Lehtipihvit melkein Itsenäisyyspäiväksi

Melkein? Niin, varsinaisen juhla-aterian nautimme jo edeltävänä päivänä (lauantaina), jolloin lautaselle päätyi pihvejä naudan sisäpaistista. Pieni, kahdelle sopiva kimpale otetaan lämpeämään hyvissä ajoin ennen kypsymistä. Chilihifisti leikkasi lihasta sopivia siivuja, jotka sitten hartaudella mätkytteli nuijan kera ohueksi. Paisti ei ole yhtä mureaa kuin filee, mutta huolellisella hakkaamisella sekin ongelma hoitui. 

Pihvit käytettiin voissa kuumalla valurautapannulla. Käännä leikkeet heti, kun lihasneste alkaa pyrkiä pintaan, näin et kuivata lihaa turhaan. Pintaan rouhaistaan merisuolaa ja pippuria.

Pihvin kera nautittiin itsetehtyä persiljalla ja tuoreella chilillä silattua maustevoita sekä yrttisiä lohkoperunoita. Perunoiksi valitttiin suhteellisen kookasta, jauhoista lajiketta. Perunalohkot keitetään ensin lähes kypsiksi suolalla maustetussa vedessä, huuhdotaan kylmällä vedellä, taputellaan kuiviksi puhtaan keittöpyyhkeen sisällä, maustetaan merisuolalla, mustapippurilla sekä yrttisekoituksella, ja kuorrutetaan oliiviöljyllä. Sitten ne työnnetään uunin grillivastusten alle tirisemään 225-asteeseen n. 15 minuutiksi. 

Vihreää lautasella nautittiin parsakaalin muodossa. Tupsukat höyrytetään kypsiksi perunakattilan päällä siivilässä veden poreillessa ja pidetään lämpimänä kannen alla tarjoamiseen asti - älä siis kaada keitinvettä pois, kun poistat lohkot kattilasta. Silaa parsa hyvällä oliiviöljyllä, puserruksella limeä ja ripauksella suolaa. 

Valokuvaajalle kävi ateriointivaiheessa vanhanaikasesti: kuvaa lautasesta emme saaneet, sillä ruoka todellakin houkutteli syömään! Lehtipihvien kera tarjottu viini tuli Alkon myyjän suosituksesta tällä kertaa Ranskasta: Belleruche kesti pihvien pippurisuuden ja chilin poltteen hienosti.