Jaa, että mikäkö? No, moni asia, voin kertoa. Kaali on raaka-aine, johon minulla liittyy monenlaisia tuntemuksia. Tässä huushollissa kevään parsa-aikaa odotetaan jo tammikuussa, kukkakaalta ja parsakaalta syömme säännöllisesti. Kerä- tai valkokaali, tuo painava, mutta hyvin säilyvä ja edullinen tilasyöppö ajautuu lautasillemme yleensä tuoreena. Syömme sitä melko usein salaatin sijasta ja päätyypä osa päästä wokkejakin sulostuttamaan.
Viime vuosina olen jostain kumman syystä alkanut kaipailla myös perinteisempiä kaaliruokia, jotka lapsena eivät minulle (eivätkä etenkään Chilihifistille) uponneet. Olemme molemmat ihmetelleet, miten ja minkä ihmeen vuoksi kaalista saadaan Suomessa lähinnä harmaata, vetistä, mautonta mössöä. Viime aikoina kotimainen blogistania on kuitenkin tarjonnut melko jännittävä vaihtoehtoja perinteisille virityksille. Niinpä minäkin päätin hyökätä kaapissa kyhjöttävän kaalipään kimppuun uusin asein, hennonvihreän pääkkyparan kauhuksi.
Ensimmäinen ideani jäi mappiin "K-niin kuin-kehiteltävä" - himoitsen nimittäin kevätrullien tapaan täytettyjä ja uppopaistettuja kaalikääryleitä. Jotta se onnistuisi, rullat olisi varmasti paneroitava friteeraustaikinassa tempura-tyyliin - kääryleiden koko ja koossapysyminen kuitenkin lievästi sanoen arveluttaa. Ja kröhöm, sisältäähän tuo villi skenaario melkoiset katastrofin ainekset (kaalin runsas vesipitoisuus yhdistettynä kuumaan öljyyn)... Yritin etsiä reseptiä tai edes raporttia samansuuntaisesta kokeilusta, tuloksetta (kenties hyvästä syystä).
Seuraavaksi päädyin suunnitelmaan höyrytettyjä kaalikääryleitä. Haluaisin nimittäin, että kaali ei menettäisi kaunista väriään saati sitten rakennettaan. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että tiukka kaalikeräni ei tähän valmistustapaan oikein sovellu. Kiinankaali tai litteä, harvempi keräkaali olisi ollut parempi vaihtoehto. (Mitenhän ne muuten kasvavat? Onko litteys puhdasta jalostuksen tulosta vai saavatko kerät muotonsa kasvusolosuhteiden manipulaation avulla?)
Lopulta tein uunissa aasialaisittain maustettuja kaalikääryleitä tomaattikastikkeen kera, eli puhdasta suomalais-aasialais-välimerellistä fuusiota. Täytettä tuli tupla-, jos ei tripla-annos, josta vähintään puolet jäi käyttämättä. Alle reseptiin olen siis kirjannut puolikkaan määrän, joka riittää hyvin kuuteen kääryleeseen. Kaalin lehdet kun repeilivät varoivaisuudesta huolimatta siihen malliin niitä irrotellessani, etten viitsinyt edetä urakassani kaalin sisimpiin lehtiin saakka. Riekaleisilta lehdiltä olisin välttynyt, jos olisin keittänyt kaalin kokonaisena, mutta halusin vain notkistaa lehtiä nopeasti. Vaikka suunnitelmani eli tekemisen mukana, nyyttösistäni tuli kuitenkin erittäin maukkaita, kaalikääryleitä syvästi inhoavan Chilihifistin mukaan jopa hyviä. Tyyppi vielä muistutti ennen ruokailun aloittamista painavin sanankääntein, että hän on inhonnut kaalikääryleitä aina. Vihreys säilyi punahunnun alla ja rakenteessa riitti sopivasti vastusta vaivauskalustolle. Kuusi käärylettä täytti sopivasti kaksi nälkäistä, lisäksi lautasen reunalta märehdittiin hapankaalta ja tuoreita kasviksia.
6 kaalinlehteä
n. 200g naudan paistijauhelihaa
0,5 dl tummaa riisiä
0,5-1 porkkana
pieni sipuli
pieni tulinen chili
muutama valkosipulinkynsi murskana
pala inkivääriä raasteena
puolikkaan limen mehu
soijakastiketta
osterikastiketta
jauhettua paprikaa
kuivattuja yrttejä
suolaa
1. Laita riisi kiehumaan. Murensin veteen palan kasvisliemikuutiota ja lisäsin ripauksen kurkumaa. Voit halutessasi maustaa veden vain suolalla. Tumma riisi tarvitsee kypsyäkseen puolisen tuntia, valkea kypsyy nopeammin.
2. Riisin kypsyessä irrota kaalista haluamasi määrä lehtiä varoen ja keitä niitä muutama minuutti runsaassa, suolalla maustetussa vedessä.
3. Kaada kaalikattilasta kuuma vesi pois ja valuta tilalle runsaasti jääkylmää. Anna lehtien jäähtyä vedessä, jotta kypsyminen pysähtyy. Siirrä ne sitten kuivumaan esim. puhtaan keittiöliinan päälle.
4. Valmista täyte paistamalla jauheliha pannussa. Lisää sipuli- ja chilisilppu, murskaa valkosipuli sekä raasta inkivääri ja porkkana joukkoon. Mausta limemehulla, ropsauksella soija- ja osterikastiketta (tai tipalla kalakastiketta) sekä paprikajauheella ja kuivatuilla yrteillä. Lisää riisi joukkoon, sekoita, ota pannu levyltä ja anna täytteen jäähtyä hieman käyttöä.
5. Kun kaalinlehdet ovat kuivahtaneet ja täyte vetäytynyt, voit aloittaa rullaamisen. Jos kaalin lehtiruoti on päästään kovin paksu, voit nipsaista siitä palan käärimistä helpottaaksesi. Aseta lehden päähän n. 2 rkl täytettä ja rullaa sitten kohti toista päätä taitellen lehden ulkoreunoja sisään edetessäsi, aivan kuin tekisit kevätkäärylettä. Koita saada rullasta mahdollisimman tiukka.
6. Asettele rullat kapeaan, suorakaiteen muotoiseen uunivuokaan tiiviisti peräkkäin. Voit ripsaista pohjalle hieman oliiviöljyä halutessasi. Muutama lehdistäni oli niin repaleinen, että kovin kaunista nyyttiä niistä en saanut aikaiseksi. Se ei kuitenkaan haitannut, sillä valelin ne edellispäiväisellä tomaattikastikkeella (jota olin ajatellut höyrytettyjen rullien dippikastikkeeksi), peitin muutamalla tomaattisiivulla ja ripsin päälle pippuria, merisuolaa, yrttejä ja oliiviöljyä. Aasialaiset kaalikääryleeni saivatkin siis lopuksi välimerellisen käänteen.
7. Paista kääryleitä 175-asteisessa uunissa alatasolla. Peitin vuoan foliolla ja paistoin 30min, sitten otin folion pois ja lisäsin päälle hieman juustoraastetta. Jatka paistamista vielä n. 20 minuuttia.
Tomaattikastikkeen tein siis jo edellisenä päivänä pizzan pohjalle. Määrästä tuli suuri ja siitä jäi edelleen yli. Peruskastike koostui tölkillisestä kokonaisia säilöttyjä tomaatteja, 1 tuoreesta tomaatista, kelta- ja valkosipulista, chilistä, suolasta, ripauksesta sokeria, pippuria ja yrttejä. 10 minuutin kiehuttelun jälkeen ajoin soossin sauvasekoittimella sileäksi, sen pituinen se. Juustoraastetta tuikkasin lasagnemaniassani tomaattien päälle vanhasta tottumuksesta, meillä se oli mallia "arki"; emmental, parmesaani tai muu vahvemman makuinen juusto toimisi varmasti paremmin. Nyt juuston oli loppujen lopuksi lähinnä määrä harhauttaa yksi käärylekammoinen syömispuuhiin. Ja tulihan se kaalipää lopulta vatsaan vaivattua.---
Illaksi kääräisin loput täytteestä vielä kevätrullakuoren sisään. Valmiita pakastettuja wrappeja löytyy ainakin itämaisista ruokakaupoista, itse haen kuoret yleensä Kallion Vii Voanista. Rullat kävivät vain nopeasti pannulla ruskistumassa - varsinaista uppopaistamista näiden kanssa ei edes tarvitse harrastaa, sentti öljyä pannulla riittää. Dippinä toimi tomaattikastikkeen loppu, jota maustoin vielä chilikastikkeella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti