Marraskuu - pimeä, märkä ja possun täyteinen. Ennen vuoden päätöstä ja sitä edeltävää sikariittiä on mukava katkaista opiskelu- ja työputki pikkujoulun merkeissä, etenkin kun tupajuhlat tässä tuvassa peruuntuivat sairastelun vuoksi. Eli ystävät kasaan ja suu messingille.
Perjantaina istuimme iltaa kotosalla ystävien kera pienellä porukalla. Pöydälle kerääntyi kulho poikinensa: tarjolla oli suppilovahvero- ja kinkkupiiraita, vegaanisia mokkapaloja, välimerellistä pottusalaattia, ikean perunalastuja (jotka ovat ihanan rapeita ja suolaisia, mutta joiden jäljiltä kieli muistuttaa yhä rasvakattilan pohjaa), savumanteleita, Da Capo-suklaata, juustoja ja keksejä. Ja tietysti juomaa...
Tuliaisiakin saimme.
Suolaisten pikkupiiraiden pohjaresepti on muistaakseni peräisin vanhempieni vanhasta sienikirjasta. Jaoin taikinan kahteen osaan ja tein niihin erilaiset täytteet, jotka sävelsin omasta päästäni. Pohja olisi parhaimmillaan heti leipomisen jälkeen, nämä leivoin aikapulassa kuitenkin jo torstaina. En ollut toteuttanut tätä reseptipä vuosikausiin - pohjan teko ei ole vaikeaa, mutta metodi sen aikaansaamiseksi on hieman erikoinen. Munat vatkataan kovaan taikinamöykkyyn ja siinä kohdassa jouduin turvautumaan lainalihaksiin. Epäuskostani huolimatta taikina morfautui lopulta ihan hauskaksi käsitellä. Alkuperäisessä reseptissä neuvotaan aloittamaan täytteestä, mutta itse aloittaisin taikinasta ja tekisin täytteen siinä kohtaa, kun taikina on jäähtymässä.
Pohja:
5 dl vettä
1 dl oliiviöljyä
3 dl vehnäjauhoja
2,5 dl grahamjauhoja
1 tl suolaa
3 munaa
1. Kiehauta vesi ja öljy nopeasti kattilassa, siirrä kattila sitten kylmälle levylle.
2. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää seos kerralla kattilaan. Vatkaa voimakkaasti esim. puuhaarukalla, kunnes taikinasta alkaa muodostua käsittämätöntä, puuromaista jankkia. Lopeta, kun taikina irtoaa kattilan reunoilta palloksi. Tässä vaiheessa kannattaa kaapia taikina pois lämpimästä kattilasta kulhoon jäähtymään ja siirtyä täytteen tekoon.
3. Kun taikina on jäähtynyt, on aika treenata hauikset: vatkaa munat yksi toisensa jälkeen taikinan sekaan. Puuhaarukka havaittiin tässäkin hyväksi apuriksi.
4. Sitten on aika siirtyä leipomavaiheeseen. Jauhoja taikinaan ripsimällä sain siitä oikein mukavaa käsitellä. Jaa taikinapallo kahtia ja pyöritä puolikas kerrallaan jauhotetuin käsin pitkulaisiksi pötkyiksi. Jaa molemmat noin kymmeneen tasaiseen osaan veitsellä ja pyöritä niistä pallukoita. Ota sopiva juomalasi, jauhota sen pohja ja paina pallukoihin kolo täytettä varten.
5. Täytä kolot haluamallasi täytteellä ja paista 225-asteessa noin 15 minuuttia.
Suppilovahverotäyte:
n. 300 g suppilovahveroita (tai muita metsäsieniä)
pala purjoa silppuna
porkkana raasteena
1 dl kasvisrasvapohjaista kermaa
suolaa
valkopippuria
paprikajauhetta
yrttisekoitusta
öljyä
Tein sienitäytteen pakastetuista sienistä, jotka sulattamisen jälkeen laitoin pannulle. Haihduta sienistä vesi, lisää öljyä, purjosilppu ja porkkanaraaste. Freesaa kevyesti ja mausta suolalla, valkopippurilla, yrttisekoituksella sekä paprikajauheella. Kaada joukkoon kerma, sekoita ja nosta odottamaan piirakoiden täyttämistä.
Savukinkkutäyte:
n. 150 g savustettua kinkkua kuutioina (käytin Korpelan ylikypsää savusaunapalvia)
pala purjoa silppuna
1 paprika kuutioina
1 dl ruokakermaa tai vastaavaa
mustapippuria
1 rkl punaista pestoa
yrttisekoitusta
öljyä
Freesaa pannulla öljytilkassa purjoa ja paprikaa, ota pannun levyltä ja lisää joukkoon kuutioitu kinkku, pippuri, yrtit ja pesto. Lisää ruokakerma ja laita täyte odottamaan käyttöä.
Vegaanisten mokkaruutujen reseptin löysin alunperin netistä, mutta en valitettavasti merkinnyt lähdettä muistiin, enkä sitä nyt nopeasti hakemalla löytänyt. Piirakka onnistui todella mainiosti - pohja oli sopivan kostea ja pehmeä, silti tarpeeksi kiinteä. Suklaakuorrute olisi luonnollisesti ollut parempi "kunnon tavarasta" sulatettuna, mutta kaakaojauhekin toimi. Piirakka oli helppo tehdä eikä sitä varten tarvitse sotkea montaa kulhoa, saati sitten käyttää konevoimaa. Koska alkuperäisessä reseptissä mainittiin, ettei tästä annoksesta tule kokonaista pellillistä, niin lisäsin kaikkia aineksia seuraavaan tapaan (ja pellillinenhän siitä sitten saatiin):
Pohja:
5 dl vehnäjauhoja
3 dl sokeria
0,5 tl suolaa
2 tl ruokasoodaa
3 rkl kaakaojauhetta
1 tl vaniljasokeria
1,5 rkl etikkaa
vajaa desi rypsiöljyä
3 dl vettä
1. Lämmitä uuni 175-asteeseen. Sekoita sillä aikaa kuivat ja kosteat aineet erikseen, yhdistä ne, ja sekoita nopeasti.
2. Kaada seos leivinpaperilla vuoratulle korkeareunaiselle uunipellille ja tasoita. Paista n. 20 min, tai kunnes taikina ei tartu cocktail-/hammastikkuun sitä pistäessä. Anna piirakkapohjan jäähtyä ennen kuin alat kuorruttaa sitä (voit esim. nostaa leivinpaperilla pohjan kokonaan pois pelliltä jäähtymään).
Päälle:
3 dl tomusokeria
50 g kasvisrasvaa
4 rkl vahvaa kahvia
2 rkl kaakaojauhetta
2 tl vaniljasokeria
kookoshiutaleita
1. Sulata rasva ja anna jäähtyä hieman.
2. Siivilöi tomusokeri ja kaakaojauhe kulhoon, lisää sokeri ja sekoita.
3. Yhdistä kahvi ja rasva, kaada kuivien aineiden joukkoon, sekoita nopeasti. Kaada kuorrute piirakalle ja tasoita. Koristele välittömästi esim. kookoshiutaleilla.
Mokkaruutuja riitti tarjolle vielä lauantainakin, kun suuntasin Espooseen tapaamaan lukioaikaisia ystäviäni, joista osaa en ollut tavannut vuosiin. Vein mukanani kunniasaattueessa myös ihanaisen limoncello-juustokakun, jonka reseptin olen pöllinyt Vellipojan blogista. Kirpeän raikkaan tortun toteutin keväällä kaksiinkin juhliin, joissa se sai ihastuneen vastaanoton. Niin nytkin. Ennen olen tosin tehnyt kakkuun omia muutoksiani - nyt seurasin suht huolella alkuperäistä reseptiä, joskin käytin margariinia voin sijaan ja lorautin suloista limoncello-likööriä enemmän kuin vaaditun puolen desin verran...175 g domino-keksejä
50 g margariinia
1. Hienonna keksit tehosekoittimessa ja sekoita joukkoon sula voi.
2. Vuoraa leivinpaperilla irtopohjavuoka niin, että paperi jää nalkkiin metallin väliin. Taputtele seos pohjalle ja nosta jääkaappiin täytteen teon ajaksi.
Täyte:
3 dl vettä
2 dl sokeria
3 munaa
4 rkl maizenaa
1 dl sitruunamehua
sitruunan kuori raasteena
50 g margariinia
5 liivatelehteä
0,75 dl limoncello-likööriä
200 g maustamatonta tuorejuustoa
2 dl kuohukermaa
1. Mittaa vesi, sokeri, rikki vatkatut munat, maizena ja sitruunamahu kattilaan. Sekoita ja kuumenna, kunnes seos sakenee kiisseliksi. Varo kiehuttamasta ja ota kattila levyltä, kun seos on sopivan sakeaa.
2. Lisää kiisseliin kuoriraaste ja voi, sekoita tasaiseksi ja anna jäähtyä.
3. Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen n. viideksi minuutiksi ja laita vettä kiehumaan esim. vedenkeittimeen.
4. Vatkaa sillä aikaa kerma vaahdoksi. (Voit halutessasi maustaa myös kerman esim. puoliskan limen mehulla.)
5. Puristele liivatteista vedet ja liota ne kuumaan vesitilkkaan.
6. Vatkaa liivateseos sitruunakiisseliin ohuena norona, lisää tuorejuusto, limoncello ja lopulta kermavaahto. Sekoita hyvin. Kaada täyte irtovuokaan ja tasoita. Nosta kylmään ja anna hyytyä ainakin 8 tuntia.
Itse teen juustokakun yleensä tarjoamista edeltävänä iltana, jolloin kakku saa hyytyä yli yön. Seuraavana aamuna valmistan vielä kiilteen, mikä käy käden käänteessä:
Kiille:
2 dl appelsiinimehua tai -nektaria
2 liivatelehteä
1. Laita liivatteet jälleen kylmään veteen likoamaan ja liota ne kuumaan vesitilkkaan. Kaada seos norona appelsiinimehun sekaan, sekoita ja kumoa irtopohjavuokaan.
2. Anna hyytyä jääkaapissa vielä ainakin kuutisen tuntia. (Aiemmin olen valmistanut kiilteen myös sitruuna-limemehusta - sekin sopii tämän kakun päälle hyvin. Olen harkinnut myös smurffilimsan kokeilemista pirtsakan vihreän värin vuoksi...)
Sunnuntaitakin sulostutti vielä tämä...
...ja tämä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti