaatit. Ripottele päälle (enemmistä öljyistä valutetut) tonnikalapalat, oliivit ja kaprikset, ja liruta päälle loppu salaattikastike. Asettele keon koristeeksi munalohkot sekä muutama rucolanlehti. Pyöräytä päälle vielä kierros pippuria ja merisuolaa.

Salaatin seurana nautimme juustoja (Chaumes Port Salutia,  pestogoudaa, Pecorino Romagnoloa) ja viiniä, tapini-keksejä sekä naanleipää, jonka huomasimme pari viikkoa sitten sopivan oivasti myös juustojen kaveriksi. Viimeksi leipurina toimi Chilihifisti, joka teki yhden jättinaanin - pellillisen siis. Niinpä toimin siis minäkin. Tämä resepti on kirjattu ylös muutamia vuosia sitten - lähdettä en valitettavasti muista.

Jättinaan
2 dl maitoa
1 muna
1 dl maustamatonta jogurttia
2 tl hunaja
1 tl suolaa
n. 7 dl vehnäjauhoja
0,5 tl leivinjauhetta
2 tl kuivahiivaa
n. 2 rkl rypsiöljyä

1. Vatkaa muna kevyesti, sekoita joukkoon maito, jogurtti, hunaja ja suola.

2. Sekoita keskenään kuivat aineet ja lisää joukkoon vähän kerrallaan. Vaivaa taikinaa huolella, ja lisää alustamisen loppuvaiheessa öljy. Kun taikinassa on sopiva sitko, eikä se enää tartu sormiin, ripottele päälle jauhoja ja nosta nousemaan lämpimään paikkaan n. tunniksi.

3. Nousemisen jälkeen taputtele taikina leivinpaperilla päällystetylle pellille. Laita uuni lämpiämään 250-asteeseen ja aseta pelti hellalle odottamaan. Voitelin naanin timjamilla maustetulla kyproslaisella oliiviöljyllä ja ripottelin päälle hieman merisuolaa myllystä. Paista uunin lämmettyä keskitasolla n. 10 min. tai kunnes pinta on hieman tummunut.

Illan makeaksi lopuksi tein pähkinäisiä brownies-leivoksia. Tämänkään ohjeen alkuperästä en ole varma - olen sen joitakin vuosia sitten kirjannut reseptivihkooni ilmeisesti muutamia reseptejä yhdistellen.

Pähkinäiset browniet
175 g margariinia
200 g tummaa suklaata
3 munaa
2,5 dl sokeria
1,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 dl tummaa kaakaojauhettan. 100 g hasselpähkinöitä karkeana rouheena

1 tl vaniljasokeria

hyppysellinen suolaa

1. Sulata paloiteltu suklaa ja margariini vesihauteessa (tai mikrossa), sekoita tasaiseksi ja anna jäähtyä hieman.

2. Vuoraa n. 20x28cm:n vuoka leivinpaperilla.

3. Vaahdota huoneenlämpöiset munat ja sokeri kuohkeaksi ja kääntele sekaan jäähtynyt suklaaseos.

4. Sekoita jauhot, leivinjauhe, kaakaojauhe, vaniljasokeri ja suola, siivilöi suklaaseokseen ja sekoita tasaiseksi. Kääntele joukkoon pähkinärouhe.

5. Kaada ja levitä tasaisesti leivinpaperilla vuorattuun n. 20x28 cm:n vuokaan, paista 175-asteessa n. 30 min. Valmiin piiraan kuori halkeilee rapsakaksi, mutta sisus saa jäädä pehmeäksi.

6. Leivos saa jäätyä ainakin tunnin. Leikkaa sitten annospaloiksi.

Eivät auttaneet palat jellonia kultamatsiin. Penkin allehan se meni, mutta täysin vatsoin!

Peruna-kookoskeitto

Olen viime aikoina palannut yhä uudelleen Matthew Drennanin jo lähes kymmenen vuotta vanhan keittokirjan (nimeltään Keitot) pariin. Mikäpä muu olisi ajankohtaisempi ruokalaji napapiiriksi metamorfautuneessa Helsingissä? Kirjan kauniista ja suurista kuvista erityisesti yksi houkuttelee minua: aurinkoinen goalainen perunakeitto. Tämän sopan tein itselleni kahden päivän lounaaksi. Drennanin reseptissä keitto tarjoillaan hernesamosien kanssa, mutta jätin niiden väkertämisen ja uppopaistamisen toiseen kertaan (vaikkei resepti mitenkään monimutkainen olekaan). Herneet olisivat varmasti sopineet hyvin myös tämän keltaisen keiton sekaan. Muuttelin reseptiä vastaamaan hieman paremmin oman kaapin antia: lisäsin mm. porkkanaa, parsakaalta, kevätsipulia ja pakestepinaattia tuoreen pinaatin sijaan. Poistetaan siis termi "goalainen" reseptin nimestä (siksikin, että vaaditut currylehdet ja tuore korianteri jäivät versiostani pois). Ken kaipaa keittoonsa enemmän proteiinia, voi lisätä joukkoon esimerkiksi kikherneitä tai katkarapuja.

Peruna-kookoskeitto (2:lle)
loraus oliiviöljyä
1 tl (mustia) sinapinsiemeniä
1 sipuli
1 chili
1/2 tl kurkumaa
1/4 tl cayennepippuria
4 keskikokoista perunaa
1-2 porkkanaa
4 kookasta parsakaalen nuppua
n. 4 dl vettä
2 kuutiota pakastepinaattia
2 dl kookosmaitoa
(limemehua)
1 kevätsipulin varsi
suolaa ja mustapippuria

1. Kuumenna kattilan pohjalla öljy, lisää sinapinsiemenet (meillä ei ollut mustia, vaan "normikeltaisia" - nekin käyvät) ja paahda niitä, kunnes ne alkavat poksua. Lisää silppuna sipuli ja chili, kuullota muutama minuutti.
2. Sekoita joukkoon kurkuma, cayennepippuri, perunat kuutioina, porkkanat kiekoiksi viipaloituna. Kuullota hetki mausteissa, lisää vesi ja anna kiehua vajaa kymmenisen minuuttia, sitten puolitetut parsakaalen nuput ja hauduta, kunnes kasvikset ovat kypsiä.
3. Lisää pakastepinaatti ja hämmennä se keiton sekaan. Kaada sekaan kookosmaito sekä kevätsipulin valkea osa pieninä renkuloina. Purista joukkoon hieman limemehua, mausta suolalla ja pippurilla, hämmennä ja anna keiton hautua vielä n. 5 minuuttia. Jaa kulhoihin ja ripottele keiton päälle vielä vihreitä kevätsipulirenkuloita.

Runsas pakastepinaatti ja kotoiset kasvikset tekivät sopasta valokuvassa enemmän perinteisen pinaatti- tai kesäkeiton kuin goalaisen serkkunsa näköisen, mutta maku vei ajatukset taatusti kauas pois Helsingin hangista...

Pehmoiset hirvipullat

Saimme jouluna paketin (vajaa 400 g) jauhettua hirvenvasaa Chilihifistin vanhemmilta. Kokemukseni mukaan hirvenlihapulliin sekoitetaan yleensä kermaa, possunlihaa tai muuta rasvaista, mutta nyt mukaan muussattiin edellisten sijaan sidokkeeksi keitetty peruna. Nämä onnistuivat paremmin, kuin osasin kuvitella - ehkä parhaita tekemiäni lihapullia koskaan?! Pullat olivat pehmeitä, maukkaita ja mehukkaita. Epämääräisestä kuvasta huolimatta tällaisia nauttisin mielelläni myös ravintolassa.

Aloitin kokkaamisen keittämällä kypsäksi yhden perunan. Silppusin pienen sipulin ja kuullotin sen voissa. Sitten varsinaisen taikinan tekoon: riko kulhoon muna, kaada mukaan tilkka maitoa, ja lisää mausteet: pari teelusikkaa dijon-sinappia, suolaa, valkopippuria ja yksi murskattu valkosipulin kynsi. Sekoita, lisää mukaan sipulikuullote ja murskaa mukaan peruna. Sekoita taas, lisää lopuksi jauheliha ja sekoita taikina ympäri nopeasti.  Voit lisätä vielä suolaa, jos olet epävarma sen riittävyydestä. Pyörittele seoksesta kostein käsin isohkoja pullia ja paista ne pannulla kaikessa rauhassa matalan lämmön ja voin kera.

Riistapullat nautittiin dijon-sinapin, hapankaalen ja perunasalaatin kera. Annokseen kahdelle Chilihifisti keitti al denteksi reippaasti suolatussa vedessä kuutioidut perunat (muutama per nenä). Lisäksi tarvitset yhden maustekurkun kuutioina, 4 tankoa säilöttyä parsaa paloina, kapriksia ja hieman sipulisilppua. Ne yhdistetään perunoihin, maustetaan suolalla, pippurilla ja halutessa yrteillä, ja kuorrutetaan (kevyt)majooneesilla. Sekoitetaan ja nostetaan jääkaappiin odottamaan pullien valmistumista. Juomana toimi chileläinen Yali reserva shiraz, joka oli pehmeä, mutta aavistuksen mehumainen tuttavuus. Maistui kuitenkin ihan hyvältä ja  runsas marjaisuus miellytti ainakin minua ruoan tasapainona.

Haukkaa palaa!

Hyvä vaihtoehto runsaammaksi iltapalaksi leivän sijaan, esimerkiksi juuri keittopäivän päätteeksi, on omeletti. Tähän sain inspiraatiota kirjastosta mukaan tarttuneesta Otavan Tapakset ja antipastot-kirjasesta, joka on käännös saksankielisestä alkuperäisteoksesta. Opuksesta löytyy useita helppoja ohjeita esimerkiksi tapas-illan rakentamiseksi (ei pöllömpi idea hyytävän tammi-illan vietteeksi). Kirjan katkarapu-perunamunakkaan ohjeessa ei chiliä ja valkosipulia käytetä, vaan voimakkaiden makujen tarve kumpusi puhtaasti omasta vatsasta. Herkkulätty nassun täytteenä olikin hyvä lähteä ystävien luo espanjalaista sherryä maistelemaan, jota kirjan mukaan tulisi nauttia juuri perunaomeletin seurana.

Juustoinen chili-katkarapu-perunamunakas

4 munaa
tilkka maitoa 
chilisavujuustoa (esim. pala saksalaista Bergade Basils Rauchkäse chili-paprikajuustoa) 
2 perunaa
valkosipulin kynsi
chilipalko ilman siemeniä
pakastettuja katkarapuja
lime-/sitruunamehua
suolaa, pippuria, oliiviöljyä

1. Sulata aluksi katkaravut ja purista niiden päälle lime- tai sitruunamehua.
2. Voit käyttää jo keitettyjä tai raakoja perunoita. Itse käytin raakoja, jotka siivutin ohueksi ja kiehautin nopeasti merisuolalla maustetussa vedessä ennen paistamista kypsymisen nopeuttamiseksi.
3. Paista perunasiivuja pannulla oliiviöljyssä chili- ja valkosipulisilpun kera. Kun perunat alkavat pehmentyä ja ottaa väriä, lisää joukkoon katkaravut. Pienennä lämpöä ja paista vielä muutama minuutti.
4. Perunoiden ja rapujen paistuessa vatkaa munat ja maitotilkka sekaisin kulhossa, mausta suolalla, pippurilla ja kumoa joukkoon kuutioitu chilisavujuusto. Varo suolaamasta seosta liikaa, sillä juustossa ja ravuissa on jo suolaa ennestään.
5. Kaada muna-juustoseos tasaisesti pannulle ja anna munakkaan hyytyä hitaasti lempeällä lämmöllä. Kun päälypuolikin on jähmettynyt, hivuta munakas suurelle lautaselle ja kippaa varovaisesti uudelleen pannulle vielä muutamaksi minuutiksi siten, että molemmat puolet paistuvat. Tarjotessa livauta munakas takaisin suurelle lautaselle, leikkaa annospaloiksi ja nauti.

Vuosi vaihtui

...ja uusi vuosikymmen alkoi ennen kaikkea hyvästä seurasta (ja muun muassa Juustoportin valkosipulivuohenjuustosta, paprikajuustosta, välimeren goudasta, briestä ja Roomasta tuoduista parmesaanista ja pecorinosta) nautisekellen. Kalenteri kääntyi myös kotona lumisessa Helsingissä - pari kiloa joulun pyhiä raskaampana...! Sopii toivoa, että kevät ja lisääntyvä valo innostavat liikkumaan enemmän - hyvästä ruoasta kun en suostu tinkimään ;) 

Arki polkaistiin kuitenkin käyntiin sosekeiton voimalla. Samankaltaista viehättävää soppaa maistelimme myös uuden vuoden yönä Turussa - reseptiä en tosin tullut illan emännältä noukkineeksi, joten alla oleva on oma sävellykseni siitä. Pidin paitsi keiton mausta myös sen rakenteesta, joka oli suloisen samettinen muutamia pehmeitä sattumia lukuunottamatta. Miedon makumaailman taittajaksi puristin joukkoon limeä hapoksi - sen voi toki jättää poiskin. Ei-niin-rakas lähikauppamme Alepa ei tarjonnut pyhien päätteeksi persiljaa, saati sitten muutakaan kelvollista yrttiä, jota olisin mieluusti lisännyt keiton loppuhuipennukseksi. Mutta ihanaa se on näinkin. Tämän keiton koostumus oli melko kevyt, mutta perunaa lisäämällä ja nestettä säätelemällä siitä saa toki paksumpaa.

Kookoksinen kukkakaali-perunasosekeitto

keskikokoinen kukkakaali

3 kookasta, jauhoista perunaa
keltasipuli
2 valkosipulinkynttä
tilkka oliiviöljyä
6 dl vettä

kasvisliemikuutio

puolikkaan limen mehu

suolaa ja pippuria

1. Silppua sipulit ja lohko perunat, huuhtele kukkakaali ja revi kukinnoiksi. Pilko myös kaalen jalka.
2. Freesaa sipuleita oliiviöljyssä kattilan pohjalla, lisää sitten kukkakaali ja peruna sekä kuumennettu vesi kasvisliemikuution kera ja hauduta kasvikset kypsiksi. Nouki muutama perunan pala ja kukkakaalin kukinto syrjään ennen soseuttamista.

3. Siirrä kattila pois kuumalta levyltä ja ota lämpö alas. Kaada joukkoon kookosmaito ja sekoita tai survo samettimaiseksi. Mausta limellä, suolalla ja pippurilla. Lisää ennen tarjoilua vielä syrjään nostetut, ehjät kasvikset joukkoon "sattumiksi" ja kuumenna soppa, mutta älä anna sen enää kiehua. 

Edit. Unohdin liittää päivitykseen keiton jälkeen nautitun jälkiruoan, joten tässä se nyt tulee: kotipaikkakunnassa valmistettua juustoa, jäätelöä ja lakkahilloa. Nam!

Lehtipihvit melkein Itsenäisyyspäiväksi

Melkein? Niin, varsinaisen juhla-aterian nautimme jo edeltävänä päivänä (lauantaina), jolloin lautaselle päätyi pihvejä naudan sisäpaistista. Pieni, kahdelle sopiva kimpale otetaan lämpeämään hyvissä ajoin ennen kypsymistä. Chilihifisti leikkasi lihasta sopivia siivuja, jotka sitten hartaudella mätkytteli nuijan kera ohueksi. Paisti ei ole yhtä mureaa kuin filee, mutta huolellisella hakkaamisella sekin ongelma hoitui. 

Pihvit käytettiin voissa kuumalla valurautapannulla. Käännä leikkeet heti, kun lihasneste alkaa pyrkiä pintaan, näin et kuivata lihaa turhaan. Pintaan rouhaistaan merisuolaa ja pippuria.

Pihvin kera nautittiin itsetehtyä persiljalla ja tuoreella chilillä silattua maustevoita sekä yrttisiä lohkoperunoita. Perunoiksi valitttiin suhteellisen kookasta, jauhoista lajiketta. Perunalohkot keitetään ensin lähes kypsiksi suolalla maustetussa vedessä, huuhdotaan kylmällä vedellä, taputellaan kuiviksi puhtaan keittöpyyhkeen sisällä, maustetaan merisuolalla, mustapippurilla sekä yrttisekoituksella, ja kuorrutetaan oliiviöljyllä. Sitten ne työnnetään uunin grillivastusten alle tirisemään 225-asteeseen n. 15 minuutiksi. 

Vihreää lautasella nautittiin parsakaalin muodossa. Tupsukat höyrytetään kypsiksi perunakattilan päällä siivilässä veden poreillessa ja pidetään lämpimänä kannen alla tarjoamiseen asti - älä siis kaada keitinvettä pois, kun poistat lohkot kattilasta. Silaa parsa hyvällä oliiviöljyllä, puserruksella limeä ja ripauksella suolaa. 

Valokuvaajalle kävi ateriointivaiheessa vanhanaikasesti: kuvaa lautasesta emme saaneet, sillä ruoka todellakin houkutteli syömään! Lehtipihvien kera tarjottu viini tuli Alkon myyjän suosituksesta tällä kertaa Ranskasta: Belleruche kesti pihvien pippurisuuden ja chilin poltteen hienosti. 

Sika soikoon, blogihiljaisuus päättyköön!

Kirjoittamistauko venyi pitkäksi kahdesta syystä. Ensinnäkin, Chilihifisti lähti työnsä vuoksi kiertueelle ja vei mennessään digijärkkärin. Toisella, kotiin jääneellä kameralla kuvaaminen tuntuu näinä pimeinä päivinä hyödyttömältä ja yksin ollessa tulee nähtyä huomattavasti vähemmän vaivaa ruokapuolella. Toiseksi, Chilihifisti joutui jättää kiertueensa kesken ja palata kotiin korkeassa kuumeessa. Nyt sitten tässä taloudessa possuillaan. Itse olen vielä toistaiseksi säästynyt sairastumiselta, mutta näillä neliöillä uskollinen odotus varmasti ennen pitkää palkitaan. Sairastumisessa on kaiken muun ikävän lisäksi sekin kurja puoli, että jouduimme perua pitkään suunnittelemamme tupaantuliaiset. Ruokatarvikkeet oli jo hankittu päällisin puolin kaappiin, nyt niitä sitten kulutetaan muuten vaan. Tekemättä jäi mm. Limoncello-juustokakku, rukiiset kinkkupiiraat, vegaaninen sienipiirakka, vegaaniset mokkaneliöt, välimerellinen perunasalaatti jne., jne.

Vaatimaton kotikokkauslinja jatkuu: flunssaiselle possulle keittyy parhaillaan peruna-purjososekeitto. Kattilassa kiehuu vähässä, merisuolalla maustetussa  vedessä neljä  pienehköä perunaa, koosas purjopatukka, keltasipuli ja suuri valkosipulinkynsi, kaikki paloina. Ennen soseuttamista pistän mukaan vielä muutaman pakastepinaattikuution ja soseuttamisen jälkeen maustan sopan pippurilla, lisään suolaa tarpeen mukaan ja lorautan joukkoon n. desin ruokakermaa. Samettisen sileää, lämmittävää ja terveellistä. Illaksi ajattelin vielä paistaa lättyjä, jotta saan kaappiin varastoidulle kuohukermalle ja hilloille käyttöä. Ainakin itselle sairaana tuntuvat maistuvan vain ääripäät - suolainen, tulinen ja makea! Ostin kaupasta myös kauden ensimmäisen konvehtirasian, jolla vielä yllätän potilaan jossain vaiheessa ;)

Olin ajatellut tehdä juhliin vähän toisentyyppisen salsan dipattavaksi (yleensä kun olemme  porisuttaneet salsat kattilassa). Vaikka juhlat peruuntuivat, päädyin kuitenkin tekemään tätä syysillan sytykkeeksi. Vaikutteet salsaan sain Jamie Oliverilta ja olen hänen  samantyyppisen reseptinsä mukaan valmistanut  tomaattikastiketta katkojen kera pastalle. Tästä kuitenkin puuttuu limemehu ja koostumus on sakeampi. Surautin uudella blenderillä hienoksi 5 mehukasta, kotimaista tomaattia, yhden suuren punasipulin,  pari aurinkokuivattua tomaattia, valkosipulin kynnen sekä topakan chilin. Lisäsin vielä pari teelusikallista vihreää pestoa ja maustoin suolalla sekä pippurilla. Sekä maku että rakenne olivat varsin piristäviä ja blenderissä riitti tehoa. Tuoresalsa maistui niin minilihapullien ja perunalohkojen kuin maissilastujen kanssa, miksei dippivihannestenkin kera.

Kirjolohta kahdella tavalla

Aiemmin tällä viikolla paistoimme kirjolohifileen uunissa ja toisen fileen paiskasimme pakkaseen. Uunikalan päälle ripottelin chiliä, merisuolaa ja mustapippuria sekä puristettua limeä kyytipojaksi. Chilihifisti raastoi ja paistoi kalan kaveriksi potturöstit ja höyrytti porkkanaa ja parsakaalta lisukkeeksi. 

Innostuin tavattomasti uusimmasta Birka- eli Pirkka-lehdestä, josta löysin houkuttelevan kirjolohipyörykkäreseptin. Kalapullia en ole näet koskaan tehnyt - pidän kalan mausta kovasti ihan sellaisenaan, mutta tässä reseptissä minua kiehtoi etenkin ajatus kalan yhdistämisestä omenaan. Kermaviilipohjainen dippisoossi ei kuitenkaan oikein miellyttänyt, vaan halusin ihan "oikean" omenakastikkeen. Sopivanoloinen löytyikin täältä. Pidän kovasti sipulin, omenan ja curryn liitosta. Tässä hieman mukailtu versio kastikkeesta ja n. puolikas annos Pirkan reseptistä, alkuperäiset pullat löytyvät siis Pirkka-lehdestä 10/2009. 

Kirjolohipyörykät 
0,5 dl korppujauhoja
1 dl kevytkermaa
n. 50g purjoa
vajaa rkl margariinia
n. 300g kirjolohta
1 muna
tilliä
mustapippuria
suolaa
sitruunamehua

1. Lisää korppujauhot kermaan ja anna niiden turvota. Puhdista ja silppua purjo, freesaa rasvassa kevysti pannulla.

2. Poista ruodot ja nahka kalasta, palo ja lisää tehosekoittimeen ja aja kala hienoksi. Voit myös käyttää kulhoa ja sauvasekoitinta. Lisää joukkoon muna, tilli, mustapippuri, suola ja sitruunamehua (ainakin 1 rkl), sitten korppujauho-kermaseos sekä purjo ja sekoita hyvin.

3. Muotoile taikinasta kylmällä vedellä kostutetuilla käsillä pallukoita ja aseta ne leivinpaperilla päällystetylle uuninpellille. Paista 200-asteessa n. 12 minuuttia. 

Omenakastike

1 sipuli
1 omena
25g margariinia
1 tl currya
1 rkl vehnäjauhoja
2,5 dl vettä
puolikas kasvisliemikuutio
valkopippuria
persiljaa
0,5 dl kevytkermaa

1. Silppua sipuli ja raasta omena.
2. Sulata rasva pienessä kattilassa, lisää curry, sipulisilppu ja omenaraaste ja hauduttele hetki.
3. Lisää kattilaan vehnäjauhot ja sekoittele, lisää sitten kuumennettu vesi ja suurusta neste hyvin sekoittaen. Murenna joukkoon liemikuutio ja mausta valkopippurilla. Kiehuta 5 min ja soseuta, mikäli haluat soossistasi sileää.
4. Lisää lopuksi kerma ja persilja.

Haaleanvaalea annos olisi hyötynyt reippaammasta maustekädestä. Kaipasin pulliin selkeämpää sitruksen makua, raastettu kuori olisi tuonut pirteän lisän. Suolankaan kanssa ei kannata tällä kertaa mamoilla. Loraus valkoviiniä olisi tuonut  puolestaan lisää hapokkuutta kastikkeeseen. Pirkasta insiroituneena väkersin seuraksi pestopottumuussin (jota lehdessä tarjoillaan pistaasipaneroitujen ahvenfileiden kanssa - ei kuulosta hullumalta sekään!). Mehukas salaatti  (joka ei kuvausvaiheessa vielä lautaselle ehtinyt) syntyi keräkaali- ja omenaraasteesta sekä pieniksi pilputuista tuore- ja maustekurkuista, joita mehustettiin limen ja rosmariinetikan avulla. Pyöryläisten seurana nautimme italialaista kuivaa ja raikkaan sitrusaromista Canaletto Chardonnay Verdeca-valkkaria.

Suppiksia!

Löytyihän niitä sieniä pk-seudultakin, eikä tarvinnut merta edemmäs kalaan mennä. Kerättävää olisi löytynyt varmasti ihan loputtomasti, kunhan vain oikeanlaiselle paikalle sattui. Suppilovahveroita päätyi sekä piirakkaan, soppaan että pakkaseen. Kuivaushan näille olisi paras säilöntätapa, mutta kunnollista paikkaa ei sellaisille toimenpiteille tästä asunnosta oikein löydy.

Tämä piirakkaresepti on muistaakseni peräisin kotimaisesta 90-luvun reseptikirjasta "Juhlat" ja ensimmäistä kertaa tein sen joko rippi- tai ylioppilasjuhliini. Sittemmin olen pyöräyttänyt leivonnaisen n. kerta per vuosi-tahdilla ja se on aina kerännyt kohteliaisuuksia - niin nytkin, kun vietimme ystäväpariskunnan kanssa iloista iltaa viinin ja juustojen kera. Tällä kertaa kaapista ei löytynyt kaikkia aineksia, vaan korvasin osan sillä mikä hyvältä tuntui - ja hyvin toimi resepti näinkin! Suluissa siis tarpeet, jota kuvien piirakkaan päätyi.

Suppilovahveropiirakka
Pohja:
250g margariinia
5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
1 tl basilikaa (käytin yrttisekoitetta, reilulla kädellä)
1 tl kurkumaa
n. 400g keitettyjä perunoita

Täyte:
5-7 dl hienonnettuja sieniä
1 purjo (käytin 2 keltasipulia)
2 porkkanaa (käytin puoliskan kesäkurpitsaa raasteena ja kukkakaalen kukintoja muruna)
1 prk smetanaa (creme fraichea...)
2 munaa
valkosipulista pippurisekoitusta (laitoin 2 valkosipulinkynttä murskana, valko- ja mustapippuria)
suolaa
3 dl juustoraastetta (mielestäni täyte ei vaadi noin suurta määrää, laitoin n. desin arkijuustoa ja loppumurut parmesan-pussista)
1/2-1 dl persiljaa (ja timjamia!)
voiteluun muna

1. Sekoita pehmeän rasvan joukkoon kuivat aineet.
2. Lisää hienonnetut perunat ja sekoita taikina tasaiseksi. Laita taikina kylmään jähmettymään täytteen teon ajaksi.
3. Hauduta neste sienistä pannulla ja lisää joukkoon pienityt kasvikset. Anna muhia hetken.
4. Ota pannu levyltä ja lisää smetana (tai creme fraiche), munat, mausteet, juustoraaste ja persilja. Sekoita.
5. Laita (enintään) 1/3 taikinaa sivuun koristelua varten. Loppu painellaan/kaulitaan leivinpaperilla vuoratun uunipellin pohjalle. 
6. Levitä päälle täyte ja kauli loppu taikina. Voit leikata mieleisiäsi koristeita siitä esim. piparkakkumuotilla. (Tällä kertaa en laittanut sivuun kovin isoa palaa, joten leikkasin veitsellä taikinasta suiroja piirakan päälle.)
7. Asettele koristeet piirakan päälle ja voitele ne munalla. Paista 225 asteessa 20-25 minuuttia uunin alimmalla tasolla. 

Sunnuntaiksi tein osasta sienistä keittoa reseptillä, jonka olen saanut veljeltäni. Tästä aiemmin sataan kertaan onnistuneesta sopasta meinasikin tulla varsinainen murheenkryyni (poltin paitsi kieleni myös sopan osaksi pohjaan ja kiehutin sen kahteen kertaan yli, epähuomiossa en liikutellut sulatejuustoa sulaksi asti ja unohdin suurustuksen täysin...) - malliesimerkki siitä, kun "multitasking" tiskivuoren ja siivouksen lomassa epäonnistuu (väsymyksellä ja eilisen synneillä saattoi toki olla vaikutusta asiaan)! Joka tapauksessa keitto, aavistusta ohuempi sellainen, maistui vielä tänäänkin härrrrrkülliselta.

Suppilovahverokeitto
1-2 sipulia
kasvisöljyä
300g sieniä
2 rkl vehnäjauhoja
4-5 dl vettä
1 kasvisliemikuutio
5 dl maitoa
100g sulate- tai tuorejuustoa
yrttejä
suolaa
(valkopippuria)
(1dl kermaa)


1. Hauduta sienistä nesteet, lisää silputtu sipuli ja anna kuullottua. 
2. Lisää jauhot ja liikuttele sekaan, kaada sitten vesi mukaan ja lihaliemikuutio -> kiehuta.
3. Lisää maito, kuumenna taas kiehuvaksi, käännä sitten lämpö pienemmälle ja lisää mukaan kuutioitu (sulate/tuore)juusto ja hämmennä, kunnes juusto on sulanut. Jos haluat joukkoon kermaa, tämä on oikea aika lisätä sekin.
4. Viimeistele yrteillä, mausta tarvittaessa suolalla (ja pippurilla - etenkin valkoinen sellainen istuu tähän keittoon!)

Metsään jäi paitsi suppiloita, myös rusko-orakkaita, joten paluu on odettavissa.

Pihvi punastuu

Vanhempieni kätköistä mukaan etelään lähti paitsi marjoja, mehuja ja hilloja myös suoraan maasta nostettuja punajuuria. Mieleni tekikin pitkästä aikaa pihvejä Lindströmin tapaan, oman maun ja kaapin sisällön mukaan sovellettuna. Kevennettyyn, arkiseen taikinaan päätyi:

550 g nauta-sika-jauhelihaa (60/40)

vapaan kanan muna

1 dl rasvatonta maitoa

pari rkl korppujauhoja

1 tuore punajuuri raasteena

1/3 (pikku)prk kapriksia

1 valkosipulinkynsi

merisuolaa

jauhettua valkopippuria

kuivattua timjamia ja rosmariinia

päälle rouhaisu mustapippuria

1. Kaada maito kulhon pohjalle, sekoita joukkoon muna ja korppujauhot, purista valkosipulinkynsi ja lisää pari kierrosta merisuolaa, jauhettua valkopippuria sekä kuivatut yrtit.

2. Anna turvota ja kuori sekä raasta punajuuri sillä aikaa. Kädet voit öljytä esim. rypsillä, seurauksena on huomattavasti vähemmän sotkua.

3. Lisää punajuuri ja kaprikset taikinapohjaan, sekoita hyvin ja kääntele lopuksi joukkoon jauheliha.

4. Muotoile purppuraisesta taikinasta haluamasi kokoisia pihvejä. Kädet pysyvät puhtaana, kun kastelet niitä kylmällä vedellä pyörittelyn välissä. Ennen paistamista rouhaisin pihvien pinnalle vielä mustapippuria.

5. Paistoin pihvit 200-asteisessa uunissa n. 20 min ajan.

Raikkaan kylmän kastikkeen pihvien kaveriksi tein kermaviilistä, johon silppusin palan punasipulia, puristin puolen limen mehun, maustoin merisuolalla, mustapippurilla, tuoreella persiljasilpulla ja timjamilla.

Pihvit ja kastikkeen nautin perunamuusin sekä uunissa hautuneiden punasipulilohkojen kera. Pottumuusi pukeutui sekin tänään arkisen kevyeen asuun: kuorin, paloin ja keitin 4 kookasta perunaa suolalla maustetussa vedessä kypsiksi, kaadoin keitinveden pois ja muussasin mukulat haarukalla kattilassa tohjoksi, holautin sekaan tilkan lämmitettyä rasvatonta maitoa, nokareen keijua ja maustoin yrttisuolalla.

Kieltämättä kaipasin annoksen seuraksi kotoa tuttua puolukkasurvos-etikkapunajuuri-herkkukurkku-comboa ja kapriksiakin olisi voinut vielä reilummalla kädellä lisäillä, vaikka satsi näinkin maittoi ja teki olon kovin autuaaksi. Seuraavalla kerralla taidan uittaa mukaan myös pähkinärouhetta, jota aloin kesken pihvin natustamisen mieliä.