Joko leikkaa?

Mitä tehdä, kun pientä keittiötä täyttää pari kiloa lanttua? Tästä voi ainakin alkaa.

Kuvan kultaiset kuutiot syntyvät seuraavasti:

Kuori ja kuutioi haluamasi määrä lanttua. Pieni pääkyn pyörylä riittää hyvin lisukkeeksi kahdelle. Kuumenna kattilan pohjalla tilkka oliiviöljyä ja nokare voita, kunnes voi sulaa. Lisää reipas tujaus currya ja ropsaus paprikajauhetta, lisää lanttukuutiot, mausta suolalla ja kuullottele pari minuuttia. Itse tapaan käyttää curryna täyteläistä ja tuoksuvaa hot madras curry powder-sekoitusta, jota saa etnisistä liikkeistä. Kaada sitten lantun peitteeksi vettä  (tälle määrälle riitti 1,5 dl) ja lisää pari laakerilehteä. Hauduttele kuutiot kypsiksi miedolla lämmöllä 10-15 minuutin ajan. Jos vettä on runsaasti, kaada liiat pois niin, että pohjalle jää kosteutta ja lisää teelusikallinen hunajaa (suuremmalle lanttumäärälle luonnollisesti enemmän). Pyörittele sekaisin ja anna hautua viileällä levyllä vielä viitisen minuuttia. Aiemmin syksyllä olisin lisännyt joukkoon myös tuoretta timjamia.

Lautasella on kultaisten kuutioiden lisäksi kinkkukiusausta, mutta nämä sopisivat hienosti myös riistan tai muiden liharuokien kaveriksi. Raikas ja edullinen salaatti syntyi yksinkertaisesti yhtä suurista määristä lanttu- ja keräkaaliraastetta sekä ananaspaloista ja -mehusta. Raastesalaatti oikeastaan vain paranee ja mehustuu entisestään kylmässä seisoessaan.

Aasiaan ja takaisin

Söimme eilen Iso Roobertinkadun Tamarin-ravintolassa. Minulle kerta oli ensimmäinen, Chilihifistille toinen. En ole oikein löytänyt mieleistäni thai-ravintolaa Suomesta, joskin Kallion mutkaton Lemon Grass on ruoan suhteen tyydyttänyt lounasaikaan aina. Tamarinin puitteet ovat fiinimmät, wc siisti, palvelu ystävällistä ja väkeä sunnuntai-iltapäivänä riitti. Tilaus otettiin nopeasti, mutta ruokaa jouduimme odotella puolisen tuntia ja risat päälle. Tilasin punaisen kanacurryn enkä pettynyt - eri ainesosat maistuivat selkeästi, kokonaisuus oli harmoninen ja kookospohjainen kastike herkullista. Mieleen tulvivat rakkaat muistot Englannissa syödyistä thai-aterioista. Annos oli myös enemmän kuin riittävä. Myös Chilihifisti oli tyytyväinen nautaansa, joten tänne suuntaamme varmasti uudelleen. Tamarinin annos oli eräänlainen revanssi päivää aiemmin kotosalla väännetystä samantyylisestä satsista.

Kanaa, kasviksia, kookosta ja nuudeleita

Annos kahdelle tai kolmelle lähti syntymään seuraavista aineksista:

2 marinoimatonta kanafileepihviä

purjoa

1 keltasipuli

2 herkkusientä

1 porkkana

valkosipulia

tuoretta inkivääriä

pieni prk kookosmaitoa

2 dl tuoretomaattikastiketta (jämät itsetehdystä kastikkeesta, myös sileäksi ajettu tölkkitavara käy)

nuudeleita (käytämme yleensä Mama's-pikanuudeleita)

öljyä

mausteita: korianteria, jeeraa (=juustokuminaa), cayenne-pippuria, paprikajauhetta, kurkumaa, garam masala-mausteseosta

suolaa

hot chili-kastiketta

oisterikastiketta 

1. Leikkaa kanafileet sopiviksi paloiksi. Leikkaa purjo ja sipuli pitkiksi, hienoiksi siivuiksi, kuori porkkana ja suikaloi esim. kuorimaveitsellä. Siivuta myös herkkusienet.

2. Lisää wokkiin öljy ja kuumenna siinä kuivat mausteet. Lisää kanat ja paista kypsiksi kahdessa erässä, lisää tarvittaessa öljyä ja mausteita. Laita syrjään odottamaan.

3. Lisää öljyä, silppua valkosipuli ja inkivääri, kuullota kuumassa pannussa. Lisää loput kasvikset ja pikapaista ne.

4. Keitä tässä vaiheessa nuudelit kypsiksi. 

5. Lisää pannuun tomaattikastike, kanapalat ja kookosmaito, voit lisätä joukkoon myös nuudeleiden keitinvettä. Sekoita ja mausta chili- ja oisterikastikkeilla, lisää tarvittaessa suolaa.

6. Tarjoa kanakastike nuudeleiden kera.

Jälkkäritunnelmissa palattiin takaisin kotimaan kamaralle. Blenderi soi taas ja polskassa pyöri pari desiä jäisiä vadelmia, pari desiä vadelmajogurttia ja n. 3 desiä rasvatonta maitoa. Raikasta ja hyvää (vaikka pimeät päivät tekevätkin kuvista harmaita)!

Pastakastike paahdetusta paprikasta

Sairasputken keskellä heräsin kaapissa köllöttelevien paprikoiden vienoon kutsuun. Innostuin muutaman viime aikaisen sopotuksen perusteella työntämään nekin blenderiin, joskin uunigrillin kautta. Ihan mukavaa vaihtelua peruspastakastikkeisiin - grillatut paprikat makeutuvat ja maistuvat hennosti savulta. Työnsin uuniin myös keltaisen lemon drop-chilin, joka karisti paahtuessaan pahimman poltteensa, muttei menettänyt sitrusmaista aromiaan.

Pennepastaa, paahdettuja paprikoita, herkkusieniä ja kapriksia

2:lle tarvitset:

4 dl pastaa (kuivana)

1-2 suurta paprikaa

1 chili

1 salottisipuli

4 herkkusientä

valkosipulia

kapriksia

suolaa

pippuria

oliiviöljyä

1. Laita uunigrilli kuumentumaan 250-asteeseen.

2. Pese ja halkaise paprikat, aseta pellille tai vuokaan kuori ylöspäin. Chilit voit grillata kokonaisena.

3. Grillaa paprikoita kunnes niiden kuori mustuu. Ota ulos uunista, jäähdytä hetki ja vedä sitten hiillostunut kuori irti.

4. Keitä pasta runsaassa, suolalla maustetussa vedessä al denteksi.

5. Silppua sipuli ja laita se, paprikat sekä chili tehosekoittimeen. Surauta sileäksi.

6. Kuumenna pannulla öljy, suikaloi sienet sekä valkosipuli ja kuullota niitä pannulla.

7. Käännä lämpö alas hellalta, lisää pannulle pasta sekä kastike. Mausta suolalla ja pippurilla ja lisää lopuksi kaprikset.

Sika soikoon, blogihiljaisuus päättyköön!

Kirjoittamistauko venyi pitkäksi kahdesta syystä. Ensinnäkin, Chilihifisti lähti työnsä vuoksi kiertueelle ja vei mennessään digijärkkärin. Toisella, kotiin jääneellä kameralla kuvaaminen tuntuu näinä pimeinä päivinä hyödyttömältä ja yksin ollessa tulee nähtyä huomattavasti vähemmän vaivaa ruokapuolella. Toiseksi, Chilihifisti joutui jättää kiertueensa kesken ja palata kotiin korkeassa kuumeessa. Nyt sitten tässä taloudessa possuillaan. Itse olen vielä toistaiseksi säästynyt sairastumiselta, mutta näillä neliöillä uskollinen odotus varmasti ennen pitkää palkitaan. Sairastumisessa on kaiken muun ikävän lisäksi sekin kurja puoli, että jouduimme perua pitkään suunnittelemamme tupaantuliaiset. Ruokatarvikkeet oli jo hankittu päällisin puolin kaappiin, nyt niitä sitten kulutetaan muuten vaan. Tekemättä jäi mm. Limoncello-juustokakku, rukiiset kinkkupiiraat, vegaaninen sienipiirakka, vegaaniset mokkaneliöt, välimerellinen perunasalaatti jne., jne.

Vaatimaton kotikokkauslinja jatkuu: flunssaiselle possulle keittyy parhaillaan peruna-purjososekeitto. Kattilassa kiehuu vähässä, merisuolalla maustetussa  vedessä neljä  pienehköä perunaa, koosas purjopatukka, keltasipuli ja suuri valkosipulinkynsi, kaikki paloina. Ennen soseuttamista pistän mukaan vielä muutaman pakastepinaattikuution ja soseuttamisen jälkeen maustan sopan pippurilla, lisään suolaa tarpeen mukaan ja lorautan joukkoon n. desin ruokakermaa. Samettisen sileää, lämmittävää ja terveellistä. Illaksi ajattelin vielä paistaa lättyjä, jotta saan kaappiin varastoidulle kuohukermalle ja hilloille käyttöä. Ainakin itselle sairaana tuntuvat maistuvan vain ääripäät - suolainen, tulinen ja makea! Ostin kaupasta myös kauden ensimmäisen konvehtirasian, jolla vielä yllätän potilaan jossain vaiheessa ;)

Olin ajatellut tehdä juhliin vähän toisentyyppisen salsan dipattavaksi (yleensä kun olemme  porisuttaneet salsat kattilassa). Vaikka juhlat peruuntuivat, päädyin kuitenkin tekemään tätä syysillan sytykkeeksi. Vaikutteet salsaan sain Jamie Oliverilta ja olen hänen  samantyyppisen reseptinsä mukaan valmistanut  tomaattikastiketta katkojen kera pastalle. Tästä kuitenkin puuttuu limemehu ja koostumus on sakeampi. Surautin uudella blenderillä hienoksi 5 mehukasta, kotimaista tomaattia, yhden suuren punasipulin,  pari aurinkokuivattua tomaattia, valkosipulin kynnen sekä topakan chilin. Lisäsin vielä pari teelusikallista vihreää pestoa ja maustoin suolalla sekä pippurilla. Sekä maku että rakenne olivat varsin piristäviä ja blenderissä riitti tehoa. Tuoresalsa maistui niin minilihapullien ja perunalohkojen kuin maissilastujen kanssa, miksei dippivihannestenkin kera.

Ruokalähetys Kainuusta

Syksy alkaa itsepäisesti taittua kohti talvea, viikonloppuna onneksi saimme vielä nauttia muutamasta kauniista syyspäivästä (kuvat tosin on otettu jo pari viikkoa sitten). Alkuviikosta sain harvinaisia, mutta sitäkin mieluisampia vieraita Kainuusta. Veljeäni pikkusiskon toimeentulo ilmeisesti huolestuttaa, sillä hänen mukanaan pohjoisesta saapui myös kolme säkkiä ruokaa! Nyt kaapit totisesti tursuavat. Saimme kaikkea ihanaa, mm. suppilovahveroita sekä pakasteena että kuivattuna, rouskusäilykettä, kelta-, puna- ja valkosipulia, porkkanahilloa, kurpitsapikkelssiä, mansikka-raparperimarmelaadia - kaikki itse kerättyjä/kasvatettuja tai omista tarpeista valmistettuja. Lisäksi pakkaseen päätyi hirvenlihaa ja olipa mukana myös purkki itse teetettyä hirvisäilykettä. Joukossa on kuulemma myös hieman porsaanlihaa rasvaisuutta tuomaan, n. prosentti perunajauhoja sidokkeena sekä merisuolaa ja mustapippuria mausteena. Minulla vaan ei ole harmaatakaan haisua siitä, mihin moista tuotetta käyttäisi. Kuulemma se on niin hyvää, että menee sellaisenaan leivän päällä. Keittoihinhan ja laatikoihin säilykelihoja yleensä käytetään, mutta en ole oikeastaan lihakeiton ystävä, eikä laatikkojakaan tule usein laitettua. Lisäksi sain niinkin arkisen, mutta itselleni aivan uuden tuotteen kuin purkkisardiineja tomaattikastikkeessa - mihinkäs sitä sitten tunkisi?! Hajoavatko sardiinit samoin kuin sardellit/anjovikset, jos niistä keittelisi maukkaan tomaattikastikkeen pastalle? Kapriksia ja sitruunaa vaan mukaan ja humps mahaan? Hyviä vinkkejä kaipaa ystävällisesti hän :).

Pizzaperjantai!

Canneloni-kokeilusta jäi jäljelle puolikas annos tomaattista jauhelihakastiketta. Mihinkä muuallekaan se perjantaina päätyisi kuin pizzapohjalle?! Ei auta kuin onnitella kyseistä mainostoimistoa pizzaperjantain idean hyödyntämisestä, sillä osuvampaa nimitystä saa hakea (kyseisistä mainoksista tosin voi olla montaa mieltä..). Siinä missä alkuviikosta kasvislokeromme tyhjenee sosekeiton aineksiksi, loppuviikosta jääkaapin jämät siirtyvät pizzan päälle ennen viikonloppuostoksia. Niin viime perjantainakin.

Kuinka sen sanoiksi pukisi? En tiedä monta yhtä tyydyttävää toimenpidettä kuin pizzataikinan vaivaaminen (kröhöm). Reseptejä täydellisen pizzapohjan tekoon löytyy varmasti joka kokilta, mutta minä leipaisen sen seuraavaan tapaan. 

Kulhoon mitataan 2 desiä kuumaa vettä, 2 teelusikkaa kuivahiivaa ja teelusikallisen suolaa, jotka saavat levähtää astiassa hetken ennen leipomisen aloittamista. Mikäli haluat  ohuemman pizzan, vettä voi vähentää 1,5 desiin - 2,5 desistä taas syntyy pannupizzapohja. Ihannetilanteessa tekisin pohjan puoliksi vehnäjauhoista, puoliksi durum-vehnästä. Durum-jauhot tuovat taikinaan karheutta, joka muuttuu uunissa rapeudeksi. Tällä kertaa kaapissa oli kuitenkin vain tavallisia vehnäjauhoja. Sitten vain puuhaarukka käteen ja sekoittamaan. 

Tapaan ripotella jauhoja rauhalliseen tahtiin suoraan pussista kulhoon samalla kun toinen käsi hoitaa vatkaamisen. Taikina muuttuu nopeasti kiinteämmäksi ja kun se alkaa irrota reunoilta ja tarttua haarukkaan, on aika heittä työkalut menemään ja osoittaa taikinalle hieman rakkautta <3. Vaivaan ja lisään jauhoja, vaivaan ja lisään oliiviöljyä. Nyt tosin lisäsin taikinaan pari ruokalusikallista öljyä suoraan aurinkokuivatuista tomaateista. Öljy paitsi helpottaa leipomista, antaa pohjalle makua ja lisää sen rapeutta. Kun käsissäsi on sopivan kiinteä, pehmeä pallura (kovaksi kokkuraksi sitä ei missään nimessä saa alustaa), joka ei enää tartu sormiin, laske pesualtaan pohjalle kuumaa vettä, peitä kulhon puhtaalla liinalla ja jätä taikinan nousemaan n. puoleksi tunniksi. Sillä aikaa ehtii hyvin valmistamaan täytteen. Sitten taikina on vain taottava uunipellille jauhosormien ja kämmenien avustuksella.

Tämän lätyn päällä tomaatti-jauhelihakastiketta, aurinkokuivattuja tomaatteja, edam-raastetta, kalamata-oliiveja, pannulla chilin ja valkosipulin kanssa pyöräytettyä paprikaa sekä parmesaania. Maistui se näinkin, vaikka herkkusieniä tulikin ikävä!

Ei ihan peruslasse

"Miksi sitten bloggaat, jos se tuottaa vain vaivaa?!" Sanat minulle osoitti Chilihifisti, joka joutui opastamaan allekirjoittanutta (ja kuuntelemaan tuskastunutta sadatusta), kun kuvat eivät asettuneet blogilehdelle haluamallani tavalla. Niin - miksi aloitan aamun lukemmalla läpi useiden lehtien nettiversioita ja siirryn sitten sulavasti ruokablogeja selaamaan? Uutisten jälkeen tunnun kaipaavan usein innostusta ja inspiroitumista ennen oman kirjoitusurakan aloittamista - vietänhän arkipäivät koneella gradua takoen. 

Mieluisan ahaa-elämyksen koin muutama päivä sitten Kurpitsamoska-blogia lukiessa. Blogin emäntä esitteli hauskan tavan tehdä canneloneja lasagnelevyistä. Idea sinänsä ei varmasti ole mitenkään uusi, mutta ihmeekseni en ollut koskaan päätynyt vielä levyjä rullaamaan, vaikka lasse esiintyy tämän huushollin menussa kyllästymiseen asti. Harmikseni jääkaapissamme jökötti kuitenkin rasia jauhelihaa, joten ihastuttavan linssitäytteen tekeminen jäi toiseen kertaan.

Ideana on siis levyjen kiehauttaminen sen verta notkeaksi, että niiden rullaaminen onnistuu. Täytevalinnoissani ei ole mitään ihmeellistä - rullien sisään laitoin soijalla, paprikalla, korianterilla, pippurilla, chilillä, yrteillä ja suolalla maustettua jauhelihaa, tuore- ja aurinkokuivattuja tomaatteja, sipulisilppua sekä parmesaania. Vuokaan rullien päälle kaadoin kastikkeen, joka syntyi tölkillisestä kokonaisia tomaatteja, reippaasta balsamico-tujauksesta, valkosipulista, yrteistä, suolasta, sokerista ja pippurista. Ja kaiken kruunuksi kasa juustoraastetta, joka naamioi annoksen ihan peruslasseksi. Rakenne kuitenkin oli hauska ja erilainen peruslassen täytteilläkin. Ja nämä rullat pysyivät kivasti kasassa, kunhan vain malttaa olla lappomatta liikaa mössöä pastalevylle.

Ja alkuun palatakseni - olisihan se mukava herättää muutama ahaa myös muissa!