Paras aika vuodesta

Mikäköhän se mahtaisi olla? Tietenkin parsa-aika :) Nämä kuikerot matkasivat lautaselle niinkin kaukaa kuin Perusta, mikä hieman venytti ostopäätöstä. Lopulta emme kuitenkaan voineet vastustaa niiden hentoa kutsua. Parsat kuorittiin kevyelti, jalasta hieman tukevammin ja kannoista napsastiin pieni pätkä poikki. Sitten vain suolalla maustettuun veteen kiehumaan muutamaksi minuutiksi. Chilihifisti sekoitteli parsalle sulasta voista, oliiviöljystä, tilkasta punaista balsamicoa (valkoinen kävisi tietysti vielä paremmin), hivenestä dijon-sinappia ja sitruunamehusta raikkaan soossin, joka maistui myös perunoiden ja naudan ulkofileepihvien kera. Alsacelainen pinot blanc -rypäleestä tehty viini hankittiin ennemminkin parsaa kuin lihaa silmällä pitäen.

   

Työkalut käteen ja ääntä kohti!

Kevät valtasi kotimme parhaat paikat tänäkin vuonna.

 

Ujot kasvavat hitaammin, chilit kiipeävät kattoon.

Se elää!

Toisin kuin mittavasta blogihiljaisuudesta voisi päätellä, Marjameren asukit eivät ole kuukahtaneet. Sen sijaan blogin päivityskoneen kaatuminen heitti niitä kuuluisia kapuloita rattaisiin, sitten gradun viimeiset viilaukset nielivät lähes kaiken aikani (ja voimani). Nyt SE on palautettu, mutta sitten Chilihifisti otti ja möi pääasiallisen kuvausvälineen.

Meillä on viime aikoina naposteltu kirjolohta vähän enemmänkin. Isosta kalasta syntyi maittava keitto, ja pakasteeseen päätyi kolme reilua fileetä. Tänään nappasin sulamaan viimeisen palan. Koska pääsiäisen perinteinen reissu kotikonnuille kolkuttelee jo kulmilla, kuluvan viikon agendassa on kaapintyhjennys. Niinpä soseutin pannulla paistetulle lohelle ja salaatille kaveriksi kylmän kiivikastikkeen. Olen bongannut lohen ja kiivin erilaisia yhdistelmiä viime aikoina lehdissä ja televisiossa useamman kerran. Pistinpä sitten kokeillen. Lopputulos oli varsin raikas ja hedelmäinen. Chilihifistin makupaletti otaksui, että soossi sopisi vieläkin paremmin vaalean kalan, kuten siian, kylkeen. Minun ajatukseni vihertävä sose siirsi jo kesän grillijuhliin...

Tehosekoittimeen päätyi:

2 kypsää kiiviä

pari senttiä tuoretta inkivääriä raasteena

loraus juoksevaa hunajaa

puolen limen mehu

muutama tippa sweet chili saucea

hiven suolaa

Aja sileäksi seokseksi, kaada tarjoiluastiaan. Kastike säilyy jääkaapissa pari päivää.

 Tekaisin pääsiäisviemiseksi raikkaan limepiiraan, jonka alkuperäisen, Stephanie Jaworskin englanninkielisen reseptin löysin Joy of baking -sivustolta. Käsittelyssäni lemon curd vääntyi lime curdiksi, enkä tehnyt sitä vesihauteessa, vaan samaan tapaan kuin olen aiemmin tottunut tekemään. Suolaton voi vaihtui margariiniksi. Mittoja pyöristelin hieman, grammat vaihtuivat deseiksi. Kunnon yleiskoneen puutteessa tein taikinan käsin, toisin kuin ohjeessa neuvottiin. Mutta kuten sanottua: se, ken haluaa tehdä piiraan kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, löytää alkuperäinen reseptin linkistä.

Lime curd -piiras

Pohja:
3 dl vehnäjauhoja
hiven suolaa
100 g margariinia
0,75 dl sokeria
1 muna kevyesti vatkattuna

1. Pehmennä huoneenlämpöinen margariini. Lisää sokeri, ja vatkaa valkeaksi ja kevyeksi vaahdoksi. Sekoita hiljokseen joukkoon kevyesti vatkattu muna. Älä ylityöstä.
2. Yhdistä jauhot ja suola, ja kaada ne rasva-sokeri-muna-seokseen kerralla. Sekoita, kunnes taikinasta muodostuu pallo, mutta älä taaskaan vatkaa liikaa.
3. Taputtele taikina litteäksi, kääri kelmuun, ja aseta jääkaappiin kiinteytymään n. puoleksi tunniksi.

Tässä vaiheessa siirryin täytteen tekoon.

Lime curd:
3 munaa
1 dl limemehua (4-5 limeä)
2 dl sokeria
50 g margariinia
1 rkl limen kuorta raasteena

1. Riko huoneenlämpöiset munat paksupohjaiseen (teflon)kattilaan. Sekoita tasaiseksi. Lisää sokeri, limemehu ja -kuori. Lämmitä miedolla lämmöllä koko ajan sekoittaen, kunnes seos alkaa jähmettyä. Tähän menee aikaa n. 10 minuuttia.
2. Ota kattila lämpimältä levyltä, ja jatka sekoittamista. Lisää joukkoon huoneenlämpöinen margariini pieninä kuutioina, sulata ja sekoita tasaiseksi, kunnes seos viilenee. Peitä kattila lopuksi kelmulla, ettei "vanukkaan" päälle muodostu kalvoa.

Lime curdin on oltava huoneenlämpöistä ennen piiraan täyttämistä. Sen jäähtyessä voi paistaa pohjan.

1. Laita uuni lämpenemään 200-asteeseen ja ota taikina jääkaapista.
2. Alkuperäisessä ohjeessa taikina kaulitaan 20-23 senttiseen ohueen irtopohjavuokaan. Itse painelin taikinan jauhotetuin käsin voideltuun, halkaisijaltaan n. 26-senttiseen tavalliseen lasivuokaan. Painele taikina vuokaan, laita se sitten vielä kylmään n. 20 minuutiksi, jottei pohja ala kupruilla uunissa.
3. Ota vuoka taas esiin. Pistele pohjaan reikiä tikulla. Leikkaa taikinapohjalle pala leivinpaperia, ja laita sen painoksi esim. kuivattuja herneitä. Paista n. 25-35 minuuttia alatasolla (vuoan ja taikinan paksuudesta riippuen), kunnes pohja on paistunut kullanruskeaksi.
4. Poista painot ja anna pohjan jäähtyä ennen täyttämistä.

Kun sekä lime curd että pohja ovat jäähtyneet, täytä piiras. Komponenttien yhteismaku jää vielä tässä vaiheessa tarkastamatta - samoin koristelut tekemättä. Päällehän voisi perinteisten kermakukkasten sijaan asetella hedelmälohkoja - jostain syystä etenkin valkoherukat tuntuisivat istuvan kokonaisuuteen. Voit tarjota piiraan heti, tai kuten minä tulen tekemään, seuraavana päivänä.

Tästä suuntaammekin alavemmille maille, jolla trullit vielä tramppaavat ja hiiluvat kokot savuavat. Hauskaa pääsiäistä!

Hämmennä ja hymyile

Ensin oli ylivuotisia suppilovahveroita pakkasessa. Sitten liikaa parsakaalta jääkaapissa. Ja tomattikastikkeen jämät. Yhden suppilovahverokeiton reseptin bloggasin jo syyskuussa, ei toinen hehkutus hallaa tehne?

Kattilaan luisteli nokare margariinia. Se sai peitokseen suuren sipulin silputtuna, pari valkosipulinkynttä saman veitsikäden uhrina, sekä sienet päälle - puolen litran edestä niitä.  Päälle röpsähti reipas kierros suolakidelunta sekä pippurisadetta ja pari pientä parsakaalen päätä kukkasiksi revittynä. Perään syöksyivät tomaatit ja sitten alkoi kova porina. Tuoksu  tavoitti maustekaapin yllään ja houkutteli sekaan chilijauhetta ja paprikasumua.

Toisaalla pari kuppia lämmintä maitoa sai kaverikseen toiset samanlaiset vettä - niihin suli 4 topakkaa ruokalusikallista vehnävalkeaa. Suurus lihotti liemen hetkessä, kunnes mukaan kipattiin lisää lämmintä vettä - olisikohan nestettä ollut nyt kokonaisen litran edestä.  Siinä saivat hiljalleen porista, vartin ja vähän päälle, välillä liikutelleen - sopan tulisi pysyä terällään, ei lässähtää pohjaan pyrstölleen.

Kun parsakaali oli kauttaaltaan kypsynyt, kyyditti lusikka muutaman kukinnon sopan sivu leikkuulaudalle. Sitten antoi sauvasekoitin kyytiä koko sopalle. Mukaan kiertyi vielä hieman suolaa, hiven valkeaa ja mustaa pippuria, jopa tilkka jallua - onhan se melkeen perjantai! Seurasi kerman vuoro ja sopasta syntyi paksua samettia. Kunnes lusikka lumpsautti kaalen kukinnot takaisin - siellä ne kurkistelivat, pienet sammakot. Missäpä sammakko viihtyisi, jollei raparperin alla? Persiljaa, persiljaa!

Sarjassamme ruokaisia salaatteja

Todettuani nizzalaisen salaattituttavuutemme varsin maukkaaksi, päätin jatkaa perunoiden ja kalojen yhdistelemistä. Koska Chilihifistin työpäivät venyvät tällä hetkellä pitkiksi, tällaista salaattia on helppo tehdä tarjolle jo etukäteen ja nauttia sitten, kun on aikaa. Tässä salaatissa käytin kotimaista, viljeltyä ja savustettua kultakirjolohta, jota myydään vakuumipakattuna. Savunmaku oli melko mieto ja suolaa niukalti, mutta muiden makujen kanssa kultakirjolohi kuitenkin toimi. Savukalan ylle vierittelin kotipaikkakunnalta saatua leipäjuustoa.

Peruna-savukalasalaatti (2:lle) 

2-4 perunaa (koosta ja ruokahalusta riippuen)

1 pienehkö filee savustettua kalaa

1 maustekurkku

pari vartta parsaa (keitettyä tai säilöttyä)

kirsikkatomaatteja

n. 2 tl (pieniä) kapriksia

pala leipäjuustoa

1 mieto chili

tuoretta persiljaa n. puoli punttia

oliiviöljyä

dijon-sinappia

puolikkaan limen mehu

pippuria myllystä 

1. Keitä perunat suolatussa vedessä kypsiksi, kuori ja palo muutamaan osaan. Sekoita kastike lorauksesta oliiviöljyä (n. 0,25 dl), teelusikallisesta dijon-sinappia, limemehusta ja tuoreesta persiljasilpusta. Sekoita n. 2/3 kastikkeesta perunoiden joukkoon, lisää kaprikset ja anna niiden marinoitua n. puoli tuntia ennen tarjoamista. Tällä kertaa lisäsin kastikkeen lämpimiin potturoihin, jotta ne imisivät enemmän makua itseensä.

2. Palo parsan varret muutamaan osaan, kuutioi kurkku ja puolita kirsikkatomaatit. Levitä kasvikset perunoiden päälle. Katso, ettei savukalassa ole ruotoja. Lohko kala karkeiksi palasiksi ja asettele salaatin päälle. Viimeistele kuutioidulla leipäjuustolla, chilisilpulla, lopulla salaattikastikkeella ja mustapippurilla.

 

Liekö pääkoppani asettunut jo "kevätmoodille", kun janoan jatkuvasti salaatteja...? Parasta tähän aikaan vuodesta ovat ehdottomasti kevään merkit, joita näkyy ulkosalla vaihtelevasti. Lisääntynyt valo, tervehdin sinua lämpimästi! Kevätfiilistä sisälle tuovat lempikukkani tulppaanit - nämä kauniit, kerrotut kukkaset toi täti tullessaan (ja samalla sai Marjameren pakkanenkin täytettä).

  Nämä kaunottaret taas annoin Chilihifistille erään onnistuneen ensi-illan jälkeen.

Myös chilit venyvät mittaa - tänä kesänä meillä natustetaan viime kesän hittien (lemon drop & aji christal) lisäksi satoisia rawiteja sekä habaneroja.

 

Pepperoni on talven aikana venynyt ulos entisistä bonsaimitoistaan ja kannattelee hennoilla harteillaan punaisia, mietoja paprikoita. Yksi niistä pääsi tähän salaattiin.

Palaa perjantaiksi

Täksi viikonlopuksi saamme vieraaksemme lumisia kelejä ja junakaaosta uhmaavan ystävän Tampereelta. Naisihminen on jopa niin rohkea, että uskaltaa astua tupaamme, vaikka Olympialaiset ovat täydessä vauhdissa ja Jellonat voittoputkessa (toivoakseni)... Kisakatsomoa meillä pidän yllä minä - Chilihifisti pakenee sen, minkä kykenee. Tästä viikonlopusta onkin tulossa ihan loistava: tiedossa paitsi jääkiekkoa ja rakkaita vieraita (en laisinkaan muuten pidä suomenkielisestä tavasta kutsua  kyläilijöitä vieraiksi) myös mielenkiintoinen valokuvanäyttely, sekä sokerina pohjalla tupaantuliaiset 20-luvun hengessä salakapakkoineen - asua on mietitty jo kotvasen aikaa... :)

Iltapalaksi päätin väkertää salaattia nizzalaisittain, josta saimme nauttia jokin aika sitten erään toisen ystävämme 30-vuotispäivillä. Harmiksini yleensä niin loistava lähisupermarkettimme ei tarjonnut tuoreita vihreitä papuja, joten jouduin koukata pakestealtaan kautta.

Salaatti nizzalaisittain

puntti rucolaa

4 suurta perunaa

prk hyvälaatuista tonnikalaa

vihreitä papuja

kirsikkatomaatteja

2 munaa

tummia oliiveja

kapriksia (mielellään suuria, varrellisia)

Kastikkeeseen:

1 tl dijon-sinappia

0,25 dl oliiviöljyä

1 limen mehu

merisuolaa ja pippuria myllystä

1. Keitä perunat kuorineen kypsiksi suolalla maustetussa vedessä. Sulata pavut huoneenlämmössä ja höyrytä niitä muutama minuutti siivilässä kattilan päällä perunoiden kiehumisen loppuvaiheessa. Kun pavut tuntuvat sopivilta, huuhtele ne kylmässä vedessä ja nosta valumaan. Kun veitsenkärki uppoaa perunaan tökätessä, kaada keitinvesi pois, huuhtele potut kylmällä vedellä ja anna jäähtyä hetken. Kuori ja lohko perunat sopiviksi paloiksi. Keitä myös kananmunat koviksi (7 min) - kuori ja lohko nekin muutamaan osaan.

2. Sekoita salaattikastike ja aloita salaatin kasaaminen rucolasta. Ripottele lehdet vadin pohjalle ja pyörittele niiden sekaan 1/3 kastikkeesta. Mätä päälle perunalohkot, valutetut pavut ja puolitetut kirsikkatomaatit. Ripottele päälle (enemmistä öljyistä valutetut) tonnikalapalat, oliivit ja kaprikset, ja liruta päälle loppu salaattikastike. Asettele keon koristeeksi munalohkot sekä muutama rucolanlehti. Pyöräytä päälle vielä kierros pippuria ja merisuolaa.

Salaatin seurana nautimme juustoja (Chaumes Port Salutia,  pestogoudaa, Pecorino Romagnoloa) ja viiniä, tapini-keksejä sekä naanleipää, jonka huomasimme pari viikkoa sitten sopivan oivasti myös juustojen kaveriksi. Viimeksi leipurina toimi Chilihifisti, joka teki yhden jättinaanin - pellillisen siis. Niinpä toimin siis minäkin. Tämä resepti on kirjattu ylös muutamia vuosia sitten - lähdettä en valitettavasti muista.

Jättinaan
2 dl maitoa
1 muna
1 dl maustamatonta jogurttia
2 tl hunaja
1 tl suolaa
n. 7 dl vehnäjauhoja
0,5 tl leivinjauhetta
2 tl kuivahiivaa
n. 2 rkl rypsiöljyä

1. Vatkaa muna kevyesti, sekoita joukkoon maito, jogurtti, hunaja ja suola.

2. Sekoita keskenään kuivat aineet ja lisää joukkoon vähän kerrallaan. Vaivaa taikinaa huolella, ja lisää alustamisen loppuvaiheessa öljy. Kun taikinassa on sopiva sitko, eikä se enää tartu sormiin, ripottele päälle jauhoja ja nosta nousemaan lämpimään paikkaan n. tunniksi.

3. Nousemisen jälkeen taputtele taikina leivinpaperilla päällystetylle pellille. Laita uuni lämpiämään 250-asteeseen ja aseta pelti hellalle odottamaan. Voitelin naanin timjamilla maustetulla kyproslaisella oliiviöljyllä ja ripottelin päälle hieman merisuolaa myllystä. Paista uunin lämmettyä keskitasolla n. 10 min. tai kunnes pinta on hieman tummunut.

Illan makeaksi lopuksi tein pähkinäisiä brownies-leivoksia. Tämänkään ohjeen alkuperästä en ole varma - olen sen joitakin vuosia sitten kirjannut reseptivihkooni ilmeisesti muutamia reseptejä yhdistellen.

Pähkinäiset browniet
175 g margariinia
200 g tummaa suklaata
3 munaa
2,5 dl sokeria
1,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 dl tummaa kaakaojauhettan. 100 g hasselpähkinöitä karkeana rouheena

1 tl vaniljasokeria

hyppysellinen suolaa

1. Sulata paloiteltu suklaa ja margariini vesihauteessa (tai mikrossa), sekoita tasaiseksi ja anna jäähtyä hieman.

2. Vuoraa n. 20x28cm:n vuoka leivinpaperilla.

3. Vaahdota huoneenlämpöiset munat ja sokeri kuohkeaksi ja kääntele sekaan jäähtynyt suklaaseos.

4. Sekoita jauhot, leivinjauhe, kaakaojauhe, vaniljasokeri ja suola, siivilöi suklaaseokseen ja sekoita tasaiseksi. Kääntele joukkoon pähkinärouhe.

5. Kaada ja levitä tasaisesti leivinpaperilla vuorattuun n. 20x28 cm:n vuokaan, paista 175-asteessa n. 30 min. Valmiin piiraan kuori halkeilee rapsakaksi, mutta sisus saa jäädä pehmeäksi.

6. Leivos saa jäätyä ainakin tunnin. Leikkaa sitten annospaloiksi.

Eivät auttaneet palat jellonia kultamatsiin. Penkin allehan se meni, mutta täysin vatsoin!

Kasvisruokapäivä

Viime ajat molemmat tämän tuvan asukeista ovat olleet menossa ja blogi-parka on jäänyt vähälle huomiolle. Palasin Helsinkiin sopivasti kuulemaan kummia, kaupunginvaltuuston suunnaltaa siis. Enpä ole yhtä esihistoriallista ja moraalipaniikin sävytteistä argumentointia kuullut aivan hetkeen. Tampereen suunnalla on huolehdittu salaattien katoamisesta kouluruokaloissa, Helsingissä taas niiden lisääntymisestä. Pidetäänpä nyt sitten kasvisruokapäivä tässäkin huushollissa hyvän päätöksen kunniaksi! Pähkinäisen porkkanakeiton reseptin bongasin jo noin vuosi sitten Uneliaan bloggarin reseptipankista - pääsipä vihdoin kokeiluun. Kuuntelin hasselpähkinöiden paukuttelun lomassa Radio Helsingin Norsuradion mielenkiintoista keskustelua kohuaiheesta ja keskustelussa pohdittiin muun muassa kohun syvintä olemusta. Kuunnelkaa tekin, radio on mainio medium!

Kuinka ollakaan, koska reseptissä pysytteleminen on taitolaji, jonka harvoin klaaraan, päädyin päivittämään tätäkin soppaa. Alkuperäinen ohjeistus löytyy siis linkistä ylempää, alla oma tuunaukseni. Tuloksena pehmoisen maukas kasviskeitto, jollaisen onnistuin kerrankin tekemään ilman chiliä ja limeä :) Ainoa huono juttu tässä keitossa on oikeastaan se, että sitä syödessä käy pähkinäallergikoita sääliksi... Seuraavalla kerralla voisin lisätä inkiväärin määrää tuomaan kontrastia makean mukautuvaisiin makuihin.


Keittoon neljälle tarvitset:
rypsiöljyä
reilusti currya
vähemmän kurkumaa
2 keskikok. sipulia
2 kookasta valkosipulinkynttä
n. 20 hasselpähkinää rouhittuna
4 porkkanaa
2 perunaa
vettä
merisuolaa
valkopippuria
tuoretta inkivääriä
2 dl ruokakermaa

1. Kuori ja rouhi hasselpähkinät (itse taisin käyttää ennemminkin 30 kuin 20 pähkinää), kuori ja pilko pieneksi sipulit, porkkanat ja perunat.
2. Kuullota sipuleita ja pähkinärouhetta kattilan pohjalla öljytilkassa curryn ja kurkuman kera. Lisää porkkana- ja perunakuutiot, kaada päälle vettä siten että kasvikset peittyvät. Lisää muutama rae merisuolaa ja kiehuttele kasvikset kypsäksi.
3. Raasta joukkoon tuoretta inkivääriä (muutaman sentin pala) ja ripottele päälle jauhettua valkopippuria. Soseuta keitto sauvasekoittimella. Kaada joukkoon ruokakerma ja anna keiton lämmetä - älä enää kiehuta. Tarkasta suola ennen tarjoamista, lisää tarvittaessa.

Tapaksia ja mangosorbettia (vaimitäsiitänytoikeintuli)

Runebergin päivänä emme juhlistaneet kansallisrunoilijaa, vaan viiden vuoden mittaiseksi venynyttä yhteistä taivaltamme. Kaupasta on viime aikoina saanut edullisia mangoja, ja siitä sainkin hyvän syyn kokeilla sorbetin tekoa. Helpointahan se olisi jäätelökoneella, mutta koska emme sellaista omista, jouduin tyytyä astetta manuaalisempaan meininkiin. Chilihifisti palasi perjantai-iltana viikon pituiselta työreissulta, joten minulle jäi hyvin aikaa sekoitella sorbettia ja pohtia tarjottavia päivän mittaan.

Viime kesäkuussa vietimme unohtumattoman viikon viehättävällä Samoksen saarella Kreikassa. Siellä maistelin tomaattia ja munakoisoa muodossa jos toisessa - tämä herkullinen vuoka kumartaa siis lomamuistoille: 

Juustoinen tomaatti-munakoisovuoka
1 kookas munakoiso
suolaa
oliiviöljyä
1 tlk säilöttyjä, kokonaisia tomaatteja
4 valkosipulinkynttä
juustonjämiä (pippurista tuorejuustoa, brietä)
1/4 tl kanelia
cayennepippuria
yrttisekoitusta
mustapippuria
kevätsipulia

1. Siivuta munakoiso n. sentin paksuisiksi viipaleiksi. Lado ne siivilään tai laakealle alustalle ja ripottele päälle suolaa. Jätä viipaleet yksin pusertamaan suolaisia kyyneliä n. puoleksi tunniksi.
2. Silppua valkosipulin kynnet ja kuullota niitä kevyesti oliiviöljyssä sekä kaneli-cayennemausteseoksessa. Kaada päälle säilötyt tomaatit, huuhtaise purkki ja kaada tomaattivesikin pannulle. Rouhi joukkoon merisuolaa ja jätä kastikse porisemaan n. 15 minuutiksi. Lisää loppuvaiheessa reippaasti yrttisekoitusta (käytin Kreikasta tuotua purnukkaa).

3. Taputtele munakoisojen kyyneleet kuiviksi ja ruskista siivut oliiviöljyllä silatussa paistinpannussa molemmin puolin, mausta pippurilla ja yrttisekoituksella.
4. Lado puolet siivuista uunivuoan pohjalle, kaada päälle osa tomaattikastikkeesta, lisää reilusti kevätsipulia ja haluamaasi juustoa (käytin Bukon Pfefferistä leikattuja siivuja). Lado päälle loput munakoisosiivut, loppu tomaattikastike, juustoa (leikkasin päälle muutamia brie-siivuja) sekä lisää kevätsipulia. Paista 200-asteisessa uunissa n. 15 minuuttia. Tarjoa lämpimänä ja rouhi päälle vielä kierros mustapippuria ennen tarjoamista.

Lisäksi yhdistin tummia ja vihreitä oliiveja, aurinkokuivattuja tomaatteja  sekä varrellisia kapriksia, joiden päälle puristin hieman limemehua ja maustoin yrteillä. Paistoin pannulla muutaman siivun chorizoa, asettelin puiselle leikkuulaudalle hunajamelonilohkoja ja  kotimaisia palvikinkkurullia, patongin kanssa nautittiin chiligoudaa ja  kokosin ihanan salaatin  rucolasta, omenasiivuista, puolitetuista viinirypäleistä, manchego-juustolastuista ja paahdetuista hasselpähkinöistä.  Chilihifisti sekoitteli salaatille pikantin kastikkeen oliiviöljystä, limemehusta, dijon-sinaapista, merisuolasta ja mustapippurista.

Haaveilemani tapas-ilta onnistui loistavasti ennen kaikkea mitä parhaasta seurasta nautiskellen. Siksi se aiottu sorbetin sekoittelu jäikin hieman vähemmälle... Maku oli silti kohdallaan! Minkä tahansa reseptin tulisi parhaan tuloksen takaamiseksi olla paitsi mahdollisimman tarkka myös hyväksi havaittu, mutta tästä tuli silti sekoitus niistä triljoonista ja miljoonista mangosorbettiohjeistuksista, joita netin äärettömyys tarjoaa. Lorautin joukkoon Lasoliakin - no eiiii, vaan tummaa rommia, jonka pointti reseptissä on täydellisen jäätymisen esto (tai ainakin sen hidastaminen). Alkoholin voi hyvin jättää poiskin.

Mangosorbetti

2 kypsää mangoa
1,5 dl sokeria
1 dl vettä
1 lime
1 dl maustamatonta jogurttia
ruokalusikallinen rommia

1. Lämmintä vesi pienessä kattilassa, purista joukkoon lime ja sulata sokeri.
2. Kuori mango ja kuutioi tai kaavi liha tehosekoittimeen. Purista myös kivien ympärille jäävä liha ja mehu astiaan. Lisää sokeriliuos, rommi ja jogurtti. Aja sileäksi seokseksi
3. Kaada seos laakeaan, pakastamista kestävään astiaan, anna jäähtyä ja aseta sitten pakastimeen vaakatasossa.
4. Sekoita mangoseosta reippaasti n. 40 minuutin kuluttua (kun se on alkanut jäätyä reunoilta) joko sauvasekoittimella tai haarukalla. Toista toimenpide puolen tunnein välein, kunnes koostumus on toivotunlainen. Kokonaisuudessaan tähän pitäisi mennä kahdesta kolmeen tuntia.

Peruna-kookoskeitto

Olen viime aikoina palannut yhä uudelleen Matthew Drennanin jo lähes kymmenen vuotta vanhan keittokirjan (nimeltään Keitot) pariin. Mikäpä muu olisi ajankohtaisempi ruokalaji napapiiriksi metamorfautuneessa Helsingissä? Kirjan kauniista ja suurista kuvista erityisesti yksi houkuttelee minua: aurinkoinen goalainen perunakeitto. Tämän sopan tein itselleni kahden päivän lounaaksi. Drennanin reseptissä keitto tarjoillaan hernesamosien kanssa, mutta jätin niiden väkertämisen ja uppopaistamisen toiseen kertaan (vaikkei resepti mitenkään monimutkainen olekaan). Herneet olisivat varmasti sopineet hyvin myös tämän keltaisen keiton sekaan. Muuttelin reseptiä vastaamaan hieman paremmin oman kaapin antia: lisäsin mm. porkkanaa, parsakaalta, kevätsipulia ja pakestepinaattia tuoreen pinaatin sijaan. Poistetaan siis termi "goalainen" reseptin nimestä (siksikin, että vaaditut currylehdet ja tuore korianteri jäivät versiostani pois). Ken kaipaa keittoonsa enemmän proteiinia, voi lisätä joukkoon esimerkiksi kikherneitä tai katkarapuja.

Peruna-kookoskeitto (2:lle)
loraus oliiviöljyä
1 tl (mustia) sinapinsiemeniä
1 sipuli
1 chili
1/2 tl kurkumaa
1/4 tl cayennepippuria
4 keskikokoista perunaa
1-2 porkkanaa
4 kookasta parsakaalen nuppua
n. 4 dl vettä
2 kuutiota pakastepinaattia
2 dl kookosmaitoa
(limemehua)
1 kevätsipulin varsi
suolaa ja mustapippuria

1. Kuumenna kattilan pohjalla öljy, lisää sinapinsiemenet (meillä ei ollut mustia, vaan "normikeltaisia" - nekin käyvät) ja paahda niitä, kunnes ne alkavat poksua. Lisää silppuna sipuli ja chili, kuullota muutama minuutti.
2. Sekoita joukkoon kurkuma, cayennepippuri, perunat kuutioina, porkkanat kiekoiksi viipaloituna. Kuullota hetki mausteissa, lisää vesi ja anna kiehua vajaa kymmenisen minuuttia, sitten puolitetut parsakaalen nuput ja hauduta, kunnes kasvikset ovat kypsiä.
3. Lisää pakastepinaatti ja hämmennä se keiton sekaan. Kaada sekaan kookosmaito sekä kevätsipulin valkea osa pieninä renkuloina. Purista joukkoon hieman limemehua, mausta suolalla ja pippurilla, hämmennä ja anna keiton hautua vielä n. 5 minuuttia. Jaa kulhoihin ja ripottele keiton päälle vielä vihreitä kevätsipulirenkuloita.

Runsas pakastepinaatti ja kotoiset kasvikset tekivät sopasta valokuvassa enemmän perinteisen pinaatti- tai kesäkeiton kuin goalaisen serkkunsa näköisen, mutta maku vei ajatukset taatusti kauas pois Helsingin hangista...

Grillattua foccaciaa juustotäytteellä

Tämmöisiäkin tuli kokeiltua, sekä tuorejuusto- että fetatäytteellä. Nopeita ja maittavia leivonnaisia nämäkin - sopivat mainiosti salaatin kylkeen.

Neljä täytettyä foccaciaa syntyy seuraavasti:

Sekoita kulhossa 3 dl:aan vehnäjauhoja 1 desi kylmää vettä sekä puoli desiä oliiviöljyä. Vaivaa taikina sekaisin ja pyörittele palloksi, laita se sitten sivuun leivinliinalla peitettynä n. tunniksi.

Laita uuni lämpiämään 250-asteeseen ja ota taikina käsittelyyn uudelleen. Voit ensin pyöritellä palloa kevyesti jauhotetuin käsin. Jaa se sitten kahdeksaan osaan ja kaulitse kustakin ohuen ohut leipänen.

Painele neljän taikinalevyn keskelle kerros haluamaasi juustoa - näissä kuvissa näkyy tomaattista tuorejuustoa, mutta kokeilin siis myös murustettua fetaa, joka sekin toimi hyvin. (Voit silputa juuston joukkoon myös esimerkiksi chiliä, oliiveja, aurinkokuivattuja tomaatteja, tuoreita yrttejä tai muuta herkullista!)

Voitele sitten taikinan reunat juustotäytteen ympäriltä munan keltuaisella ja painele lopuista neljästä taikinalevystä kannet alaosille. Nipistele reunat kiinni tiiviisti. Voit halutessasi voidella leivät lopulla keltuaisella. Rouhi päälle kevyesti merisuolaa ja mustapippuria ja paista uunissa grillivastusten alla n. 5-10 minuuttia, kunnes leivät saavat hieman väriä.

Leipien kanssa söimme kana-täysjyvä-cous cous-salaattia, jossa oli lisäksi ainakin yrttejä, oliiveja, aurinkokuivattuja tomaatteja, paprikakuutioita, avokadoa ja fetaa sekä paaljon limemehua, loraus oliiviöljyä, suolaa ja pippuria.

Piirakkainen oodi partaäijälle

Hoiloti hoiloti. Tammikuussa Marjameren uunista on pyörähtänyt ulos myös pari simppeliä piirakkaa. Toinen on versio feta-pinaattipiirakasta, toinen taas loppukesän makuja kaiholla muisteleva marjapiiras. Molempien piiraiden taustalla vaikuttaa tukeva boksi Lindahl'sin turkkilaista jogurttia. Ihmettelenpä vain, miksi sitä muunlaista jogurttia ostaakaan? Kotimaiset (tai eestiläiset) sokeriset marjankaltaisia ainesosia sisältävät litkut tahtovat vain jäädä kaappiin seisomaan. Paksua ja rasvaista, täyteläistä tavaraa kun ei pysty rajaansa enempää edes syödä. Vähäkin riittää ja sama tavara käy yhtä hyvin hedelmien tai marjojen kera aamiaiseksi, pähkinöiden ja hunajan kanssa jälkkäriksi kuin myös ruoanlaittoon.

Teen feta-pinaattipiiraan yleensä kreikkalaista mallia käyttäen - spanakopitassa sitruunainen feta-pinaattitäyte siis leivotaan kuoren sisään. Tämä on resepti on kuitenkin nopeampi toteuttaa. Pohjana oliiviöljytaikina, jota voi hyvin käyttää muidenkin suolaisten täytteiden kera.

Pohja:
4 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
1,25 dl vettä
1,25 dl öljyä
1,5 tl leivinjauhetta
-> Sekoita kuivat ja märät ainekset ensin erikseen, yhdistä ja vaivaa sekaisin. Taputtele taikina pyöreään piirasvuokaan (halkaisijaltaan n.26 cm) jauhotetuin käsin.

Täyte:
n. 400 g pakastepinaattia (tai 800g tuoretta)
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
250 g fetajuustoa
1 dl jogurttia
2 munaa
1 lime
suolaa, mustapippuria, oliiviöljyä

1. Hauduta pinaatti oliiviöljytilkassa pannulla. Kuori ja silppua sipulit, lisää pinaatin joukkoon kuullottumaan. Anna veden haihtua pannulta, mutta varo etenkin pakastepinaatin kanssa, ettei pinaatti muutu ruskeaksi. Purista joukkoon puolen limen mehu. Mausta suolalla sekä rouhitulla mustapippurilla.
2. Riko munat ja sekoita hajalle, lisää joukkoon jogurtti ja feta muruina tai paloina ja sekoita. Purista joukkoon toinen limen puolikas, mausta rouhitulla mustapippurilla.
3. Levitä pohjalle ensin pinaattiseos, sitten jogurtti-feta-täyte. Paista 200-asteessa n.40 min (riippuen vuoan suuruudesta ja pohjan paksuudesta).

Nopea marjapiiras
1 muna
1 dl sokeria
1 dl jogurttia (maitotilkalla notkistettuna)
1 dl juoksevaa/sulaa margariinia
2 dl vehnäjauhoja
1,5 tl leivinjauhetta
marjoja
vaniljasokeria

1. Sekoita muna ja sokeri nopeasti - ei tarvitse vaahdottaa.
2. Sekoita joukkoon jogurtti (jota voit tarvittaessa notkistaa maitotilkalla) ja margariini.
3. Sekoita keskenään kuivat aineet ja vatkaa ne sitten nopeasti muiden aineiden joukkoon.
4. Kaada ja levitä seos pienehköön piirasvuokaan (halkaisija 24-26 cm).
5. Lisää päälle haluamasi marjat - itse käytin n. desin mustaherukoita ja pari desiä vadelmia, joista syntyi mukavan kirpakka, kesäinen maku. Painele marjat syvemmälle pohjaan ja ripottele päälle vaniljasokeria.
6. Paista 175-asteessa n. 30 min.

Lookin' for some hot stuff baby this evenin'...!

Friteeraus on toimenpide, jonka olen huomannut herättävän pelkoa monissa ystävissäni. Vanhana munkinpaistajana tiedän, ettei huolta kuitenkaan ole, kunhan pitää silmällä muutamaa perusasiaa:

Ensinnäkin, friteerausastian tulee olla tarpeeksi kookas, jotta öljy ja friteerattavat raaka-aineet mahtuvat kiertämään astiaa kuumentuessaan - kuuma öljy kun pistää tuotteet taatusti svengaamaan. Wokki olisi tietenkin uppopaistovaihtoehtona mitä ihanteellisin, mutta koska meiltä ei löydy tarpeeksi suurta kantta tai pannua kanneksi tukahduttamaan tulta vahingon sattuessa, tyydyn yleensä friteraamaan haluamani tuotteet ihan tavallisessa, kookkaassa kattilassa. Öljyä on oltava tarpeeksi, jotteivät friteerattavat tuotteet ota kiinni pohjaan - itse käytän yleensä n. 5 sentin öljykerrosta kattilan pohjalla. Öljyn lämpötilan sopivuutta kannattaa kokeilla esim. leivänpalalla ennen friteerauksen aloittamista - sen tulee nousta pohjalta nopeasti ylös ja aloittaa iloinen sambansa. Öljyn lämpötilaa tulee vahtia jatkuvasti: jos meno yltyy turhan räiskyväksi, pienennä oitis lämpöä. Ne, joilta löytyy kotoa "talouslämpömittari", voivat tähdätä 180-asteen lämpötilaan friteeratessa - muuten on vain arvioitava ja pysyttävä skarppina. Ja tosiaan, pidettävä liesituuletin pois päältä ja kansi lähettyvillä - äläkä missään nimessä heitä kuumaan öljyyn vettä (pisaraakaan!), sillä ilotulitus on hetkessä valmis. Mikäli öljy roihahtaa joko kuumuudesta ja räiskähtää vedestä, kansi päälle heti ja astia kylmälle levylle saman tien. Muuten friteeraus on simppeli ja toimiva kypsennystapa, ja varsin nopeakin, jos kypsennettävänä on sopivan pieni määrä tavaraa - joskin toimenpiteenä se on hieman sotkuinen...

Pakkasesta löysin siis pari ohuen ohutta kalkkunafileetä, ja päätin kypsentää ne pitkästä aikaa friteeraamalla. Ja koska hedelmäkorissa makoili muutama mukava asukas (mango & avokado), päätin kehitellä niistä herkulliset lisukkeet. Itse ainakin kaipaan hedelmien raikkautta samalla, kun pistelen suuhuni jotain syntisen suolaista ja rasvaista... Kenties en olekaan ihan niin läpimätä, mitä olen kuvitellut ;) En ole koskaan friteerannut sipulia, joten nyt yritin kokeilla sitäkin. Päädyin kokeilemaan kahta erilaista frittitaikinaa nähdäkseni kumpi niistä toimii paremmin - ja se oli munaton taikina. En julkaise tässä sipulin paistossa käyttämääni ohjetta, sillä taikinasta tuli sen myötä aivan liian jämäkkää.  Jauhoja kun ei voi poiskaan ottaaa. Mutta jatkamme harjoituksia... Sen sijaan kalkkuna onnistui mainiosti. Muista, että paistoöljy olisi hyvä pitää mahdollisimman puhtaana. Lisää öljyä tarvittaessa ja muista kuumentaa se sopivaksi ennen friteerauksen jatkamista. 

Mangosalsa (2:lle) 
1 kypsä mango

2 ananasrengasta
pieni punainen paprika (tai puolikas isosta)
1 chili
puolikkaan limen mehu

1. Mangon keskellä on kookas, litteä kivi. Palo mango asettamalla terävä veitsi keskelle hedelmän "kantapäätä" ja seuraa sillä kiven pintaa - syntyy aavistuksen ovaalin muotoinen leikkausrata. Tee sama toiselle puolelle. Näin käteesi jää kolme palaa: lihaisat kyljet ja keskelle kapea kivisuikale. Vedä veitsellä ristikkäiset viillot kylkipalojen hedelmälihaan aivan kuoreen saakka, mutta varo, ettei veitsi puhkaise kuorta. Syntyy kuutioita, jotka saat leikattua irti fileerausta jäljittelemällä - seuraa veitsellä kuoren pintaa ja irroita hedelmäkuutiot kuorestaan. Leikkaa myös kiven vierestä palaan mahdollisesti jäänyt liha pienellä hedelmäveitsellä. (Tai säästy vaivalta ja käytä tölkkimangoja.)
2. Kuutioi paprika pieniksi paloiksi, palo paprika ja silppua chili. Yhdistä kaikki aineet keskenään ja purista päälle limemehua, ripauta päälle pippuria, jos haluat. Anna maustua jääkaapissa hetken ennen tarjoamista.

Avokadotsatsiki
1 kypsä avokado
1 dl ruokajogurttia (paksua, esim. Lindahl)
1 pieni valkosipulinkynsi
hieman limemehua
suolaa
mustapippuria
(oliiviöljyä)

1. Myös avokadon keskellä on kookas, pyöreähkö kivi. Leikkaa veitsellä hedelmä halki kiven pintaa mukaillen. Tartu käsillä kiinni avokadon molemmista puolista, pyöräytä ja käsiisi jää kaksi hedelmän puolikasta. Kypsästä, tummasta hedelmästä lihan ja kiven saa nätisti irti ruokalusikalla kovertamalla.
2. Muussaa avokado esim. haarukalla pienessä kulhossa ja purista joukkoon aavistus limemehua. Näin vihreä liha säilyttää värinsä tummumatta. Lisää joukkoon muutama suuri ruokalusikallinen paksua, maustamatonta jogurttia (esim. "partaäijää") ja sekoita. Purista sekaan pieni valkosipulinkynsi, mausta suolalla ja pippurilla. Mikäli seos on mielestäsi turhan jämäkkää, voit lisätä joukkoon limemehua tai muutaman tipan oliiviöljyä. Anna maustua jääkaapissa ainakin tunnin ajan ennen tarjoilua.

Friteerattua kalkkunaa ja sipulia (2:lle)
2 ohutta kalkkunanfilettä
1 iso sipuli
1 lime
ripaus suola
rypsiöljyä (tai muuta miedon makuista öljyä) tai kookosrasvaa 

Friteeraustaikina kalkkunalle (ohje teoksesta Vår wok bok):
1 dl vehnäjauhoja
1 dl kylmää vettä
0,5 rkl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa

1. Purista limemehu rasiaan, sekoita joukkoon ripaus suolaa ja marinoi kalkkunaa nesteessä tunti tai kaksi. Näin myös lihan kypsyminen pääsee alkuunsa. Anna sitten marinadin valua kanasta ennen friteerausta.
2. Leikkaa fileet n. puolen sentin paksuisiksi siivuiksi, sipuli suuriksi renkaiksi.
3. Sekoita friteeraustaikina tasaiseksi massaksi ylle kirjoitetun reseptin mukaan.
4. Kaada n. viitisen senttiä öljyä wokkiin tai kattilan pohjalle ja kuumenna se 180-asteeseen. Tärkeintä astiassa on sen tarpeeksi suuri tilavuus, etteivät kanapalat ota kiinni pohjaan tai tartu toisiinsa. Pidä myös astian peittävää kantta lähettyvilläsi, mikäli öljy sattuu ylikuumenemaan ja syttyy palamaan - tuli tulee tukahduttaa sulkemalla kansi. Tästä syystä liesituuletinta ei kannata pitää päällä. Vahdi siis öljyn lämpötilaa ja käyttäytymistä - pienennä lämpöä, jos räiskintä menee turhan levottomaksi.
5. Friteeraa kalkkunaa muutama pala kerralla astian koosta riippuen ja käytä esim. reikäkauhaa tai pitkiä pihtejä kanaa laskiessa ja nostaessa. Kalkkuna on valmista parissa minuutissa, kun sen pinta on kauniin kullanruskeaa - kääntele paloja tarvittaessa tasaisen pinnan saavuttamiseksi.
6. Nosta palat kuivumaan ritilälle tai esim. talouspaperilla peitetylle lautaselle.

Sipuli leikataan jämäköiksi renkaiksi ja pyöritellään friteeraustaikinassa. Taatusti voit käyttää niille samaa taikinaa kuin kalkkunalle, mutta siinä tapauksessa friteeraa ensin sipulit. Ne paistuvat myös parissa minuutissa: nouki renkaat kuivahtamaan kalkkunan tapaan ennen tarjoilua. Nauti friteeratut kalkkunapalat ja sipulirenkaat mangosalsan ja avokadotsatsikin kera. Koska kalkkunaa oli aika vähän ja nälkäinen työläinen kotimatkalla, päätin myös paahtaa uunissa muutaman perunalohkon, joita niitäkin on mukava dippailla avokadosörsseliin. Lohkoperunoille löydät ohjeen vaikka täältä.

Paahdettua, tulista tomaattikeittoa chiligratinoitujen sinisimpukoiden kera

Kuukauden ruokahaasteena ovat tällä kertaa nilviäiset. Itse rakastan erilaisia rapuja ja  esimerkiksi mustekalaa, mutta niitä tulee harvoin kokattua kotona ihan tyyriytensä vuoksi- - tuoretta mustekalaa nyt on muutenkin melko hankala Suomesta saada. Huomasin kuitenkin, että sinisimpukat näyttivät olevan tarjouksessa, enkä ollut koskaan ennen käsitellyt  eläviä sellaisia, joten tartuin tuumasta toimeen. Arvelin, ettei talouden toinen osapuoli olisi kovin ihastunut ideasta, joten jouduin suunnitella tarjoilutavan, joka saisi simpukat uppoamaan epäluuloiseen pihtisuuhunkin. Lääkkeenä toimi tietenkin chili, mikäs muu, joka lämmittää sekä tomaattikeiton että gratinoituja sinisimpukoita. Koska tarvitsin ensikertalaisena hieman apua simpukoiden käsittelyyn, nappasin sinisimpukoille ohjeen jo aiemmin mainitsemastani Otavan suomentamasta ja julkaisemasta Tapakset ja antipastot-kirjasta, jota sitten tuunasin edelleen vaihtelemalla ainesosia, kuten lisäämällä chilin reseptiin ja jättämällä pois konjakin - tuumasin, että pelkkä viinissä haudutteleminen riittää alkoholiosuudeksi. Paahteinen tomaattikeitto taas sai vaikutteita hartaudella selaamastani Matthew Drennanin Keitot-kirjasta, jossa alkuperäinen keitto esiintyy nimellä "Tulinen tomaattikeitto punaisen paprikakerman kanssa". Olen joskus aiemmin tehnyt herkullista keittoa paahdetuista paprikoista, nyt päätin kokeilla soppaa tomaattien kera. Kasvisliemen sijasta käytin siihen simpukoiden haudutusnestettä. Yhdistin siis kahden kirjan reseptit ja toteutin ne omien käänteideni kera. Ja hyvinhän yhdistelmä toimi - simpukat säilyttivät viininhöyryisen kosteutensa maukkaan ja rapean kuoren alla. Keitosta tuli maukas ja lempeän tulinen. Simpukoissa on oma räpeltämisensä, etenkin peseminen ja rapsutteleminen vie aikansa, jos valmistaa samalla suuremman määrän. Me ostimme simpukoita kerralla ison köntsän, ja hyvinhän ne olivat yhden yön jääkaapissa pärjänneet. Soppa simpukoineen  teki uuden tulemisen heti seuraavana päivänä.

Tulisuutta voit molempien komponettien kohdalla säätää chilien määrää ja lajikkeita vaihtelemalla. Simpukoiden kanssa kannattaa olla varovainen chilin suhteen - tarkoitukseni ei ole peittää äyriäisten omaa makua. Joten tässä reseptissä kannattaa jättää tulisimmat lajikkeet syrjään ja poistaa chilistä siemenet ja niiden vaaleat kiinnikkeet. Itse käytin moneen kertaan tässäkin blogissa hehkuttamaani sopivasti tulista lemon drop-lajiketta, jonka sitrusaromin tiedän sopivan hyvin merenelevien kera. Sopassa taas saa olla ihan reilusti potkua - paahtamalla chilit makeutuvat ja tulisuus taipuu, joten minusta voit käyttää reseptiin myös kokonaisia chilejä. Sellaisia meillä ei ole, vaan viime kesän loppusato palottiin ja pakastettiin lajikkeen mukaan.  Soppaan päätyi siis reilut palat aji christal-lajiketta. Chilien tulisuuden mittarinahan toimii useimmiten niiden koko: mitä suurempi paprika, sitä miedompi - habaneroja lukuunottamatta! 

Paahdettu tomaattikeitto (2:lle)

n. 700 g luumutomaatteja

1 punainen paprika
2 chiliä

1 punasipuli

3 valkosipulinkynttä

pari aurinkokuivattua tomaattia

reilu rkl oliiviöljyä

2 dl simpukoiden haudutuslientä (=viiniä, tai sama määrä kasvislientä)
tuoretta persiljaa

suolaa, pippuria

Chiligratinoidut sinisimpukat (2:lle)

10-12 sinisimpukkaa

2 dl valkoviiniä

laakerinlehti

kokonaisia mustapippureita

merisuolaa

chili
1-2 valkosipulinkynttä

1 pieni sipuli

reilu rkl oliiviöljyä

yrttisekoitusta

tuoretta persiljaa

2-3 rkl leivänmuruja (tai korppujauhoja)

pippuria ja suolaa myllystä

1. Aloita ruoan laittaminen tomaattikeittoon tulevien kasviksien paahtamisella. Aseta uuni lämpiämpään 200-asteeseen. Puolita luumutomaatit ja paprika, sekä poista siitä siemenet, kuori ja palo sipuli muutamaan osaan, kuori myös valkosipulinkynnet. Asettele ne  uunipannuun, lorauta päälle oliiviöljyä, sekoita ja paahda n. 30 minuuttia.

2. Pese sillä aikaa simpukat huolellisesti juuriharjalla kylmän, juoksevan veden alla. Heitä pois simpukat, jotka eivät kopauttaessakaan sulkeudu. Poista simpukoiden "parrat" tarttumalla niistä kiinni ja repäisemällä tiukasti kuoren kapeammasta päästä leveämmän suuntaan.

3. Kun kasvikset ovat miltein paahtuneet, kiuhauta kattilassa viini, muutama persiljan varsi, kokonaiset pippurit ja pari kidettä merisuolaa. Lisää simpukat ja keitä niitä suljetun kannen alla n. 5 minuuttia. Ravista kattilaa reippaasti välillä: simpukoiden tulee kypsyessään aueta. Jos kannen alta löytyy simpukoita, joiden kuoret ovat vielä kiinni, heitä ne menemään. Nouki avonaiset simpukat sivuun ja siivilöi liemi talteen. Poista simpukoista päällyskuori ja lado alapuolet uunivuokaan. Nosta uunin lämpötila 220-asteeseen.
4. Ota kasvikset ulos uunista, huuhtele simpukkakattila ja lisää puolet paahdetuista kasviksista siihen. Kaada joukkoon puolet simpukkaliemestä ja lisää sitten loput kasvikset loppuliemen kera ja soseuta. Voit soseuttaa keiton myös osissa tehosekoitinta käyttäen. Jos keitto tuntuu liian paksulta, voit lisätä joukkoon hieman kasvislientä. Anna sitten sopan lämmetä kannen alla hiljokseen.

5. Tee tässä välissä täyte simpukoille. Kuori ja silppua sipuli sekä valkosipulinkynsi (tai kynnet) hienoksi, poista chilistä siemenet ja silppua sekin. Kuullota ne oliiviöljyssä esim. pienen kasarin pohjalla. Lisää yrtit ja leivänmurut ja sekoita tasaiseksi massaksi. Ota kasari liedeltä ja mausta seos suolalla ja pippurilla.

6. Jaa seos teelusikoiden avulla simpukoiden päälle, nosta vuoka uunin ylätasolle ja anna simpukoiden gratinoitua n. 5 minuuttia, kunnes ne ovat kullanruskeita. Vältä turhan pitkää uunikäsittelyä, jotteivät simpukat muutu kumisiksi.
7. Mausta myös kuumennut keitto suolalla ja pippurilla ja viimeistele persiljalla. Annostele se laakeille lautasille ja aseta päälle muutama gratinoitu simpukan puolikas. Nautiskele annos ja loput simpukat patongin ja valkoviinin kera

Tarjolla kalkkunaa ja pinaatti-linssilisuketta

Me tapaamme syödä kanan kanssa useimmiten tummaa riisiä, ja pidemmän päällehän sekin yhdistelmä kyllästyttää. Olen jo aiemmin huomannut linssien ja pinaatin liiton toimivaksi ja kaupasta tarttui tällä kertaa mukaan marinoimatonta kalkkunaa kanan sijaan. Joten...

Aloita ruoanlaitto marinoimalla kalkkunan  maustamattomat fileepihvit.  Makeaa, suolaista, tulista  ja hapanta yhdistelevä marinadi syntyy sekoittamalla ruokalusikallinen hunajaa, reipas tujaus soijaa, lisäämällä joukkoon tulista chilikastiketta makusi mukaan ja purismalla joukkoon myös yhden limen mehun. Pyörittele fileet ympäri marinadissa ja anna maustua rasiassa tai suljetussa pussissa vähintään muutaman tunnin ajan - itse laiton fileet marinoitumaan jääkaappiin jo edellisiltana. Kunnollisen paistopinnan saavuttamiseksi kalkkunafileet kannattaa paistaa parila- tai tavallisella valurautapannulla kasvisöljyn kera lisukkeen valmistumisen loppuvaiheessa. Tarjoa fileepihvit pinaatti-linssipediltä limeviipaleiden ja leivän kera. 

Pinaatti-linssilisuke (2:lle):

1 sipuli
1 porkkana
2 valkosipulinkynttä
2 dl vihreitä linssejä
4 dl vettä
1 tl korianteria
1 tl jeeraa (juustokuminaa)
1 tl kurkumaa
cayennepippuria
suolaa
4 pakastekuutiota pinaattia
puolen limen mehu
oliiviöljyä

1. Ota pinaattikuutiot huoneenlämpöön pakkasesta. Levitä linssit esim. vaalealle leikkuulaudalle ja katso läpi, ettei joukossa ole mitään ylimääräistä, kuten kiviä tai hiekkaa. Huuhdo sitten linssit siivilässä kylmän, juoksevan veden alla. Lämmitä kasvisliemi.
2. Kuori ja kuutioi porkkana pieniksi paloiksi ja silppua sipuli. Kuullota mausteita, porkkanaa sipulisilppua öljytilkassa esimerkiksi pienen kasarin pohjalla, purista joukkoon valkosipulit, lisää sitten linssit ja kiehautettua vettä niin, että linssit peittyvät. Hauduttele seosta hiljokseen n. 20 minuuttia, lientä tarpeen tullen lisäten. Pidä silmällä linssien koostumusta - niiden tulee kypsyä sisältä, muttei muuttua mössöksi.
3. Kun linssit ovat sopivan kypsiä, lisää pinaattikuutiot ja purista joukkoon limemehu. Mausta suolalla. Sekoittele ja anna hautua vielä muutama minuutti.