Isien mailla ja äidin reseptivihkolla

Kauniin syyspäivän kruunaa mitä parhaiten sienireissu. Mökille siis. Tämänpäiväinen vaeltelu Pohjanmaan helppokulkuisilla hiekkakankailla oli syksyn ensimmäinen vaan toivottavasti ei viimeinen sienijahtini. Kohtasinpa eräällä aurinkoisella tienpenkalla sykkyrälle kääriytyneen kyynkin, mutta kunnioitin sahalaitapaitaa sen verran, etten lähtenyt kameraa noutamaan.

Saaliiksi saimme ennenkaikkea näitä hellyttäviä karvapäitä:

Karvarousku on henkilökohtainen rouskuperheen suosikkini eikä vähiten sympaattisen ulkonäkönsä ja toukattomuutensa takia. Se on helposti tunnistettava ja maukas ruokasieni. Vanhempieni tienoolla kasvaa runsaasti myös kangasrouskuja, mutta ne päätyvät lautaselleni vain aniharvoin. Mukaan lähti myös kehnäsieniä, erilaisia haperoita sekä muutama punikkitatti. Kolme viimeksimainittua lajiketta matkasivat suoraan pannun kautta lämpimien uunileipien päällysteeksi, rouskut taas päätyivät säilykkeiksi ja suolasieniksi talven varalle.

Äitini sienireseptit ovat varsin perinteisiä. Suolasienet puhdistetaan hyvin ja ryöpätään sitten kattilassa 10 min keittämällä, valutetaan, keitetään uudelleen n. 5 min ajan runsassuolaisessa vedessä. Sitten taas valutellaan ja puristetaan suolavesi pois. Otetaan sopivankokoinen astia, lisätään pohjalle karkeaa merisuolaa ja kerros sieniä, taas suolaa ja sieniä... ja päälle vielä reilu kerros suolaa. Sitten voipaperia, väljä kansi (liian tiivis homehduttaa sienet) ja muovipussilla peitetty kivi painoksi, rouskut mars viileään!

Suolasienistä syntyy helposti perinteinen sienisalaatti: Sienistä liotetaan tai keitetään ylimääräiset suolat pois, hienonnetaan n. litra sieniä, silputaan sipuli ja sekoitetaan n. desiin kermaa. Karvalaukkusalaatti on mieto ja pehmeänmakuinen.

Kokeilimme tehdä rouskuista myös säilykettä. Reilu litra ryöpättyjä, huuhdeltuja ja valutettuja karvarouskuja palottiin ja lisättiin kerroksittain kahteen puhtaaseen lasitölkkiin salottisipulirenkaiden ja valkosipulien kanssa. Liemi keitettiin 1,5 desistä etikkaa, 1,5 desistä sokeria, 2,25 desistä vettä, vajaasta ruokalusikallisesta suolaa ja maustettiin laakerinlehdillä sekä kokonaisilla viher- ja rosepippureilla. Purkit täytettiin kuumalla liemellä ja nostettiin jääkaappiin jäähtymään.

Makua ei ole vielä tarkastettu, mutta maistelijoita on onneksi tulossa viikonlopuksi isompi porukka.

Edit: Säilyke todettiin herkulliseksi, harmi vain, että oma purnukkani unohtui muorin jääkaappiin. Pääsin toisellekin sieniretkelle kodin lähimetsään ja vanhalta tutulta paikalta löytyi mm. kanttarelleja ja suppilovahveroita - ne tosin matkasivat pohjoiseen siskon mukana. Päädyin sen verran pahan sienikärpäsen puremaksi, että metsään sitä joutuu lähteä täällä etelässäkin! Herkkutatit fanittivat apulantaa, minä en - sijoilleen jäivät, penteleet!