Paras aika vuodesta

Mikäköhän se mahtaisi olla? Tietenkin parsa-aika :) Nämä kuikerot matkasivat lautaselle niinkin kaukaa kuin Perusta, mikä hieman venytti ostopäätöstä. Lopulta emme kuitenkaan voineet vastustaa niiden hentoa kutsua. Parsat kuorittiin kevyelti, jalasta hieman tukevammin ja kannoista napsastiin pieni pätkä poikki. Sitten vain suolalla maustettuun veteen kiehumaan muutamaksi minuutiksi. Chilihifisti sekoitteli parsalle sulasta voista, oliiviöljystä, tilkasta punaista balsamicoa (valkoinen kävisi tietysti vielä paremmin), hivenestä dijon-sinappia ja sitruunamehusta raikkaan soossin, joka maistui myös perunoiden ja naudan ulkofileepihvien kera. Alsacelainen pinot blanc -rypäleestä tehty viini hankittiin ennemminkin parsaa kuin lihaa silmällä pitäen.

   

Työkalut käteen ja ääntä kohti!

Kevät valtasi kotimme parhaat paikat tänäkin vuonna.

 

Ujot kasvavat hitaammin, chilit kiipeävät kattoon.

Se elää!

Toisin kuin mittavasta blogihiljaisuudesta voisi päätellä, Marjameren asukit eivät ole kuukahtaneet. Sen sijaan blogin päivityskoneen kaatuminen heitti niitä kuuluisia kapuloita rattaisiin, sitten gradun viimeiset viilaukset nielivät lähes kaiken aikani (ja voimani). Nyt SE on palautettu, mutta sitten Chilihifisti otti ja möi pääasiallisen kuvausvälineen.

Meillä on viime aikoina naposteltu kirjolohta vähän enemmänkin. Isosta kalasta syntyi maittava keitto, ja pakasteeseen päätyi kolme reilua fileetä. Tänään nappasin sulamaan viimeisen palan. Koska pääsiäisen perinteinen reissu kotikonnuille kolkuttelee jo kulmilla, kuluvan viikon agendassa on kaapintyhjennys. Niinpä soseutin pannulla paistetulle lohelle ja salaatille kaveriksi kylmän kiivikastikkeen. Olen bongannut lohen ja kiivin erilaisia yhdistelmiä viime aikoina lehdissä ja televisiossa useamman kerran. Pistinpä sitten kokeillen. Lopputulos oli varsin raikas ja hedelmäinen. Chilihifistin makupaletti otaksui, että soossi sopisi vieläkin paremmin vaalean kalan, kuten siian, kylkeen. Minun ajatukseni vihertävä sose siirsi jo kesän grillijuhliin...

Tehosekoittimeen päätyi:

2 kypsää kiiviä

pari senttiä tuoretta inkivääriä raasteena

loraus juoksevaa hunajaa

puolen limen mehu

muutama tippa sweet chili saucea

hiven suolaa

Aja sileäksi seokseksi, kaada tarjoiluastiaan. Kastike säilyy jääkaapissa pari päivää.

 Tekaisin pääsiäisviemiseksi raikkaan limepiiraan, jonka alkuperäisen, Stephanie Jaworskin englanninkielisen reseptin löysin Joy of baking -sivustolta. Käsittelyssäni lemon curd vääntyi lime curdiksi, enkä tehnyt sitä vesihauteessa, vaan samaan tapaan kuin olen aiemmin tottunut tekemään. Suolaton voi vaihtui margariiniksi. Mittoja pyöristelin hieman, grammat vaihtuivat deseiksi. Kunnon yleiskoneen puutteessa tein taikinan käsin, toisin kuin ohjeessa neuvottiin. Mutta kuten sanottua: se, ken haluaa tehdä piiraan kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, löytää alkuperäinen reseptin linkistä.

Lime curd -piiras

Pohja:
3 dl vehnäjauhoja
hiven suolaa
100 g margariinia
0,75 dl sokeria
1 muna kevyesti vatkattuna

1. Pehmennä huoneenlämpöinen margariini. Lisää sokeri, ja vatkaa valkeaksi ja kevyeksi vaahdoksi. Sekoita hiljokseen joukkoon kevyesti vatkattu muna. Älä ylityöstä.
2. Yhdistä jauhot ja suola, ja kaada ne rasva-sokeri-muna-seokseen kerralla. Sekoita, kunnes taikinasta muodostuu pallo, mutta älä taaskaan vatkaa liikaa.
3. Taputtele taikina litteäksi, kääri kelmuun, ja aseta jääkaappiin kiinteytymään n. puoleksi tunniksi.

Tässä vaiheessa siirryin täytteen tekoon.

Lime curd:
3 munaa
1 dl limemehua (4-5 limeä)
2 dl sokeria
50 g margariinia
1 rkl limen kuorta raasteena

1. Riko huoneenlämpöiset munat paksupohjaiseen (teflon)kattilaan. Sekoita tasaiseksi. Lisää sokeri, limemehu ja -kuori. Lämmitä miedolla lämmöllä koko ajan sekoittaen, kunnes seos alkaa jähmettyä. Tähän menee aikaa n. 10 minuuttia.
2. Ota kattila lämpimältä levyltä, ja jatka sekoittamista. Lisää joukkoon huoneenlämpöinen margariini pieninä kuutioina, sulata ja sekoita tasaiseksi, kunnes seos viilenee. Peitä kattila lopuksi kelmulla, ettei "vanukkaan" päälle muodostu kalvoa.

Lime curdin on oltava huoneenlämpöistä ennen piiraan täyttämistä. Sen jäähtyessä voi paistaa pohjan.

1. Laita uuni lämpenemään 200-asteeseen ja ota taikina jääkaapista.
2. Alkuperäisessä ohjeessa taikina kaulitaan 20-23 senttiseen ohueen irtopohjavuokaan. Itse painelin taikinan jauhotetuin käsin voideltuun, halkaisijaltaan n. 26-senttiseen tavalliseen lasivuokaan. Painele taikina vuokaan, laita se sitten vielä kylmään n. 20 minuutiksi, jottei pohja ala kupruilla uunissa.
3. Ota vuoka taas esiin. Pistele pohjaan reikiä tikulla. Leikkaa taikinapohjalle pala leivinpaperia, ja laita sen painoksi esim. kuivattuja herneitä. Paista n. 25-35 minuuttia alatasolla (vuoan ja taikinan paksuudesta riippuen), kunnes pohja on paistunut kullanruskeaksi.
4. Poista painot ja anna pohjan jäähtyä ennen täyttämistä.

Kun sekä lime curd että pohja ovat jäähtyneet, täytä piiras. Komponenttien yhteismaku jää vielä tässä vaiheessa tarkastamatta - samoin koristelut tekemättä. Päällehän voisi perinteisten kermakukkasten sijaan asetella hedelmälohkoja - jostain syystä etenkin valkoherukat tuntuisivat istuvan kokonaisuuteen. Voit tarjota piiraan heti, tai kuten minä tulen tekemään, seuraavana päivänä.

Tästä suuntaammekin alavemmille maille, jolla trullit vielä tramppaavat ja hiiluvat kokot savuavat. Hauskaa pääsiäistä!

Hämmennä ja hymyile

Ensin oli ylivuotisia suppilovahveroita pakkasessa. Sitten liikaa parsakaalta jääkaapissa. Ja tomattikastikkeen jämät. Yhden suppilovahverokeiton reseptin bloggasin jo syyskuussa, ei toinen hehkutus hallaa tehne?

Kattilaan luisteli nokare margariinia. Se sai peitokseen suuren sipulin silputtuna, pari valkosipulinkynttä saman veitsikäden uhrina, sekä sienet päälle - puolen litran edestä niitä.  Päälle röpsähti reipas kierros suolakidelunta sekä pippurisadetta ja pari pientä parsakaalen päätä kukkasiksi revittynä. Perään syöksyivät tomaatit ja sitten alkoi kova porina. Tuoksu  tavoitti maustekaapin yllään ja houkutteli sekaan chilijauhetta ja paprikasumua.

Toisaalla pari kuppia lämmintä maitoa sai kaverikseen toiset samanlaiset vettä - niihin suli 4 topakkaa ruokalusikallista vehnävalkeaa. Suurus lihotti liemen hetkessä, kunnes mukaan kipattiin lisää lämmintä vettä - olisikohan nestettä ollut nyt kokonaisen litran edestä.  Siinä saivat hiljalleen porista, vartin ja vähän päälle, välillä liikutelleen - sopan tulisi pysyä terällään, ei lässähtää pohjaan pyrstölleen.

Kun parsakaali oli kauttaaltaan kypsynyt, kyyditti lusikka muutaman kukinnon sopan sivu leikkuulaudalle. Sitten antoi sauvasekoitin kyytiä koko sopalle. Mukaan kiertyi vielä hieman suolaa, hiven valkeaa ja mustaa pippuria, jopa tilkka jallua - onhan se melkeen perjantai! Seurasi kerman vuoro ja sopasta syntyi paksua samettia. Kunnes lusikka lumpsautti kaalen kukinnot takaisin - siellä ne kurkistelivat, pienet sammakot. Missäpä sammakko viihtyisi, jollei raparperin alla? Persiljaa, persiljaa!

Sarjassamme ruokaisia salaatteja

Todettuani nizzalaisen salaattituttavuutemme varsin maukkaaksi, päätin jatkaa perunoiden ja kalojen yhdistelemistä. Koska Chilihifistin työpäivät venyvät tällä hetkellä pitkiksi, tällaista salaattia on helppo tehdä tarjolle jo etukäteen ja nauttia sitten, kun on aikaa. Tässä salaatissa käytin kotimaista, viljeltyä ja savustettua kultakirjolohta, jota myydään vakuumipakattuna. Savunmaku oli melko mieto ja suolaa niukalti, mutta muiden makujen kanssa kultakirjolohi kuitenkin toimi. Savukalan ylle vierittelin kotipaikkakunnalta saatua leipäjuustoa.

Peruna-savukalasalaatti (2:lle) 

2-4 perunaa (koosta ja ruokahalusta riippuen)

1 pienehkö filee savustettua kalaa

1 maustekurkku

pari vartta parsaa (keitettyä tai säilöttyä)

kirsikkatomaatteja

n. 2 tl (pieniä) kapriksia

pala leipäjuustoa

1 mieto chili

tuoretta persiljaa n. puoli punttia

oliiviöljyä

dijon-sinappia

puolikkaan limen mehu

pippuria myllystä 

1. Keitä perunat suolatussa vedessä kypsiksi, kuori ja palo muutamaan osaan. Sekoita kastike lorauksesta oliiviöljyä (n. 0,25 dl), teelusikallisesta dijon-sinappia, limemehusta ja tuoreesta persiljasilpusta. Sekoita n. 2/3 kastikkeesta perunoiden joukkoon, lisää kaprikset ja anna niiden marinoitua n. puoli tuntia ennen tarjoamista. Tällä kertaa lisäsin kastikkeen lämpimiin potturoihin, jotta ne imisivät enemmän makua itseensä.

2. Palo parsan varret muutamaan osaan, kuutioi kurkku ja puolita kirsikkatomaatit. Levitä kasvikset perunoiden päälle. Katso, ettei savukalassa ole ruotoja. Lohko kala karkeiksi palasiksi ja asettele salaatin päälle. Viimeistele kuutioidulla leipäjuustolla, chilisilpulla, lopulla salaattikastikkeella ja mustapippurilla.

 

Liekö pääkoppani asettunut jo "kevätmoodille", kun janoan jatkuvasti salaatteja...? Parasta tähän aikaan vuodesta ovat ehdottomasti kevään merkit, joita näkyy ulkosalla vaihtelevasti. Lisääntynyt valo, tervehdin sinua lämpimästi! Kevätfiilistä sisälle tuovat lempikukkani tulppaanit - nämä kauniit, kerrotut kukkaset toi täti tullessaan (ja samalla sai Marjameren pakkanenkin täytettä).

  Nämä kaunottaret taas annoin Chilihifistille erään onnistuneen ensi-illan jälkeen.

Myös chilit venyvät mittaa - tänä kesänä meillä natustetaan viime kesän hittien (lemon drop & aji christal) lisäksi satoisia rawiteja sekä habaneroja.

 

Pepperoni on talven aikana venynyt ulos entisistä bonsaimitoistaan ja kannattelee hennoilla harteillaan punaisia, mietoja paprikoita. Yksi niistä pääsi tähän salaattiin.

Palaa perjantaiksi

Täksi viikonlopuksi saamme vieraaksemme lumisia kelejä ja junakaaosta uhmaavan ystävän Tampereelta. Naisihminen on jopa niin rohkea, että uskaltaa astua tupaamme, vaikka Olympialaiset ovat täydessä vauhdissa ja Jellonat voittoputkessa (toivoakseni)... Kisakatsomoa meillä pidän yllä minä - Chilihifisti pakenee sen, minkä kykenee. Tästä viikonlopusta onkin tulossa ihan loistava: tiedossa paitsi jääkiekkoa ja rakkaita vieraita (en laisinkaan muuten pidä suomenkielisestä tavasta kutsua  kyläilijöitä vieraiksi) myös mielenkiintoinen valokuvanäyttely, sekä sokerina pohjalla tupaantuliaiset 20-luvun hengessä salakapakkoineen - asua on mietitty jo kotvasen aikaa... :)

Iltapalaksi päätin väkertää salaattia nizzalaisittain, josta saimme nauttia jokin aika sitten erään toisen ystävämme 30-vuotispäivillä. Harmiksini yleensä niin loistava lähisupermarkettimme ei tarjonnut tuoreita vihreitä papuja, joten jouduin koukata pakestealtaan kautta.

Salaatti nizzalaisittain

puntti rucolaa

4 suurta perunaa

prk hyvälaatuista tonnikalaa

vihreitä papuja

kirsikkatomaatteja

2 munaa

tummia oliiveja

kapriksia (mielellään suuria, varrellisia)

Kastikkeeseen:

1 tl dijon-sinappia

0,25 dl oliiviöljyä

1 limen mehu

merisuolaa ja pippuria myllystä

1. Keitä perunat kuorineen kypsiksi suolalla maustetussa vedessä. Sulata pavut huoneenlämmössä ja höyrytä niitä muutama minuutti siivilässä kattilan päällä perunoiden kiehumisen loppuvaiheessa. Kun pavut tuntuvat sopivilta, huuhtele ne kylmässä vedessä ja nosta valumaan. Kun veitsenkärki uppoaa perunaan tökätessä, kaada keitinvesi pois, huuhtele potut kylmällä vedellä ja anna jäähtyä hetken. Kuori ja lohko perunat sopiviksi paloiksi. Keitä myös kananmunat koviksi (7 min) - kuori ja lohko nekin muutamaan osaan.

2. Sekoita salaattikastike ja aloita salaatin kasaaminen rucolasta. Ripottele lehdet vadin pohjalle ja pyörittele niiden sekaan 1/3 kastikkeesta. Mätä päälle perunalohkot, valutetut pavut ja puolitetut kirsikkatomaatit. Ripottele päälle (enemmistä öljyistä valutetut) tonnikalapalat, oliivit ja kaprikset, ja liruta päälle loppu salaattikastike. Asettele keon koristeeksi munalohkot sekä muutama rucolanlehti. Pyöräytä päälle vielä kierros pippuria ja merisuolaa.

Salaatin seurana nautimme juustoja (Chaumes Port Salutia,  pestogoudaa, Pecorino Romagnoloa) ja viiniä, tapini-keksejä sekä naanleipää, jonka huomasimme pari viikkoa sitten sopivan oivasti myös juustojen kaveriksi. Viimeksi leipurina toimi Chilihifisti, joka teki yhden jättinaanin - pellillisen siis. Niinpä toimin siis minäkin. Tämä resepti on kirjattu ylös muutamia vuosia sitten - lähdettä en valitettavasti muista.

Jättinaan
2 dl maitoa
1 muna
1 dl maustamatonta jogurttia
2 tl hunaja
1 tl suolaa
n. 7 dl vehnäjauhoja
0,5 tl leivinjauhetta
2 tl kuivahiivaa
n. 2 rkl rypsiöljyä

1. Vatkaa muna kevyesti, sekoita joukkoon maito, jogurtti, hunaja ja suola.

2. Sekoita keskenään kuivat aineet ja lisää joukkoon vähän kerrallaan. Vaivaa taikinaa huolella, ja lisää alustamisen loppuvaiheessa öljy. Kun taikinassa on sopiva sitko, eikä se enää tartu sormiin, ripottele päälle jauhoja ja nosta nousemaan lämpimään paikkaan n. tunniksi.

3. Nousemisen jälkeen taputtele taikina leivinpaperilla päällystetylle pellille. Laita uuni lämpiämään 250-asteeseen ja aseta pelti hellalle odottamaan. Voitelin naanin timjamilla maustetulla kyproslaisella oliiviöljyllä ja ripottelin päälle hieman merisuolaa myllystä. Paista uunin lämmettyä keskitasolla n. 10 min. tai kunnes pinta on hieman tummunut.

Illan makeaksi lopuksi tein pähkinäisiä brownies-leivoksia. Tämänkään ohjeen alkuperästä en ole varma - olen sen joitakin vuosia sitten kirjannut reseptivihkooni ilmeisesti muutamia reseptejä yhdistellen.

Pähkinäiset browniet
175 g margariinia
200 g tummaa suklaata
3 munaa
2,5 dl sokeria
1,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 dl tummaa kaakaojauhettan. 100 g hasselpähkinöitä karkeana rouheena

1 tl vaniljasokeria

hyppysellinen suolaa

1. Sulata paloiteltu suklaa ja margariini vesihauteessa (tai mikrossa), sekoita tasaiseksi ja anna jäähtyä hieman.

2. Vuoraa n. 20x28cm:n vuoka leivinpaperilla.

3. Vaahdota huoneenlämpöiset munat ja sokeri kuohkeaksi ja kääntele sekaan jäähtynyt suklaaseos.

4. Sekoita jauhot, leivinjauhe, kaakaojauhe, vaniljasokeri ja suola, siivilöi suklaaseokseen ja sekoita tasaiseksi. Kääntele joukkoon pähkinärouhe.

5. Kaada ja levitä tasaisesti leivinpaperilla vuorattuun n. 20x28 cm:n vuokaan, paista 175-asteessa n. 30 min. Valmiin piiraan kuori halkeilee rapsakaksi, mutta sisus saa jäädä pehmeäksi.

6. Leivos saa jäätyä ainakin tunnin. Leikkaa sitten annospaloiksi.

Eivät auttaneet palat jellonia kultamatsiin. Penkin allehan se meni, mutta täysin vatsoin!

Kasvisruokapäivä

Viime ajat molemmat tämän tuvan asukeista ovat olleet menossa ja blogi-parka on jäänyt vähälle huomiolle. Palasin Helsinkiin sopivasti kuulemaan kummia, kaupunginvaltuuston suunnaltaa siis. Enpä ole yhtä esihistoriallista ja moraalipaniikin sävytteistä argumentointia kuullut aivan hetkeen. Tampereen suunnalla on huolehdittu salaattien katoamisesta kouluruokaloissa, Helsingissä taas niiden lisääntymisestä. Pidetäänpä nyt sitten kasvisruokapäivä tässäkin huushollissa hyvän päätöksen kunniaksi! Pähkinäisen porkkanakeiton reseptin bongasin jo noin vuosi sitten Uneliaan bloggarin reseptipankista - pääsipä vihdoin kokeiluun. Kuuntelin hasselpähkinöiden paukuttelun lomassa Radio Helsingin Norsuradion mielenkiintoista keskustelua kohuaiheesta ja keskustelussa pohdittiin muun muassa kohun syvintä olemusta. Kuunnelkaa tekin, radio on mainio medium!

Kuinka ollakaan, koska reseptissä pysytteleminen on taitolaji, jonka harvoin klaaraan, päädyin päivittämään tätäkin soppaa. Alkuperäinen ohjeistus löytyy siis linkistä ylempää, alla oma tuunaukseni. Tuloksena pehmoisen maukas kasviskeitto, jollaisen onnistuin kerrankin tekemään ilman chiliä ja limeä :) Ainoa huono juttu tässä keitossa on oikeastaan se, että sitä syödessä käy pähkinäallergikoita sääliksi... Seuraavalla kerralla voisin lisätä inkiväärin määrää tuomaan kontrastia makean mukautuvaisiin makuihin.


Keittoon neljälle tarvitset:
rypsiöljyä
reilusti currya
vähemmän kurkumaa
2 keskikok. sipulia
2 kookasta valkosipulinkynttä
n. 20 hasselpähkinää rouhittuna
4 porkkanaa
2 perunaa
vettä
merisuolaa
valkopippuria
tuoretta inkivääriä
2 dl ruokakermaa

1. Kuori ja rouhi hasselpähkinät (itse taisin käyttää ennemminkin 30 kuin 20 pähkinää), kuori ja pilko pieneksi sipulit, porkkanat ja perunat.
2. Kuullota sipuleita ja pähkinärouhetta kattilan pohjalla öljytilkassa curryn ja kurkuman kera. Lisää porkkana- ja perunakuutiot, kaada päälle vettä siten että kasvikset peittyvät. Lisää muutama rae merisuolaa ja kiehuttele kasvikset kypsäksi.
3. Raasta joukkoon tuoretta inkivääriä (muutaman sentin pala) ja ripottele päälle jauhettua valkopippuria. Soseuta keitto sauvasekoittimella. Kaada joukkoon ruokakerma ja anna keiton lämmetä - älä enää kiehuta. Tarkasta suola ennen tarjoamista, lisää tarvittaessa.

Tapaksia ja mangosorbettia (vaimitäsiitänytoikeintuli)

Runebergin päivänä emme juhlistaneet kansallisrunoilijaa, vaan viiden vuoden mittaiseksi venynyttä yhteistä taivaltamme. Kaupasta on viime aikoina saanut edullisia mangoja, ja siitä sainkin hyvän syyn kokeilla sorbetin tekoa. Helpointahan se olisi jäätelökoneella, mutta koska emme sellaista omista, jouduin tyytyä astetta manuaalisempaan meininkiin. Chilihifisti palasi perjantai-iltana viikon pituiselta työreissulta, joten minulle jäi hyvin aikaa sekoitella sorbettia ja pohtia tarjottavia päivän mittaan.

Viime kesäkuussa vietimme unohtumattoman viikon viehättävällä Samoksen saarella Kreikassa. Siellä maistelin tomaattia ja munakoisoa muodossa jos toisessa - tämä herkullinen vuoka kumartaa siis lomamuistoille: 

Juustoinen tomaatti-munakoisovuoka
1 kookas munakoiso
suolaa
oliiviöljyä
1 tlk säilöttyjä, kokonaisia tomaatteja
4 valkosipulinkynttä
juustonjämiä (pippurista tuorejuustoa, brietä)
1/4 tl kanelia
cayennepippuria
yrttisekoitusta
mustapippuria
kevätsipulia

1. Siivuta munakoiso n. sentin paksuisiksi viipaleiksi. Lado ne siivilään tai laakealle alustalle ja ripottele päälle suolaa. Jätä viipaleet yksin pusertamaan suolaisia kyyneliä n. puoleksi tunniksi.
2. Silppua valkosipulin kynnet ja kuullota niitä kevyesti oliiviöljyssä sekä kaneli-cayennemausteseoksessa. Kaada päälle säilötyt tomaatit, huuhtaise purkki ja kaada tomaattivesikin pannulle. Rouhi joukkoon merisuolaa ja jätä kastikse porisemaan n. 15 minuutiksi. Lisää loppuvaiheessa reippaasti yrttisekoitusta (käytin Kreikasta tuotua purnukkaa).

3. Taputtele munakoisojen kyyneleet kuiviksi ja ruskista siivut oliiviöljyllä silatussa paistinpannussa molemmin puolin, mausta pippurilla ja yrttisekoituksella.
4. Lado puolet siivuista uunivuoan pohjalle, kaada päälle osa tomaattikastikkeesta, lisää reilusti kevätsipulia ja haluamaasi juustoa (käytin Bukon Pfefferistä leikattuja siivuja). Lado päälle loput munakoisosiivut, loppu tomaattikastike, juustoa (leikkasin päälle muutamia brie-siivuja) sekä lisää kevätsipulia. Paista 200-asteisessa uunissa n. 15 minuuttia. Tarjoa lämpimänä ja rouhi päälle vielä kierros mustapippuria ennen tarjoamista.

Lisäksi yhdistin tummia ja vihreitä oliiveja, aurinkokuivattuja tomaatteja  sekä varrellisia kapriksia, joiden päälle puristin hieman limemehua ja maustoin yrteillä. Paistoin pannulla muutaman siivun chorizoa, asettelin puiselle leikkuulaudalle hunajamelonilohkoja ja  kotimaisia palvikinkkurullia, patongin kanssa nautittiin chiligoudaa ja  kokosin ihanan salaatin  rucolasta, omenasiivuista, puolitetuista viinirypäleistä, manchego-juustolastuista ja paahdetuista hasselpähkinöistä.  Chilihifisti sekoitteli salaatille pikantin kastikkeen oliiviöljystä, limemehusta, dijon-sinaapista, merisuolasta ja mustapippurista.

Haaveilemani tapas-ilta onnistui loistavasti ennen kaikkea mitä parhaasta seurasta nautiskellen. Siksi se aiottu sorbetin sekoittelu jäikin hieman vähemmälle... Maku oli silti kohdallaan! Minkä tahansa reseptin tulisi parhaan tuloksen takaamiseksi olla paitsi mahdollisimman tarkka myös hyväksi havaittu, mutta tästä tuli silti sekoitus niistä triljoonista ja miljoonista mangosorbettiohjeistuksista, joita netin äärettömyys tarjoaa. Lorautin joukkoon Lasoliakin - no eiiii, vaan tummaa rommia, jonka pointti reseptissä on täydellisen jäätymisen esto (tai ainakin sen hidastaminen). Alkoholin voi hyvin jättää poiskin.

Mangosorbetti

2 kypsää mangoa
1,5 dl sokeria
1 dl vettä
1 lime
1 dl maustamatonta jogurttia
ruokalusikallinen rommia

1. Lämmintä vesi pienessä kattilassa, purista joukkoon lime ja sulata sokeri.
2. Kuori mango ja kuutioi tai kaavi liha tehosekoittimeen. Purista myös kivien ympärille jäävä liha ja mehu astiaan. Lisää sokeriliuos, rommi ja jogurtti. Aja sileäksi seokseksi
3. Kaada seos laakeaan, pakastamista kestävään astiaan, anna jäähtyä ja aseta sitten pakastimeen vaakatasossa.
4. Sekoita mangoseosta reippaasti n. 40 minuutin kuluttua (kun se on alkanut jäätyä reunoilta) joko sauvasekoittimella tai haarukalla. Toista toimenpide puolen tunnein välein, kunnes koostumus on toivotunlainen. Kokonaisuudessaan tähän pitäisi mennä kahdesta kolmeen tuntia.