Ensin oli ylivuotisia suppilovahveroita pakkasessa. Sitten liikaa parsakaalta jääkaapissa. Ja tomattikastikkeen jämät. Yhden suppilovahverokeiton reseptin bloggasin jo syyskuussa, ei toinen hehkutus hallaa tehne?
Kattilaan luisteli nokare margariinia. Se sai peitokseen suuren sipulin silputtuna, pari valkosipulinkynttä saman veitsikäden uhrina, sekä sienet päälle - puolen litran edestä niitä. Päälle röpsähti reipas kierros suolakidelunta sekä pippurisadetta ja pari pientä parsakaalen päätä kukkasiksi revittynä. Perään syöksyivät tomaatit ja sitten alkoi kova porina. Tuoksu tavoitti maustekaapin yllään ja houkutteli sekaan chilijauhetta ja paprikasumua.
Toisaalla pari kuppia lämmintä maitoa sai kaverikseen toiset samanlaiset vettä - niihin suli 4 topakkaa ruokalusikallista vehnävalkeaa. Suurus lihotti liemen hetkessä, kunnes mukaan kipattiin lisää lämmintä vettä - olisikohan nestettä ollut nyt kokonaisen litran edestä. Siinä saivat hiljalleen porista, vartin ja vähän päälle, välillä liikutelleen - sopan tulisi pysyä terällään, ei lässähtää pohjaan pyrstölleen.
Kattilaan luisteli nokare margariinia. Se sai peitokseen suuren sipulin silputtuna, pari valkosipulinkynttä saman veitsikäden uhrina, sekä sienet päälle - puolen litran edestä niitä. Päälle röpsähti reipas kierros suolakidelunta sekä pippurisadetta ja pari pientä parsakaalen päätä kukkasiksi revittynä. Perään syöksyivät tomaatit ja sitten alkoi kova porina. Tuoksu tavoitti maustekaapin yllään ja houkutteli sekaan chilijauhetta ja paprikasumua.
Toisaalla pari kuppia lämmintä maitoa sai kaverikseen toiset samanlaiset vettä - niihin suli 4 topakkaa ruokalusikallista vehnävalkeaa. Suurus lihotti liemen hetkessä, kunnes mukaan kipattiin lisää lämmintä vettä - olisikohan nestettä ollut nyt kokonaisen litran edestä. Siinä saivat hiljalleen porista, vartin ja vähän päälle, välillä liikutelleen - sopan tulisi pysyä terällään, ei lässähtää pohjaan pyrstölleen.
Kun parsakaali oli kauttaaltaan kypsynyt, kyyditti lusikka muutaman kukinnon sopan sivu leikkuulaudalle. Sitten antoi sauvasekoitin kyytiä koko sopalle. Mukaan kiertyi vielä hieman suolaa, hiven valkeaa ja mustaa pippuria, jopa tilkka jallua - onhan se melkeen perjantai! Seurasi kerman vuoro ja sopasta syntyi paksua samettia. Kunnes lusikka lumpsautti kaalen kukinnot takaisin - siellä ne kurkistelivat, pienet sammakot. Missäpä sammakko viihtyisi, jollei raparperin alla? Persiljaa, persiljaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti