16.10.09

Viherpiipertäjän voimasoppa


...kuten tätä sosekeittoa sen alkuperäisessä lähteessä, Pippurimylly-blogissa, kutsutaan.

Huomasin sairastavani blogin emännän kanssa samaa oireyhtymää, joka puhkeaa yleensä viikon alussa ja ilmenee hämäränä haluna soseuttaa kaikki viikonlopun jämät samassa kattilassa. Totta puhuen sosekeitot ovat mitä loistavinta ruokaa, sillä niihin saa kevyesti ympättyä jokapäiväiset 500 grammaa kasviksia ja variaatioita saman aiheen ympäriltähän löytyy loputtomasti. Erityisen hauskaa sosekeittojen laatimisesta tekee komponettien väritys ja niiden lopullisen summan arvailu, joka ilmenee vasta kun on käytetty sauva-/tehosekoitinta (tai raakaa käsikäyttöistä survinvoimaa). Oma suosikkini syntyy bataatista, porkkanasta ja chilistä, mutta tämä annos nousi lähelle arvoasteikossa. Todella maukas keitto, yhtään liioittelematta, joka seuraavana päivänä vain paranee. En olekaan ennen Pippurimyllyn vinkkausta arvannut yhdistää parsakaalin oheen linssejä - mielestäni maku on paljon täyteläisempi kuin esimerkiksi parsakaalin ja perunan combossa. 

Linkin takaa löytyvää reseptiä noudattalin kohtuu tarkasti - mitä nyt lisäsin joukkoon vihreän chilin lämpöä tuomaan sekä pätkän purjoa. Sitruunasta raastoin joukkoon myös kuoren ja mehua lorotin lähes koko hedelmällisen, sitrus kun sopii mielestäni mainiosti linssin makua kirkastamaan. Pinaattia laiton 5 pakastekuutiota ja linssejä puolestaan 1,5 desiä kahden sijaan. Niiden käsittelyssä kannattaa muuten (kokemuksen syvällä ja kivisellä rintaäänellä) noudattaa tarkkuutta. Tsekkasin linssit ensin läpi vaalealla työtasolla hiekan ja muiden ei-toivottujen murenoiden varalta ennen kuin huuhtelin lantit siivilässä. Liotin myös niitä runsaassa vedessä pari tuntia keittoajan nopeuttamiseksi - tämä ei kuitenkaan vihreiden, tavallisten linssien kohdalla ole mitenkään pakollista. Hyvät ohjeet linssien ja muiden papuntapaisten käsittelyyn löytyy netistä esimerkiksi mainiosta Tamarind Heaven-blogista. Sopan viimeistelin ruokakerman ja suolan ohella rose- ja viherpippurilla, korianterilla sekä paahdetuilla siemenillä ja tipalla oliiviöljyä.

2 kommenttia:

  1. Hienoa että keitto on maittanut! Parsakaalisoppahan on tosiaan hyvää ihan sellaisenaankin, mutta linssit tuo joukkoon kaivattua ruokaisuutta sekä tietysti protskuja. Kaunis annos ja ihania nuo sinun omat lisäyksesi :)

    -sanna från pippurimylly

    VastaaPoista
  2. Kiitos vain vinkistä vielä, tätä tehdään ihan varmasti toistekin. Mukavaa myös, että linsseille löytyi uusi käyttötapa - liian usein tulee keiteltyä niistä jonkinlaista muhennosmössöä :)

    VastaaPoista