12.1.10

Päivän kalaöljyannos

Eräs kammoksumistani ja tähän asti onnistuneesti välttelemistäni raaka-aineista on säilötty sardiini. Johtuen varmaan lähinnä siitä, etten ole koskaan sellaisia (tietääkseni) syönyt. Eniten pelkään kai sitä epämiellyttävän hapanta tinapurkin makua, mutta toisaalta, enpä ole suuri sillien tai silakankaan ystävä, joihon olen sardiinit mielessäni yhdistänyt... Mutta niin vain kaapissa on jo pidemmän aikaa köllötellyt tyytyväisenä purkki sardiineja tomaattikastikkeessa (jota en tosiaankaan ole itse ostanut). Tänään ajattelin hankkiutua siitä eroon. Ensiajatukseni oli "Muussiksi, ja lassen väliin!" ja sitä lähdin sitten toteuttamaan, sillä ei kai mikään voi maistua pahalta lasagnessa? Jännityksellä avasin purnukan, ja mitä sieltä paljastuikaan: silakan näköisiä, pätkittyjä, hopeakylkisiä kaloja öljyisessä, punaisessa liemessä, jonka koostumus oli kyllä lähempänä öljyä kuin tomaattikastiketta. Lähempi tutkimus osoitti, että niissä oli ruodotkin tallella. Tuoksu ei kuitenkaan ollut paha, vaan peräti jopa ihan miellyttävän mausteinen. 

Tomaattiseen tölkkikalakastikkeeseen tarvitset:
tölkki tomaattikastiketta
tölkki sardiineja (tomaattikastikkeessa)
tölkki hyvälaatuista tonnikalaa
kookas keltasipuli
valkosipulia
porkkana
kapriksia
balsamico-etikkaa
suolaa
sokeria
mustapippuria
oliiviöljyä

1. Kuutioi porkkanat pieniksi paloiksi tai raasta hienoksi, kuori ja silppua sipulit ja kuullota kasviksia öljytilkassa. Jos sardiinit pelottavat sinua yhtä paljon kuin minua, muussaa ne haarukalla ja lisää kasvisten joukkoon. Lisää tomaattimurska ja tilkka vettä (tapaan huuhtaista tomaattitölkin vedellä ja kaataa kastikkeen joukkoon), anna sitten hautua rauhassa n. 15 min.
2. Lisää myös tonnikala tomaattikastikkeeseen, sekoita, mausta lorauksella balsamico-etikkaa, suolalla, mustapippurilla ja pyöristä maku sokerilla. Lisää lopuksi kaprikset ja kuivattuja (oregano, meirami, persilja) tai tuoreita yrttejä.

Juustoiselle bechamel-kastikkeelle löytyy yleensä toimiva ohje lasagnelevypaketin kyljestä, jota voi seurata. Itse teen sen tähän tapaan:
Lämmitä maito esim. mikrossa. Koska teen lasagnea yleensä meille kahdelle vain kapean leipävuoan verran, käytän maitoa kolmisen desiä. Laita n. 25 g margariinia sulamaan teflonpohjaiseen pikkukattilaan ja sirottele joukkoon ruokalusikallinen vehnäjauhoja. samalla puuhaarukalla voimakkaasti sekoittaen. Lisää tilkka lämmintä maitoa ja sekoita sileäksi massaksi, taas tilkka maitoa ja jatka varovaista kaato-hämmennysprosessia, kunnes kastike alkaa kiehua. Alenna lämpöä tai siirrä kattila kokonaan kylmälle levylle ja lisää n. 100 g tuorejuustoa (käytin loput avatusta ruohosipulituorejuustopakkauksesta) esim. kolmessa osassa. Sekoita sileäksi juustopala kerrallaan. Mausta valkopippurilla ja suolalla.

Laita uuni lämpiämään 200-asteeseen. Lasagnen latomisen aloitan lisäämällä vuoan pohjalle kerroksen tomaattikastiketta, jotteivät levyt tartu kiinni pohjaan. Sitten kerros pastaa, kala-tomaattikastiketta ja juustokastiketta, pastaa, taas punaista ja valkoista kastiketta, jne. Valkokastikkeen tulee jäädä lopuksi päällimmäiseksi kerrokseksi. Sitten vain vuoka paistumaan uuniin puoleksi tunniksi, tai kunnes pastalevyt ovat pehmenneet. Kuorrutan koko komeuden juustoraasteella n. puolessa välissä paistamista. Tarjoa lasagne vihreän, raikkaan salaatin kera.



Ihan herkullista sapuskaa sardiineista sitten lopulta syntyi ja selvisin ruokailusta kunnialla epäluuloistani huolimatta. Tämä satsi ei myöskään räjäytä budjettia ja sitä saat tehtyä isomman annoksen kerralla. Luulen kuitenkin, että jätän tulevaisuudessa säilötyt sardiinit ostamatta - anjovikset sen sijaan kiinnoisitavat allekirjoittanutta kovastikin...!

2 kommenttia:

  1. Heh, kuvailit juuri melkoisen osuvasti omaa hippasen skeptistä suhtautumista sardiineihin.. Vielä tähänkään päivään mennessä en niitä ole uskaltanut maistaa. Ja sama pätee anjovikseen, mutta Janssonin kiusausta olen vakaasti päättänyt tehdä lähiaikoina; siinä on nimittäin ruoka, jota en ole koskaan eläissäni syönyt. Kerran olin jo lähellä ostaa anjoviksia - muut ainekset kiusaukseen olivat jo kauppakorissa - mutta homma sitten kaatui siihen, ettei anjvoviksia löytynyt koko putiikista. Joku päivä vielä! :D

    sanna / http://soppailua.vuodatus.net

    VastaaPoista
  2. Jopas nyt, kommenttisi oli jäänyt huomaamatta! Hah, en minäkään ole Janssonia koskaan syönyt - kerro toki, miten kokeilusi meni, jos päädyt kiusausta laittamaan :)

    VastaaPoista