Peruna-kookoskeitto

Olen viime aikoina palannut yhä uudelleen Matthew Drennanin jo lähes kymmenen vuotta vanhan keittokirjan (nimeltään Keitot) pariin. Mikäpä muu olisi ajankohtaisempi ruokalaji napapiiriksi metamorfautuneessa Helsingissä? Kirjan kauniista ja suurista kuvista erityisesti yksi houkuttelee minua: aurinkoinen goalainen perunakeitto. Tämän sopan tein itselleni kahden päivän lounaaksi. Drennanin reseptissä keitto tarjoillaan hernesamosien kanssa, mutta jätin niiden väkertämisen ja uppopaistamisen toiseen kertaan (vaikkei resepti mitenkään monimutkainen olekaan). Herneet olisivat varmasti sopineet hyvin myös tämän keltaisen keiton sekaan. Muuttelin reseptiä vastaamaan hieman paremmin oman kaapin antia: lisäsin mm. porkkanaa, parsakaalta, kevätsipulia ja pakestepinaattia tuoreen pinaatin sijaan. Poistetaan siis termi "goalainen" reseptin nimestä (siksikin, että vaaditut currylehdet ja tuore korianteri jäivät versiostani pois). Ken kaipaa keittoonsa enemmän proteiinia, voi lisätä joukkoon esimerkiksi kikherneitä tai katkarapuja.

Peruna-kookoskeitto (2:lle)
loraus oliiviöljyä
1 tl (mustia) sinapinsiemeniä
1 sipuli
1 chili
1/2 tl kurkumaa
1/4 tl cayennepippuria
4 keskikokoista perunaa
1-2 porkkanaa
4 kookasta parsakaalen nuppua
n. 4 dl vettä
2 kuutiota pakastepinaattia
2 dl kookosmaitoa
(limemehua)
1 kevätsipulin varsi
suolaa ja mustapippuria

1. Kuumenna kattilan pohjalla öljy, lisää sinapinsiemenet (meillä ei ollut mustia, vaan "normikeltaisia" - nekin käyvät) ja paahda niitä, kunnes ne alkavat poksua. Lisää silppuna sipuli ja chili, kuullota muutama minuutti.
2. Sekoita joukkoon kurkuma, cayennepippuri, perunat kuutioina, porkkanat kiekoiksi viipaloituna. Kuullota hetki mausteissa, lisää vesi ja anna kiehua vajaa kymmenisen minuuttia, sitten puolitetut parsakaalen nuput ja hauduta, kunnes kasvikset ovat kypsiä.
3. Lisää pakastepinaatti ja hämmennä se keiton sekaan. Kaada sekaan kookosmaito sekä kevätsipulin valkea osa pieninä renkuloina. Purista joukkoon hieman limemehua, mausta suolalla ja pippurilla, hämmennä ja anna keiton hautua vielä n. 5 minuuttia. Jaa kulhoihin ja ripottele keiton päälle vielä vihreitä kevätsipulirenkuloita.

Runsas pakastepinaatti ja kotoiset kasvikset tekivät sopasta valokuvassa enemmän perinteisen pinaatti- tai kesäkeiton kuin goalaisen serkkunsa näköisen, mutta maku vei ajatukset taatusti kauas pois Helsingin hangista...

Grillattua foccaciaa juustotäytteellä

Tämmöisiäkin tuli kokeiltua, sekä tuorejuusto- että fetatäytteellä. Nopeita ja maittavia leivonnaisia nämäkin - sopivat mainiosti salaatin kylkeen.

Neljä täytettyä foccaciaa syntyy seuraavasti:

Sekoita kulhossa 3 dl:aan vehnäjauhoja 1 desi kylmää vettä sekä puoli desiä oliiviöljyä. Vaivaa taikina sekaisin ja pyörittele palloksi, laita se sitten sivuun leivinliinalla peitettynä n. tunniksi.

Laita uuni lämpiämään 250-asteeseen ja ota taikina käsittelyyn uudelleen. Voit ensin pyöritellä palloa kevyesti jauhotetuin käsin. Jaa se sitten kahdeksaan osaan ja kaulitse kustakin ohuen ohut leipänen.

Painele neljän taikinalevyn keskelle kerros haluamaasi juustoa - näissä kuvissa näkyy tomaattista tuorejuustoa, mutta kokeilin siis myös murustettua fetaa, joka sekin toimi hyvin. (Voit silputa juuston joukkoon myös esimerkiksi chiliä, oliiveja, aurinkokuivattuja tomaatteja, tuoreita yrttejä tai muuta herkullista!)

Voitele sitten taikinan reunat juustotäytteen ympäriltä munan keltuaisella ja painele lopuista neljästä taikinalevystä kannet alaosille. Nipistele reunat kiinni tiiviisti. Voit halutessasi voidella leivät lopulla keltuaisella. Rouhi päälle kevyesti merisuolaa ja mustapippuria ja paista uunissa grillivastusten alla n. 5-10 minuuttia, kunnes leivät saavat hieman väriä.

Leipien kanssa söimme kana-täysjyvä-cous cous-salaattia, jossa oli lisäksi ainakin yrttejä, oliiveja, aurinkokuivattuja tomaatteja, paprikakuutioita, avokadoa ja fetaa sekä paaljon limemehua, loraus oliiviöljyä, suolaa ja pippuria.

Piirakkainen oodi partaäijälle

Hoiloti hoiloti. Tammikuussa Marjameren uunista on pyörähtänyt ulos myös pari simppeliä piirakkaa. Toinen on versio feta-pinaattipiirakasta, toinen taas loppukesän makuja kaiholla muisteleva marjapiiras. Molempien piiraiden taustalla vaikuttaa tukeva boksi Lindahl'sin turkkilaista jogurttia. Ihmettelenpä vain, miksi sitä muunlaista jogurttia ostaakaan? Kotimaiset (tai eestiläiset) sokeriset marjankaltaisia ainesosia sisältävät litkut tahtovat vain jäädä kaappiin seisomaan. Paksua ja rasvaista, täyteläistä tavaraa kun ei pysty rajaansa enempää edes syödä. Vähäkin riittää ja sama tavara käy yhtä hyvin hedelmien tai marjojen kera aamiaiseksi, pähkinöiden ja hunajan kanssa jälkkäriksi kuin myös ruoanlaittoon.

Teen feta-pinaattipiiraan yleensä kreikkalaista mallia käyttäen - spanakopitassa sitruunainen feta-pinaattitäyte siis leivotaan kuoren sisään. Tämä on resepti on kuitenkin nopeampi toteuttaa. Pohjana oliiviöljytaikina, jota voi hyvin käyttää muidenkin suolaisten täytteiden kera.

Pohja:
4 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
1,25 dl vettä
1,25 dl öljyä
1,5 tl leivinjauhetta
-> Sekoita kuivat ja märät ainekset ensin erikseen, yhdistä ja vaivaa sekaisin. Taputtele taikina pyöreään piirasvuokaan (halkaisijaltaan n.26 cm) jauhotetuin käsin.

Täyte:
n. 400 g pakastepinaattia (tai 800g tuoretta)
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
250 g fetajuustoa
1 dl jogurttia
2 munaa
1 lime
suolaa, mustapippuria, oliiviöljyä

1. Hauduta pinaatti oliiviöljytilkassa pannulla. Kuori ja silppua sipulit, lisää pinaatin joukkoon kuullottumaan. Anna veden haihtua pannulta, mutta varo etenkin pakastepinaatin kanssa, ettei pinaatti muutu ruskeaksi. Purista joukkoon puolen limen mehu. Mausta suolalla sekä rouhitulla mustapippurilla.
2. Riko munat ja sekoita hajalle, lisää joukkoon jogurtti ja feta muruina tai paloina ja sekoita. Purista joukkoon toinen limen puolikas, mausta rouhitulla mustapippurilla.
3. Levitä pohjalle ensin pinaattiseos, sitten jogurtti-feta-täyte. Paista 200-asteessa n.40 min (riippuen vuoan suuruudesta ja pohjan paksuudesta).

Nopea marjapiiras
1 muna
1 dl sokeria
1 dl jogurttia (maitotilkalla notkistettuna)
1 dl juoksevaa/sulaa margariinia
2 dl vehnäjauhoja
1,5 tl leivinjauhetta
marjoja
vaniljasokeria

1. Sekoita muna ja sokeri nopeasti - ei tarvitse vaahdottaa.
2. Sekoita joukkoon jogurtti (jota voit tarvittaessa notkistaa maitotilkalla) ja margariini.
3. Sekoita keskenään kuivat aineet ja vatkaa ne sitten nopeasti muiden aineiden joukkoon.
4. Kaada ja levitä seos pienehköön piirasvuokaan (halkaisija 24-26 cm).
5. Lisää päälle haluamasi marjat - itse käytin n. desin mustaherukoita ja pari desiä vadelmia, joista syntyi mukavan kirpakka, kesäinen maku. Painele marjat syvemmälle pohjaan ja ripottele päälle vaniljasokeria.
6. Paista 175-asteessa n. 30 min.

Lookin' for some hot stuff baby this evenin'...!

Friteeraus on toimenpide, jonka olen huomannut herättävän pelkoa monissa ystävissäni. Vanhana munkinpaistajana tiedän, ettei huolta kuitenkaan ole, kunhan pitää silmällä muutamaa perusasiaa:

Ensinnäkin, friteerausastian tulee olla tarpeeksi kookas, jotta öljy ja friteerattavat raaka-aineet mahtuvat kiertämään astiaa kuumentuessaan - kuuma öljy kun pistää tuotteet taatusti svengaamaan. Wokki olisi tietenkin uppopaistovaihtoehtona mitä ihanteellisin, mutta koska meiltä ei löydy tarpeeksi suurta kantta tai pannua kanneksi tukahduttamaan tulta vahingon sattuessa, tyydyn yleensä friteraamaan haluamani tuotteet ihan tavallisessa, kookkaassa kattilassa. Öljyä on oltava tarpeeksi, jotteivät friteerattavat tuotteet ota kiinni pohjaan - itse käytän yleensä n. 5 sentin öljykerrosta kattilan pohjalla. Öljyn lämpötilan sopivuutta kannattaa kokeilla esim. leivänpalalla ennen friteerauksen aloittamista - sen tulee nousta pohjalta nopeasti ylös ja aloittaa iloinen sambansa. Öljyn lämpötilaa tulee vahtia jatkuvasti: jos meno yltyy turhan räiskyväksi, pienennä oitis lämpöä. Ne, joilta löytyy kotoa "talouslämpömittari", voivat tähdätä 180-asteen lämpötilaan friteeratessa - muuten on vain arvioitava ja pysyttävä skarppina. Ja tosiaan, pidettävä liesituuletin pois päältä ja kansi lähettyvillä - äläkä missään nimessä heitä kuumaan öljyyn vettä (pisaraakaan!), sillä ilotulitus on hetkessä valmis. Mikäli öljy roihahtaa joko kuumuudesta ja räiskähtää vedestä, kansi päälle heti ja astia kylmälle levylle saman tien. Muuten friteeraus on simppeli ja toimiva kypsennystapa, ja varsin nopeakin, jos kypsennettävänä on sopivan pieni määrä tavaraa - joskin toimenpiteenä se on hieman sotkuinen...

Pakkasesta löysin siis pari ohuen ohutta kalkkunafileetä, ja päätin kypsentää ne pitkästä aikaa friteeraamalla. Ja koska hedelmäkorissa makoili muutama mukava asukas (mango & avokado), päätin kehitellä niistä herkulliset lisukkeet. Itse ainakin kaipaan hedelmien raikkautta samalla, kun pistelen suuhuni jotain syntisen suolaista ja rasvaista... Kenties en olekaan ihan niin läpimätä, mitä olen kuvitellut ;) En ole koskaan friteerannut sipulia, joten nyt yritin kokeilla sitäkin. Päädyin kokeilemaan kahta erilaista frittitaikinaa nähdäkseni kumpi niistä toimii paremmin - ja se oli munaton taikina. En julkaise tässä sipulin paistossa käyttämääni ohjetta, sillä taikinasta tuli sen myötä aivan liian jämäkkää.  Jauhoja kun ei voi poiskaan ottaaa. Mutta jatkamme harjoituksia... Sen sijaan kalkkuna onnistui mainiosti. Muista, että paistoöljy olisi hyvä pitää mahdollisimman puhtaana. Lisää öljyä tarvittaessa ja muista kuumentaa se sopivaksi ennen friteerauksen jatkamista. 

Mangosalsa (2:lle) 
1 kypsä mango

2 ananasrengasta
pieni punainen paprika (tai puolikas isosta)
1 chili
puolikkaan limen mehu

1. Mangon keskellä on kookas, litteä kivi. Palo mango asettamalla terävä veitsi keskelle hedelmän "kantapäätä" ja seuraa sillä kiven pintaa - syntyy aavistuksen ovaalin muotoinen leikkausrata. Tee sama toiselle puolelle. Näin käteesi jää kolme palaa: lihaisat kyljet ja keskelle kapea kivisuikale. Vedä veitsellä ristikkäiset viillot kylkipalojen hedelmälihaan aivan kuoreen saakka, mutta varo, ettei veitsi puhkaise kuorta. Syntyy kuutioita, jotka saat leikattua irti fileerausta jäljittelemällä - seuraa veitsellä kuoren pintaa ja irroita hedelmäkuutiot kuorestaan. Leikkaa myös kiven vierestä palaan mahdollisesti jäänyt liha pienellä hedelmäveitsellä. (Tai säästy vaivalta ja käytä tölkkimangoja.)
2. Kuutioi paprika pieniksi paloiksi, palo paprika ja silppua chili. Yhdistä kaikki aineet keskenään ja purista päälle limemehua, ripauta päälle pippuria, jos haluat. Anna maustua jääkaapissa hetken ennen tarjoamista.

Avokadotsatsiki
1 kypsä avokado
1 dl ruokajogurttia (paksua, esim. Lindahl)
1 pieni valkosipulinkynsi
hieman limemehua
suolaa
mustapippuria
(oliiviöljyä)

1. Myös avokadon keskellä on kookas, pyöreähkö kivi. Leikkaa veitsellä hedelmä halki kiven pintaa mukaillen. Tartu käsillä kiinni avokadon molemmista puolista, pyöräytä ja käsiisi jää kaksi hedelmän puolikasta. Kypsästä, tummasta hedelmästä lihan ja kiven saa nätisti irti ruokalusikalla kovertamalla.
2. Muussaa avokado esim. haarukalla pienessä kulhossa ja purista joukkoon aavistus limemehua. Näin vihreä liha säilyttää värinsä tummumatta. Lisää joukkoon muutama suuri ruokalusikallinen paksua, maustamatonta jogurttia (esim. "partaäijää") ja sekoita. Purista sekaan pieni valkosipulinkynsi, mausta suolalla ja pippurilla. Mikäli seos on mielestäsi turhan jämäkkää, voit lisätä joukkoon limemehua tai muutaman tipan oliiviöljyä. Anna maustua jääkaapissa ainakin tunnin ajan ennen tarjoilua.

Friteerattua kalkkunaa ja sipulia (2:lle)
2 ohutta kalkkunanfilettä
1 iso sipuli
1 lime
ripaus suola
rypsiöljyä (tai muuta miedon makuista öljyä) tai kookosrasvaa 

Friteeraustaikina kalkkunalle (ohje teoksesta Vår wok bok):
1 dl vehnäjauhoja
1 dl kylmää vettä
0,5 rkl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa

1. Purista limemehu rasiaan, sekoita joukkoon ripaus suolaa ja marinoi kalkkunaa nesteessä tunti tai kaksi. Näin myös lihan kypsyminen pääsee alkuunsa. Anna sitten marinadin valua kanasta ennen friteerausta.
2. Leikkaa fileet n. puolen sentin paksuisiksi siivuiksi, sipuli suuriksi renkaiksi.
3. Sekoita friteeraustaikina tasaiseksi massaksi ylle kirjoitetun reseptin mukaan.
4. Kaada n. viitisen senttiä öljyä wokkiin tai kattilan pohjalle ja kuumenna se 180-asteeseen. Tärkeintä astiassa on sen tarpeeksi suuri tilavuus, etteivät kanapalat ota kiinni pohjaan tai tartu toisiinsa. Pidä myös astian peittävää kantta lähettyvilläsi, mikäli öljy sattuu ylikuumenemaan ja syttyy palamaan - tuli tulee tukahduttaa sulkemalla kansi. Tästä syystä liesituuletinta ei kannata pitää päällä. Vahdi siis öljyn lämpötilaa ja käyttäytymistä - pienennä lämpöä, jos räiskintä menee turhan levottomaksi.
5. Friteeraa kalkkunaa muutama pala kerralla astian koosta riippuen ja käytä esim. reikäkauhaa tai pitkiä pihtejä kanaa laskiessa ja nostaessa. Kalkkuna on valmista parissa minuutissa, kun sen pinta on kauniin kullanruskeaa - kääntele paloja tarvittaessa tasaisen pinnan saavuttamiseksi.
6. Nosta palat kuivumaan ritilälle tai esim. talouspaperilla peitetylle lautaselle.

Sipuli leikataan jämäköiksi renkaiksi ja pyöritellään friteeraustaikinassa. Taatusti voit käyttää niille samaa taikinaa kuin kalkkunalle, mutta siinä tapauksessa friteeraa ensin sipulit. Ne paistuvat myös parissa minuutissa: nouki renkaat kuivahtamaan kalkkunan tapaan ennen tarjoilua. Nauti friteeratut kalkkunapalat ja sipulirenkaat mangosalsan ja avokadotsatsikin kera. Koska kalkkunaa oli aika vähän ja nälkäinen työläinen kotimatkalla, päätin myös paahtaa uunissa muutaman perunalohkon, joita niitäkin on mukava dippailla avokadosörsseliin. Lohkoperunoille löydät ohjeen vaikka täältä.

Paahdettua, tulista tomaattikeittoa chiligratinoitujen sinisimpukoiden kera

Kuukauden ruokahaasteena ovat tällä kertaa nilviäiset. Itse rakastan erilaisia rapuja ja  esimerkiksi mustekalaa, mutta niitä tulee harvoin kokattua kotona ihan tyyriytensä vuoksi- - tuoretta mustekalaa nyt on muutenkin melko hankala Suomesta saada. Huomasin kuitenkin, että sinisimpukat näyttivät olevan tarjouksessa, enkä ollut koskaan ennen käsitellyt  eläviä sellaisia, joten tartuin tuumasta toimeen. Arvelin, ettei talouden toinen osapuoli olisi kovin ihastunut ideasta, joten jouduin suunnitella tarjoilutavan, joka saisi simpukat uppoamaan epäluuloiseen pihtisuuhunkin. Lääkkeenä toimi tietenkin chili, mikäs muu, joka lämmittää sekä tomaattikeiton että gratinoituja sinisimpukoita. Koska tarvitsin ensikertalaisena hieman apua simpukoiden käsittelyyn, nappasin sinisimpukoille ohjeen jo aiemmin mainitsemastani Otavan suomentamasta ja julkaisemasta Tapakset ja antipastot-kirjasta, jota sitten tuunasin edelleen vaihtelemalla ainesosia, kuten lisäämällä chilin reseptiin ja jättämällä pois konjakin - tuumasin, että pelkkä viinissä haudutteleminen riittää alkoholiosuudeksi. Paahteinen tomaattikeitto taas sai vaikutteita hartaudella selaamastani Matthew Drennanin Keitot-kirjasta, jossa alkuperäinen keitto esiintyy nimellä "Tulinen tomaattikeitto punaisen paprikakerman kanssa". Olen joskus aiemmin tehnyt herkullista keittoa paahdetuista paprikoista, nyt päätin kokeilla soppaa tomaattien kera. Kasvisliemen sijasta käytin siihen simpukoiden haudutusnestettä. Yhdistin siis kahden kirjan reseptit ja toteutin ne omien käänteideni kera. Ja hyvinhän yhdistelmä toimi - simpukat säilyttivät viininhöyryisen kosteutensa maukkaan ja rapean kuoren alla. Keitosta tuli maukas ja lempeän tulinen. Simpukoissa on oma räpeltämisensä, etenkin peseminen ja rapsutteleminen vie aikansa, jos valmistaa samalla suuremman määrän. Me ostimme simpukoita kerralla ison köntsän, ja hyvinhän ne olivat yhden yön jääkaapissa pärjänneet. Soppa simpukoineen  teki uuden tulemisen heti seuraavana päivänä.

Tulisuutta voit molempien komponettien kohdalla säätää chilien määrää ja lajikkeita vaihtelemalla. Simpukoiden kanssa kannattaa olla varovainen chilin suhteen - tarkoitukseni ei ole peittää äyriäisten omaa makua. Joten tässä reseptissä kannattaa jättää tulisimmat lajikkeet syrjään ja poistaa chilistä siemenet ja niiden vaaleat kiinnikkeet. Itse käytin moneen kertaan tässäkin blogissa hehkuttamaani sopivasti tulista lemon drop-lajiketta, jonka sitrusaromin tiedän sopivan hyvin merenelevien kera. Sopassa taas saa olla ihan reilusti potkua - paahtamalla chilit makeutuvat ja tulisuus taipuu, joten minusta voit käyttää reseptiin myös kokonaisia chilejä. Sellaisia meillä ei ole, vaan viime kesän loppusato palottiin ja pakastettiin lajikkeen mukaan.  Soppaan päätyi siis reilut palat aji christal-lajiketta. Chilien tulisuuden mittarinahan toimii useimmiten niiden koko: mitä suurempi paprika, sitä miedompi - habaneroja lukuunottamatta! 

Paahdettu tomaattikeitto (2:lle)

n. 700 g luumutomaatteja

1 punainen paprika
2 chiliä

1 punasipuli

3 valkosipulinkynttä

pari aurinkokuivattua tomaattia

reilu rkl oliiviöljyä

2 dl simpukoiden haudutuslientä (=viiniä, tai sama määrä kasvislientä)
tuoretta persiljaa

suolaa, pippuria

Chiligratinoidut sinisimpukat (2:lle)

10-12 sinisimpukkaa

2 dl valkoviiniä

laakerinlehti

kokonaisia mustapippureita

merisuolaa

chili
1-2 valkosipulinkynttä

1 pieni sipuli

reilu rkl oliiviöljyä

yrttisekoitusta

tuoretta persiljaa

2-3 rkl leivänmuruja (tai korppujauhoja)

pippuria ja suolaa myllystä

1. Aloita ruoan laittaminen tomaattikeittoon tulevien kasviksien paahtamisella. Aseta uuni lämpiämpään 200-asteeseen. Puolita luumutomaatit ja paprika, sekä poista siitä siemenet, kuori ja palo sipuli muutamaan osaan, kuori myös valkosipulinkynnet. Asettele ne  uunipannuun, lorauta päälle oliiviöljyä, sekoita ja paahda n. 30 minuuttia.

2. Pese sillä aikaa simpukat huolellisesti juuriharjalla kylmän, juoksevan veden alla. Heitä pois simpukat, jotka eivät kopauttaessakaan sulkeudu. Poista simpukoiden "parrat" tarttumalla niistä kiinni ja repäisemällä tiukasti kuoren kapeammasta päästä leveämmän suuntaan.

3. Kun kasvikset ovat miltein paahtuneet, kiuhauta kattilassa viini, muutama persiljan varsi, kokonaiset pippurit ja pari kidettä merisuolaa. Lisää simpukat ja keitä niitä suljetun kannen alla n. 5 minuuttia. Ravista kattilaa reippaasti välillä: simpukoiden tulee kypsyessään aueta. Jos kannen alta löytyy simpukoita, joiden kuoret ovat vielä kiinni, heitä ne menemään. Nouki avonaiset simpukat sivuun ja siivilöi liemi talteen. Poista simpukoista päällyskuori ja lado alapuolet uunivuokaan. Nosta uunin lämpötila 220-asteeseen.
4. Ota kasvikset ulos uunista, huuhtele simpukkakattila ja lisää puolet paahdetuista kasviksista siihen. Kaada joukkoon puolet simpukkaliemestä ja lisää sitten loput kasvikset loppuliemen kera ja soseuta. Voit soseuttaa keiton myös osissa tehosekoitinta käyttäen. Jos keitto tuntuu liian paksulta, voit lisätä joukkoon hieman kasvislientä. Anna sitten sopan lämmetä kannen alla hiljokseen.

5. Tee tässä välissä täyte simpukoille. Kuori ja silppua sipuli sekä valkosipulinkynsi (tai kynnet) hienoksi, poista chilistä siemenet ja silppua sekin. Kuullota ne oliiviöljyssä esim. pienen kasarin pohjalla. Lisää yrtit ja leivänmurut ja sekoita tasaiseksi massaksi. Ota kasari liedeltä ja mausta seos suolalla ja pippurilla.

6. Jaa seos teelusikoiden avulla simpukoiden päälle, nosta vuoka uunin ylätasolle ja anna simpukoiden gratinoitua n. 5 minuuttia, kunnes ne ovat kullanruskeita. Vältä turhan pitkää uunikäsittelyä, jotteivät simpukat muutu kumisiksi.
7. Mausta myös kuumennut keitto suolalla ja pippurilla ja viimeistele persiljalla. Annostele se laakeille lautasille ja aseta päälle muutama gratinoitu simpukan puolikas. Nautiskele annos ja loput simpukat patongin ja valkoviinin kera

Tarjolla kalkkunaa ja pinaatti-linssilisuketta

Me tapaamme syödä kanan kanssa useimmiten tummaa riisiä, ja pidemmän päällehän sekin yhdistelmä kyllästyttää. Olen jo aiemmin huomannut linssien ja pinaatin liiton toimivaksi ja kaupasta tarttui tällä kertaa mukaan marinoimatonta kalkkunaa kanan sijaan. Joten...

Aloita ruoanlaitto marinoimalla kalkkunan  maustamattomat fileepihvit.  Makeaa, suolaista, tulista  ja hapanta yhdistelevä marinadi syntyy sekoittamalla ruokalusikallinen hunajaa, reipas tujaus soijaa, lisäämällä joukkoon tulista chilikastiketta makusi mukaan ja purismalla joukkoon myös yhden limen mehun. Pyörittele fileet ympäri marinadissa ja anna maustua rasiassa tai suljetussa pussissa vähintään muutaman tunnin ajan - itse laiton fileet marinoitumaan jääkaappiin jo edellisiltana. Kunnollisen paistopinnan saavuttamiseksi kalkkunafileet kannattaa paistaa parila- tai tavallisella valurautapannulla kasvisöljyn kera lisukkeen valmistumisen loppuvaiheessa. Tarjoa fileepihvit pinaatti-linssipediltä limeviipaleiden ja leivän kera. 

Pinaatti-linssilisuke (2:lle):

1 sipuli
1 porkkana
2 valkosipulinkynttä
2 dl vihreitä linssejä
4 dl vettä
1 tl korianteria
1 tl jeeraa (juustokuminaa)
1 tl kurkumaa
cayennepippuria
suolaa
4 pakastekuutiota pinaattia
puolen limen mehu
oliiviöljyä

1. Ota pinaattikuutiot huoneenlämpöön pakkasesta. Levitä linssit esim. vaalealle leikkuulaudalle ja katso läpi, ettei joukossa ole mitään ylimääräistä, kuten kiviä tai hiekkaa. Huuhdo sitten linssit siivilässä kylmän, juoksevan veden alla. Lämmitä kasvisliemi.
2. Kuori ja kuutioi porkkana pieniksi paloiksi ja silppua sipuli. Kuullota mausteita, porkkanaa sipulisilppua öljytilkassa esimerkiksi pienen kasarin pohjalla, purista joukkoon valkosipulit, lisää sitten linssit ja kiehautettua vettä niin, että linssit peittyvät. Hauduttele seosta hiljokseen n. 20 minuuttia, lientä tarpeen tullen lisäten. Pidä silmällä linssien koostumusta - niiden tulee kypsyä sisältä, muttei muuttua mössöksi.
3. Kun linssit ovat sopivan kypsiä, lisää pinaattikuutiot ja purista joukkoon limemehu. Mausta suolalla. Sekoittele ja anna hautua vielä muutama minuutti.

Täydellinen aamu (=tuore leipä)

Jos saisin valita, heräisin aamuisin kaikista mieleluiten tuoreen leivän tuoksu sieraimissani(tai äidin pullan...). Se vain on arkisin valitettavan harvinainen ilmiö, joka kuitenkin toteutui tänään. Chilihifisti tuli eräänä päivänä töistä mukanaan paketti Sunnuntain täysjyvävehnäjauhoja. Kaapissamme oli jo ennestään graham täysjyvävehväjauhoja, jotka ovat rakenteeltaan karkeita.  Esimerkiksi pitsataikinasta pelkkiä graham täysjyvävehnäjauhoja käyttämällä tulee kengänpohjaa. Sämpylätaikinassa ne taas toimivat oivallisesti. Grahamjauhoissa  jyvän kuori ja ydin jauhetaan erikseen ja yhdistetään jälleen lopuksi - täysjyvävehnäjauho taas vaikutti ensisilmäykseltä sileämmältä. Pussin kyljessä luvataan entistä parempia leivontaominaisuuksia: "Näitä jauhoja voit käyttää hieman tavallista vähemmän ja myös taikinan nostatusaika on lyhyempi." Ei kun kokeilemaan.

Jotta aamuksi saisi tuoretta leipää mahdollisimman nopeasti, kannattaa prosessi pistää alulle jo edellisiltana. Lyhyemmästä nostatusajasta, tarkoista mitoista, saati sitten valmiiksi kirjoitetuista ohjeista tuo summamutikkakokkien kruunaamaton kuningas viisveisaa, mutta juuri tämä leipä ei taida jauhomäärään epämääräisyyksiin kaatua. Sängystä ylös pötkittyäni tajusin, että leivottu leipä muistuttaa hieman no-knead bread:a, eli vaivaamatonta leipää, jota on Suomen blogistaniassa esitelty muun muassa Pastanjauhajien mainiossa blogissa. Tästä linkistä pääset siis kurkkaamaan sinne. Tämä vaivaton täysjyvävehnäleipä syntyi kuitenkin kutakuinkin näin:

Tarvitset:
3 dl vettä
1 tl kuivahiivaa
n. 1 tl suolaa
n. 6-7 dl täysjyvävehnäjauhoja

1. Ennen nukkumaan menoa: Lisää hiiva lämpimään veteen, sekoita ja anna vaikuttaa hetki. Lisää sitten suola, jauhot ja vaivaa nopeasti löysäksi taikinaksi. Peitä astia esim. pyyhkeellä ja laita taikina vaikkapa kylmään uuniin kohoamaan.
2. Aamulla: Ota kohonnut taikina esiin ja laita uuni lämpiämään 225-asteeseen. Ripsauta taikinan päälle hieman jauhoja ja pyöräytä se pari kertaa ympäri astiassa jauhotetuin käsin. Peitä pelti leivinpaperilla ja kaada taikina sille. Taputtele taikinasta haluamasi muotoinen leipä jauhojen avulla. Paista sitten n. puoli tuntia uunin keskitasolla.

Täysjyvävehnäleivästä tuli maukasta, päältä rapeakuorista ja sisältä pehmoista. Pussien kylkiä vertaamalla näissä jauhoissa on kuitua 13 % sataa grammaa kohden, graham täysjyvävehnäjauhoissa taas 12,5 % - suurista eroista ei siis sen suhteen ole kyse. Mutta kun puhutaan leipätaikinan teosta pelkästään yhtä jauholaatua käyttämällä, täysjyvävehnäjauho tuntuu toimivan kiitettävästi.