8.1.10

Leftovereita ja euroövereitä

Perjantaina Marjameren keittiössä tarjottiin erästä lemppariruokaani: leftover-pastaa. Jääkaapien jämien soveltaminen pasta-annokseksi on aina yhtä hauskaa puuhaa. Tänään pääraaka-aineina toimivat porsaan ulkofileen loppupala, pari siivua pekonia, suuri herkkusieni sekä eilinen, joskin herkullinen, tomaattikastikkeen loppu. Pennejen kiehuessa suolavedessä siivutin ulkofileen, pekonin, herkkusienen ja valkosipulin kynnen ja käytin niitä paistinpannulla oliiviöljyn, pippurin ja suolan kera. Kun pasta oli al denteä, kaadoin lähes kaiken veden pois pastakattilasta ja lisäsin joukkoon tomaattikastikkeen, suolaa ja tilkan oliiviöjyä. Pasta sai lämmetä uudelleen nopeasti kannen alla ja joukkoon sekoitettiin parmesaania. Sitten vain pasta lautasille, possu-sieniseos päälle, ripsaus pippuria, oliiviöljyä ja haarukka kitaa kohti.



Joulusta olen tuskin ehtinyt toipuakaan, kun eetteri täyttyy jo euroviisuista - mikä ihana  kevään merkki. Tänään yhdeksältä TV2:ssa esiintyy toinen suosikkini Bääbs eli TV-Resistori-yhtyeestäkin tuttu Päivi Kankaro. Perjantaina 22.1. vuoron saa taasen toinen suosikkini, jo viime vuonna Signmarkin kanssa esiintynyt ja toiseksi yltänyt Osmo Ikonen. Illan jännitysnäytelmä ei tietenkään olisi mitään ilman pientä suolapalaa: jatkan sitkeästi voitaikinavaraston hävittämistä! Myllyn Paras-paketin kyljestä löytyy kinkkuhyrrien resepti, jota tuunasin sillä, mitä kaapista löytyi... Eli käytin n. 100g ruohosipulituorejuustoa, kinkun sijasta pari siivua pekonia ja paprikan sijaan mitäs muuta kuin tuoretta chiliä, tuvan henkeen sopien.



Euroöverityynyt syntyvät siis sangen helposti. Kaulitsin neljä valmista, sulaa levyä n. puolet pidemmiksi ja hieman leveämmiksi, voitelin ne tuorejuusto-pekoni-chilisilppusekoituksella, ripsasin päälle pippuria ja rullasin leveyssuunnassa - en siis pitkittäin, kuten hyrrät tulisi kääräistä.  Pitkät pötkylät leikkasin useampaan osaan hassuiksi tyynyiksi, laitoin uunipellille sauma alaspäin ja paistoin 10 minuutin ajan uunin keskiosassa. Ja koska minä olen minä, uuni olikin liian kuumalla (250 astetta 225:n sijaan) ja tyynyt puffaantuivat hetkessä turpeiksi kuin hevari vesisateessa. Maku näissä oli kohdallaan, vaikka paisto menikin muuten perceelleen.  Ja nyt ei kun jännittämään!


Nyt meni överiks.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti